Lue keskustelun säännöt.
Varakas isovanhempi miksi et anna mitään lapsillesi tai lapsenlapsillesi?
25.10.2023 |
Taas oli aloitukseni poistettu ennen kuin ehdin lukea vastauksia. Tosi harmi, koska tämä aihe painaa minua ja ahdistaa. Yritän vain ymmärtää ajatusta käytöksen takana, ja se on tosi vaikeaa.
Meillä siis isovanhemmat, jotka ovat keskivertoa selvästi varakkaampia, suvussa on vanhaa rahaa, ovat sitä perineet molemmilta puolilta, mutta eivät meitä ole koskaan tukeneet mitenkään, eivätkä esim koskaan antaneet lapsenlapsilleen juuri mitään. Koskaan eivät kysele mitä haluaisivat lahjaksi tai tarvisivat jos kutsutaan synttäreille. Joskus ovat antaneet ihan jotain vanhaa rojua, josta jopa ovat puhuneet että haluavat eroon.
Me olemme perheenä olleet viime vuodet todella tiukilla yleisen taloudellisen tilanteen johdosta. Teen itse kahta työtä, samoin mieheni (ihmettelen, miten tätä pidetään trollina, kun tiedän monia omalla alalla työskenteleviä jotka tekevät useampaa työtä). Vapaa-aikaa ei juurikaan ole. Lisäksi on tietenkin lapset hoidettavana ja omassa terveydessäkin on ollut haasteita.
Samalla isovanhemmat odottavat kuitenkin että heitä tullaan itsestäänselvyytenä nopeasti auttamaan kun tarvitsevat apua. Saattavat olla jopa vihamielisiä ja katkeria jos heitä ei päästäkään auttamaan. Vaikka yksinkertaisesti ei ole edes aikaa! Ja kyllä töytyy sanoa, että kun ei apua olla saatu ei pikkulapsiaikaan, ei silloin kun on ollut taloudellisesti tiukkaa, ei milloinkaan kun on ollut haasteita, niin ei rehellisesti edes huvita hirveästi olla auttamassa.
Kommentit (153)
Säästän rahani siihen, että saan myöhemmin hoidon hoivakodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Tämmösiä ne lapsukaiset rahan himossaan on. Köyhän lapset tietävät ettei rahaa tule vaan on pärjättävä omillaan.
Liittyy keskustelun aiheeseen miten?
Vsnhempien kuppaamiseen. Luen just yhtä kirjaa ja hauska kohtaus kun miniä selittää keittiössä miehelleen, (anopilla hyvä kuulo) anopin torjuttua 15 000 punnan rahapyynnön pojaltaan: muuta Bruce, äitisi rahathan ovat käytännössä sinun, ei hän voi olla antamatta niitä sinulle, sinähän saat ne kuitenkin.
62 v äiti keksi itselleen nuoren rakastajan jonka kanssa tuhlaa rahojaan, ei jouda nyt pojan mersun ostoon.
Kyse ei ole mistään kuppaamisesta, jos ihmettelee, miksi ihmiset joilla olisi mahdollisuus huomioida lapsenlapsia, eivät niin tee. Ei ole pakko, vapaaehtoista huomaavaisuutta. Mutta kuinka samat ihmiset odottavat sitä vastaan erityishuomiota läheisiltä heille päin? Toki käy järkeen, moukka on moukka, kautta linjan kaikessa. Mutta kyllä siinä voi mieliä pahoittua. Ei niinkään itse asian, vaan asenteen vuoksi. Ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta ei voi vaatia, mutta sen puutteellakin usein on vaikutusta ihmissuhteisiin. Jos ei vapaasta tahdosta ole huomioiva, ei sitten pakollakaan. Tekemätön paikka ja jotkut sietää moukkia, toiset välttelevät.
Vierailija wrote:
Säästän rahani siihen, että saan myöhemmin hoidon hoivakodissa.
Ihmisten pitäisi nykyaikana pitää ensiarvoisen tärkeänä säästää vanhuuden varalle, jotta voi viettää jollakin tavoin itsenäistä ja riippumatonta elämää. Itse maksamalla saa tarvitsemiaan palveluita, joita ei todennäköisesti muuten saisi.
Ei, ei saa rahoja säästää ostaakseen vanhana palveluksia. Kyllä niitä lasten perheet ja lastenlapset kipeämmin tarvitsee
Jos helsingissä asuvilla ei ole kuin yksi auto miten voi lapsia kuskata ja pääsee itse töihin.
Aloittajan isovanhemnat ei nyt tajua. Eihän heidän rahansa ole heidän, nehän on itse asiassa heidän lastensa rahoja jo. Mitä he niitä panttaavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Säästän rahani siihen, että saan myöhemmin hoidon hoivakodissa.
Ihmisten pitäisi nykyaikana pitää ensiarvoisen tärkeänä säästää vanhuuden varalle, jotta voi viettää jollakin tavoin itsenäistä ja riippumatonta elämää. Itse maksamalla saa tarvitsemiaan palveluita, joita ei todennäköisesti muuten saisi.
Tämä on kyllä totta. Mutta jos oma pärjääminen on ykkösprioriteetti ja kukin pärjätköön ehdottomasti omillaan, on turha yllättyä jos muut noudattavat samaa mentaliteettia. Ap:n tunneristiriita taisi syntyä siitä, että heiltä odotettiin kuitenkin apua ja tukea. Miksi sille on kuitenkin käyttöä?
Vierailija wrote:
Ei, ei saa rahoja säästää ostaakseen vanhana palveluksia. Kyllä niitä lasten perheet ja lastenlapset kipeämmin tarvitsee
Jos helsingissä asuvilla ei ole kuin yksi auto miten voi lapsia kuskata ja pääsee itse töihin.
Miksi aloittajan mainitsemat isovanhemmat eivät osta niitä ilmeisesti tarvitsemiaan palveluksia, vaan vaivaavat ap:ta pyynnöillään? Miksi näin toimitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ei, ei saa rahoja säästää ostaakseen vanhana palveluksia. Kyllä niitä lasten perheet ja lastenlapset kipeämmin tarvitsee
Jos helsingissä asuvilla ei ole kuin yksi auto miten voi lapsia kuskata ja pääsee itse töihin.
Miksi aloittajan mainitsemat isovanhemmat eivät osta niitä ilmeisesti tarvitsemiaan palveluksia, vaan vaivaavat ap:ta pyynnöillään? Miksi näin toimitaan?
Mistä me tiedämme paljonko virkeä isovanhemmat, kiinteistöjä monessa maassa, itse asiassa pyytävät apua vai onko se klisee? Aloittaja tekee kahta työtä, missä välissä hän käy floridan ta nizzan talon ruohikot leikkaamassa, tallinnan residentissä ehkä ehtii käydä.
Parempi ostaa vierailta palvelu, ei jää mitään epämääräisiä kiitollisuuden velkoja miniöille tai lapsille.
Sitten antaa sen kakskymppisen lapsenlapsille tai ei anna, kiittävät tahi ei
Jos isovanhempien massiivinen omaisuus on perittyä niin mielestäni olisi moraalinen velvollisuus jakaa sitä nuoremmille sukupolville jo elinaikanaan silloin kun nuoret perheet eniten tarvitsevat taloudellista tukea. Harvaa lämmittää perintö joskus 60-v jos koko elämä siihen asti on ollut tuskallista kituuttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rikkaiden vanhempien köyhä lapsi? Suoraan jostain historiallisesta romaanista.
Kyllä se perintö lämmittää nimenomaan sitä 60 vuotiasta, jonka elämä on siihen asti ollut sitä tuskallista, työntäyteistä kituuttamista pinellä palkalla) , kun on synnyttänyt 5 lasta, tehnyt kahta työtä yksinhuoltajana (juoppo ex-aviomies), vaatettanut ja ruokkinut lapsensa, eli miksikö ei se 60(65v) viimeinkin raatamisesta eläkkeelle päässyt ei saisi viimeinkin vähän relata, jos onnekkaasti jonkun kymppitonnin perintönä sattuisi saamaan. Puhumattakaan siitä että mitään vanhuten huoltoa ei käytännössä enää ole ja vielä vähemmän 10 v päästä. Lisäksi jokainen vanhustyötä tekevä voi todistaa käsi raamatulla, että vaikka olisi kuinka monta lasta ja vaikka kuinka hyvin elämänsä elänyt,kyllä se on harvinainen poikkeus se vanhus, kellä näitä "lähisukulaisia" usein käy kyläilemässä. Ehkä 1/10:stä. Joten miettikääpä te vanhuksia syyllistävät, että minkälaisia ihmisiä te itse olette. Jos se omien lasten kanssa oleminen on niin järjettömän raskaasta, älkää ihmeessä tehkö niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni aina valitti siitä miksi hänen vanhempansa eivät jätä ennakkoperintöä, kun hän kuitenkin oli apuna ja hoiti kesämökkiä yms.. Sitten hän sai perinnön yli 50v ja toimii nyt aivan samoin eli istuu omaisuutensa päällä eikä siitä liikene lapsille eikä lapsenlapsille. Enkä tarkoita mitään elatusta vaan jää ihan kaikki joulut ja synttärit muistamatta. Jotain halvinta nakkiruokaa tai hernekeittoa saattaa tarjota, mutta ei tule kuuloonkaan, että ostaisi hyvää hyvyyttään vaikka vaippapaketin.
Jotain hyvää tuosta itsekkyyden kokemuksesta kuitenkin on eli se, että aion itse olla erittäin epäitsekäs. Jos tai kun perintöä joskus tulee niin jätän sen vastaanottamatta omien lasteni hyväksi. Jos en sitten sekoa samalla tavalla, koska niin yleiseltä tuo auttamattomuus kuulostaa.
Minä olen varmaankin se ikävä isovanhempi, joka olen perinyt isosti, mutta en jaa rahoja edelleen. En kyllä ymmärrä, miksi pitäisi? Olen ihan itseellinen, edelleen töissä käyvä ihminen ja minulla on oma talous. Ihan hyvin lapset tulevat omillaan toimeen. Varmasti enempi saisivat perheessä kulumaan - kukapa ei saisi, mutta rehellisesti sanottuna nyppisi aika paljon, kun minulta tullut avustus menisi miniän keksimiin ”tärkeisiin menoihin”. Siis kalliisiin vaatteisiin ja ilmeisesti toisella miniällä on jonkinlainen plastiikkakirurginen toimenpide haaveissa. Huom! Miniällä, ei minun pojalla taikka lapsenlapsilla.
Miniät asiassa ovat siis kärkkäitä ja kiertelevät aina välillä aihetta. Omat pojat eivät - päinvastoin nolostuvat ja yrittävät vaihtaa puheenaihetta. Yllätys voi miniöille olla se, että minulla on lasten puolisot poissulkeva testamentti.
Omille pojille laitan syntymäpäivänä tonnin kummallekin. Miniät saa kukkapuskat. Lapsenlapset saavat tilille satasen verran syntymäpäivänä. Se minun mielestäni riittää. Ne on vuoden aikana yhteensä minun kuukauden nettopalkan verran. Perintö on tullut minun vanhemmilta minulle. Olisivat ne voineet den pomppauttaa suoraan minun lapsille, mutta halusivat toisin. Se oli myös heidän tahtonsa, että mennään perinteisessä järjestyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Aloittajan isovanhemnat ei nyt tajua. Eihän heidän rahansa ole heidän, nehän on itse asiassa heidän lastensa rahoja jo. Mitä he niitä panttaavat?
Sarkasmia?
Perintöä kannattaa jakaa eläessään. Kuka haluaa vaivoikseen perinnöksi vanhan omakotitalon perähikiältä, en minä ainakaan.
Ollaan saatu ennakkoperintönä pari etelänmatkaa, auton käsiraha, kodinkoneita, lapset saaneet rahastosijoituksia(joka kk säästettynä, niin ei mennyt veroa), astioita, kodintekstiilejä, lasten ulkovaatteita, taidetta, rahaa. Tämä siis 20 vuoden aikana.
Olen superkiitollinen ja tuen nyt vuorostani kummilapseni perhettä n. 100 eurolla joka kk. Ostan vaatetta tarpeen mukaan tai annan käteistä.
En ymmärrä tätä nykyajan loiskulttuuria. Itse en ole koskaan ottanut mitään vastaan vanhemmiltani tai puolisoni vanhemmilta. Pärjään itse.
Jos aikuinen mies ei pärjää omin voimin, hävetä saa.
Yleensä vanhan rahan suvuissa on koulutettuja, hyvin pärjääviä ihmisiä. Toki poikkeuksiakin on.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija wrote:
Minä olen varmaankin se ikävä isovanhempi, joka olen perinyt isosti, mutta en jaa rahoja edelleen. En kyllä ymmärrä, miksi pitäisi? Olen ihan itseellinen, edelleen töissä käyvä ihminen ja minulla on oma talous. Ihan hyvin lapset tulevat omillaan toimeen. Varmasti enempi saisivat perheessä kulumaan - kukapa ei saisi, mutta rehellisesti sanottuna nyppisi aika paljon, kun minulta tullut avustus menisi miniän keksimiin ”tärkeisiin menoihin”. Siis kalliisiin vaatteisiin ja ilmeisesti toisella miniällä on jonkinlainen plastiikkakirurginen toimenpide haaveissa. Huom! Miniällä, ei minun pojalla taikka lapsenlapsilla.
Miniät asiassa ovat siis kärkkäitä ja kiertelevät aina välillä aihetta. Omat pojat eivät - päinvastoin nolostuvat ja yrittävät vaihtaa puheenaihetta. Yllätys voi miniöille olla se, että minulla on lasten puolisot poissulkeva testamentti.
Omille pojille laitan syntymäpäivänä tonni
Sinähän annat lahjoja, joten et ole ap:n anoppi. Inhoat selvästi miniöitäsi, mikä on pojillesi ikävää ja antaa sinusta tietynlaisen katkeroituneen kuvan.
Vierailija wrote:
Perintöä kannattaa jakaa eläessään. Kuka haluaa vaivoikseen perinnöksi vanhan omakotitalon perähikiältä, en minä ainakaan.
Ollaan saatu ennakkoperintönä pari etelänmatkaa, auton käsiraha, kodinkoneita, lapset saaneet rahastosijoituksia(joka kk säästettynä, niin ei mennyt veroa), astioita, kodintekstiilejä, lasten ulkovaatteita, taidetta, rahaa. Tämä siis 20 vuoden aikana.
Olen superkiitollinen ja tuen nyt vuorostani kummilapseni perhettä n. 100 eurolla joka kk. Ostan vaatetta tarpeen mukaan tai annan käteistä.
Ei se kuukausittainen lahja vähennä lahjaveroa.
Ehkä nämä rikkaat isovanhemmat ajattelevat olevansa etuoikeutettuja, arvokkaampia kuin muut. Lapsenlapset eivät selvästikään heidän mielestään ansaitse enempää. Kuten että tekään vanhemmat.