Varakas isovanhempi miksi et anna mitään lapsillesi tai lapsenlapsillesi?
Taas oli aloitukseni poistettu ennen kuin ehdin lukea vastauksia. Tosi harmi, koska tämä aihe painaa minua ja ahdistaa. Yritän vain ymmärtää ajatusta käytöksen takana, ja se on tosi vaikeaa.
Meillä siis isovanhemmat, jotka ovat keskivertoa selvästi varakkaampia, suvussa on vanhaa rahaa, ovat sitä perineet molemmilta puolilta, mutta eivät meitä ole koskaan tukeneet mitenkään, eivätkä esim koskaan antaneet lapsenlapsilleen juuri mitään. Koskaan eivät kysele mitä haluaisivat lahjaksi tai tarvisivat jos kutsutaan synttäreille. Joskus ovat antaneet ihan jotain vanhaa rojua, josta jopa ovat puhuneet että haluavat eroon.
Me olemme perheenä olleet viime vuodet todella tiukilla yleisen taloudellisen tilanteen johdosta. Teen itse kahta työtä, samoin mieheni (ihmettelen, miten tätä pidetään trollina, kun tiedän monia omalla alalla työskenteleviä jotka tekevät useampaa työtä). Vapaa-aikaa ei juurikaan ole. Lisäksi on tietenkin lapset hoidettavana ja omassa terveydessäkin on ollut haasteita.
Samalla isovanhemmat odottavat kuitenkin että heitä tullaan itsestäänselvyytenä nopeasti auttamaan kun tarvitsevat apua. Saattavat olla jopa vihamielisiä ja katkeria jos heitä ei päästäkään auttamaan. Vaikka yksinkertaisesti ei ole edes aikaa! Ja kyllä töytyy sanoa, että kun ei apua olla saatu ei pikkulapsiaikaan, ei silloin kun on ollut taloudellisesti tiukkaa, ei milloinkaan kun on ollut haasteita, niin ei rehellisesti edes huvita hirveästi olla auttamassa.
Kommentit (153)
Vierailija wrote:
Vaikea uskoa, "vanhan rahan" suvuissa jälkipolvikin on menestynyttä, koska perintö halutaan pitää suvussa.
Nyt varmaan olet ymmärtänyt väärin heidän varallisuus statuksensa.
Riippuu varmaan vähän siitä mitä vanhalla rahalla tarkoitetaan. Moni tarkoittaa muuta kuin suomenruotsalaisia rikkaita sukuja, vaan ihan vaikkapa sitä että vanhemmat itse ovat olleet tavanomaisissa ammateissa, ja täysin tavanomaisia ihmisiä, mutta ovat vain sattuneet saamaan omilta vanhemmiltaan isot perinnöt, esim. metsää/ muutta maata, joka on voinut olla hinnoissaan kun on haluttu lunastaa esim. tonteiksi. Mieheni vanhemmat perivät juuri sellaiset maat jotka ovat nyt erään paikan keskusta-aluetta, joten hintakin oli myydessä sen mukainen.
Eli vanhemmat itse eivät ole saaneet elämässään aikaan mitään merkittävää, ja ilman perintöä olisivat ihan perusduunareita, mutta perinnön avulla nousivatkin yllättäen rikkaiksi, kun perintömaat olivatkin yllättäen arvokkaita, mitä eivät välttämättä olleet vielä isovanhempien eläessä.
Eli vanhemmat ovat saaneet perusteetta hyvää, mutta eivät halua antaa samaa hyvää mitä omat vanhemmat heille antoivat, omille lapsilleen tai heidän lapsilleen vaan pitää kaiken itse. Toisaalta varmaan eivät myöskään itse saaneet omilta vanhemmiltaan mitään kun he olivat vielä elossa, vaan vasta perinnöksi. Eli ehkä jatkavat samaa linjaa.
Tuollaista voi olla vaikea ymmärtää jos ne omat lapset ovat tärkeitä itselle niin että heidän eteen tekisi ihan kaiken, ja heille antaisi kaiken, ja kun omat vanhemmat eivät näin tee niin tulee tunne etteivät vanhemmat rakasta kun eivät anna rahaa.
Vierailija wrote:
Juuri toissapäivänä siirsin 5000 euroa ennakkoperintöä lapseni tilille. Nuorella on työpaikka, mutta edessä on muutto toiselle paikkakunnalle ja muutoissa on aina ylimääräisiä kuluja.
En hilloa rahoja tileillä, vaan panen hyvää kiertämään.”
vinkiksi muille: Rahalahja alle 5000€ joka kolmas vuosi on täysin verovapaata. Niille joille se on mahdollista, kannattaa sitä käyttää.
Voi viddu nyt oikeesti. Hanki omat rahasi. Niin tässä on muutkin joutuneet tekemään.
t: 50- vuotias, työelämässä 30 vuotta
Vierailija wrote:
Minä olen varmaankin se ikävä isovanhempi, joka olen perinyt isosti, mutta en jaa rahoja edelleen. En kyllä ymmärrä, miksi pitäisi? Olen ihan itseellinen, edelleen töissä käyvä ihminen ja minulla on oma talous. Ihan hyvin lapset tulevat omillaan toimeen. Varmasti enempi saisivat perheessä kulumaan - kukapa ei saisi, mutta rehellisesti sanottuna nyppisi aika paljon, kun minulta tullut avustus menisi miniän keksimiin ”tärkeisiin menoihin”. Siis kalliisiin vaatteisiin ja ilmeisesti toisella miniällä on jonkinlainen plastiikkakirurginen toimenpide haaveissa. Huom! Miniällä, ei minun pojalla taikka lapsenlapsilla.
Miniät asiassa ovat siis kärkkäitä ja kiertelevät aina välillä aihetta. Omat pojat eivät - päinvastoin nolostuvat ja yrittävät vaihtaa puheenaihetta. Yllätys voi miniöille olla se, että minulla on lasten puolisot poissulkeva testamentti.
Omille pojille laitan syntymäpäivänä tonni
Lasten puolisot poissulkeva testamentti ei kyllä paljoa painoa jos ovat naimisissa. Kyllä yhtä lailla poikasi voi haluta kustantaa vaimolle uudet rinnat. Aika yleistä itse asiassa tuollainen. Tekstistäsi päätellen sinulla on kova tarve kontrolloida rahoja, etkä siksi pysty niitä jakamaan.
Puhutko nyt samoista "hyvätuloisista" eläkeläisistä kuin vihreiden atte eli 13500€ vuodessa ansaitsevista? Jos, niin menkää molemmat hoitoon.
Vierailija wrote:
Voi viddu nyt oikeesti. Hanki omat rahasi. Niin tässä on muutkin joutuneet tekemään.
t: 50- vuotias, työelämässä 30 vuotta
Niin, odottelemalla omien rikkaiden vanhempien kuolemaa ja sitä kautta saadun perinnön turvin ollaan "itse omat rahat hankittu".
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Aloittajan isovanhemnat ei nyt tajua. Eihän heidän rahansa ole heidän, nehän on itse asiassa heidän lastensa rahoja jo. Mitä he niitä panttaavat?
Sarkasmia?
Näinhän täällä nämä matalapalkkaisiksi jääneet miljönäärisukujen perheenäidit kirjoittelevat, rahat kuuluu meille.
Aatelissuvut degeneroituivat, samoin taiteilijasuvut. Niin käy näköjään rahasuvuillekin, nykyinen työikäinen on avun tarpeessa jo, onko heistä omia lapsiaankaan auttamaan.
Suomen pelastus on ensimmäisen polven koulutetut, älyä, kunnianhimoa, halua tehdä töitä kun ovat joutuneet ponnistelemaan köyhemmistä oloista hyville palkoille.
Jokainen ehkä vähän pettynyt ois jos naida vois puolison joka nuoruutensa viettänyt rahahuoletta vanhempiensa monissa eri maissa sijaitsevissa kiinteistössä. ( eilisen ensimmäisessä aloituksessa oli tämä kerrottu).
Näyttävät häät , hääväki rikasta, sit tulee arki, miljoonaomaisuutta hallitsevat katsookin että tehtävä on suoritettu, lapsi on aikuinen, nyt hänen aika elää omillaan. Huolettomasta elämästä, jos ei oo painostettu kunnon ammattiakaan hankkimaan on vaikea vastuunkantajaksi. Ja elää helposti yli varojensa.
Tosin en taida tietää köyhiä rikkaiden perheiden aikuista jälkikasvua.
Olemme antaneet 2 lapselle jo yli miljoonan. Molemmille 679 t e.
Tiedän tunteen, ja toimin itse toisin. Kitsaus on varmaan se perimmäinen syy. Tuntuu ihmeelliseltä että oman lapsen vaikeaa tilannetta ei huomioida.
Sama oli itsellä, ja äiti auttanut lapsen hoidossa vaan viiletti ulkomailla ja omissa harrastuksissaan. Hänen lapsiaan mummot kyllä hoitivat. Nyt ei itsellään ole mitään suhdetta minun lapseni kanssa. Ikää alkaa jo olla ja nyt suunnittele miten voisin häntä auttaa, on harmissaan että työni haittaa hänen suunnitelmiaan.
Ne ei varmaan muutu, joten ehdotan että pyydät lasten harrastuksiin apua Pelastakaa lapset ry:n avustusohjelmasta. On lastenkin etu että olet joskus kotonakin.
Tsemppiä, elämä ei aina ole reilua, eikä toisten ihmisten käyttäytymistä voi aina ymmärtää.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Perintöä kannattaa jakaa eläessään. Kuka haluaa vaivoikseen perinnöksi vanhan omakotitalon perähikiältä, en minä ainakaan.
Ollaan saatu ennakkoperintönä pari etelänmatkaa, auton käsiraha, kodinkoneita, lapset saaneet rahastosijoituksia(joka kk säästettynä, niin ei mennyt veroa), astioita, kodintekstiilejä, lasten ulkovaatteita, taidetta, rahaa. Tämä siis 20 vuoden aikana.
Olen superkiitollinen ja tuen nyt vuorostani kummilapseni perhettä n. 100 eurolla joka kk. Ostan vaatetta tarpeen mukaan tai annan käteistä.
Ei se kuukausittainen lahja vähennä lahjaveroa.
No, jos antaa sen 138€ joka kk, niin siitä ei kerry sitä 5000€ kolmen vuoden aikana. Miniälle ja pojalle menee tilille tuon verran, että ei mene veroa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Minä olen varmaankin se ikävä isovanhempi, joka olen perinyt isosti, mutta en jaa rahoja edelleen. En kyllä ymmärrä, miksi pitäisi? Olen ihan itseellinen, edelleen töissä käyvä ihminen ja minulla on oma talous. Ihan hyvin lapset tulevat omillaan toimeen. Varmasti enempi saisivat perheessä kulumaan - kukapa ei saisi, mutta rehellisesti sanottuna nyppisi aika paljon, kun minulta tullut avustus menisi miniän keksimiin ”tärkeisiin menoihin”. Siis kalliisiin vaatteisiin ja ilmeisesti toisella miniällä on jonkinlainen plastiikkakirurginen toimenpide haaveissa. Huom! Miniällä, ei minun pojalla taikka lapsenlapsilla.
Miniät asiassa ovat siis kärkkäitä ja kiertelevät aina välillä aihetta. Omat pojat eivät - päinvastoin nolostuvat ja yrittävät vaihtaa puheenaihetta. Yllätys voi miniöille olla se, että minulla on lasten puolisot poissulkeva testamentti.
En minä miniöitä vihaa. Mukavia ihmisiä ovat. Mutta omat lapseni ovat etusijalla. Miniöillä on omat vanhempansa, joilta voinee samalla tavalla olla vailla etukäteen bonuksia. Eikö totta?
Mistäpä sitä tietää, josko jään leskeksi ja otan itselle nuoren kollin viihdykkeeksi. Raha antaa vaihtoehtoja myös minun loppuelämälle. En pidä kohtuullisena, että minun kuuluisi talouteni puolesta viimeiset 25 vuotta valmistautua kuolemaan. Mistä sitä tietää, kuka tästä lähtee ja millä aikataululla.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Minä olen varmaankin se ikävä isovanhempi, joka olen perinyt isosti, mutta en jaa rahoja edelleen. En kyllä ymmärrä, miksi pitäisi? Olen ihan itseellinen, edelleen töissä käyvä ihminen ja minulla on oma talous. Ihan hyvin lapset tulevat omillaan toimeen. Varmasti enempi saisivat perheessä kulumaan - kukapa ei saisi, mutta rehellisesti sanottuna nyppisi aika paljon, kun minulta tullut avustus menisi miniän keksimiin ”tärkeisiin menoihin”. Siis kalliisiin vaatteisiin ja ilmeisesti toisella miniällä on jonkinlainen plastiikkakirurginen toimenpide haaveissa. Huom! Miniällä, ei minun pojalla taikka lapsenlapsilla.
Miniät asiassa ovat siis kärkkäitä ja kiertelevät aina välillä aihetta. Omat pojat eivät - päinvastoin nolostuvat ja yrittävät vaihtaa puheenaihetta. Yllätys voi miniöille olla se, että minulla on lasten puolisot poissulkeva testamentti.
Se on sitten pojan valinta, mitä kustantaa ja kenelle. Minä en siinä vaiheessa ole asiaa enää sivusta seuraamassa. Nyt puhuttiin käsittääkseni siitä, pitääkö isovanhempien jakaa omaisuus etukäteen. Jos miniän tissit maksaisin, niin erotilanteessa hän tuskin niitä palauttaisi.
Miksi pitäisi jo aikuisia lapsia ja näiden lapsia iso-vanhempien ja vanhempiensa tukea ja rahallisesti avustaa?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vaikea uskoa, "vanhan rahan" suvuissa jälkipolvikin on menestynyttä, koska perintö halutaan pitää suvussa.
Nyt varmaan olet ymmärtänyt väärin heidän varallisuus statuksensa.
Riippuu varmaan vähän siitä mitä vanhalla rahalla tarkoitetaan. Moni tarkoittaa muuta kuin suomenruotsalaisia rikkaita sukuja, vaan ihan vaikkapa sitä että vanhemmat itse ovat olleet tavanomaisissa ammateissa, ja täysin tavanomaisia ihmisiä, mutta ovat vain sattuneet saamaan omilta vanhemmiltaan isot perinnöt, esim. metsää/ muutta maata, joka on voinut olla hinnoissaan kun on haluttu lunastaa esim. tonteiksi. Mieheni vanhemmat perivät juuri sellaiset maat jotka ovat nyt erään paikan keskusta-aluetta, joten hintakin oli myydessä sen mukainen.
Eli vanhemmat itse eivät ole saaneet elämässään aikaan mitään merkittävää, ja ilman perintöä olisivat ihan perusduunareita, mutta perinnön avull
Eli vanhemmat saivat perintöä ja heidän lapsensa saavat sitten samalla tavalla. Lapset elää samalla tavalla perusduunareina ja sitten saavat joskun "perusteetta hyvää".
Vierailija wrote:
Minä tiedän myös yhdet oikeasti varakkaat ihmiset (löytyvät joka vuosi tulokalenterista, omistavat paljon kiinteistöjä, 3 mökkiä, pari venettä ja hulppean omakotitalon).
He vievät esim. omalle lapsenlapselleen rippilahjaksi 20€. :)
Itse vien kaikille serkunkumminkaimoillekin 50€ aina.
Vaikka olen pienituloinen normaali palkansaaja...
Saatko itse noin kalliita lahjoja? vähempikin riittäisi kummin kaiman serkuille...
Vierailija wrote:
Miksi pitäisi jo aikuisia lapsia ja näiden lapsia iso-vanhempien ja vanhempiensa tukea ja rahallisesti avustaa?
Mikä on iso-vanhempi?
Mikä tuo ylimääräinen viiva tuossa välissä on?
Anoppi on varakas, ja mielellään avustaisi meitä. Tällä tavalla hän on mielestään oikeutettu sanelemaan perheemme menemiset ja tulemiset. Esim missä perheemme viettää joulun, millainen sohva hankitaan...
Liian kova hinta maksettavaksi, joten ehdottomasti kieltäydymme kaikenlaisista "avustuksista".
Päinvastoin. Näinhän se omaisuus menee elämiseen eli hupenee.