Isä hylkäsi vammaisen Leon
Kommentit (161)
Jos vammaisuus huomataan vaikka raskausviikolla 25, on se abortti todella rankka asia äidille. Käytännössä joutuu synnyttämään kuolleen lapsen. En voi muuta todeta kuin että kyllä miehet pääsee helpolla. Se ei ole syytös miehiä kohtaan mutta kyllä nainen ottaa kaikella tavalla ison riskin raskaudessa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Eikö tuollainen pitäisi vain viedä piikille? Maailmassa on muutenkin liikaa ihmisiä, miksi tänne päästetään vielä vammaisiakin saastuttamaan?
Jospa piikittäisit ensin itsesi, niin olisi yksi asennevammainen vähemmän
Asennevammastani huolimatta elätän itse itseni, en tarvitse avustajaa. Siinä vaiheessa kun tarvitsen, vaadin myös itse piikkiä itselleni.
Mitä sitten? Sanoit että maailmassa on liikaa ihmisiä. Vähentämisen voit aloittaa itsestäsi.
Eihän tuossa ole mitään logiikkaa. Vähentäminen on kohdistettava niihin jotka tuovat ylimääräisiä kuluja yhteiskunnalle.
Ja kenen
Holokaustin joukkom*rhat alkoivat vammaisista lapsista. Ensin vammaiset (hox, kaikki vammaiseksi jonkun määrittelemät, eivät välttämättä edes oikeasti) pakkosiirrettiin sairaaloihin ja heidät kastroitiin. Jonkin ajan päästä ajateltiin, että tämä ei riitä ja heille suoritettiin avustettu eutanasia. Tämä oli ennen keskitysleirejä. Tuhannet lääkärit hoitivat hommat ja miljoonat vaikenivat. Se oli osa puhtaan rodun jalostamista. Haluaisin, että tämä olisi valetta, mutta itse voitte asian tarkistaa halutessanne.
Ei kannata siis luottaa siihen, ettei olisi ihmisiä, jotka eivät olisi valmiita tällaiseen. Kyllä on. Heitä on paljon. Siksi meidän normaalin tunne-elämän kehityksen omaavien ihmisten tulee taistella kaikin keinoin tällaisia ajatuksia vastaan.
Ihmettelen näitä, jotka symppaavat isää, että ymmärrettävää ettei halua toisen kärsimystä katsella.
Leon äiti kertoo tuossa jutussa, että "Koen, että Leo elää kaunista, rauhallista ja arvokasta elämää." Hän luettelee tuossa asioita, joista Leo nauttii, kuten sosiaalinen vuorovaikutus ja kaverit. Minä uskon Leon äitiä, että poika voi hyvin. Monilta tuntuu unohtuvan se, että niin paljon kuin kehitysvammat rajoittavatkin elämää, niin ei se vaikeasti kehitysvammainen terveen tavalla ymmärrä, mistä jää paitsi kehitysvammansa takia. Toki poika on koko elämänsä muiden avun varassa, ja vanhemmat ja läheiset ovat kovilla, ihan jo senkin takia, kun ymmärtävät tämän tilan. Mutta tuo ylenpalttinen surkuttelu on vähän sama, kun joku surisi muista riippuvaisen vauvan elämän sietämättömyyttä. Ei se vauva ymmärrä siitä olostaan tai kykyjensä rajoitteista kärsiä. Eikä tervekään vauva osaa ajatella tulevaisuutta ja iloita siitä toivosta, minkälaiseksi terveeksi aikuiseksi hän saa kasvaa. Vaikeasti vammaisilla on asiat hyvin, jos heillä ei ole kipuja, ja heillä on oma, turvallinen elinpiiri, rakkautta ja lämpöä ympärillä. Ei vaikeasti vammainen edes ymmärrä vaatia enempää.
Ja vielä huomautuksena: jostain syystä moni ottaa nykyään vammaisten elämänlaadusta puhumisen aborttivastaisuutena, jos kyseessä ei ole vammaisen elämän sietämättömyyden surkuttelu. En tarkoita tällä viestillä ottaa kantaa aborttikysymykseen.
Vierailija wrote:
En olisi missään tapauksessa synnyttänyt vammaista lasta. Joku kampurajalka vielä saadaan korjattua, mutta kun vika on päässä, aivoissa, se on paha. Sinänsä ymmärrän isää, jos on heti tiennyt ettei tule jaksamaan vuosikymmenien tuskaa oman lapsen puolesta, ja lähtenyt menemään. Ettei edes kiinny, niin on helpompaa kestää. Emme tiedä, millainen menneisyys isällä on, onko jo kenties kokemusta vaikeavammaisen tai sairaan ihmisen lähipiirissä olemisesta? Ehkä perusti siihen päätöksensä. Mutta tosiaan, meillä tehtiin ultrat ja seulonnat, eikä ainakaan niiden perusteella vammaista olisi syntynyt meille. Tokihan voi sattua kaikkea myöhemminkin.
Kuten itsekin sanoit, kaikkea voi sattua myöhemminkin. Esim lapsesi olisi voinut saada synnytyksen yhteydessä aivovamman. Te olisitte jättäneet lapsen sitten varmaan synnärille ja lapsen iskäkin olisi miettinyt vain OMIA tunteitaan ja jättänyt lapsen saman tein. Ihmettelen aina ihmisiä, jotka pyörivät vain oman navan ympärillä, eivätkä voisi edes nähdä omaa vammaista/sairasta lasta, koska MINÄ en kestä. No eiköhän se oikea "kestäminen " ole sillä joka on sairas tai vammainen ja itsehän sinä pysyt edelleen terveenä.
Ja onko niin, että jos joku lapsista joutuu onnettomuuteen ja vammautuu, unohdatte hänet, koska ette kestä tuskaa lapsen puolesta, vaikka se lapsihan siinä suurin kärsiä on ja juuri silloin tarvitsisi läheistensä/oman perheen kaiken avun ja hoivat. Mutta mitä vielä, te että terveinä ja hyvin voivina kestäisi katsoa omaa sairasta/vammaista lasta ja häipyisitte lapsen elämästä lopullisesti.
Olette kyllä ansainneet vuoden vanhemmat palkinnon! (sarkasmia)
On tämä käsittämätöntä, että mies on lähtökohtaisesti syyllinen kaikkeen vaikka hänellä tuskin on ollut mitään valinnanvapautta vaikuttaa raskauden jatkamiseen vammasta huolimatta. Vastuuvapaus sentään on, mutta sittenkin kivitetään kun "pakenee vastuutaan".
Vierailija wrote:
On tämä käsittämätöntä, että mies on lähtökohtaisesti syyllinen kaikkeen vaikka hänellä tuskin on ollut mitään valinnanvapautta vaikuttaa raskauden jatkamiseen vammasta huolimatta. Vastuuvapaus sentään on, mutta sittenkin kivitetään kun "pakenee vastuutaan".
Jokaisen siittäjän ja siitettävän pitää varautua henkisesti siihen, että oma lapsi on vammainen tai vammautuu. Siitä on lähdettävä. Lapsen hankinta on "arpajaiset", ja palkinnolla ei ole peruutusoikeutta. Sun geenit.
Ja minä en näihin arpajaisiin osallistu eli huolehdin ehkäisystä itse, tehkää samoin jos pelottaa tai ette pysty kuvittelemaan elämää erityislapsen kanssa.
Vierailija wrote:
Juttelin tästä tänään kaverieni kanssa, ja kyllä, jokainen meistä olisi todennäköisesti tehnyt samoin. Itsekästä naiselta synnyttää tuollainen, jos kerran tiedossa oli.
Ja joo joo joo, kaikkea ei tietenkään huomaa raskausaikana, jolloin tilanne on hieman toinen. Jos vaihtoehtoja kuitenkin on, niin pitäkööt äiti itsellänsä.
Ei ollut tiedossa muu kuin hydrokefalia. Lukiko ketään teistä tuota juttua?
Muistakaa sitten kertoa vaimoille ja tyttiksille ennen lapsen yrittämistä, että jos lapsi on vammainen niin te lähdette lätkimään. Se on naisen hyvä tietää etukäteen.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Eikö tuollainen pitäisi vain viedä piikille? Maailmassa on muutenkin liikaa ihmisiä, miksi tänne päästetään vielä vammaisiakin saastuttamaan?
Jospa piikittäisit ensin itsesi, niin olisi yksi asennevammainen vähemmän
Asennevammastani huolimatta elätän itse itseni, en tarvitse avustajaa. Siinä vaiheessa kun tarvitsen, vaadin myös itse piikkiä itselleni.
Mitä sitten? Sanoit että maailmassa on liikaa ihmisiä. Vähentämisen voit aloittaa itsestäsi.
Eihän tuossa ole mitään logiikkaa. Vähentäminen on kohdistettava niihin jotka tuovat ylimääräisiä kuluja yhteiskunnalle.
En jaksa uskoa, että ole
Täyttä asiaa!
Olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon on isiä, jotka ovat vammaisen lapsen kanssa kaksin kun äiti jätti? En ole koskaan kuullut... tuli vaan mieleen tästä jutusta. Jos heitä ei ole, miksi ei? Jotain se yhteiskunnasta kertoo ja normeistamme.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ihan todella monet miehet poistuu, kun perheeseen syntyy kehitysvammainen lapsi.
Ja kuinka moni poistuu, kun vaimo sairastuu vakavasti? Lapsen jättäminen on hirveintä, mutta kun jätetään sairas kumppani ja koko muukin perhe.
Hoitoalalla kotikäynneillä tällaista tullut vastaan. Siellä on ollut odottamassa riutunut ja kalju, syöpää sairastava, jätetty naisparka. Monenlaista tarinaa on kuultu ja nähty. Julmuudella ei näköjään ole rajoja.
Ja turha on väittää, että menin paniikkiin, enkä tiennyt mitä tehdä, en osannut olla ja pelkäsin. Höpölöpö, kaikkeen voi itseään siedättää ja pelkkä turvallinen läsnäolo riittää. Eikä sitäkään tarvita 24/7. Ei tarvitse elämäänsä uhrata kuitenkaan.
Minut on hylätty kun sairastuin ja niin on myös muutama läheinen sukulainen. Kaikki olemme naisia.
Vierailija wrote:
Ihmettelen näitä, jotka symppaavat isää, että ymmärrettävää ettei halua toisen kärsimystä katsella.
Leon äiti kertoo tuossa jutussa, että "Koen, että Leo elää kaunista, rauhallista ja arvokasta elämää." Hän luettelee tuossa asioita, joista Leo nauttii, kuten sosiaalinen vuorovaikutus ja kaverit. Minä uskon Leon äitiä, että poika voi hyvin. Monilta tuntuu unohtuvan se, että niin paljon kuin kehitysvammat rajoittavatkin elämää, niin ei se vaikeasti kehitysvammainen terveen tavalla ymmärrä, mistä jää paitsi kehitysvammansa takia. Toki poika on koko elämänsä muiden avun varassa, ja vanhemmat ja läheiset ovat kovilla, ihan jo senkin takia, kun ymmärtävät tämän tilan. Mutta tuo ylenpalttinen surkuttelu on vähän sama, kun joku surisi muista riippuvaisen vauvan elämän sietämättömyyttä. Ei se vauva ymmärrä siitä olostaan tai kykyjensä rajoitteista kärsiä. Eikä tervekään vauva osaa ajatella tulevaisuutta ja iloita siitä toi
En minäkään usko, että tuo poika varsinaisesti kärsii ja kituu. Hänestä pidetään huolta ja hän pääsee tekemään asioita omien kykyjensä puitteissa.
Äiti jätti lievästi kehitysvammaisen lapsensa isälle ja osallistuu harvoin lapsensa elämään. Lähinnä lastaan ja isää syyllistäen.
Hankkiutui raskaaksi ja menetti tämänkin lapsen huoltajuuden. Mitäs jos keskusteltaisiin tällaisista tapauksista? Jännä, ettei MeNaiset tarjoa tämänkaltaisia raikkaita näkökulmia.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Eikö tuollainen pitäisi vain viedä piikille? Maailmassa on muutenkin liikaa ihmisiä, miksi tänne päästetään vielä vammaisiakin saastuttamaan?
Jospa piikittäisit ensin itsesi, niin olisi yksi asennevammainen vähemmän
Asennevammastani huolimatta elätän itse itseni, en tarvitse avustajaa. Siinä vaiheessa kun tarvitsen, vaadin myös itse piikkiä itselleni.
Mitä sitten? Sanoit että maailmassa on liikaa ihmisiä. Vähentämisen voit aloittaa itsestäsi.
Eihän tuossa ole mitään logiikkaa. Vähentäminen on kohdistettava niihin jotka tuovat ylimääräisiä kuluja yhteiskunnalle.
Postasin tuon videon, jossa pohditaan Aatun T4-ohjelmaa. Siinä on monta mielenkiintoista asiaa, itselle uutta.
Eniten jäin pohtimaan tuota hoitohenkilökunnan osallisuutta kehitysvammaisten murhaamiseen eutanasian nimissä.
Kuten videon tekijä huomauttaa, niin lääkäreillä ja hoitajilla Saksassa sekä Yhdysvalloissa oli mielenmaisema ja omasta mielestään tieteelliset perusteet toiminnalleen.
Tarvittiin ainoastaan lainoikeutus toimeenpanolle.
Sodan jälkeen saksalaiset/itävaltalaiset lääkärit ja hoitajat pesivät kätensä T4-ohjelmasta, vaikka kymmenet tuhannet olivat tavalla tai toisella osallisia siihen.
Vierailija wrote:
Jos vammaisuus huomataan vaikka raskausviikolla 25, on se abortti todella rankka asia äidille. Käytännössä joutuu synnyttämään kuolleen lapsen. En voi muuta todeta kuin että kyllä miehet pääsee helpolla. Se ei ole syytös miehiä kohtaan mutta kyllä nainen ottaa kaikella tavalla ison riskin raskaudessa.
Mitäs kun äiti jättää lapsen hoidon kokonaan isälle ja tämän perheelle? Ja jos nainen toistaa tämän pariin otteeseen?
Tai kun äiti lähtee lasten kanssa talviksi Espanjaan, kun lasten iho kuivuu talvisessa Suomessa? Varastaa puolisonsa rahat ja hankkii pariin kertaan uudet nimet itselleen? Onko se oikein?
Vierailija wrote:
Äiti jätti lievästi kehitysvammaisen lapsensa isälle ja osallistuu harvoin lapsensa elämään. Lähinnä lastaan ja isää syyllistäen.
Hankkiutui raskaaksi ja menetti tämänkin lapsen huoltajuuden. Mitäs jos keskusteltaisiin tällaisista tapauksista? Jännä, ettei MeNaiset tarjoa tämänkaltaisia raikkaita näkökulmia.
Me keskustellaan nyt Leon tapauksesta. Tarjoa ihmeessä tarinasi medialle. Jos ei MeNaiset tartu, niin eiköhän joku muu iltapulu. Onhan "Riston tapauskin" päässyt paljon julkisuuteen.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Jos vammaisuus huomataan vaikka raskausviikolla 25, on se abortti todella rankka asia äidille. Käytännössä joutuu synnyttämään kuolleen lapsen. En voi muuta todeta kuin että kyllä miehet pääsee helpolla. Se ei ole syytös miehiä kohtaan mutta kyllä nainen ottaa kaikella tavalla ison riskin raskaudessa.
Mitäs kun äiti jättää lapsen hoidon kokonaan isälle ja tämän perheelle? Ja jos nainen toistaa tämän pariin otteeseen?
Tai kun äiti lähtee lasten kanssa talviksi Espanjaan, kun lasten iho kuivuu talvisessa Suomessa? Varastaa puolisonsa rahat ja hankkii pariin kertaan uudet nimet itselleen? Onko se oikein?
Miksi nämä asiat olisivat oikein?
Vierailija wrote:
Olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon on isiä, jotka ovat vammaisen lapsen kanssa kaksin kun äiti jätti? En ole koskaan kuullut... tuli vaan mieleen tästä jutusta. Jos heitä ei ole, miksi ei? Jotain se yhteiskunnasta kertoo ja normeistamme.
Luuletko tosiaan, että näitä isiä ei ole? Ei pidä paikkaansa. Heitä ei vain näy naistenlehdissä ja IL/IS-tyyppisissä julkaisuissa. Häpeäisit ennakkoluulojasi.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Äiti jätti lievästi kehitysvammaisen lapsensa isälle ja osallistuu harvoin lapsensa elämään. Lähinnä lastaan ja isää syyllistäen.
Hankkiutui raskaaksi ja menetti tämänkin lapsen huoltajuuden. Mitäs jos keskusteltaisiin tällaisista tapauksista? Jännä, ettei MeNaiset tarjoa tämänkaltaisia raikkaita näkökulmia.
Me keskustellaan nyt Leon tapauksesta. Tarjoa ihmeessä tarinasi medialle. Jos ei MeNaiset tartu, niin eiköhän joku muu iltapulu. Onhan "Riston tapauskin" päässyt paljon julkisuuteen.
Luuletko, että kaikki ihmiset kerjäävät päästä joksikin marttyyripalkinnon saajaksi naistenlehtiin? Pointtini on, että tällaisiakin tapauksia kyllä löytyy vaikka niitä ei lehdissä ole.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Äiti jätti lievästi kehitysvammaisen lapsensa isälle ja osallistuu harvoin lapsensa elämään. Lähinnä lastaan ja isää syyllistäen.
Hankkiutui raskaaksi ja menetti tämänkin lapsen huoltajuuden. Mitäs jos keskusteltaisiin tällaisista tapauksista? Jännä, ettei MeNaiset tarjoa tämänkaltaisia raikkaita näkökulmia.
Me keskustellaan nyt Leon tapauksesta. Tarjoa ihmeessä tarinasi medialle. Jos ei MeNaiset tartu, niin eiköhän joku muu iltapulu. Onhan "Riston tapauskin" päässyt paljon julkisuuteen.
Luuletko, että kaikki ihmiset kerjäävät päästä joksikin marttyyripalkinnon saajaksi naistenlehtiin? Pointtini on, että tällaisiakin tapauksia kyllä löytyy vaikka niitä ei lehdissä ole.
En ole se jota lainaat, mutta ikävä kyllä olen täysin varma että miehet sulattelisivat itselleen kultaisia kruunuja jos hoitaisivat yyhoona vaikeasti vammaista lasta äidin häivyttyä kuvioista kylmästi.
Jos sellaisia miehiä on, heidän lukumääränsä voi laskea yhden käden sormilla maailmanlaajuisesti.
Ja kuinka moni poistuu, kun vaimo sairastuu vakavasti? Lapsen jättäminen on hirveintä, mutta kun jätetään sairas kumppani ja koko muukin perhe.
Hoitoalalla kotikäynneillä tällaista tullut vastaan. Siellä on ollut odottamassa riutunut ja kalju, syöpää sairastava, jätetty naisparka. Monenlaista tarinaa on kuultu ja nähty. Julmuudella ei näköjään ole rajoja.
Ja turha on väittää, että menin paniikkiin, enkä tiennyt mitä tehdä, en osannut olla ja pelkäsin. Höpölöpö, kaikkeen voi itseään siedättää ja pelkkä turvallinen läsnäolo riittää. Eikä sitäkään tarvita 24/7. Ei tarvitse elämäänsä uhrata kuitenkaan.