Lue keskustelun säännöt.
Kuka muistaa markka-ajan hyvinvoinnin ja ostovoiman? Silloin pystyi ostamaan omakotitalon, vaikka vain toinen vanhemmista kävi töissä.
25.10.2023 |
Omistusasunnon tai omakotitalon osto ei ollut silloin mikään ihme vaan ihan tavallista ja siihen riitti yhden duunariaikuisen tulot. Moni äiti oli silloin kotiäitinä. Myös uusien autojen kauppa kävi silloin kovaa.
Kuka muistaa markka-ajan hyvä vuodet?
Kommentit (242)
Sellaista aikaa, että joku kermalusikka persuksissa syntynyt hehkuttaa tämmöisiä. Tai sitten dementikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainaa ei olwe pankista koskaan saanut ilman vakuuksia tai takaajaa. Paitsi yrittäjät niitä ylusuuria 80-luvun lopulla kun vakuuksien arvoja ilman katetta nostettiin.
Vierailija kirjoitti:
Voisi nykyäänkin jos käyttäisi samalla tavalalla rahaa kuin 30 vuotta sitten.
Jep. Taloudessa yleensä 1 lankapuhelinliittymä, perheellä 1 auto, ulkomaille mentiin ehkä kerran muutamassa vuodessa. Ei ollut pahemmin valmisruokia, erikoiskahveista puhumattakaan. Ravintolassa käytiin vähän, ei edes kertaa kuussa. Jos duunissa ei ollut ruokaloita joista sai lounaan hyvinkin edullisesti, otettiin eväät himasta. Ruoka oli ylipäätään suht simppeliä. Joku härkäruukku, katkarapucoctail tai lehtipihvi ananaksella oli iha wau.
Vaatteita saatiin pari-kolme kertaa vuodessa ja kaikki vaatteet kierrätettiin nuoremmille sisaruksille. Samoin urheiluvälineet tms. Kirppikset oli silloin tosi hyviä ja niistä saattoi tehdä hyviä löytöjä ihan pikkurahalla.
Ylipäänsä eleltiin yksinkertaisemmin ja kulutettiin huomattavasti vähemmän, asioita korjailtiin jos ne hajos.
Opiskelun ohella käytiin duunissa (silloin sitä löytyi suht hyvin), syötiin opiskeluaikana kaurapuuroa, makaronia ja tonnikalaa, joka oli edullista. Ja sitä omaa asuntoa tai taloa varten säästettiin hirveen kauan, pankista saatiin laina takauksia vastaan. Mut ei se helppoo ollut, pieni-tai keskituloisille ainakaan.
Minä muistan markka-ajan oikein hyvin, mutta ei kyllä sairaanhoitajan palkalla 1980-luvulla pankit olisi myöntäneet asuntolainaa pääkaupunkiseudulla myytävänä oleviin yksiöihinkään. Korot oli siihen aikaan niin korkeat ja laina-ajat lyhyet, että vähintään olisi pitänyt olla lainalle takaajat. Ja kasarilla vielä uskottiin, että sairaanhoitajat eivät koskaan voi jäädä työttömiksi. Ysärin lama sitten opetti, että kyllä voi.
Hinnat olivat edullisia. Raha riitti elämiseen. Ei ollut ruokajonoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokunen vuosi ennen euron käyttöönottoa omakotitalojen hinnat liikkuivat monissa maakuntataajamissa 70000-200000 markan välillä. Euron tultua hinta humpsahti euroiksi muutaman vuoden sisällä (70000-200000 €). Palkoissa vastaavaa kehitystä ei näkynyt.
Jos laskisi kulutuksen samalla tasolle niin kyllähän siinäkin rahaa säästyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyllykolo oli halpaa ja laadukasta silloin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Pyllykolo oli halpaa ja laadukasta silloin ennen.
Eikä tarvinnut mitään tindereitä, kunhan meni ravitsemusliikkeeseen ja pokasi sieltä viihdykettä yöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kuulemma "hullu", kun ostin duunaripalkalla 300 000 markan omakotitalon. No hetken päästä niistä maksettiin saman verran euroina! 😂😂😂
Kun Neuvostoliitto hajosi, romahti myös Suomi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi nykyäänkin jos käyttäisi samalla tavalalla rahaa kuin 30 vuotta sitten.
Jep. Taloudessa yleensä 1 lankapuhelinliittymä, perheellä 1 auto, ulkomaille mentiin ehkä kerran muutamassa vuodessa. Ei ollut pahemmin valmisruokia, erikoiskahveista puhumattakaan. Ravintolassa käytiin vähän, ei edes kertaa kuussa. Jos duunissa ei ollut ruokaloita joista sai lounaan hyvinkin edullisesti, otettiin eväät himasta. Ruoka oli ylipäätään suht simppeliä. Joku härkäruukku, katkarapucoctail tai lehtipihvi ananaksella oli iha wau.
Vaatteita saatiin pari-kolme kertaa vuodessa ja kaikki vaatteet kierrätettiin nuoremmille sisaruksille. Samoin urheiluvälineet tms. Kirppikset oli silloin tosi hyviä ja niistä saattoi tehdä hyviä löytöjä ihan pikkurahalla.
Ylipäänsä eleltiin yksinkertaisemmin ja kulutettiin huomattavasti vähemmän, asioita korjailtiin jos ne hajos.
Opiskelun ohella käytiin duunissa (silloin sitä löytyi suht hyvin), syötiin opiskeluaikana kaurapuuroa, makaronia ja tonnikalaa, joka oli edullista. Ja sitä omaa asuntoa tai taloa varten säästettiin hirveen kauan, pankista saatiin laina takauksia vastaan. Mut ei se helppoo ollut, pieni-tai keskituloisille ainakaan.
Ostettiin esim levy kerran, eikä maksettu suoratoistopalvelusta parikymppiä joka kuukausi.
Silloin ei kokoomus ollut vielä pilannut kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän nykyäänkin pystyy ostamaan talon yhden tuloilla.
Korkea inflaatio söi lainojen arvon muutamassa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän nykyäänkin pystyy ostamaan talon yhden tuloilla.
Minäkin asun omakotitalossa, yksin maksan kaikki. Tukia en saisi enkä ole turhaan, hakenutkaan. Etelä-suomessa asun
Jokainen suomalainen asuntovelallinen saa olla kiitollinen, että viime vuosien kriisit on kohdattu valuutan ollessa euro, eikä oma markka. Jos näihin oltaisiin menty omalla markan valuutalla, olisi jälki ollut todella karmeaa. Vahvan euron ansiosta korot on pystytty pitämään inhimillisinä.
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei kokoomus ollut vielä pilannut kaikkea.
Kokoomus oli pm puolueena kasarin lopulla. Holkeri oli pm.
80-luvulla asuimme vuokratalossa johon ei tullut lämmintä vettä. Todin oli muuten mukava pikkutalon puolikas. Autolla en kulkenut koskaan koska sellasta meillä ei milloinkaan ollut. Elämä oli kyllä mukavaa oikeasti. Ruoka oli hieman yksinkertaisempaa kuin nykyään mutta hyvää. Herkkuja oli harvemmin mutta sitä enemmän niistä nautti. Köyhät ritarit oli hyviä. Perheessä elättäjänä äitini joka milloin tarjoilijana ja milloin muuta.
Se oli AIKAA!!