Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ihmettä tehdä kuolinpesän irtaimistolle, valokuville, kirjeille, muistoesineille? Pulassa ollaan
24.10.2023 |
Ihan hirveä tilanne. Sen lisäksi, että rakas läheinen kuoli yllättäen ja ollaan edelleen aika shokissa siitä, joudumme nyt myös taklaamaan hänen asuntonsa irtaimiston ennen asunnon myyntiä. Ja sitä tavaraa on paljon, todella todella paljon. Myymme huonekalut jollekin joka tyhjentää näitä kuolinpesiä mutta mitä ihmettä tehdä kaikelle sälälle? Hyllymetreittäin kirjoja, valokuvia ja dioja, kirjeitä, henkilökohtaisia päiväkirjoja, yleisesti arvottomia muistoesineitä, jnejne. Ja elektroniikkaa, vanhoja tietokoneita, kameroita, puhelimia. Ei ollut heittänyt yhtäkään käytöstä poistettua vempainta pois koskaan.
Meitä on kolme sisarusta tyhjentämässä tätä ja yksi haluaisi vuokrata varaston tälle henkkoht irtaimistolle. Joo ei, se tulee maksamaan ihan hirveästi. Mutta kellään meistä ei ole tilaa ja toisaalta menemme yhdeksi viikonlopuksi tyhjentämään tuota asuntoa, joka on toisella paikkakunnalla (noin 550 kilometrin päässä eli kertalaakista pitäisi jotenkin selvitä) ja joka on ääriään myöten täynnä säilytyskalusteita täynnä tavaraa. Apua. Antakaa jotain vinkkejä mitä noille tavaroille voisi tehdä, pelkkä ajatuskin jo kauhistuttaa. Esim. valokuvia on niin paljon, ettei millään ehditä niitä käydä läpi. Ja niitä valokuva-albumeita pelkästään on ehkä arviolta 10 hyllymetriä.
Kommentit (344)
Ihan hirveä savottahan tuo on. Suosittelen kaikille tekemään kuolinsiivouksen itse hyvissä ajoin.
Meillä tehtiin niin, että kaikki sukulaiset saivat valita mieleisensä tavarat, korut, kellot, taulut, astiat ja muistoesineet jne. Ihme kyllä, kukaan ei halunnut samoja, mutta jos olisi, olisi varmaan arvottu tms. Sitten lajiteltiin loput tavarat. Paljon meni suoraan roskiin, tosi paljon kierrätykseen, osa saatiin myytyä nettikirppiksillä ja tavallisella kirppiksellä ja vintageliikkeeseen. Meillä kävi myös tällainen kuolinpesän ostaja, pariskunta Etelä-Suomesta, jäi kyllä tosi ikävä maku heistä, kantoivat tavaraa ulos sellaista vauhtia, ettei ehditty oikein reagoimaan, mitä maksoivat tavaroista. No, saatiin useampi satanen niistä mitä veivät, mutta käyttivät kyllä tilaisuutta hyväkseen.
Osa kirjoista kierrätykseen, osa roskiin. Valokuvista jätettiin selkeästi kuvat vain lähisukuun kuuluvista, muut heitettiin kylmästi roskiin. Kamala hommahan se oli ja vaati todella reipasta otetta. Suosittelen kuitenkin panostamaan tähän urakkaan, meille jäi hyvä mieli, että oltiin kunnioittavasti hoidettu läheisen jäämistö.
En suosittele varastoa, sinne ne jäisivät, kukaan ei jaksa niitä myöhemminkään hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Meillä ei missään nimessä ole varaa maksaa asunnon kuluja eli se on pakko laittaa heti myyntiin. Asunto on velkainen (iso yhtiölaina) eli sen ylläpito maksaa yhteensä yli pari tonnia kuussa. Aivan järjetön summa tänä päivänä edes miettiä että kolme pienituloista lapsiperhettä sitä maksaa omien kulujensa lisäksi.
Aikaa ei valitettavasti ole nyt enempää, sillä matka on niin julmetun pitkä, ettei sitä ihan joka viikonloppu voi taittaa. Polttaminen ei ole mahdollista, se olisikin paras tapa.
Kyllä vainajan henkilökohtaisten kirjeiden suhteen pitäisi toimia niinkuin kuuluu: hävittää ne niihin kajoamatta. Ei ne meille kuuluu, oli kyse sitten vanhoista kirjeistä tai päiväkirjoista.
Ja totean vielä uudelleen: kaikki ei-henkilökohtainen menee myyntiin/kuolinpesän ostajalle eli meidän ei tarvitse niitä käsitellä tai hävittää. Tästä on jo sovittu. Mutta ongelma on nämä henkilökohtaiset as
No onhan sulle jos sanottu vaikka kuinka monta kertaa: kaksi vaihtoehtoa, joko roskalavalle kaikki, tai sitten vuokraatte pienen varaston, ja käytte ajan kanssa kuvat ja paperit läpi parin kuukauden päästä. Eihän tuossa tilanteessa ole kuin nuo kaksi toimintatapaa, ei ole olemassa mitään muuta "vinkkiä" asiaan. Ja kukaan ei täällä voi sanoa mikä on teidän kohdalla järkevää, se teidän täytyy itse päättää.
Ja vaikka ap sinä haluat hävittää kaiken heti, niin jos sun sisarukset eivät halua, niin silloin kannattaa se varasto vuokrata. Koska ne kamat voi aina kyllä myöhemmin hävittää, mutta takaisin niitä ei saa, jos ne kerran hävittää. Jaksatko ap kuunnella lopun ikäsi, kun sisarukset mainitsee joka halvatun tapaamisessa, että "olisi varmaan niissä hävitettyjen kuvien joukossa ollut se ja se, mutta kun _sinä_ halusit ne heittää heti menemään". Ei saakeli, helkkarin paljon helpommalla pääsee, kun vuokraa sen varaston ja antaa sisarusten käydä ne paperit läpi.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Teidän täytyy varata tuolle huomattavasti enemmän aikaa. Käyttäkää tuo viikonloppu siihen, että kukin ottaa autonsa täyteen sitä henkilökohtaista tavaraa ja käy sitä kotonaan läpi. Sitten menette sinne yhdessä uudelleen myöhemmin ja pidemmäksi aikaa.
Samaa mieltä, ettei tuo selviä viikonlopussa. Tehkää suunnitelma, ottakaa selvää kirpputoreista ja kierrätyskeskuksesta. Hyväkuntoiset huonekalut niihin, hakevat yleensä. Ehjät vaatteet Uffin tai Kontin laatikoihin ja muut roskiin. Astioista leimat katsottava: Arabiat ja Iittalat jaatte keskenänne ja muut kierrätykseen. Vanhat lehdet ja mainokset roskiin. On oltava tarkkana osakepapereiden tms.tärkeiden papereiden kanssa. Paniikkiratkaisuissa voi tehdä isoja virheitä! Jos kyse on kerrostalokämpästä, ei työ ole mahdoton. Olen siivonnut omakotitaloa perikunnan jäsenenä vanhempien kuoleman jälkeen ja siellä oli vielä ulko
Kyllä se selviää viikonlopussa, jos näin päätetään ja on pakko. Jättää vain turhan näpertelyn pois, kaikilla ei ole aikaa eikä tahtoa sellaiseen. Kierrätyskeskus on todella nirso huonekalujen suhteen mitä ottavat vastaan. Kirppiksillä pöydät maksaa paljon, samoin täyspalvelu on sen verran kallis että hirveästä säädöstä saa jokusen euron.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Miksi teillä on noin kauhea kiire, rahasta pulaa? Käyttäisin aikaa tuollaiseen, ettei tule tehtyä jotain mikä sitten kaduttaa.
Ap kertoi, että asunnosta on velkaa ja nyt perilliset joutuvat maksamaan asunnon kuluja kunne se saadaan
myytyä. Lisäksi vaiajan lapset asuvat kaukana paikkakunnalta, jossa asunto sijaitsee.
Asuntoa ei voi myydä ennen perunkirjoitusta ja perinnönjakoa, jiten yksi viikonloppu ei merkitse mitään. Jos kyse on vuokrakampästä, niin irtisanomisajan voi kämppää tyhjentää rauhassa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Älkää antako tärkeinpiä valokuvia ja muistoesineitä pois, voitte vielä kaivata.
Vähemmän tärkeitä valokuvia ja henk.loht papereita voi polttaa vaikka isolla nuotiolla.
Ne muistoesineet ja valokuvat oli sille kuolleelle tärkeitä ei ap:lle vai aikooko hän tehdä jonkun toisen ihmisen tärkeistä muistoista omia tärkeitä muistojaan tuijottelemalla toisen intiimejä arvoesineitä?
Mitä "intiimiä" on esim. sukulaisten nuoruuskuvissa, käsin kirjailluissa pöytäliinoissa ja lasimaljakoissa..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Siirtolava pihaan jätteeseen meneville tavaroille, pihaan pari tynnyriä joissa poltatte ne henkilökohtaiset paperit. Valokuvakansiot ja muut selvitettävät paperit ja tavarat pakkaatte pahvilaatikoihin, laatikot peräkärryyn, viette mukananne koteihinne ja selvitte ne sitten paremmalla ajalla. Problem solved.
Jätelavat ja tynnyrit polttoa varten ei onnistu kerrostalossa.
Pahoittelut, luin hiukan huonosti, kysymyksessä olikin tosiaan kerrostaloasunto. Itse olin aikoinaan tyhjentämässä edesmenneen sukulaisen omakotitaloa, sukulaisen elämänhallinta oli ollut niin ja näin, jotakin sinnepäin jo pidemmän aikaa joten jätelava ja polttaminen olivat ainoat mikä siinä tapauksessa oli mahdollista.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Teidän täytyy varata tuolle huomattavasti enemmän aikaa. Käyttäkää tuo viikonloppu siihen, että kukin ottaa autonsa täyteen sitä henkilökohtaista tavaraa ja käy sitä kotonaan läpi. Sitten menette sinne yhdessä uudelleen myöhemmin ja pidemmäksi aikaa.
Samaa mieltä, ettei tuo selviä viikonlopussa. Tehkää suunnitelma, ottakaa selvää kirpputoreista ja kierrätyskeskuksesta. Hyväkuntoiset huonekalut niihin, hakevat yleensä. Ehjät vaatteet Uffin tai Kontin laatikoihin ja muut roskiin. Astioista leimat katsottava: Arabiat ja Iittalat jaatte keskenänne ja muut kierrätykseen. Vanhat lehdet ja mainokset roskiin. On oltava tarkkana osakepapereiden tms.tärkeiden papereiden kanssa. Paniikkiratkaisuissa voi tehdä isoja virheitä! Jos kyse on kerrostalokämpästä, ei työ ole mahdoton. Olen siivonnut omakotitaloa perikunnan jäsenenä vanhemp
Vaihtolava sitten tilattava kuolinpesän piikkiin ja maksettava helvetin kalliit jätemaksut, kun jätteitä ei ole lajiteltu! Eivätkä ne edes ota kaatopaikoille muuten kuin niin, että jakeet on eritelty. Pienilläkin paikkakunnilla on näin. Tehkää mitä lystäätte kiireellä ja hutiloiden. Mitä täällä edes vingut. Olen itsekin tyhjentänyt kuilinpesää 700 km päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Siirtolava pihaan jätteeseen meneville tavaroille, pihaan pari tynnyriä joissa poltatte ne henkilökohtaiset paperit. Valokuvakansiot ja muut selvitettävät paperit ja tavarat pakkaatte pahvilaatikoihin, laatikot peräkärryyn, viette mukananne koteihinne ja selvitte ne sitten paremmalla ajalla. Problem solved.
Jätelavat ja tynnyrit polttoa varten ei onnistu kerrostalossa.
Pahoittelut, luin hiukan huonosti, kysymyksessä olikin tosiaan kerrostaloasunto. Itse olin aikoinaan tyhjentämässä edesmenneen sukulaisen omakotitaloa, sukulaisen elämänhallinta oli ollut niin ja näin, jotakin sinnepäin jo pidemmän aikaa joten jätelava ja polttaminen olivat ainoat mikä siinä tapauksessa oli mahdollista.
Jätteiden polttaminen on ympäristörikos, ei onnistu edes maalla.
Huutokauppa Helander, jos siellä on taidetta / lasiesineitä / designiä / käyttödesigniä / kameroita / vanhoja huonekaluja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, olenko tunteeton, mutta kun kirjoitan päiväkirjaa, en toivo, että se poltetaan kuoltuani. Luultavasti niin kuitenkin käy. Koska en ole tärkeä ihminen, sepustukseni eivät kiinnosta ketään. En kuitenkaan olisi hävittänyt esim. vanhempieni päiväkirjoja, jos he olisivat sellaisia kirjoittaneet.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Pitääpä muistaa laittaa omat päiväkirjat ensi kesänä juhannuskokkoon.
Kun 60 tulee mittariin pitääkin tunkea joku teollisuushalli kattoon asti täyteen roinaa. Perintöjä kieli pitkällä hekumoiva perikunta saa hermoromahduksen.
Minä en sentään lapsiani vihaa noin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisitte olleet vainajasta kiinnostuneita hänen eläessään ja käyneet yhdessä valokuvia ja kirjeitä läpi ja keskustelleet niiden säilyttämisestä ja kohtalosta henkilön kuoleman jälkeen. Tämä on vähän itse aiheutettu ongelma, kun asia on levähtänyt päin näköä tällä tavalla surun keskellä. Jos ette jaksa käydä valokuvia läpi eikä polttomahdollisuutta ole niin ei ole paljon vaihtoehtoja. Roskiin vaan. Mitä sitä kuolleen yksityisyyttä suremaan kun kuollut itsekään ei ole hirveästi kiinnostanut eläessään. Aamen.
Menee vähän rönsyilyksi, mutta kerron miten meille kävi. Äiti kuoli ja siskoni meni ominpäin hävittämään suurimman osan tavaroista. Tämä siis tapahtui jo ennenkuin äiti kuoli!! Sairaalassa oli ja selväksi tehtiin että aika on vähissä. Niin tämä siskon pírulainen kävi itsekseen tekemässä niin anteeksiantamattomia asioita, että pisti kyllä vihaksi.
Valokuvia sain vähän talteen, mutta tuhansia isän ottamia kuvia sisko heitti pois. Isän kuvat olisin vienyt jonnekin kaupunginarkistoon. Siellä oli dokumentoituna mm.kaupunginosien kehittymistä. Paljon muutakin, tunnearvoltaan tärkeää tavaraa oli lentänyt roskiin.
Ainoa hyvä puoli tässä on se, että eipähän ole raivausurakkaa. Ja myönnän että tietynlainen helpotus on myös sen surun rinnalla. Tavarat on omanlaisensa taakka. Kun niitä ei ole, niin niitä ei ole eikä tarvitse miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Olisitte olleet vainajasta kiinnostuneita hänen eläessään ja käyneet yhdessä valokuvia ja kirjeitä läpi ja keskustelleet niiden säilyttämisestä ja kohtalosta henkilön kuoleman jälkeen. Tämä on vähän itse aiheutettu ongelma, kun asia on levähtänyt päin näköä tällä tavalla surun keskellä. Jos ette jaksa käydä valokuvia läpi eikä polttomahdollisuutta ole niin ei ole paljon vaihtoehtoja. Roskiin vaan. Mitä sitä kuolleen yksityisyyttä suremaan kun kuollut itsekään ei ole hirveästi kiinnostanut eläessään. Aamen.
Oletko sinä itse tehnyt noin vanhempiesi, lastesi ja sisarustesi kanssa? Ainakin omat vanhempani olisivat suuttuneet, jos olisin ruvennut puhumaan heidän kuolemasta.
Kaikkea ei voi eikä tarvitse säilöä, mutta jonkinlaista ennakkokatsausta suosittelisin ennen tyhjennystä ja sitä, että tärkeimmät esineet jaettaisi sovussa. Valokuvat säästäisin aluksi ja lajittelisin ajan kanssa. Kokemusta talon tyhjennyksestä yhdessä viikonlopussa, jossa lähinnä vaan mätettiin tavaraa vaihtolavalle, koska enemmistö näin halusi toimia. Fiilis oli ikävä ja nyt sitten osa tästä porukasta huokailee miten olis pitäny katsoa vähän tarkemmin. No, takaisin niitä nyt ei enää saa.
Ihan vaan ronskisti roskalavalle.
Jos joku omaisista haluaa jotakin säilöä, niin säilötköön omiin nurkkiinsa ja omalla kustannuksellaan.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Olisitte olleet vainajasta kiinnostuneita hänen eläessään ja käyneet yhdessä valokuvia ja kirjeitä läpi ja keskustelleet niiden säilyttämisestä ja kohtalosta henkilön kuoleman jälkeen. Tämä on vähän itse aiheutettu ongelma, kun asia on levähtänyt päin näköä tällä tavalla surun keskellä. Jos ette jaksa käydä valokuvia läpi eikä polttomahdollisuutta ole niin ei ole paljon vaihtoehtoja. Roskiin vaan. Mitä sitä kuolleen yksityisyyttä suremaan kun kuollut itsekään ei ole hirveästi kiinnostanut eläessään. Aamen.
Oletko sinä itse tehnyt noin vanhempiesi, lastesi ja sisarustesi kanssa? Ainakin omat vanhempani olisivat suuttuneet, jos olisin ruvennut puhumaan heidän kuolemasta.
No äitini on onneksi sen verran järki-ihminen, että on itse aloittanut omien tärkeiden tavaroidesa jakamisen meille lapsille ja alkanut järjestelemään tavaroitaan. Meillä on siis selvät sävelet, että mitä tavaroille tehdään ja mitkä ovat tärkeitä ja mitä äiti toivoo niille tehtävän. Ymmärtää että ei täällä olla ikuisesti eikä halua jättää meitä lapsia sellaiseen tilanteeseen, jossa AP on nyt. Kuolinsiivouksesta on jo iät ja ajat kirjoitettu lehdissäkin. Isäni on muuttanut niin monta kertaa eikä mitään omistakkaan, joten hänen kämppänsä tyhjentäminen tulee olemaan helppo homma.
Ottakaa kuvat esineistä, jotka miellyttävät teitä mutta joita ette aio säästää. Videoikaa prosessia niin että itse tapahtumasta jää muisto. Pankaa taustalle soimaan musiikkia, josta läheinen piti.
Päiväkirjat, kirjeet: Jos omainen ei ole ilmaissut, että haluaa jättää henk koht viestintä jälkipolville, niin minusta ne eivät silloin kuulu teille. Kirjesalaisuus nääs. Omat päiväkirjani olen sensuroinut ja siksi niitä saa lukea. Osassa on juttua lapsista pieninä.
Vähän realiteetteja kehiin nyt. Asuntoa ette todennäköisesti saa kovinkaan nopeasti myytyä, ja perunkirjoitukseenkin menee helposti 2-3kk ennenkuin se on valmis, sitä ennen asunnon myynti ei onnistu. Olen itse valitettavasti joutunut tähän tilanteeseen jo parikin kertaa, kun on ollut sekä äkkikuolemaa että sairautta lähiomaisilla, ihan työikäisiäkin eikä ns valmistelua ole kukaan arvannut tehdä. Ihmisiä kuolee myös liikenneonnettomuuksissa eli aina ei ole kaikkeen valmistauduttu. Kuolinpesiä aika harva nykyään "ostaa" vaan päinvastoin joudutte maksamaan siitä jotain että joku hakee pois . Keskikokoisella paikkakunnalla esim peruskolmion tyhjennys+ kellari komero maksoi meillä noin 600-700 euroa, vaikka ihan arvokastakin tavaraa oli joukossa. Toki hopeiset arvoesineet ja arvotaulut/koru jaettiin lähisukuun ensin ihan sovussa. Kaikki loput sai mennä ja sanoisin että tuo hinta oli todella pieni siitä valtavasta vaivasta, mikä tulisi jos rupeaisi tavaroita jonnekin kirppareille tai facebook ryhmiin laittamaan. Eli kannattaa selvittää paikkakunnalla ensin tämä , että onko joku tuollainen joka kuolinpesiä tyhjentää. Albumeita varten olemme vuokranneet 3 sisaruksen kesken varaston joka on noin pienen kellarikomeron kokoinen , maksaa alle 40 eur/kk. Sinne mahtuu yllättävän paljon ja jotain omiakin tavaroita olen sinne vienyt, näitäkin firmoja löytyy useita eri paikkakunnilta. Kaikki kirjat roskiin, kirjoja ei kukaan nykyään ota vastaan oikein missään. Toisessa tapauksessa on viety käytännössä lähes kaikki sekalavalle. Ja vielä huomio, kerrostalon pihallekin voi tilata sekaroskalavan, mutta sitten joutuu vahtimaan ettei koko taloyhtiö käy tyhjentämässä sinne romujaan, tätäkin kuulemma tapahtuu helposti. Voimia teille, mutta ne tunteet pitää vaan käytännön toimien lomassa kytkeä tilapäisesti pois. Pääneuvoni, jos sinä itse tai sisaruksesi ei tarvitse, roskiin.
Alue: Aihe vapaa
Hävitin kerran turhia kirjoja. Varmuuden vuoksi kuitenkin selasin niitä nopeasti. Yhden sisältä löytyi mummoni kirjoittama kirje. Minulla ei ole mitään muistoesinettä hänestä paitsi se kirje ja lisäksi pari valokuvaa. Mummoni oli
nuorena ollut palvelustyttönä tai aputyttönä taloissa ja myöhemmin kasvatti omia poikiaan. Hänellä oli eläessään
hyvin vähän tavaroita. Luultavasti hän oli todella köyhä. Olen iloinen vanhasta kirjeestä.