Haluan tämän masennuksen paholaisen irti minusta. Miten sen teen!!!? Luon vaikka itseni kokonaan uudelleen.

Kiitos neuvoista. Voisin nyt yksinkertaisimmat asiat ottaa käyttöön.

Ei minua ole luotu olemaan paikoillaan, siksi tämä masennuskin joka uusiutuu on itselleni todella kova pala. Olen oikeasti ihminen joka haluaa pärjätä mutta pettyy kun ei pärjää. Ei vaan kapasiteetti riitä. 

Minulla on todella ristiriitaiset tunteet itseni kanssa. En saa itseeni yhteyttä. Voin tavallaan olla tyytyväinen joihinkin asioihin mitä olen tehnyt mutta suurimmaksi osaksi itseinho on valtavaa. Häpeä kuiskii jatkuvaan. Olen yrittänyt pitää sitä aisoissa enkä kuuntele mutta kyllä se eristää ja on tehnyt minusta yksinäisen ihmisen. 

On traumoja, lasinen lapsuus, heitteille jättöä, pahoja tilanteita, seksuaalista hyväksikäyttöä jne. Minusta kasvoi tosi kiltti ihminen, joka ei oppinut rajoja vetämään. Kun näiden rajojen yli on menty monta kertaa, olen inhonnut itseäni siksi niin paljon. On väkivaltaisia, alkoholisteja kumppaneina, vääriä "ystävyys"suhteita, omaa renttuelämää, talousongelmat jne. En sisältä päin hallitse tätä elämän genreä oikein yhtään. 

Haluaisin niin kovasti vain pärjätä ja jos en pärjää, en kestä hyväksyä sitä vaan oikeasti kaiken loppuvan. En halua olla se, joka ei tehnyt elämällään mitään. -ap

Vierailija wrote:

No jos ap todella on valmis tekemään ihan mitä tahansa, kuten mainitsee, on ratkaisu helppo: ole onnellinen. Valitse onnellisuus. Valitse iloisuus, ole iloinen. Ei siinä sen kummempaa tarvita. 

Mulla masennus ilmeni niin, että vihasin itseäni ja elämääni yli kaiken. En olisi ikimaailmassa uskaltanut valita onnellisuutta, koska en kokenut ansaitsevani sitä. Pelkäsin rangaistusta jos tapahtuu jotain hyvää. Ei sitä vaan voi valita silloin kun on todella masentunut. Ulkoapäin on helppo huudella kun ei tiedä miltä masennus oikeasti tuntuu.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Syö pslosybiinisieni. Auttaa masennukseen. Jos se ei auta tarpeeksi, ayahuasca puusta ota ( dmt ) parantaa.

Kyllä. Kannattaa myös kokeilla aloittaa säännöllinen kannabiksen käyttö viikonloppuisin. Pitää mielen virkeänä ja tekee todella hyvää päänupille. Hatsh-hiih... Onnea matkaan. Auttaa useimmille, mutta ei välttämättä sovi ihan kaikille.

#####=====##=======####

Huh huh, älä vaan ala käyttämään huumeita, ne muuntohuumeet vievät ennenaikaiseen hautaan ihmisiä tukuttain. Ne on perkeleestä.

Höpöhöpö. Psiilosybiinisieniä on käytetty tuhansia vuosia. Oikein mukavia. Samoin Ayahuasca eli DMT.

Kannabis on myös erittäin kiva luonnontuote. Nauttikaa, hyvät ystävät.

 

Haluat pärjätä...mutta sinähän pärjäät jo!

Mistä ne odotukset ja vaatimukset sinuun tulee? Mistä olet saanut sen pärjäävän ihmisen mallin, jota koetat tavoittaa?

Useimmilla meistä on menneisyydessä asioita joita kadumme, mutta teimme ne sillä tiedolla ja ymmärryksellä mitä sillä hetkellä oli. Nyt ne ovat kokemuksia, joita voi hyödyntää, itseymmärryksen kautta, myötätunnon kautta. 

Kaikki me olemme tulleet tähän kaaokseen ilman opaskirjaa ja yritämme räpiköidä ja antaa ymmärtää että meillä on kaikki hallussa. Ei ole.

Meillä on loppujen lopuksi hyvin vähän kontrollia siihen mitä elämässä tapahtuu, mutta voimme muokata asenteitamme, kasvattaa resilienssiä ja hallita tunteitamme ja mieltämme- tai ainakin ymmärtää.

Yritä olla ajattelematta vuorta joka sinun on kiivettävä, ota etappi kerrallaan. Kiitä itseäsi joka päivä.

Olen pahoillani että lapsuutesi oli ikävien ihmisten käsissä. Yritä ajatella, että olet nyt aikuinen ja lohdutat itse sitä lasta joka sisälläsi edelleen kaipaa rakkautta, hyväksyntää ja turvaa. Sinä voit nyt itse antaa näitä itsellesi. Lupaa pitää huolta ja sano että kaikki järjestyy.

Halaus.

Hyväksy se, sinun masennuksesi. Se on sinun. Tee siitä tuttavasi. Mutta älä tee siitä identiteettiäsi, olet paljon muutakin. Olet sinä itse.

Vierailija wrote:

Olen oikeasti ihminen joka haluaa pärjätä mutta pettyy kun ei pärjää. Ei vaan kapasiteetti riitä. 

On traumoja, lasinen lapsuus, heitteille jättöä, pahoja tilanteita, seksuaalista hyväksikäyttöä jne. Minusta kasvoi tosi kiltti ihminen, joka ei oppinut rajoja vetämään. Kun näiden rajojen yli on menty monta kertaa, olen inhonnut itseäni siksi niin paljon. On väkivaltaisia, alkoholisteja kumppaneina

Pahoittelen, että lainaus loppui kesken. Mutta tuolla taustalla kukaan ei voi hyvin ilman pitkällistä terapiaa tms. Se, mitä sinulle on tapahtunut, ei ole sinun syysi. Sinä et ole tehnyt mitään väärin, eikä sinun tarvitse hävetä sitä, mitä sinulle on tehty. 

Ymmärrän, että sinulle on tärkeää pärjätä kaikesta huolimatta, ja ilmeisesti olet hyvä siinä. Ja voit olla myös ylpeä siitä. Sinun pitäisi nyt saada apua noiden asioiden käsittelyyn, jotta voisit elää elämääsi ilman sitä painolastia. Yritä päästä terapiaan. Jos on rahaa, niin maksa vaikka itse, mutta varmaan voisit saada myös Kelan korvaamaa terapiaa.

Kokeile lähestyä mielentilojasi kehon kautta. Ota uusi harrastus, esim. jokin budolaji, johon sisältyy hiljentymistä, tai jos tarvitset omien rajojesi puolustamisen oppimista, potkunyrkkeily voisi sopia. En tarkoita, että joutuisit omia rajojasi puolustamaan fyysisesti, vaan sitä, että tietyt aggressiiviset taisteluliikkeet voivat tuoda esiin myös positiivista voimaa omassa kehossa ja sitä tietä psyykessä. Alakeho herää.

Tai jooga. Hotjooga? Tutki rentoutumista. Yritä rentoutua ja sitten tarkkaile, missä "hannaa kii", mikä kohta kehossa ei anna sinun rentoutua. Mihin se liittyy, mitä mielestä pullahtaa esiin?

Luullaan, että psyyke on aivoissa, kun se itse asiassa on levittäytyneenä pitkin koko kehoa. Sieltä ne traumat löytyy lihasjännityksiksi säilöytyneinä.

Keholähtöisiä terapioita on paljon, ihan vain shiatsukin voi auttaa, tai Rosen-terapia. Jos olet suorittaja, sinun tekisi joskus ihan hyvää vain maata ja joku hieroja tms. käsittelee kehoasi.

Tsemppiä, älä luovuta. t. parantunut

Torjutut muistot ovat ihan todellisuutta. Itse muistin lapsuudenaikaisen hyväksikäytön kun tyttäreni oli samanikäinen kuin minä sen intervention tapahtuessa minulle, 6-vuotias. Jos murrosikäsi on ollut erityisen kaoottinen, syy voi löytyä sieltä.

Lisäisin vielä, että kannabista ei kannata demonisoida.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ei tuo ole masennusta. 

 

Kyllä on. Olen tässä jo monta päivää haaveillut elämän päättymisestä. Olen saikulla ja inhoan itseäni. Olen täysin eristäytynyt. 

Sitten luin masentavia juttuja ja nyt tuli ajatus onko tästä paskasta oikeasti mahdollista päästä eroon. Luulen että teoiksi en pysty mutta edes haaveissa. Olisipa tästä suunta ulos. -ap

Alkuun lääkäriltä voxra-resepti. Syöt sitä riittävän kauan ja sitten kun saat itsestäsi jotain irti aseta vaikka pari tavoitetta päiväksi ei liikaa, jottei tule pettymyksiä. Toinen tavoite voi olla esim. Lyhyt liikunta ja toinen jokin pieni kotityö. Jätä viikkoon ainakin yksi täysi lepopäivä. 

Itse olen päässyt tällä reseptillä vähän eteenpäin, mutta mulla lisäksi pari muuta mt-diagnoosia joista toinen ahdistus joka ajaa minut helposti sohvannurkkaan. Olen myös hyvä näyttelemään tervettä ja pitämään kulissit yllä, mutta se on hyvin raskasta. 

Ne jotka ehdottavat liikuntaa sun muuta pelastukseksi masennukseen kuin masennukseen eivät tajua, että kun on tosi pohjalla ei sieltä lenkille lähdetä kun ei vaan kykene. Paremmassa kunnossa ollessa taas urheilu lisää aktiivisuutta ja tuo elämään lisää hyvää. Liikunta tosin täytyy aloittaa varovasti jotta sitä jaksaa harrastaa jatkossakin. 

Ensimmäisenä lopeta tuo itsesi pakottaminen tekemään asioita. Itseäni auttaa miettimään ja etsimään positiivisia syitä tehdä asioita. Aloita jostakin pienestä arkisista teoista esim. verhojen aukaisusta, petin petaamisesta yms. älä tee sitä pakosta vaan pysähdy ja pohdi ja kirjoita vaikka paperille ja tiedosta ne hyvät pienet asiat joita pienillä teoillasi saat aikaan. "Avaan verhot koska haluan luonnonvaloa asuntooni, ja auringonvalo piristää. Kukaan ei pakota minua avaamaan verhoja, vaan teen sen omasta halusta, ja ikkunasta sisään tuleva valo saa minut paremmalle tuulelle."

Pakottamisen sijaan opettele tekemään asioita siksi että haluat niitä ja arvostat itseäsi pienistä saavutuksista. Aivot ovat siitä jännä elin, että sitä mitä harjoitat se vahvistuu. Jos ajattelet negatiivisesti, sitä enemmän ajattelet negatiivisesti, ja sama pätee myös positiivisen ajattelun kannalta, kunhan annat siihen itsellesi aikaa. Aloita päiväkirja, johon kirjaat joka ilta yhden positiivisen asian jokaiselta päivältä, ja joka aamu kertaa mitä edellisenä päivänä kirjoitit. Positiivisen asian ei tarvitse olla joka päivä huvipuistossa käynti yms  vaan pienet asiat riittää "näin tänään ulkona söpön koiran", "avasin kaupassa oven vanhukselle, ja hän kiitti minua" jne.

Rouskuttele psykedeelisiä sieniä. Toimii monella hyvin. Laitonta? Juu, entäs sitten, hah hah...

Just oli mielenkiintoinen artikkeli iltalehdistössä ketamiinihoidosta, joka saattaa auttaa. 

Luonnossa liikkuminen vähentää masennusta.

Masennus on sairaus. Se lähtee pois sairauden hoidolla. Ei syöpäsairaskaan saa syöpäsoluja pois haluamalla. Ei aivokemiaa saa korjattua haluamalla. 

Vierailija wrote:

Masennus on sairaus. Se lähtee pois sairauden hoidolla. Ei syöpäsairaskaan saa syöpäsoluja pois haluamalla. Ei aivokemiaa saa korjattua haluamalla. 

Mä en ihan usko tähän. Käsittääkseni nyt on tullut tutkimuksiakin siitä, ettei se serotoniini olekaan niin keskeinen juttu masennuksessa. Varmasti tärkein olisi aina miettiä, mistä masennus johtuu. No, aloittaja kertoikin vaikeista taustoistaan. Mutta uskon kyllä, että hänellä on mahdollisuus parantua, kun halu on kova. Jos terapiaa ei saa, niin itsekin voi "terapoida" itseään. Kannattaa lukea kirjallisuutta, katsoa videoita jne. Aloittaja tuntuu tosi ajattelevaiselta ihmiseltä. 

Luulen, että pitää myös hyväksyä se, että tulee ikuisesti olemaan taipuvainen masennukseen. Jos opettelee keinoja torjua ja hallita sitä, voi olla, että sen kanssa oppii iän kanssa pärjäämään.

(Huom. mun ei ollut tarkoitus sanoa, etteikö lääkkeitä kannata kokeilla, mutta en ihan usko sitä, että ne olisivat ainoa tie parantumiseen tai että masennus olisi sairaus, jota hoidettaisiin kuin syöpää.)

Lue nämä kirjat ja poimi niistä itsellesi toimivat ratkaisut: 

Pia Callesen: Elä enemmän, mieti vähemmän

Anders Hansen: Aivoblues

Arto Pietikäinen: Joustava mieli

Monet masentuneet ei halua tätä kuulla, mutta omilla valinnoilla voi todellakin vaikuttaa omaan oloon erittäin paljon. T. 15v masennuslääkkeitä syönyt