Miten estätte sen ettei pyörästä varasteta niitä valoja?

Vierailija kirjoitti:

Täälläpäin on katuvalot, ei tarvi pyörässä omia.

Lakisääteinen asia, että valot pitää pimeänä aikana olla edessä ja takana. Eikä tässä ole sitä "yleensä" kuten kypärän käytössä.

Kalliimman etuvalon otan irti ja mukaan kauppaan. Nyt viime vuodet olen ajanut Helsingissä Lidlin valoseteillä, joita myydään muutaman kerran vuodessa ja hintaa on 10-20  euroa. On häikäisemättömäksi leikattu valokeila, monta eri tehoa ja riittää kaupungissa valottomillakin reiteillä. Näitä on uusi kotona varalla siltä varalta, että varastetaan tai rikkoutuu. Käytännössä ei ole viety, vaikka monta kertaa viikossa pyörä on hetken jossain ulkona kaupan edessä, viimeksi eilen illalla. 

Vuosien varrella on kyllä kadonnut etukiekko pyöräkellarista, edullinen matkamittarinäyttö parikin kertaa, jopa kuormaside takatelineeltä, mutta tuurilla ei vielä valoa. Nuo, jotka ei ikinä uskalla mitään minnekään jättää, liioittelevat riskejä. Varas voi iskeä milloin vain, mutta useimmiten niin ei kumminkaan käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helposti voi käydä pyörällä kaupassa kunhan ensin purkaa sen osiksi mukaansa kauppaan ja lähtiessään taas kasaa :D

Pyörällä voi ajaa kaupassa, ei sitä ole missään kielletty. Nopeasti suiuu kauppareissu.

Miks helvetissä tuolla ei sitten näe missään ketään vetämässä fillarilla pitkin kaupan käytäviä? Korkeintaan jollain näkee potkulaudan kainalossa ja sekin näkyy olevan harvinaista. Tuo nyt oli ihan provo ja soopaa. 

Jos minä menisin ajelemaan fillarilla kaupan käytäville, niin pian minut ohjattaisi ulos ja sanottaisi vihaisesti, että mee sinne ulos ajelemaan! Täällä ei tarvitse pyöräillä. Jatkossa mua katsottaisi kuin ufomiestä ja supistaisi sivummalla, että tuossa se outo pyörämies nyt menee. Ootko nähnyt netissä sen videon? Joo, olen, hihhihhih. Ihme hiippari. Ja v...uilua tulisi kuin risumiehelle aikoinaan. Pään aukomista tulisi vuosikaudet niin vasemmalta kuin oikealta, edestä ja takaa, joka suunnasta niin kauan että järki lähtisi. Eli kannattaa mennä fillarilla suhaamaan johonkin kauppaan. Siitähän ne meemit lähtisi ja kyseenalainen legenda syntyisi. Hullu saa olla mut ei tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

saisi tulla vuokrattavia sähköpyöriä kaduille, mutta hinnan pitäisi olla oikeasti edullinen. Halvempi kuin bussilippu. meillä oli takavuosina muutamia sähköpyöriä, jonkun skuuttifirman, mutta vuokraushinta oli tyyliin 3 euroa 5 minuuttia. bussilla pääsi hitusen alle 3 eurolla vaikka kaupungin toiselle laidalle (jos saman matkan olisi pyöräilyt, niin varmaan olisi mennyt vähintään 30 minuuttia, eli olisi köyhtynyt 18 euroa: taksilla pääsisi samalla hinnalla), niin ei vaan olisi kannattanut vuokrata pyörää 

Helsingissä ja Espoossa on sähköttömät pyörät 35 euroa/ 7 kk kausi. Turussa myös Föllärit muistaakseni 2 euroa/ tunti tai jokin kausimaksu sielläkin. Tämä on hyvä vaihtoehto silloin kun ei uskalla omaa pyörää jättää vaikka koko viikonlopuksi keskustaan reissun ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kalliimman etuvalon otan irti ja mukaan kauppaan. Nyt viime vuodet olen ajanut Helsingissä Lidlin valoseteillä, joita myydään muutaman kerran vuodessa ja hintaa on 10-20  euroa. On häikäisemättömäksi leikattu valokeila, monta eri tehoa ja riittää kaupungissa valottomillakin reiteillä. Näitä on uusi kotona varalla siltä varalta, että varastetaan tai rikkoutuu. Käytännössä ei ole viety, vaikka monta kertaa viikossa pyörä on hetken jossain ulkona kaupan edessä, viimeksi eilen illalla. 

Vuosien varrella on kyllä kadonnut etukiekko pyöräkellarista, edullinen matkamittarinäyttö parikin kertaa, jopa kuormaside takatelineeltä, mutta tuurilla ei vielä valoa. Nuo, jotka ei ikinä uskalla mitään minnekään jättää, liioittelevat riskejä. Varas voi iskeä milloin vain, mutta useimmiten niin ei kumminkaan käy.

Fiksu tuntee tuurinsa ja siksi ei jättele mitään mihinkään. Kun ei tuuri turvaa.

Minulta on kahdesti varastettu polkupyörä. Molemmat olivat ihan romuja fillareita. Toisesta oli pamahtanut takajarrun vaijeri poikki, että sillä ajaminen oli hengenvaarallista leikkimistä. Ja ruma oli, sellainen violettivalkoinen, järkky väritys. Sen sai siitä pihasta varastaakin, hyvin jouti. Toinen paska varastettiin Lahden rautatieaseman pyöräparkista. Se oli sellainen Hoppuhallista tilattu harmaa kertakäyttömunamankeli, josta oli heti vanteet kierossa ja mikä muukin siinä oli vinksallaan. Tämänkin jonkun piti varastaa, ja hyvin jouti sekin. Pääsi vissiin vähän matkaa johonkin suuntaan puolitiessä helvettiin. Siis tämmöiset paskat vehkeet on kelvanneet lahtelaisille varkaille, mutta kunnon pyöriä eivät varastaneet minulta. 

Keväällä 93 olin ostanut uuden maantiepyörän ja alkuun säilytin sitä pyöräkellarissa. Meni vajaa viikko, kun sinne meni yöllä varkaita ja veivät neljä uutta maastopyörää, mutta minun maantiepyörä ei ollut kelvannut. Vein omani kotiin ja sen jälkeen olen säilyttänyt maantiepyöriäni, joihin olen oikein rahaa kiinni laittanut ja aina uutena ostanut kaikki, sisällä kotona. 1996 olin silloisen tyttöystäväni kanssa liikkeellä. Hänellä oli sellainen citymaastopyörä ratasvaihteilla ja minulla maantiepyörä. Mentiin Paavolan Citymarkettiin, lukittiin fillarit siihen eteen ja mentiin ostoksille. Kun tultiin kaupasta, oli tyttöystävän fillari varastettu, mutta minun maantiepyörää ei oltu viety. Hyvin se sai olla rauhassa siinä Trionkin edessä, kun kävin töissä ja pyörä oli pylvääseen lukittuna tuntikaudet. Se oli paras, kun sitä ei vienyt varas. Nykyään ei voi varmaan maantiepyöriäkään mihinkään jättää, kun sekin heti varastettaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalliimman etuvalon otan irti ja mukaan kauppaan. Nyt viime vuodet olen ajanut Helsingissä Lidlin valoseteillä, joita myydään muutaman kerran vuodessa ja hintaa on 10-20  euroa. On häikäisemättömäksi leikattu valokeila, monta eri tehoa ja riittää kaupungissa valottomillakin reiteillä. Näitä on uusi kotona varalla siltä varalta, että varastetaan tai rikkoutuu. Käytännössä ei ole viety, vaikka monta kertaa viikossa pyörä on hetken jossain ulkona kaupan edessä, viimeksi eilen illalla. 

Vuosien varrella on kyllä kadonnut etukiekko pyöräkellarista, edullinen matkamittarinäyttö parikin kertaa, jopa kuormaside takatelineeltä, mutta tuurilla ei vielä valoa. Nuo, jotka ei ikinä uskalla mitään minnekään jättää, liioittelevat riskejä. Varas voi iskeä milloin vain, mutta useimmiten niin ei kumminkaan käy.

Fiksu tuntee tuurinsa ja siksi ei jättele mitään mihinkään. Kun ei tuuri turvaa.

Minulta on kahdesti varastettu polkupyörä. Molemmat olivat ihan romuja fillareita. Toisesta oli pamahtanut takajarrun vaijeri poikki, että sillä ajaminen oli hengenvaarallista leikkimistä. Ja ruma oli, sellainen violettivalkoinen, järkky väritys. Sen sai siitä pihasta varastaakin, hyvin jouti. Toinen paska varastettiin Lahden rautatieaseman pyöräparkista. Se oli sellainen Hoppuhallista tilattu harmaa kertakäyttömunamankeli, josta oli heti vanteet kierossa ja mikä muukin siinä oli vinksallaan. Tämänkin jonkun piti varastaa, ja hyvin jouti sekin. Pääsi vissiin vähän matkaa johonkin suuntaan puolitiessä helvettiin. Siis tämmöiset paskat vehkeet on kelvanneet lahtelaisille varkaille, mutta kunnon pyöriä eivät varastaneet minulta. 

Keväällä 93 olin ostanut uuden maantiepyörän ja alkuun säilytin sitä pyöräkellarissa. Meni vajaa viikko, kun sinne meni yöllä varkaita ja veivät neljä uutta maastopyörää, mutta minun maantiepyörä ei ollut kelvannut. Vein omani kotiin ja sen jälkeen olen säilyttänyt maantiepyöriäni, joihin olen oikein rahaa kiinni laittanut ja aina uutena ostanut kaikki, sisällä kotona. 1996 olin silloisen tyttöystäväni kanssa liikkeellä. Hänellä oli sellainen citymaastopyörä ratasvaihteilla ja minulla maantiepyörä. Mentiin Paavolan Citymarkettiin, lukittiin fillarit siihen eteen ja mentiin ostoksille. Kun tultiin kaupasta, oli tyttöystävän fillari varastettu, mutta minun maantiepyörää ei oltu viety. Hyvin se sai olla rauhassa siinä Trionkin edessä, kun kävin töissä ja pyörä oli pylvääseen lukittuna tuntikaudet. Se oli paras, kun sitä ei vienyt varas. Nykyään ei voi varmaan maantiepyöriäkään mihinkään jättää, kun sekin heti varastettaisi.

Jokainen päättää, mitä riskejä ottaa, mutta perusteettomien kauhukuvien maalaaminen ei ole minusta yhtään fiksua.  Kuten edellä kirjoitin, valo voidaan varastaa koska vain, mutta käytännössä niin ei useimmiten käy. Eli mikään ei estä ottamasta valoja aina irti, jos se ei tunnu työläältä. Itse en jätä satasen valoa kiinni kauppareissun ajaksi mutta edullisen valon jätän, koska kestän sen riskin ja laukussani on usein jopa varavalo kotimatkalle. Muut saavat tehdä miten tykkäävät, paitsi perättömiin väitteisiin puutun, kuten että Helsingissä kaikki heti viedään, kun selän kääntää.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kypärässä kiinni etu- ja takavalo. 

 

Halpoaj valoja en enää osta. Ostanut noita halpis valoja 3-15 eurolla ja ne ei kestä välttämättä viikkoakaan. Kalliimman kun ostaa,niin ketsää montya vuotta.

Niillä halvoilla kukaan mitään tee, kun niillä ei ole mitään virkaa. Niin onnettomia tuikkuja, että kun se on päällä ja toinen tulee vastaan, niin vastaantulija näkee sen valon vasta siinä kohdalla, että aha, onhan sillä siinä joku tuikku palamassa. Kerran tuli tämmöinen halvan lampunroskan ostanut pyöräilijä vastaan ja voi helevetti, miten huonosti se valaisi. Kymmenen metrin päästä ei nähnyt yhtään, että siinä edessä joku valo palaa. 

Kun otat valkoisen valodiodin ja laitat sen napojen väliin ohuen nappipariston ja painat navat kiinni paristoa vasten, niin sekin valaisee sata kertaa paremmin kuin joku halpa lampunroska.

Vierailija kirjoitti:

Ostin sähköpyörän ja nyt tajusin että en voi käydä sillä missään koska kaikki revittäisiin irti mikä lähtee.

Vähän liioittelet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalliimman etuvalon otan irti ja mukaan kauppaan. Nyt viime vuodet olen ajanut Helsingissä Lidlin valoseteillä, joita myydään muutaman kerran vuodessa ja hintaa on 10-20  euroa. On häikäisemättömäksi leikattu valokeila, monta eri tehoa ja riittää kaupungissa valottomillakin reiteillä. Näitä on uusi kotona varalla siltä varalta, että varastetaan tai rikkoutuu. Käytännössä ei ole viety, vaikka monta kertaa viikossa pyörä on hetken jossain ulkona kaupan edessä, viimeksi eilen illalla. 

Vuosien varrella on kyllä kadonnut etukiekko pyöräkellarista, edullinen matkamittarinäyttö parikin kertaa, jopa kuormaside takatelineeltä, mutta tuurilla ei vielä valoa. Nuo, jotka ei ikinä uskalla mitään minnekään jättää, liioittelevat riskejä. Varas voi iskeä milloin vain, mutta useimmiten niin ei kumminkaan käy.

Fiksu tuntee tuurinsa ja siksi ei jättele mitään mihinkään. Kun ei tuuri turvaa.

Minulta on kahdesti varastettu polkupyörä. Molemmat olivat ihan romuja fillareita. Toisesta oli pamahtanut takajarrun vaijeri poikki, että sillä ajaminen oli hengenvaarallista leikkimistä. Ja ruma oli, sellainen violettivalkoinen, järkky väritys. Sen sai siitä pihasta varastaakin, hyvin jouti. Toinen paska varastettiin Lahden rautatieaseman pyöräparkista. Se oli sellainen Hoppuhallista tilattu harmaa kertakäyttömunamankeli, josta oli heti vanteet kierossa ja mikä muukin siinä oli vinksallaan. Tämänkin jonkun piti varastaa, ja hyvin jouti sekin. Pääsi vissiin vähän matkaa johonkin suuntaan puolitiessä helvettiin. Siis tämmöiset paskat vehkeet on kelvanneet lahtelaisille varkaille, mutta kunnon pyöriä eivät varastaneet minulta. 

Keväällä 93 olin ostanut uuden maantiepyörän ja alkuun säilytin sitä pyöräkellarissa. Meni vajaa viikko, kun sinne meni yöllä varkaita ja veivät neljä uutta maastopyörää, mutta minun maantiepyörä ei ollut kelvannut. Vein omani kotiin ja sen jälkeen olen säilyttänyt maantiepyöriäni, joihin olen oikein rahaa kiinni laittanut ja aina uutena ostanut kaikki, sisällä kotona. 1996 olin silloisen tyttöystäväni kanssa liikkeellä. Hänellä oli sellainen citymaastopyörä ratasvaihteilla ja minulla maantiepyörä. Mentiin Paavolan Citymarkettiin, lukittiin fillarit siihen eteen ja mentiin ostoksille. Kun tultiin kaupasta, oli tyttöystävän fillari varastettu, mutta minun maantiepyörää ei oltu viety. Hyvin se sai olla rauhassa siinä Trionkin edessä, kun kävin töissä ja pyörä oli pylvääseen lukittuna tuntikaudet. Se oli paras, kun sitä ei vienyt varas. Nykyään ei voi varmaan maantiepyöriäkään mihinkään jättää, kun sekin heti varastettaisi.

Jokainen päättää, mitä riskejä ottaa, mutta perusteettomien kauhukuvien maalaaminen ei ole minusta yhtään fiksua.  Kuten edellä kirjoitin, valo voidaan varastaa koska vain, mutta käytännössä niin ei useimmiten käy. Eli mikään ei estä ottamasta valoja aina irti, jos se ei tunnu työläältä. Itse en jätä satasen valoa kiinni kauppareissun ajaksi mutta edullisen valon jätän, koska kestän sen riskin ja laukussani on usein jopa varavalo kotimatkalle. Muut saavat tehdä miten tykkäävät, paitsi perättömiin väitteisiin puutun, kuten että Helsingissä kaikki heti viedään, kun selän kääntää.

Huokaus. Kerroin tapahtuneista, omista kokemuksistani, EN maalaillut kauhukuvia. Jos olisin MAALAILLUT kauhukuvia, olisin sepittänyt kuvitteellisen tarinan jossa tapahtuu yhtä sun toista hirvittävää. Voi voi kun sitä ihan tahallaan halutaan kaikki ymmärtää väärin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka pyörä on lukollisessa taloyhtiön varastossa, niin silti otan valot irti ja vien sisälle. Molemmat sellaiset venyvää materiaalia joten todella helpot ottaa pois ja laittaa takaisin kun tarvii.

Talvisin en pyöräile joten miksi valojen silloin tarvitsi edes olla paikoillaan

Talvipyöräily on vähän semmosta ja tämmöstä. Pitää olla lokariton läskipyörä, että siitä jotain tulee. Olen vielä 29 v iässä ajanut talvella pitkää työmatkaa, yli 24 km edestakaisin ja se loppui siihen kun auto hommattiin. Sen jälkeen en ole talvisin paljoa pyöräillyt, paitsi muutamia kertoja pakon edessä. Esim. siksi kun oltiin töissä pyhäpäivänä, jotta voitiin jäädä perjantaina kotiin loikoilee, niin mentiin sitten arkipyhänä töihin, jolloin bussit ei kulkeneet. Silloin oli pakko kaivaa varastokopista vanha fillari esiin, että pääsin töihin. Työpaikalla piti olla klo kuusi ja jos sinne olisi lähtenyt kävellen, olisi pitänyt lähteä kotoa kävelemään klo 3.30 yöllä. Joo, ei perkele. Olisi pitänyt vielä töissäkin jaksaa olla 8 tuntia, että kävele siinä sitten töihin 10 kilsaa. Toki, jos olisi kilpaurheilija, niin sittenhän se onnistuisi. Takana joku triathlon ura, jossa on käyty Havaijilla juoksemassa, pyöräilemässä ja uimassa sairaita matkoja vuosien ajan, niin sitten olisi kunto kohdillaan kymmenen kilsan työmatkan kävelemisen kannalta. Sitten siihen pystyisi. Ei tavallinen kuolevainen.

Autoa ei ole ollut enää yli 20 vuoteen eikä töitäkään nyt yli vuoteen. Se multa vielä onnistuu, että kävelen tuonne koulutukseen aamulla sen vajaan 5 kilsaa vajaaseen tuntiin ja kotiin sitten saman matkan. Siellä tarvii olla vasta kasilta, niin ei tarvi öitä valvoa, jotta ehtii vielä kävelemäänkin. Hitunen on vielä jäljellä sitä sissiverta, mitä mulla oli joskus parikymppisenä. Silloinhan sitä pyöräili talvellakin vaikka millaisella paskalla ja kesällä sitten aurinkokelivehkeillä jopa 200 kilsan matkoja. Eipä ole enää moista supervoimaa. 

Jotkut kovasti muuta väittää, mutta kyllä minä voin ihan vahvasta kokemuksesta sanoa, että se on täysin eri asia pyöräillä viisikymppisenä kuin pyöräillä nuorena parikymppisenä. On niin eri ihminen ja eri kroppa. Ero on valtava jo sen suhteen, miten sitä virtaa ja jaksamista riittää. 

Mitä tulee tuohon, että mitä tehdä, jotta fillarista ei sosialisoitaisi niitä valoja, jos ne pyörään jättää, niin pitää kait kehittää joku lukkosysteemi varkaiden varalta. Tulisi siihen tankoon se valo sellaisella systeemillä kiinni, että ei lähde varkaiden matkaan. Se tai sitten jos jaksaa, niin riisuu fillarista aina kaiken ilman työkaluja lähtevän ja kanniskelee niitä mukanaan, kun on jättänyt pyörän parkkiin ja lähtee vaikka Leviksiä ostamaan. Runko lukittava johonkin kiinteään ja raskaaseen sen seitsemällä lukolla ja sinetillä, ettei se lähde jonkun vesipään matkaan. Kun palaat pyöräsi luo ja näet jonkun hääräävän pyöräsi kimpussa, niin kolkkaa se jollain unten maille. Jos vaikka oppis olemaan. Kyllä niille varkaille pitäisi jo alkaa joku laki löytymään. Mennyt se hulina "vähän" liian pitkälle saatana. 

Jonkun kroppa voi olla ihan romuna viisikymppisenä, ja se on toki ikävää. Sitten taas juuri oli juttu lehdessä 96-vuotiaasta Tarmosta, joka fillaroi suruunsa tuhansia kilsoja vuodessa. Osan sähköllä ja osan ilman.

Itse olen lähes kuusikymppinen ja käyn fillarilla töissä sulan maan aikaan sen yhden lähipäivän viikossa, mikä tarvitaan, 18-20 km yhteensä. Talvella menin yleensä aamulla julkisilla ja kävelin kotiin 9-10 km. En tosin puhunut tuosta kävelystä töissä kuin kerran pakon edessä, kun se ole mitään valtavirtaa. Vauhtini taitaa olla hitaampaa kuin parikymmentä vuotta sitten, mutta ei muuten ongelmia. Toki siis ymmärrän, että erilaisia kremppoja voi olla, eli ei sovi kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalliimman etuvalon otan irti ja mukaan kauppaan. Nyt viime vuodet olen ajanut Helsingissä Lidlin valoseteillä, joita myydään muutaman kerran vuodessa ja hintaa on 10-20  euroa. On häikäisemättömäksi leikattu valokeila, monta eri tehoa ja riittää kaupungissa valottomillakin reiteillä. Näitä on uusi kotona varalla siltä varalta, että varastetaan tai rikkoutuu. Käytännössä ei ole viety, vaikka monta kertaa viikossa pyörä on hetken jossain ulkona kaupan edessä, viimeksi eilen illalla. 

Vuosien varrella on kyllä kadonnut etukiekko pyöräkellarista, edullinen matkamittarinäyttö parikin kertaa, jopa kuormaside takatelineeltä, mutta tuurilla ei vielä valoa. Nuo, jotka ei ikinä uskalla mitään minnekään jättää, liioittelevat riskejä. Varas voi iskeä milloin vain, mutta useimmiten niin ei kumminkaan käy.

Fiksu tuntee tuurinsa ja siksi ei jättele mitään mihinkään. Kun ei tuuri turvaa.

Minulta on kahdesti varastettu polkupyörä. Molemmat olivat ihan romuja fillareita. Toisesta oli pamahtanut takajarrun vaijeri poikki, että sillä ajaminen oli hengenvaarallista leikkimistä. Ja ruma oli, sellainen violettivalkoinen, järkky väritys. Sen sai siitä pihasta varastaakin, hyvin jouti. Toinen paska varastettiin Lahden rautatieaseman pyöräparkista. Se oli sellainen Hoppuhallista tilattu harmaa kertakäyttömunamankeli, josta oli heti vanteet kierossa ja mikä muukin siinä oli vinksallaan. Tämänkin jonkun piti varastaa, ja hyvin jouti sekin. Pääsi vissiin vähän matkaa johonkin suuntaan puolitiessä helvettiin. Siis tämmöiset paskat vehkeet on kelvanneet lahtelaisille varkaille, mutta kunnon pyöriä eivät varastaneet minulta. 

Keväällä 93 olin ostanut uuden maantiepyörän ja alkuun säilytin sitä pyöräkellarissa. Meni vajaa viikko, kun sinne meni yöllä varkaita ja veivät neljä uutta maastopyörää, mutta minun maantiepyörä ei ollut kelvannut. Vein omani kotiin ja sen jälkeen olen säilyttänyt maantiepyöriäni, joihin olen oikein rahaa kiinni laittanut ja aina uutena ostanut kaikki, sisällä kotona. 1996 olin silloisen tyttöystäväni kanssa liikkeellä. Hänellä oli sellainen citymaastopyörä ratasvaihteilla ja minulla maantiepyörä. Mentiin Paavolan Citymarkettiin, lukittiin fillarit siihen eteen ja mentiin ostoksille. Kun tultiin kaupasta, oli tyttöystävän fillari varastettu, mutta minun maantiepyörää ei oltu viety. Hyvin se sai olla rauhassa siinä Trionkin edessä, kun kävin töissä ja pyörä oli pylvääseen lukittuna tuntikaudet. Se oli paras, kun sitä ei vienyt varas. Nykyään ei voi varmaan maantiepyöriäkään mihinkään jättää, kun sekin heti varastettaisi.

Jokainen päättää, mitä riskejä ottaa, mutta perusteettomien kauhukuvien maalaaminen ei ole minusta yhtään fiksua.  Kuten edellä kirjoitin, valo voidaan varastaa koska vain, mutta käytännössä niin ei useimmiten käy. Eli mikään ei estä ottamasta valoja aina irti, jos se ei tunnu työläältä. Itse en jätä satasen valoa kiinni kauppareissun ajaksi mutta edullisen valon jätän, koska kestän sen riskin ja laukussani on usein jopa varavalo kotimatkalle. Muut saavat tehdä miten tykkäävät, paitsi perättömiin väitteisiin puutun, kuten että Helsingissä kaikki heti viedään, kun selän kääntää.

Huokaus. Kerroin tapahtuneista, omista kokemuksistani, EN maalaillut kauhukuvia. Jos olisin MAALAILLUT kauhukuvia, olisin sepittänyt kuvitteellisen tarinan jossa tapahtuu yhtä sun toista hirvittävää. Voi voi kun sitä ihan tahallaan halutaan kaikki ymmärtää väärin. 

Kirjoitit, ettei fiksu jätä mitään mihinkään. Itse sanoisin, että fiksuudesta ei ole kyse, vaan varovaisuudesta. Etkä nähdäkseni kertonut kokemuksia valojen varastamisen yleisyydestä lainkaan, vaan vanhoista pyörävarkauksista? 

Ja varmuuden vuoksi, en tarkoita, että varovaisuus olisi mitenkään tyhmää. Ei ollenkaan. Itse en vain koe, että viitsisin edullisia, hyviä valoja enää  irroitella monta kertaa päivässä, niin kauan kuin se ei ole välttämätöntä. Jos niitä alkaa hävitä usein, niin muutan käytäntöjä. Jos jätän fillarin vaikka Tennispalatsin eteen leffan ajaksi, niin sitten otan irti kaikenlaista, mutta en vartin Prismassa käynnin ajaksi toistaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka pyörä on lukollisessa taloyhtiön varastossa, niin silti otan valot irti ja vien sisälle. Molemmat sellaiset venyvää materiaalia joten todella helpot ottaa pois ja laittaa takaisin kun tarvii.

Talvisin en pyöräile joten miksi valojen silloin tarvitsi edes olla paikoillaan

Talvipyöräily on vähän semmosta ja tämmöstä. Pitää olla lokariton läskipyörä, että siitä jotain tulee. Olen vielä 29 v iässä ajanut talvella pitkää työmatkaa, yli 24 km edestakaisin ja se loppui siihen kun auto hommattiin. Sen jälkeen en ole talvisin paljoa pyöräillyt, paitsi muutamia kertoja pakon edessä. Esim. siksi kun oltiin töissä pyhäpäivänä, jotta voitiin jäädä perjantaina kotiin loikoilee, niin mentiin sitten arkipyhänä töihin, jolloin bussit ei kulkeneet. Silloin oli pakko kaivaa varastokopista vanha fillari esiin, että pääsin töihin. Työpaikalla piti olla klo kuusi ja jos sinne olisi lähtenyt kävellen, olisi pitänyt lähteä kotoa kävelemään klo 3.30 yöllä. Joo, ei perkele. Olisi pitänyt vielä töissäkin jaksaa olla 8 tuntia, että kävele siinä sitten töihin 10 kilsaa. Toki, jos olisi kilpaurheilija, niin sittenhän se onnistuisi. Takana joku triathlon ura, jossa on käyty Havaijilla juoksemassa, pyöräilemässä ja uimassa sairaita matkoja vuosien ajan, niin sitten olisi kunto kohdillaan kymmenen kilsan työmatkan kävelemisen kannalta. Sitten siihen pystyisi. Ei tavallinen kuolevainen.

Autoa ei ole ollut enää yli 20 vuoteen eikä töitäkään nyt yli vuoteen. Se multa vielä onnistuu, että kävelen tuonne koulutukseen aamulla sen vajaan 5 kilsaa vajaaseen tuntiin ja kotiin sitten saman matkan. Siellä tarvii olla vasta kasilta, niin ei tarvi öitä valvoa, jotta ehtii vielä kävelemäänkin. Hitunen on vielä jäljellä sitä sissiverta, mitä mulla oli joskus parikymppisenä. Silloinhan sitä pyöräili talvellakin vaikka millaisella paskalla ja kesällä sitten aurinkokelivehkeillä jopa 200 kilsan matkoja. Eipä ole enää moista supervoimaa. 

Jotkut kovasti muuta väittää, mutta kyllä minä voin ihan vahvasta kokemuksesta sanoa, että se on täysin eri asia pyöräillä viisikymppisenä kuin pyöräillä nuorena parikymppisenä. On niin eri ihminen ja eri kroppa. Ero on valtava jo sen suhteen, miten sitä virtaa ja jaksamista riittää. 

Mitä tulee tuohon, että mitä tehdä, jotta fillarista ei sosialisoitaisi niitä valoja, jos ne pyörään jättää, niin pitää kait kehittää joku lukkosysteemi varkaiden varalta. Tulisi siihen tankoon se valo sellaisella systeemillä kiinni, että ei lähde varkaiden matkaan. Se tai sitten jos jaksaa, niin riisuu fillarista aina kaiken ilman työkaluja lähtevän ja kanniskelee niitä mukanaan, kun on jättänyt pyörän parkkiin ja lähtee vaikka Leviksiä ostamaan. Runko lukittava johonkin kiinteään ja raskaaseen sen seitsemällä lukolla ja sinetillä, ettei se lähde jonkun vesipään matkaan. Kun palaat pyöräsi luo ja näet jonkun hääräävän pyöräsi kimpussa, niin kolkkaa se jollain unten maille. Jos vaikka oppis olemaan. Kyllä niille varkaille pitäisi jo alkaa joku laki löytymään. Mennyt se hulina "vähän" liian pitkälle saatana. 

Jonkun kroppa voi olla ihan romuna viisikymppisenä, ja se on toki ikävää. Sitten taas juuri oli juttu lehdessä 96-vuotiaasta Tarmosta, joka fillaroi suruunsa tuhansia kilsoja vuodessa. Osan sähköllä ja osan ilman.

Itse olen lähes kuusikymppinen ja käyn fillarilla töissä sulan maan aikaan sen yhden lähipäivän viikossa, mikä tarvitaan, 18-20 km yhteensä. Talvella menin yleensä aamulla julkisilla ja kävelin kotiin 9-10 km. En tosin puhunut tuosta kävelystä töissä kuin kerran pakon edessä, kun se ole mitään valtavirtaa. Vauhtini taitaa olla hitaampaa kuin parikymmentä vuotta sitten, mutta ei muuten ongelmia. Toki siis ymmärrän, että erilaisia kremppoja voi olla, eli ei sovi kaikille.

Se on, kun me emme ole kaikki millään samalla viivalla, emme missään asiassa. Juuri siksi toiset eivät pysty enää viisikymppisinä ja jotkut painavat menemään vaikka vielä yli satavuotiaina. Kroppa romuna viisikymppisenä, niin siinä ei tartte enää kuusikymppisiä olla viettämässä. Luoja joko armahtaa tai sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

Ostin sähköpyörän ja nyt tajusin että en voi käydä sillä missään koska kaikki revittäisiin irti mikä lähtee.

No sama, pitää toista romupyörää pitää ihan sen takia että käy kaupassa ja sähkis sitten hupiajeluihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

Ostin sähköpyörän ja nyt tajusin että en voi käydä sillä missään koska kaikki revittäisiin irti mikä lähtee.

Ihapaskaa!

10 vuotta olen sähköpyöräillyt PKS lähes päivittäin ongelmitta.

 

Raahannet repussa mukana parin kymmenen kilon edestä turvavarusteita kuten paria jykevää u-lukkoa paksun kaapelin kanssa joilla aina paketoit pyöräsi poistut asioille.

Laitat kypärään ne valot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalliimman etuvalon otan irti ja mukaan kauppaan. Nyt viime vuodet olen ajanut Helsingissä Lidlin valoseteillä, joita myydään muutaman kerran vuodessa ja hintaa on 10-20  euroa. On häikäisemättömäksi leikattu valokeila, monta eri tehoa ja riittää kaupungissa valottomillakin reiteillä. Näitä on uusi kotona varalla siltä varalta, että varastetaan tai rikkoutuu. Käytännössä ei ole viety, vaikka monta kertaa viikossa pyörä on hetken jossain ulkona kaupan edessä, viimeksi eilen illalla. 

Vuosien varrella on kyllä kadonnut etukiekko pyöräkellarista, edullinen matkamittarinäyttö parikin kertaa, jopa kuormaside takatelineeltä, mutta tuurilla ei vielä valoa. Nuo, jotka ei ikinä uskalla mitään minnekään jättää, liioittelevat riskejä. Varas voi iskeä milloin vain, mutta useimmiten niin ei kumminkaan käy.

Fiksu tuntee tuurinsa ja siksi ei jättele mitään mihinkään. Kun ei tuuri turvaa.

Minulta on kahdesti varastettu polkupyörä. Molemmat olivat ihan romuja fillareita. Toisesta oli pamahtanut takajarrun vaijeri poikki, että sillä ajaminen oli hengenvaarallista leikkimistä. Ja ruma oli, sellainen violettivalkoinen, järkky väritys. Sen sai siitä pihasta varastaakin, hyvin jouti. Toinen paska varastettiin Lahden rautatieaseman pyöräparkista. Se oli sellainen Hoppuhallista tilattu harmaa kertakäyttömunamankeli, josta oli heti vanteet kierossa ja mikä muukin siinä oli vinksallaan. Tämänkin jonkun piti varastaa, ja hyvin jouti sekin. Pääsi vissiin vähän matkaa johonkin suuntaan puolitiessä helvettiin. Siis tämmöiset paskat vehkeet on kelvanneet lahtelaisille varkaille, mutta kunnon pyöriä eivät varastaneet minulta. 

Keväällä 93 olin ostanut uuden maantiepyörän ja alkuun säilytin sitä pyöräkellarissa. Meni vajaa viikko, kun sinne meni yöllä varkaita ja veivät neljä uutta maastopyörää, mutta minun maantiepyörä ei ollut kelvannut. Vein omani kotiin ja sen jälkeen olen säilyttänyt maantiepyöriäni, joihin olen oikein rahaa kiinni laittanut ja aina uutena ostanut kaikki, sisällä kotona. 1996 olin silloisen tyttöystäväni kanssa liikkeellä. Hänellä oli sellainen citymaastopyörä ratasvaihteilla ja minulla maantiepyörä. Mentiin Paavolan Citymarkettiin, lukittiin fillarit siihen eteen ja mentiin ostoksille. Kun tultiin kaupasta, oli tyttöystävän fillari varastettu, mutta minun maantiepyörää ei oltu viety. Hyvin se sai olla rauhassa siinä Trionkin edessä, kun kävin töissä ja pyörä oli pylvääseen lukittuna tuntikaudet. Se oli paras, kun sitä ei vienyt varas. Nykyään ei voi varmaan maantiepyöriäkään mihinkään jättää, kun sekin heti varastettaisi.

Jokainen päättää, mitä riskejä ottaa, mutta perusteettomien kauhukuvien maalaaminen ei ole minusta yhtään fiksua.  Kuten edellä kirjoitin, valo voidaan varastaa koska vain, mutta käytännössä niin ei useimmiten käy. Eli mikään ei estä ottamasta valoja aina irti, jos se ei tunnu työläältä. Itse en jätä satasen valoa kiinni kauppareissun ajaksi mutta edullisen valon jätän, koska kestän sen riskin ja laukussani on usein jopa varavalo kotimatkalle. Muut saavat tehdä miten tykkäävät, paitsi perättömiin väitteisiin puutun, kuten että Helsingissä kaikki heti viedään, kun selän kääntää.

Huokaus. Kerroin tapahtuneista, omista kokemuksistani, EN maalaillut kauhukuvia. Jos olisin MAALAILLUT kauhukuvia, olisin sepittänyt kuvitteellisen tarinan jossa tapahtuu yhtä sun toista hirvittävää. Voi voi kun sitä ihan tahallaan halutaan kaikki ymmärtää väärin. 

Kirjoitit, ettei fiksu jätä mitään mihinkään. Itse sanoisin, että fiksuudesta ei ole kyse, vaan varovaisuudesta. Etkä nähdäkseni kertonut kokemuksia valojen varastamisen yleisyydestä lainkaan, vaan vanhoista pyörävarkauksista? 

Ja varmuuden vuoksi, en tarkoita, että varovaisuus olisi mitenkään tyhmää. Ei ollenkaan. Itse en vain koe, että viitsisin edullisia, hyviä valoja enää  irroitella monta kertaa päivässä, niin kauan kuin se ei ole välttämätöntä. Jos niitä alkaa hävitä usein, niin muutan käytäntöjä. Jos jätän fillarin vaikka Tennispalatsin eteen leffan ajaksi, niin sitten otan irti kaikenlaista, mutta en vartin Prismassa käynnin ajaksi toistaiseksi. 

No joo joo. Tarkoitin nyt sitä, että on ihan fiksua olla jättämättä mitään mihinkään siksi, kun sen kerran varsin hyvin tietää, että jos mä tämän nyt tähän jätän, niin se lähtee siitä melko varmaan, vaikkei välttämättä 100% varmuudella nyt tällä kertaa. Ja kun minä tarvitsen tätä itse, niin en jätä tätä tähän, jos käykin niin että paikalle osuu varas ja vie. Ei tässä viitsi turhia ylimääräisiä menoeriä ottaa, kun minulla on rahalle parempaakin käyttöä kuin ostella lamppua varastetun tilalle. 

On hyvä olla sellaista kaukonäköä ja ennalta viisautta, johon sisältyy se varovaisuus muun muassa. Toimitaan sitten sen mukaan, eli ei siis jätetä sitä lamppua siihen pyörään, koska sen siitä saattaa joku varastaa, enkä aio/halua ostaa uutta tilalle vasta kuin sitten kun tälle lampulle tulee käyttöikä täyteen. Ja jos jätän ja joku sen varastaa, niin sitten pääsen jälkiviisastelemaan sillä, että aijai, olisi sittenkin kannattanut ottaa se lamppu mukaan eikä jättää sitä pyörään. Nyt se on sitten varastettu ja joudun polkemaan pimeässä ilman valoa neljä kilsaa. Tämä tässä on se idea.

Samahan se on työmailla, että pitää toimia aina turvaohjeita noudattaen, JOS vaikka sattuukin haaveri siksi kun työturvallisuusohjeita ei oltu noudatettu riittävän hyvin. 

Koskettelen itseäni kotonani ennen pyöräilyä, mustia miehiä katsellen!

T: Tosi-Persu

En mitenkään. Käytän halpoja valoja, noin 5 eur. Jos pöllitään, ostan uuden. Puoli vuotta on nyt säilynyt pöllimättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

Helposti voi käydä pyörällä kaupassa kunhan ensin purkaa sen osiksi mukaansa kauppaan ja lähtiessään taas kasaa :D

Pyörien edelleen yleistyessä pitäisi tulla sellaisia drive-in-kauppoja.

Spandeksit pilais hyvän idean kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalliimman etuvalon otan irti ja mukaan kauppaan. Nyt viime vuodet olen ajanut Helsingissä Lidlin valoseteillä, joita myydään muutaman kerran vuodessa ja hintaa on 10-20  euroa. On häikäisemättömäksi leikattu valokeila, monta eri tehoa ja riittää kaupungissa valottomillakin reiteillä. Näitä on uusi kotona varalla siltä varalta, että varastetaan tai rikkoutuu. Käytännössä ei ole viety, vaikka monta kertaa viikossa pyörä on hetken jossain ulkona kaupan edessä, viimeksi eilen illalla. 

Vuosien varrella on kyllä kadonnut etukiekko pyöräkellarista, edullinen matkamittarinäyttö parikin kertaa, jopa kuormaside takatelineeltä, mutta tuurilla ei vielä valoa. Nuo, jotka ei ikinä uskalla mitään minnekään jättää, liioittelevat riskejä. Varas voi iskeä milloin vain, mutta useimmiten niin ei kumminkaan käy.

Fiksu tuntee tuurinsa ja siksi ei jättele mitään mihinkään. Kun ei tuuri turvaa.

Minulta on kahdesti varastettu polkupyörä. Molemmat olivat ihan romuja fillareita. Toisesta oli pamahtanut takajarrun vaijeri poikki, että sillä ajaminen oli hengenvaarallista leikkimistä. Ja ruma oli, sellainen violettivalkoinen, järkky väritys. Sen sai siitä pihasta varastaakin, hyvin jouti. Toinen paska varastettiin Lahden rautatieaseman pyöräparkista. Se oli sellainen Hoppuhallista tilattu harmaa kertakäyttömunamankeli, josta oli heti vanteet kierossa ja mikä muukin siinä oli vinksallaan. Tämänkin jonkun piti varastaa, ja hyvin jouti sekin. Pääsi vissiin vähän matkaa johonkin suuntaan puolitiessä helvettiin. Siis tämmöiset paskat vehkeet on kelvanneet lahtelaisille varkaille, mutta kunnon pyöriä eivät varastaneet minulta. 

Keväällä 93 olin ostanut uuden maantiepyörän ja alkuun säilytin sitä pyöräkellarissa. Meni vajaa viikko, kun sinne meni yöllä varkaita ja veivät neljä uutta maastopyörää, mutta minun maantiepyörä ei ollut kelvannut. Vein omani kotiin ja sen jälkeen olen säilyttänyt maantiepyöriäni, joihin olen oikein rahaa kiinni laittanut ja aina uutena ostanut kaikki, sisällä kotona. 1996 olin silloisen tyttöystäväni kanssa liikkeellä. Hänellä oli sellainen citymaastopyörä ratasvaihteilla ja minulla maantiepyörä. Mentiin Paavolan Citymarkettiin, lukittiin fillarit siihen eteen ja mentiin ostoksille. Kun tultiin kaupasta, oli tyttöystävän fillari varastettu, mutta minun maantiepyörää ei oltu viety. Hyvin se sai olla rauhassa siinä Trionkin edessä, kun kävin töissä ja pyörä oli pylvääseen lukittuna tuntikaudet. Se oli paras, kun sitä ei vienyt varas. Nykyään ei voi varmaan maantiepyöriäkään mihinkään jättää, kun sekin heti varastettaisi.

Jokainen päättää, mitä riskejä ottaa, mutta perusteettomien kauhukuvien maalaaminen ei ole minusta yhtään fiksua.  Kuten edellä kirjoitin, valo voidaan varastaa koska vain, mutta käytännössä niin ei useimmiten käy. Eli mikään ei estä ottamasta valoja aina irti, jos se ei tunnu työläältä. Itse en jätä satasen valoa kiinni kauppareissun ajaksi mutta edullisen valon jätän, koska kestän sen riskin ja laukussani on usein jopa varavalo kotimatkalle. Muut saavat tehdä miten tykkäävät, paitsi perättömiin väitteisiin puutun, kuten että Helsingissä kaikki heti viedään, kun selän kääntää.

Huokaus. Kerroin tapahtuneista, omista kokemuksistani, EN maalaillut kauhukuvia. Jos olisin MAALAILLUT kauhukuvia, olisin sepittänyt kuvitteellisen tarinan jossa tapahtuu yhtä sun toista hirvittävää. Voi voi kun sitä ihan tahallaan halutaan kaikki ymmärtää väärin. 

Kirjoitit, ettei fiksu jätä mitään mihinkään. Itse sanoisin, että fiksuudesta ei ole kyse, vaan varovaisuudesta. Etkä nähdäkseni kertonut kokemuksia valojen varastamisen yleisyydestä lainkaan, vaan vanhoista pyörävarkauksista? 

Ja varmuuden vuoksi, en tarkoita, että varovaisuus olisi mitenkään tyhmää. Ei ollenkaan. Itse en vain koe, että viitsisin edullisia, hyviä valoja enää  irroitella monta kertaa päivässä, niin kauan kuin se ei ole välttämätöntä. Jos niitä alkaa hävitä usein, niin muutan käytäntöjä. Jos jätän fillarin vaikka Tennispalatsin eteen leffan ajaksi, niin sitten otan irti kaikenlaista, mutta en vartin Prismassa käynnin ajaksi toistaiseksi. 

No joo joo. Tarkoitin nyt sitä, että on ihan fiksua olla jättämättä mitään mihinkään siksi, kun sen kerran varsin hyvin tietää, että jos mä tämän nyt tähän jätän, niin se lähtee siitä melko varmaan, vaikkei välttämättä 100% varmuudella nyt tällä kertaa. Ja kun minä tarvitsen tätä itse, niin en jätä tätä tähän, jos käykin niin että paikalle osuu varas ja vie. Ei tässä viitsi turhia ylimääräisiä menoeriä ottaa, kun minulla on rahalle parempaakin käyttöä kuin ostella lamppua varastetun tilalle. 

On hyvä olla sellaista kaukonäköä ja ennalta viisautta, johon sisältyy se varovaisuus muun muassa. Toimitaan sitten sen mukaan, eli ei siis jätetä sitä lamppua siihen pyörään, koska sen siitä saattaa joku varastaa, enkä aio/halua ostaa uutta tilalle vasta kuin sitten kun tälle lampulle tulee käyttöikä täyteen. Ja jos jätän ja joku sen varastaa, niin sitten pääsen jälkiviisastelemaan sillä, että aijai, olisi sittenkin kannattanut ottaa se lamppu mukaan eikä jättää sitä pyörään. Nyt se on sitten varastettu ja joudun polkemaan pimeässä ilman valoa neljä kilsaa. Tämä tässä on se idea.

Samahan se on työmailla, että pitää toimia aina turvaohjeita noudattaen, JOS vaikka sattuukin haaveri siksi kun työturvallisuusohjeita ei oltu noudatettu riittävän hyvin. 

Joo, tuo "melko varmaan" oli siis minusta se kauhukuvajuttu. Kun itse olen jättänyt Helsingissä valon pyörään kiinni satoja kertoja asioinnin ajaksi ilman että sitä olisi viety, niin pidän tuota vahvana liioitteluna. Tälläkin viikolla jo useita kertoja olen tehnyt näin. 

Olen myös siis miettinyt seuraukset: laukussa on yleensä varavalo ja kotona vastaava lamppu varalla ostettuna tarjouksesta ja en tykkää jälkiviisastelustakaan, niin toki varkaus harmittaa, mutta se siitä, varas siinä väärin teki. Ehkä sitten jatkossa taas irroittelen useammin.

Mutta toki tämä ei ole mitään varman päälle pelaamista kuten sinulla. Itsekin otin aina kalliimman lamppuni irti vaikka kolme kertaa päivässä, koska sen menettäminen olisi kirpaissut enemmän, mutta nyt se on varavalona.

Turvallisuudesta: Käytän kypärää ajaessa lähes aina, vaikka riski kaatumiseen ei ole kauhean iso sekään. Seuraus on tässä kuitenkin pahempi, joten laitan potan päähän vaikka en uskokaan juuri tänään joutuvani onnettomuuteen.