Miten elämä muuttuu kun täyttää 50?

Ei vielä 50-vuotiaana tuntunut sen erikoisemmalta kuin ennenkään. Vasta 55-60-vuotiaana alkoi huomata, ettei jaksa enää niin paljoa kuin aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Jos jää työttömäksi, kukaan ei enää palkkaa, edes kauppaan hyllyntäyttäjäksi.

T. Kokemusta on

Mä vaihdoin työpaikkaa viiskymppisenä,eli höpölöpö juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jää työttömäksi, kukaan ei enää palkkaa, edes kauppaan hyllyntäyttäjäksi.

T. Kokemusta on

Mä vaihdoin työpaikkaa viiskymppisenä,eli höpölöpö juttu.

Mutta kymmenet tuhannet viisikymppiset on toista mieltä. Sinä olet onnekas paskiainen ja poikkeus.

Itse olen 49-vuotias ja ihan hirveä ikä tämä, koko ajan väsyttää eikä jaksa enää kuin nuorena, itsetunto on nollissa rupsahtamisen takia, lainaa on ja koko ajan pelko jos jää työttömäksi ja uutta työtä ei näinä aikoina ja tämän ikäisenä saa, myös fyysisiä kremppoja alkaa olla milloin mitäkin, en näe mitään hyvää tässä iässä!

Minut palkattiin. Tuon lisäksi on tullut pari muuta työtarjousta.

Vierailija kirjoitti:

Päähän ilmestyy lippis ja autotalliin moottoripyörä + auto, jolla ei tee Suomessa mitään

Ei ilmesty minulle, vaan aion hoitaa ikääntymiseni tyylillä. En rupea puoli vuosisataa vanhana leikkimään parikymppistä. Se ei vain onnistu, vaan on melko noloa ja surkuhupaista. M50

.

Kroppa vanhenee. Joka paikkaa kolottaa. Kuntoilu on pakko aloittaa jos haluaa pysyä jotenkin kasassa.

Eka numero on 5 ja toinen on 0. Muuten ihan tavallista elämää.

Pierettää enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi monet kokevat täällä olevansa jo tuossa iässä ikäloppuja vanhuksia? Moni elää eläkeikäisenäkin täyttä ja aktiivista elämää. Elintavat kuntoon, ei se sen vaikeampaa ole!

Suurin osa valehtelee jopa itselleen. Oma äitini varoitti minua että vanhuus tulee ja se on kaikista kamalinta. Se alkaa noin viisikymppisenä ja jatkuu pitkään.

Uskokaa äitini varoitusta. Äiti on onneksi kuollut. Hän aina toivoi kuolemaa, koska vanhuuden vaivat vain paheni ja aiheutti enemmän tuskaa.

Elämme kultuurissa joka ei hyväksy vanhenemista ja totuutta. Valehtelemme itsellemme, tosi monet uskoo valheen ja suunnittelee vanhuuden päiville kaikkea, mutta ei sitten jaksakan ja ei kykene toteuttamaan toiminnallisia lomia eläkeiässä.

Asiat pitää tehdä nuorina. Vanhana vain levätään ja ollaan kivuissa.

Nuorena särki enemmän, mm. skolioottinen selkä. Nyt tunnen voivani paremmin.

N52.

Vierailija kirjoitti:

Vanhuuden vaivat alkavat ilmaantua vähitellen ja sitten tajuaa että tästä ei tilanne enää ainakaan parane.

Mutta nehän alkaa jo aiemmin 

Vierailija kirjoitti:

Kai se on aika paljon itsestä kiinni? Ikänähän se nyt tarkoittaa tietty jonkinasteisia vaihdevuosia varmaan, mutta ei kai mitään sen radikaalimpaa. Jotkut saattaa tulla isovanhemmiksi tai ainakin saavat omat mukulansa pois jaloista pyörimästä. 

Tosin itselläni meni koko elämä uusiksi siinä viidenkympin paikkeilla, tein totaalisen muutoksen sekä yksityis- että työelämän suhteen. 

Mullakin lähti mies kävelemään kun olin 48v. Nuorempi lapsi muutti pois. Työelämä on suorastaan kupruillut,  asuntomuoto vaihtunut. 

Koska suunnittelin muutenkin muutoksia, jäin järjissäni henkiin. 

Pääsin eroon ukostani joka ei pystynyt enää suoriutumaan aviomiehen velvollisuuksistaan. Nyt olen vapaa ja annan palaa nuorten, kestävien poikien kanssa. Seksinnälkä on palannut uudestaan ja se tuo elämään sitä eliksiiriä.

N52

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhuuden vaivat alkavat ilmaantua vähitellen ja sitten tajuaa että tästä ei tilanne enää ainakaan parane.

Ei minulla ollut vielä viisikymppisenä mitään vanhuuden vaivoja. Alkoivat sitten eläkeiässä.

Oi miten onnekas oletkaan ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella pientä häpeäntunnetta jatkuvasti, selittelyä ja iän vähättelyä, yritystä näyttää menevältä ja olla enemmän kuin on.

Miehellä tunne, että parasta ennen- merkki on ylitetty. Kompensointia ja yritystä teeskennellä nuorekasta hinnalla millä hyvänsä.

Molemmat kulttuurin tuotteita! 

Itsetunto kasvaa terapiassa. Ei sitä ikä oo sulta tuhonnu.

Pascat terapioille.

Mun mielestä ihan parasta aikaa. Takana 35 vuotta työtä ja nyt halusin jäädä kotirouvaksi. Nuorempana tein hullun lailla töitä, aina tuntui että piti päteä. Lomia en raaskinut pitää kun piti olla töissä- ihan hullua. Kaikki pyöri töiden ja rahan ympärillä, että pystyi harrastamaan ja matkustamaan jne. Nyt ei ole kiire ja voi vaan nautiskella elämästä. Olen hakenut joitakin paikkoja, mutta oikeasti en niitä halua. Äitini oli työelämässä vielä 78 vuotiaana. Ei kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi monet kokevat täällä olevansa jo tuossa iässä ikäloppuja vanhuksia? Moni elää eläkeikäisenäkin täyttä ja aktiivista elämää. Elintavat kuntoon, ei se sen vaikeampaa ole!

Suurin osa valehtelee jopa itselleen. Oma äitini varoitti minua että vanhuus tulee ja se on kaikista kamalinta. Se alkaa noin viisikymppisenä ja jatkuu pitkään.

Uskokaa äitini varoitusta. Äiti on onneksi kuollut. Hän aina toivoi kuolemaa, koska vanhuuden vaivat vain paheni ja aiheutti enemmän tuskaa.

Elämme kultuurissa joka ei hyväksy vanhenemista ja totuutta. Valehtelemme itsellemme, tosi monet uskoo valheen ja suunnittelee vanhuuden päiville kaikkea, mutta ei sitten jaksakan ja ei kykene toteuttamaan toiminnallisia lomia eläkeiässä.

Asiat pitää tehdä nuorina. Vanhana vain levätään ja ollaan kivuissa.

 

Sie oot oppinu valehtelen ittelles. Olet ostanut sen uskon että elämä vain paranee vanhetessa. Totuus on biologinen. Koneisto haurastuu ja on haurastunut merkittävästi jo nelikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ihan parasta aikaa. Takana 35 vuotta työtä ja nyt halusin jäädä kotirouvaksi. Nuorempana tein hullun lailla töitä, aina tuntui että piti päteä. Lomia en raaskinut pitää kun piti olla töissä- ihan hullua. Kaikki pyöri töiden ja rahan ympärillä, että pystyi harrastamaan ja matkustamaan jne. Nyt ei ole kiire ja voi vaan nautiskella elämästä. Olen hakenut joitakin paikkoja, mutta oikeasti en niitä halua. Äitini oli työelämässä vielä 78 vuotiaana. Ei kiitos. 

Sama juttu. Vaimo totesi että mun töistä saatavat on niin vähäisiä hiluja, kun hän tienaa viidesti enemmän kuin minä, että olisi helpompi jos olisin kotona hoitamassa asioita.

Siivoomassa ja kokkaamassa. Sitten siinä välissä voisin käydä salilla ja lenkillä pitämässä itsestäni parempaa huolta. Työelämä vain väsytti minut ja rahat ei sinällään tuoneet mitään lisää meidän perheen talouteen. Olin vain äkäinen ja väsynyt sekä poissaoleva aviomies ja isä.

Nyt työttömänä vaimoni elättinä voin paremmin ja voin yhtyä siihen että kyllä noin viidenkympin kohdalla ihmisen pitäisi päästä eläkkeelle.

Meikäläisistä on tiristetty ne mehut pois ja burnouteista ei enää tokene. Suomessa on sairas työkultuuri ja vain harva työ oikeasti taloudellisesti kannattaa.

Ne tekee töitä ketkä siitä saa jotain.

Herra 49

No se muuttuu jos annat sen muuttua ja vaan voivottelet jotain ikää. Mulla ei muuttunut kyllä mikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi monet kokevat täällä olevansa jo tuossa iässä ikäloppuja vanhuksia? Moni elää eläkeikäisenäkin täyttä ja aktiivista elämää. Elintavat kuntoon, ei se sen vaikeampaa ole!

Suurin osa valehtelee jopa itselleen. Oma äitini varoitti minua että vanhuus tulee ja se on kaikista kamalinta. Se alkaa noin viisikymppisenä ja jatkuu pitkään.

Uskokaa äitini varoitusta. Äiti on onneksi kuollut. Hän aina toivoi kuolemaa, koska vanhuuden vaivat vain paheni ja aiheutti enemmän tuskaa.

Elämme kultuurissa joka ei hyväksy vanhenemista ja totuutta. Valehtelemme itsellemme, tosi monet uskoo valheen ja suunnittelee vanhuuden päiville kaikkea, mutta ei sitten jaksakan ja ei kykene toteuttamaan toiminnallisia lomia eläkeiässä.

Asiat pitää tehdä nuorina. Vanhana v

Ainakin itse nautin keski-ikäisenä jo hieman toisenlaisista asioista kuin nuorena.