Kyllästyin passaamaan perhettä, menin lakkoon

Vierailija kirjoitti:

Vaihtoehdot näillä spekseillä näyttävät olevan ap:n jatkuva sota omia lapsia ja miestään vastaan. Koti on hirveä paikka lapsille ja miehelle. Ainostaan ap elää valtisemallaan tavalla ja kaikki muut kärsii.

Toinen vaihtoehto on ero, joka olisi paras vaihtoehto lapsille ja miehelle. Lapsille olisi ainakin puolet ajasta järkevä aikuinen isä kotona. 

Kun lapset on ehtineet jo teini-ikään, niin mikään muutos tervehenkiseen aikuisen käytökseen on liki mahdoton ap:n kalaisissa tapauksissa. Näitä olen katsonut omassa elämässä, kavereissa, tutuissa ja sukulaisissa. En ole nähnyt yhtään tervehtynyt tapausta. 

Valtaosalla naisista näyttää olevan sisäänrakennettuna em toiminta ihan geeneissä. Evoluutio ja kulttuuri on tehneet tästä tätä mitä tämä on, harvoin pidemmän päälle mitenkään hauskaa. 

Kuivaavan pesukoneen, tiskikoneen, robotti-imurin, keskuslämmityksen, kaupan tarjonnan, Woltin ja rav

Sä olet niin pihalla että huhhuh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Katkeruutesi naisia kohtaan syntyy näiltä palstoilta? Ei siis oikeasta ja konkreettisesta elämästä? Sinua eivät naiset oikeasti koskaan väheksy? Kuin herkkä on miehinen itsetunto??"

No ei tosiaan. Tälle palstalle voi hyvin viitata kintaalla, mutta kun mm ed. pääministeri hehkutti intersektionaalista feminismiään, niin se on kaiketi otettava vakavasti... en enää koskaan äänestä naista yksissäkään vaaleissa. Kun näin korkealta valtiolliselta taholta julistetaan pyhää sotaa koko miessukupuolta vastaan, niin on syytä varoa, ketä on valitsemassa johtaviin asemiin...

Jos sinä kohtelet lähipiirisi naisia tasa-arvoisesti, niin hyvä juttu. Olet hoitanut oman osuutesi asiassa. Et silti voi väheksyä sitä, että osa toisista miehistä pyrkii alistamaan naisia.

Muuten, oletko todellakin varma, että olet niin tasa-ar

Tasa-arvo ajattelussa iso ongelma on nimenomaan se, ettemme tunnista omien ajatustemme solmuja. Monet todella ajattelevat suhtautuvan tasa-arvoisesti kaikkiin, vaikka todellisuus osoittaa muuta. Tämä koskee molempia sukupuolia. Ja myös monet naiset yllätpitävät perinteisiä asenteita. Jopa tiedostamattaan. Toiset toki ihan tiedostaenkin. 

Kaikille parasta on, että ap ja lapset lähtevät menemään. He voivat saada tasapainoisen perhe-elämän siistissä kodissa ja lapsille mahdollisuuden hyvään aikuiselämään, ja isä saa velloa edelleen omissa paskoissaan kun se kerran on hänelle eniten mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vaihtoehdot näillä spekseillä näyttävät olevan ap:n jatkuva sota omia lapsia ja miestään vastaan. Koti on hirveä paikka lapsille ja miehelle. Ainostaan ap elää valtisemallaan tavalla ja kaikki muut kärsii.

Toinen vaihtoehto on ero, joka olisi paras vaihtoehto lapsille ja miehelle. Lapsille olisi ainakin puolet ajasta järkevä aikuinen isä kotona. 

Kun lapset on ehtineet jo teini-ikään, niin mikään muutos tervehenkiseen aikuisen käytökseen on liki mahdoton ap:n kalaisissa tapauksissa. Näitä olen katsonut omassa elämässä, kavereissa, tutuissa ja sukulaisissa. En ole nähnyt yhtään tervehtynyt tapausta. 

Valtaosalla naisista näyttää olevan sisäänrakennettuna em toiminta ihan geeneissä. Evoluutio ja kulttuuri on tehneet tästä tätä mitä tämä on, harvoin pidemmän päälle mitenkään hauskaa. 

Kuivaavan pesukoneen, tiskikoneen, robotti-imurin, keskuslämmityksen, kaupan tarjonnan, Woltin ja rav

Aivan kauheaa. Ap elää valitsemallaan tavalla eli ei passaa muita. Ehkä oli korkea aikakin. Mieslapsi ja teinit ovat tähän asti valinneet elää tavallaan laittamatta rikkaa ristiin kotitöiden eteen. Se kauhistuttaa mua paljon enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut miehet eivät pysty, jotkut pystyvät. Yleisesti, ottaen huomioon tämän ketjun sisällön, ihmettelen suuresti, että aviomiesehdokkaiden kommunikaatio- ja yhteistyötaidot (ja -halut!) eivät naisten kriteerilistalla usein ole kovinkaan korkealla... jostain syystä ulkonäkö-, varallisuus- ym. seikat useasti (eivät aina!) näyttävät kiinnostavan enemmän. Jos suhteen alussakaan ei päästä sopimukseen reilusta työnjaosta, niin mitä mahdollisuuksia rakentavaan keskusteluun on useamman vuoden kuluttua?

Ja taas löytyi syy naisissa😁 Eivät ole laittaneet kriteerilistaan tärkeää ominaisuutta😅 Juu ei se miesten vastuulla ole. Koskaan.

Miehet eivät ole kollektiivisesti vastuussa siitä, mitä muiden parisuhteissa tapahtuu. Ja kyllä, ihminen on itse vastuussa

Harvempi sellaisen tietoisesti ottaa. Etenkin, kun yhteen mennään suht nuorina. Se totuus tulee usein ilmi vasta ajan kanssa, kun alkuhuuma laantuu, tulee lapsia ja vaikeuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vaihtoehdot näillä spekseillä näyttävät olevan ap:n jatkuva sota omia lapsia ja miestään vastaan. Koti on hirveä paikka lapsille ja miehelle. Ainostaan ap elää valtisemallaan tavalla ja kaikki muut kärsii.

Toinen vaihtoehto on ero, joka olisi paras vaihtoehto lapsille ja miehelle. Lapsille olisi ainakin puolet ajasta järkevä aikuinen isä kotona. 

Kun lapset on ehtineet jo teini-ikään, niin mikään muutos tervehenkiseen aikuisen käytökseen on liki mahdoton ap:n kalaisissa tapauksissa. Näitä olen katsonut omassa elämässä, kavereissa, tutuissa ja sukulaisissa. En ole nähnyt yhtään tervehtynyt tapausta. 

Valtaosalla naisista näyttää olevan sisäänrakennettuna em toiminta ihan geeneissä. Evoluutio ja kulttuuri on tehneet tästä tätä mitä tämä on, harvoin pidemmän päälle mitenkään hauskaa. 

Kuivaavan pesukoneen, tiskikoneen, robotti-imurin, keskuslämmityksen, kaupan tarjonnan, Woltin ja rav

Ei mulla ole ainakaan varaa syöttää koko ajan perheelle woltattua ruokaa ja eineksiä. Siinä saa olla pinkka tosiaan kunnossa, jos sellaiseen ryhtyy. Vai ootko säkin se "kiva isukki", joka syöttää lapsille hesemättöä ja äiti raataa keittiössä lapsille terveellistä ja edullista ruokaa?

Onko tietoa miten aloittajalla menee, mitä sinne kotiin kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Vaihtoehdot näillä spekseillä näyttävät olevan ap:n jatkuva sota omia lapsia ja miestään vastaan. Koti on hirveä paikka lapsille ja miehelle. Ainostaan ap elää valtisemallaan tavalla ja kaikki muut kärsii.

Toinen vaihtoehto on ero, joka olisi paras vaihtoehto lapsille ja miehelle. Lapsille olisi ainakin puolet ajasta järkevä aikuinen isä kotona. 

Kun lapset on ehtineet jo teini-ikään, niin mikään muutos tervehenkiseen aikuisen käytökseen on liki mahdoton ap:n kalaisissa tapauksissa. Näitä olen katsonut omassa elämässä, kavereissa, tutuissa ja sukulaisissa. En ole nähnyt yhtään tervehtynyt tapausta. 

Valtaosalla naisista näyttää olevan sisäänrakennettuna em toiminta ihan geeneissä. Evoluutio ja kulttuuri on tehneet tästä tätä mitä tämä on, harvoin pidemmän päälle mitenkään hauskaa. 

Kuivaavan pesukoneen, tiskikoneen, robotti-imurin, keskuslämmityksen, kaupan tarjonnan, Woltin ja rav

Sinä siis elät lastesi kanssa onnellista ja tasapainoista elämää siivoamatta ja ruokaa laittamatta?

Vai onko niin, että siivoat, laitat ruokaa/Wolt ja huolehdit asioista? Siis suunnittelet ja sen perusteella toteutat? Se on sitä metatyötä. 

Olisiko yhtä leppoisa olo, jos siellä kodissasi olisi toinen aikuinen, joka söisi sinun järjestämän ruuan, käyttäisi sinun pesemiä pyykkejä ja muuten makaisi sohvalla tvn edessä käsi sipsipussissa? Se siis olisi sinulle ok?

"Kuivaavan pesukoneen, tiskikoneen, robotti-imurin, keskuslämmityksen, kaupan tarjonnan, Woltin ja ravitsemusliikkeiden aikaan kotityöstä ei ole paljoa enää jäljellä. Mutta kotipiikojen orja-armeija näyttää olevan suuri. Mitä te oikein teette meta- ja tunnetyötä? Mikä nykypäivän normaalista helposta elämästä tekee raskasta? Somettaminen?"

Jos niitä "oikeita kotitöitä" ei nykypäivänä juurikaan ole, niin mitä ihmettä ap:n mies nyt sitten änkyröi? :D Eihän ap:n lakon pitäisi oikeastaan edes näkyä missään, jos naiset vaan tekee kaikkea turhaa päivät pitkät. Jostain kumman syystä ap:n mies nyt siis kiukuttelee kuin pieni lapsi, kun ei olekaan ruokaa valmiina pöydässä ja puhtaat pyykit kaapissa.

Aika iso ristiriita siis tekstissäsi. Ja toisaalta: jos niitä oikeita kotitöitä on niin vähän, niin mikä estää miestä niitä tekemästä? Äkkiä vaan tekaisee töiden jälkeen, niin on sitten loppuilta vapaata.

Meillä talvella päivittäisiin miesten töihin kuuluu lumityöt, kesällä viikottaisiin nurmikonleikkuu ja päivittäisiin pihan ja kasvihuoneen hoito.

Ympäri vuoden päivittäisiin hommiin kuuluu roskapussin viennit ja kierrätysvastuu. Saunan, lämmitys toki menee napin painalluksella, sen voi tehdä kumpi vain. Useimmiten mies.

Mies käy myös kaupassa useammin kuin minä ja pitää omalta osaltaan huolen kodin siisteydestä ja ruuanlaitosta. Kokonaan minun hommia on pyykin pesu. Auto huolletaan merkkiliikkeessä, mutta renkaan vaihdot hoitaa mies itse.

Jos työt jakautuisi epätasaisemmin, olisin lähtenyt nostelemaan, sillä olen vaimo, en äiti miehelleni.

Eli kuten tuli todettua, kun maailman raja on se tiskipöydän reuna, niin se on.

Ajatus ei pysty ylittämään ajatuksen rajoja. Oma kokemus on se todellisuus missä elää. Sen ulkopuolelle ei pääse.

Tutkimukset, selvitykset ja mikään ei tue tuota kotipiika tai orja-kokemusta, mutta omassa päässä se todellisuus muodostuu.

Sen huomaa näistä vastauksista. Mutta mikään ei tuota kotiorja, piika kokemusta voi muuttaa. Se on hänelle itselleen totta.

Olen opettanut lapseni tekemään ruokaa, pesemään pyykkiä, uimaan, liikkumaan, käyttämään tiskikonetta, ajamaan autoa, sytyttämään tulen, käyttämään puukko ja työkaluja. Nyt sitten aikuisuuden kynnyksellä opetan sijoittamisen perusasioita jne. Elämä on mukavaa ja helppoa, tekemistä on lopulta melko vähän, suurin osa ajasta on leppoista olemista. 

Omasta kokemusmaailmasta käsin, sitten on alistajaa, orjuuttajaa, hirviömiestä. Silloin paras vaihtoehto kaikille on erota. Ennen kaikkea se on lasten etu. 

Vierailija kirjoitti:

Ruusun aika- sarjassa perheen äiti hoiti asian siten, että viskasi jätesäkkiin muiden jättämöt kamat ja kantoi pihalle.

Tuo on hyvä :D. Kun alkaa ottaa sotku nuppiin jolloin voi tulla se kiusaus antaa periksi (mihin aivan varmast se perhe luottaakin), niin heittääkin vain heidän kamansa ns. tunkiolle. Mitäs kohtelette romujanne kuin roskaa jättämällä kaiken sikinsokin. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä talvella päivittäisiin miesten töihin kuuluu lumityöt, kesällä viikottaisiin nurmikonleikkuu ja päivittäisiin pihan ja kasvihuoneen hoito.

Ympäri vuoden päivittäisiin hommiin kuuluu roskapussin viennit ja kierrätysvastuu. Saunan, lämmitys toki menee napin painalluksella, sen voi tehdä kumpi vain. Useimmiten mies.

Mies käy myös kaupassa useammin kuin minä ja pitää omalta osaltaan huolen kodin siisteydestä ja ruuanlaitosta. Kokonaan minun hommia on pyykin pesu. Auto huolletaan merkkiliikkeessä, mutta renkaan vaihdot hoitaa mies itse.

Jos työt jakautuisi epätasaisemmin, olisin lähtenyt nostelemaan, sillä olen vaimo, en äiti miehelleni.

No on teillä merkillinen tilanne, kun talvet pitää päivittäin tehdä lumitöitä ja kesät päivittäin hoitaa puutarhaa. Eipä ole meillä ikinä ollut tuollaista työmäärää, vaikka piha on melko suuri.

Vierailija kirjoitti:

"Älä nyt oikeasti viitsi kaasuvalottaa. Tiedät tasan tarkkaan että tässä ei ole kyse yksittäisistä parisuhteista vaan tasa-arvosta. Siitä näkeekö mies naisen tasavertaisena vai piikana. Tämä koskee koko yhteiskuntaa. Tästä samasta asiasta väännetään kaikissa länsimaissa. Miljoonat naiset puhuvat näistä täsmälleen samoista asioista. Naiset taistelevat tasa-arvoisesta asemasta parisuhteessa ja miehet taistelevat yhtä kovasti alistaakseen naiset.

Miehet todellakin ovat kollektiivisesti vastuussa."

 

Länsimaisessa oikeuskäytännössä ei tunneta sellaista käsitettä kuin kollektiivinen vastuu; yksilö vastaa vain omista tekemisistään. Muutenkin ajatus siitä, että minä ja muut tällä hetkellä elävät miehet olisimme jotenkin vastuussa naisten alistamisesta menneinä vuosisatoina ja -tuhansina on yhtä älytön kuin halu toimittaa nykyiset silmäntekevät giljotiiniin sen vuoksi, että ylimystö aikoinaan sorti tavalli

Sinä valehtelet kun väität muka kohtelevasi naisia ja miehiä tasa-arvoisesti. Et ole ainut mies, joka niin valehtelee. Ja vilpittömästi myös uskoo omat valheensa. Lyön vetoa että ap:n mies sanoo myös kannattavansa tasa-arvoa. Sanoopa ehkä vielä että on hyvinkin edistyksellinen.

Sinä kieltäydyt näkemästä valtarakenteita, kiellät sadat tutkimustulokset ja kieltäydyt tekemästä mitään epätasa-arvolle. Sinussa ajatus vääryyksiin puuttumisesta herättää raivoa ja kostonhimoa. Ja samassa kommentissa valehtelet, että muka kohtelet naisia tasavertaisina. Työkavereillasi olisi varmasti mielenkiintoista sanottavaa sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne, mutta asetelmat toisinpäin. Jos minä en huolehdi, ei ole ruokaa eikä edes tarvikkeita sitä tehdä. Vaimo ei koskaan osallistu mihinkään kotitöihin. Kaupassa käynti, ruoanlaitto ja ruokalistojen suunnittelu, siivous, pyykkäys, saunan lämmitys, lemmikkien hoito kaikki on täysin minun vastuullani. Jos olen poissa kotoa, joudun huolehtimaan ennakkoon, että nämä on valmiiksi tehty kuten esimerkiksi ruoat jääkaappiin valmiiksi. Tekisi mieli ryhtyä lakkoon itsekin, mutta ei se lasten vika ole, jotka siitä eniten joutuisivat kärsimään.

 

 

Palkkaa kotiin nuori ja nätti kodinhoitaja auttamaan. Yhdessä rupatellen ja naureskellen teette siivoukset ja sapuskat. Sanot vaimolle,että kodinhengetär lähtee,kun vaimo tarttuu luuttuun ja kauhaan. Soiselisoi.

Hmm. Aloittaja voisi ottaa myös nuorukaisen tekemään kotihommia, ajatelkaa. Yhdessä rupatellen ja naureskellen tekisivät siivoukset ja sapuskat ja mies voisi jatkaa loikoiluaan sohvalla. Olisko hyvä idea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

Paljosta vetoo että jos teini vaikka imuroi niin laatu ei kelpaa ja ukkokin laittaa lasit kaappiin väärin. :D

Niin, koska jos mies laittaa lasit kaappiin, on jälkeä ihasteltava ja illalla annettava extrahuomiota vuoteessa. Vaikka lasit tipahtelisivat oven avatessa, on muistettava lämmin hymy ja vaimon velvollisuus. Mies on niin ihmeellinen.

Teinin imurointi pitää myös pitää ihmeellisenä. Eihän se haittaa, että kolmivuotiaasta alkaen taito ei ole karttunut yhtään, on silti tärkeintä kehua ja olla tyytyväinen. Koska äiti on äiti.

Olemmeko me naiset aina jotain vammaisavustajia kotonamme, vaikka miehet ja teinit ovat kodin ulkopuolella täysin toimintakykyisiä?

Sasse XD. Sukulaisperheen mies kun kerrankin teki jotakin pientä (esim. teki ruokaa tai siivosi), niin se odotti saavansa vähnitään jonkun kultamitalin ja kutsun Linnanjuhliin. Vaimo sitten tarkoituksella jätti tämän suuren teon suhteellisen vähälle huomiolle, toki kiitos sanoi. Ei äijän kaaliin kun tahtonut mennä, että se vaimo tekee sitä ruokaa ja siivoaa ihan joka päivä. Että vähän suhteellisuudentajua kehiin, kiitos! 

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvo ajattelussa iso ongelma on nimenomaan se, ettemme tunnista omien ajatustemme solmuja. Monet todella ajattelevat suhtautuvan tasa-arvoisesti kaikkiin, vaikka todellisuus osoittaa muuta. Tämä koskee molempia sukupuolia. Ja myös monet naiset yllätpitävät perinteisiä asenteita. Jopa tiedostamattaan. Toiset toki ihan tiedostaenkin. 

Totta joka sana. Sisäistetty naisviha (internal misogyny) on yleistä ja syyllistyin tähän myös itse teininä. Kenties siinä perinteisimmässä muodossa, eli pidin itseäni parempana koska "en ole kuin muut tytöt". Tämä koska pidin poikamaisista harrastuksista. Ja siis, siinä ei ole mitään pahaa, että tykkää "maskuliinisista harrastuksista" (tykkään edelleen), mutta se, että pidin "tyttömäisiä tyttöjä" jotenkin alempiarvoisina taas on malliesimerkki sisäistetystä naisvihasta. Olin ihan hirveän otettu kun joku poika minulle sanoi että "Et ole kuin muut tytöt." Paras kehu ikinä. Muut tytöt ovat of course tyhmiä kanoja kun tykkäävät esim. mekoista ja prinsessaleikeistä. Kaikki feminiinen ylipäätään... hyi hyi.  

Jooh, onneksi vanhemmiten kypsyin ja viisastuin. Edelleen siis tykkään samoista jutuista (videopelit, miekkailu, tms), mutta nyt puuttuu se ihme vastakkainasettelu, jota silloin tuli harrastettua. Tykkään mistä tykkään. Btw vanhemmiten huomasin, että rakastan mekkoja. Pukeudun lähes yksinomaan mekkoihin :). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvo ajattelussa iso ongelma on nimenomaan se, ettemme tunnista omien ajatustemme solmuja. Monet todella ajattelevat suhtautuvan tasa-arvoisesti kaikkiin, vaikka todellisuus osoittaa muuta. Tämä koskee molempia sukupuolia. Ja myös monet naiset yllätpitävät perinteisiä asenteita. Jopa tiedostamattaan. Toiset toki ihan tiedostaenkin. 

 

Totta joka sana. Sisäistetty naisviha (internal misogyny) on yleistä ja syyllistyin tähän myös itse teininä. Kenties siinä perinteisimmässä muodossa, eli pidin itseäni parempana koska "en ole kuin muut tytöt". Tämä koska pidin poikamaisista harrastuksista. Ja siis, siinä ei ole mitään pahaa, että tykkää "maskuliinisista harrastuksista" (tykkään edelleen), mutta se, että pidin "tyttömäisiä tyttöjä" jotenkin alempiarvoisina taas on malliesimerkki sisäistetystä naisvihasta. Olin ihan hirveän otettu ku

Ikävä kyllä kaikki eivät tunnista omaa käytöstään vaan levittävät naisvihaa koko elämänsä. Ehkä tyypillisin esimerkki on valitus naisvaltaisista työpaikoista. Huonon ilmapiirin syytä ei etsitä johdon ammattitaidottomuudesta, matalista palkoista, kireistä aikatauluista, työvoimapulasta jne. Vaan syyksi nähdään sukupuoli. Ja järjettömyyden huippu: nämä ihmiset sanovat että ei se ole naisvihaa, kun he vain "sanovat totuuden". Joka heidän mielestään on se että naiset nyt vaan eivät tule toimeen keskenään. Mutta eihän se toki mitään naisvihaa tietenkään ole.

Vierailija kirjoitti:

Eli kuten tuli todettua, kun maailman raja on se tiskipöydän reuna, niin se on.

Ajatus ei pysty ylittämään ajatuksen rajoja. Oma kokemus on se todellisuus missä elää. Sen ulkopuolelle ei pääse.

Tutkimukset, selvitykset ja mikään ei tue tuota kotipiika tai orja-kokemusta, mutta omassa päässä se todellisuus muodostuu.

Sen huomaa näistä vastauksista. Mutta mikään ei tuota kotiorja, piika kokemusta voi muuttaa. Se on hänelle itselleen totta.

Olen opettanut lapseni tekemään ruokaa, pesemään pyykkiä, uimaan, liikkumaan, käyttämään tiskikonetta, ajamaan autoa, sytyttämään tulen, käyttämään puukko ja työkaluja. Nyt sitten aikuisuuden kynnyksellä opetan sijoittamisen perusasioita jne. Elämä on mukavaa ja helppoa, tekemistä on lopulta melko vähän, suurin osa ajasta on leppoista olemista. 

Omasta kokemusmaailmasta käsin, sitten on alistajaa, orjuuttajaa, hirviömiestä. Silloin paras vaihtoehto k

Miten niin mitään tutkimusta ei ole? Onhan näistä kotitöiden jakautumisesta vaikka kuinka paljon tutkimuksia. Eivät varmasti käytä käsitteitä kotiorja tai piika. Mutta tutkittu on.

Sinulla ei siis ongelmaa omassa elämässä? Hienoa! Olet siis valinnut ja toiminut fiksusti alusta alkaen. Itselläni ei myöskään ole sama tilanne, kuin ap:lla. En koe olevani orja tai piika. Silti voin ymmärtää hänen tuskan nyt. Kun hän on nyt herännyt todellisuuteen, joka ei ole miellyttävä. Ja  miettii siihen ratkaisua.

Sinun kokemus siis rajautuu siihen tiskipöydän reunaan, kun et voi edes kuvitella toisen todellisuutta. Onneksi olkoon, epäempaattisuudessasi olet löytänyt onnen ja oman erinomaisuuden huipun! Se on todella hienoa sinun itsesi kannalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Älä nyt oikeasti viitsi kaasuvalottaa. Tiedät tasan tarkkaan että tässä ei ole kyse yksittäisistä parisuhteista vaan tasa-arvosta. Siitä näkeekö mies naisen tasavertaisena vai piikana. Tämä koskee koko yhteiskuntaa. Tästä samasta asiasta väännetään kaikissa länsimaissa. Miljoonat naiset puhuvat näistä täsmälleen samoista asioista. Naiset taistelevat tasa-arvoisesta asemasta parisuhteessa ja miehet taistelevat yhtä kovasti alistaakseen naiset.

Miehet todellakin ovat kollektiivisesti vastuussa."

 

Länsimaisessa oikeuskäytännössä ei tunneta sellaista käsitettä kuin kollektiivinen vastuu; yksilö vastaa vain omista tekemisistään. Muutenkin ajatus siitä, että minä ja muut tällä hetkellä elävät miehet olisimme jotenkin vastuussa naisten alistamisesta menneinä vuosisatoina ja -tuhansina on yhtä älytön kuin halu toimittaa nykyiset silmäntekevät giljotiiniin

Tämähän se on, kun tämän kirjoittajan mielestä hän on kohdellut alaisiaan tasa-puolisesti, mutta kun sitä pitäisi kysyä niiltä työkavereilta ja alaisilta. Heidän kokemus näistä kohteluista on ehkä lähempänä totuutta, kuin tämän sankarin oma kokemus itsestään.