Lue keskustelun säännöt.
Kyllästyin passaamaan perhettä, menin lakkoon
21.10.2023 |
Perheessä mies ja kaksi teiniä. Havahduin siihen, että he odottavat itsestäänselvyytenä kaiken tulevan valmiina eteen, eikä mitään tarvitse tehdä itse. Teineille on kyllä opetettu kotityöt, mutta eivät näköjään viitsi tehdä niitä. Olen tehnyt pitkään ns. kaiken edes miettimättä sitä, nyt riittää. Aloitin lakon iltapäivällä, en tee enää yhtään mitään kenenkään muun hyväksi, tehkööt itse.
Ensimmäinen ilta: mies ihmettelee, eikö sauna olekaan lämmin. No ei ole, kun et lämmittänyt. Minähän sanoin, että hoitakaa kaikki itse.
Kommentit (8306)
Vierailija kirjoitti:
Täällä hyeenalaumassa nyt vihoviimeisenä kukaan tunnustaisi olleensa hemmoteltu prinsessa.
Hemmottelua on niin monenlaista. Olen kuullut juttuja yhdestä diplomaatin tyttärestä. Oli niin tottunut vierailla mailla kaikkiin kyydityksiin ja henkivartioihin, että kuvitteli itsestään olemattomia. Oli teini, kun muuttivat taas vaiheeksi Suomeen. Äitinsä hankki asunnon itä-Helsingistä, ja tää prinsessa oli tästä niin närkästynyt, ettei suostunut koulukavereilleen kertomaan kotiosoitettan edes. Isänsä hommasi tälle oman huoneiston ja siitähän seurasi sitten todella holtitonta elämää. Se piti katkaista ja tyttö sijoitettiin johonkin perheeseen. Nyt hän on opiskellut ja oppinut ottaa realiteetit haltuun. Eli hyvä hänestäkin tuli lopulta. Aikuinen.
Aika harvassa ovat nämä tämänkaltaiset prinsessat. Ja elämä heitäkin opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona äidin paapoma poika muutti sitten parikymppisenä omaan asuntoon. Äiti sitten kerran käydessään noin 6 kuukauden päästä alkoi katsoa pojan petivaatteita ja kysyi että milloin olet pessyt noi lakanat viimeks. Vastaus oli että ai pitääks ne pestä.
Vaihdoit kotityöt sitten netissä norkoiluun.
Vierailija kirjoitti:
Kotona äidin paapoma poika muutti sitten parikymppisenä omaan asuntoon. Äiti sitten kerran käydessään noin 6 kuukauden päästä alkoi katsoa pojan petivaatteita ja kysyi että milloin olet pessyt noi lakanat viimeks. Vastaus oli että ai pitääks ne pestä.
En kehtaisi äitinä paljastaa miten tyhmä on ollut itse, kun ei ole koskaan opettanut lakanoiden vaihtoa/pesua. Onkohan niitä kotonakaan vaihdettu kovin usein...
Olen asunut saman miehen kanssa 40 vuotta, nyt havahduin tämän keskustelun ansiosta, että eipä ole mies kertaakaan vaihtanut lakanoita. Naisen hommaa näköjään hänen mielestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua nuoruudestani. Äitini usein pimahti ja ilmoitti raivokohtauksen saaneena lopettavansa passaamisen. Pari vuorokautta taisi olla pitkäkestoisin aika ilman kodinhoitoa.
Oma äitini teki samaa, eikä ikinä ryhtynyt mihinkään lakkoon. En tosin koe, että olisi perhettä ikinä erityisesti passannutkaan. Monesti ennen jouluakin ilmoitti lähtevänsä jonnekin muualle, muttei mihinkään ikinä mennyt. :(
Teittekö te sitten osanne? Äitinne ei passannut, mutta valitti? Ja muut tekivät myös, eivätkä valittaneet?
Otin puheeksi mieheni kanssa tämän saman asian eilen. Havahduin siihen miten kotityöt meillä on jakautuneet; imuroin, luuttuan, pyyhin pölyt, pesen vessan ja kylppärin, mikron, uunin ja vaihdan petivaatteet täysin yksin. Ruokaa teen yksin. Kaikki muut kotityöt tehdään yhdessä (pyykkihuoltoa teen enemmän minä ja mieheni huolehtii tiskeistä). Pihahommia tehdään kaikki porukalla. Molemmat ollaan työssäkäyviä ja palkkauskin sama!
En meinannut saada viime yönä unta, kun jäin pohtimaan tätä tilannetta ja mikä siihen on johtanut. Miten ihmeessä tällaiseen tilanteeseen luisutaan niin monessa parisuhteessa? Äitini hoiti lähestulkoon kaikki kotityöt ja sai juurikin noita raivokohtauksia, mutta tilanne ei kuitenkaan koskaan muuttunut. Miksi minä en kotona asuessa tormistautunut? Koska kaikki tehtiin puolesta. Siihen tottuu ja sitä alkaa odottamaan. Tämä on nyt omaa ajatuksen virtaani, mutta toivon että saadaan tähän nyt mieheni kanssa joku selvyys ja molempia miellyttävä lopputulos. Kaikki tekeminen aikuisena ei ole kivaa ja kaikki käy töissä ja on välillä väsyneitä. Miehet tsempatkaa!! Ja huomioikaa toisen työ, kiittäkää ruuasta ja puhtaasta kodista. Itseäni inhotti jo sekin ajatus kun appiukkoni ei koskaan kiitä ruuasta tai kehu anoppini ruokia ja leipomuksia pöydässä. Onkohan miehenikin vielä joskus samanlainen jos tähän ei nyt saada muutosta? Ahdistaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua nuoruudestani. Äitini usein pimahti ja ilmoitti raivokohtauksen saaneena lopettavansa passaamisen. Pari vuorokautta taisi olla pitkäkestoisin aika ilman kodinhoitoa.
Oma äitini teki samaa, eikä ikinä ryhtynyt mihinkään lakkoon. En tosin koe, että olisi perhettä ikinä erityisesti passannutkaan. Monesti ennen jouluakin ilmoitti lähtevänsä jonnekin muualle, muttei mihinkään ikinä mennyt. :(
Teittekö te sitten osanne? Äitinne ei passannut, mutta valitti? Ja muut tekivät myös, eivätkä valittaneet?
Otin puheeksi mieheni kanssa tämän saman asian eilen. Havahduin siihen miten kotityöt meillä on jakautuneet; imuroin, luuttuan, pyyhin pölyt, pesen vessan ja kylppärin, mikron, uunin ja vaihdan petivaatteet täysin yksin.
Luulen, että tilanne on sama useissa kodeissa. Meillä mies on ns. myöhäisherännäinen. Todella pitkään tein lähes kaiken. Siinä ei auttanut pyynnöt, eikä mikään. Kun sairastuin, alkoi hän osallistua myös. Ja se on jatkunut siitä lähtien.
Kun aloin lukea ketjua, silmäni avautuivat myös. Olen potenut huonoa omaatuntoa siitä, että mieheni alkoi näitä kotihommia tehdä. Sisälläni aina kaihersi se, että olis se minun pitänyt kuitenkin. Ketjun myötä kirkastui todellakin se tosiasia, että koti on yhteinen, jaamme elämän kaikilta muiltakin osin, mikä hemmetin palvelija mun sit pitäis siinä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain eilen mennä eka kerran viiteen vuoteen syömään puolisoni valmistamaa ruokaa valmiiksi katetun pöydän ääreen. Olin 2 vuorokautta tekemättä lämmintä ruokaa, niin puoliso älysi sitten viimein valmistaa sitä ihan itse. Meni kyllä myöhään.
Oli oikein aterimet ja ruokajuomakin pöydällä valmiina. Ruoka maistui. Kaikkein hämmästyttävintä oli se, että hän oli tehnyt myös kastikkeen, ja se oli tarjoiluastiassa. Kastiketta hän ei ollut tehnyt kymmeneen vuoteen. Salaattikin oli valmiina annosastioissa.
Olin toisessa huoneessa lukemassa, enkä osallistunut mitenkään ruuanlaittoon. Kävi hän yhdesti kysymässä jotain siihen liittyvää, mutta sanoin, että sinähän se kokki olet.
Kiitin ja kehuin, että toisen laittama ruoka maistuu paremmalta kuin itse tekemäni.
Vierailija kirjoitti:
Ap aloitti ketjun vuosi sitten. Ja kun viimeksi kävin täällä tsekkaamassa, mikä on tilanne, niin ap oli muuttanut lasten kanssa pois ja mies jäänyt yhteiseen kotiin.
Mikähän tilanne ap:llä on nyt? Entä miehellä ja lapsilla?
Muistaakseni ap asuu lapsineen alkuperäisessä kämpässä ja mies muutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli sellainen tapa, että lapset saivat viikkorahan sen jälkeen kun olivat siivonneet huoneensa. Se ei ollut palkka siivoamisesta, mutta asioilla vain on looginen järjestyksensä - ensin työ, sitten leikki. Hyvin toimi.
Olen mies.Ollessani työelämässä tein varmaan oman osani kotitöistä ja jäätyäni eläkkeelle kotityöt ovat jääneet melkein kokonaisuudessaan minun kontolleni. Vaimo on siis edelleen töissä. En tunne olevani sorrettu sillä kun lapset ovat muuttaneet, kotitöistä selviää aika pienellä vaivalla. Kaupassakäynti on oikeastaan mukavaa vaihtelua. Yhdessä käymme kaupassa viikonloppuisin, niin vaimokaan ei aivan mökkihöperöidy. Tekee nimittäin etätöitä. Kannatan tasa-arvoa ja en usko etteikö neuvottelemalla päästäisi kaikkia tyydyttävään tulokseen. Sopua kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut saman miehen kanssa 40 vuotta, nyt havahduin tämän keskustelun ansiosta, että eipä ole mies kertaakaan vaihtanut lakanoita. Naisen hommaa näköjään hänen mielestään.
Sama, 40 vuotta tuli just täyteen. Lopetin kymmenisen vuotta sitten passaamisen, ja itse saa lakanansa vaihtaa ja oman vessansa pestä, mulla on toinen käytössä. Pesen toki hänen vuodevaatteensa ja ne lakanat.
Oikein hyvin mieheltä onnistuu nuo asiat. Kummallista, kun se pytyn reunoille pissaaminen loppui juuri samaan aikaan, kun alkoi itse hoitaa siivoamisen.
Muumimammakin lähti hakemaan salaista ainesosaa piirakkaan kyllästyttyään muiden passaamiseen, äkkiä huomasivat miten paljon mamma heidän eteensä tekeekään. :) Paras jakso muumeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnustan olevani laiska äiti. Tämä johti siihen, että aloin hyödyntää lapsen apua kotitöissä jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Muistan vieläkin sen hienon hetken, kun oma lapsi oli ehkä 2. luokalla ja bestiksensä kolmannella ja onnistuin sohvalta käsin ohjeita antamalla saamaan siskonmakkarakeittoa aikaiseksi. Tuota ennen he olivat olleet jo apukokkeina ja tuo on simppelein ruoka ikinä, mutta silti se oli suuri ilo, kun pelkkä ääniohjaus alkoi riittää.
Kun he olivat teinejä ja pelailivat tytön huoneessa, niin menin kysymään: "Onko teillä nälkä!" Kun kertoivat olevansa nälkäisiä, niin sanoin: "No tulkaa sitten tekemään ruokaa." ja sitten kokattiin yhdessä. Paljon mukavampi näin! Ruuanlaiton lomassa tulee luontevasti vaihdettua kuulumisia ja juteltua muutenkin. Ruokapöydässä voidaan jatkaa samaa keskustelua ja ruokailun jälkeen saa sitten jokainen taas häipyä omiin oloihinsa.
Näin sen pitäisikin mennä. Itse pienempänä olisin halunnut auttaa, mutta äiti koki, että olen vain tiellä.
Oikein. Niille, joille o opetettu nää säännöt, ni niiden pitäis myös opetella noudattamaan niitä ! Sotkija siivoaa, se o mun motto. Ei yhen ihmisen pidä tehä mitään, jokainen perheenjäsen tekee oman osuutensa. Mä en esim ees osaa laittaa koko saunaa päälle. Se ku tuntuu uusiutuvan ihan silmissä joka vuosi, ku o ekaks tottunut yhteen, ni seuraava uudistus o jo tehty. Kohta kai sinne rakennetaan uima-allas.........ja o ne nykyteinit ihmeen laiskoja ! Luuhaavat iltaisin ties missä ja tuskin ovat kotona. Ja ku ovat, he luulevat, et niille tulee ruoka valmiina pöytään yms. Tehkööt oman osansa itse ! Ei luulisi olevan kovin vaikeaa ! Nyt olisi varmaan se supernanny Suomi voinut tulla sinne. Hän olisi varmaan laittanut ruotuun jokaisen.
Miks ihmeessä nainen kiittää miestä jos vaikka imuroinut?
Vierailija kirjoitti:
Miks ihmeessä nainen kiittää miestä jos vaikka imuroinut?
No jos kiittäminen on molemminpuoleista, mielestäni se on ok. Ja siis tekeminen myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut saman miehen kanssa 40 vuotta, nyt havahduin tämän keskustelun ansiosta, että eipä ole mies kertaakaan vaihtanut lakanoita. Naisen hommaa näköjään hänen mielestään.
Sama, 40 vuotta tuli just täyteen. Lopetin kymmenisen vuotta sitten passaamisen, ja itse saa lakanansa vaihtaa ja oman vessansa pestä, mulla on toinen käytössä. Pesen toki hänen vuodevaatteensa ja ne lakanat.
Oikein hyvin mieheltä onnistuu nuo asiat. Kummallista, kun se pytyn reunoille pissaaminen loppui juuri samaan aikaan, kun alkoi itse hoitaa siivoamisen.
TÄÄ ON niin hyvä!!!!!!!!!!!!!!
Jos haluaa päästä siivouksessa helpommalla, niin kannattaa siivota ennen kuin koti on sekainen ja paskainen. Pinttynyttä likaa on vaikea saada pois. Sen lisäksi lika pilaa pinnat ja asunnon arvo laskee.
Aha. Ja linkki taas siihen tilastoon...