Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Laihduin 28 kiloa ja yllätyin kuinka se vaikutti ihmissuhteisiini
21.10.2023 |
Vieraat ihmiset kohtelevat paljon paremmin. Miehet lähestyvät ja flirttailevat, sisko sekosi, ystävät eivät kestä muutostani. Joku tuputtaa ruokaa jatkuvasti, toinen jankuttaa että olin nätimpi ennen, miesystävä tuli epävarmaksi ja riitelimme kunnes erosimme. Ainoastaan äiti kohtelee minua samoin kuin aina ennenkin.
Kommentit (97)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Olen painanut aikuisiällä 52-83 kg, eli ollut hyvin hoikka ja hyvin lihava.
Painon mukana myös äo muuttuu, jos muiden käytöstä seuraa. Mitä hoikempi, sitä fiksumpi.
Välillä tuntuu kuin elämän pinnallisuus veisi toivon ihmiskuntaan.
83 kiloa ei ole vielä ”hyvin lihava”.
On lyhyelle.
ehkä kääpiölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Tietyt työkaveritkin lopettivat päälle puhumisen ja jopa kysyvät näkemyksiäni nykyään. Kanssani halutaan lounaalle ja se mitä minulla on sanottavana, yhtäkkiä kiinnostaakin näitä entisiä ignooraajia.
ennen olin ilmaa, jonka päälle puhuttiin ja jonka kanssa ei ignooraajilla ollut mitään yhteistä.
Tuskin johtuu vieteistä. Taitaa johtua ihan mulkeroluonteesta.Mutta muutoshan on ollut parempaan? Miksi puhut kuin syvästikin loukkaisi tulla kohdelluksi paremmin?
koska se loukkaa. Mutta ei sitä varmaan luonnehäiriöiset kiusaajat edes hahmota, kun eivät osaa samaistua toisen tilanteeseen.
Kai kaikilla on neutraaleja työkavereita, jotka eivät juuri herätä tunteita ja saattavat jopa kokonaan unohtua, jos äkkiä pitää vaikka luetella minkä nimisiä ihmisiä töissä on. Yhtäkkiä tästä neutraalista, mitäänsanomattomasta työkaverista onkin tullut mieleenjäävämpi ja kiinnostavampi. Ei se mielestäni ole kiusaamista. Eri asia, jos joku lihomisen seurauksena menettäisi arvonsa ja asemansa vanhassa työporukassa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Olen painanut aikuisiällä 52-83 kg, eli ollut hyvin hoikka ja hyvin lihava.
Painon mukana myös äo muuttuu, jos muiden käytöstä seuraa. Mitä hoikempi, sitä fiksumpi.
Välillä tuntuu kuin elämän pinnallisuus veisi toivon ihmiskuntaan.
83 kiloa ei ole vielä ”hyvin lihava”.
On lyhyelle.
Mutta silloin 52 kg ei ole "hyvin hoikka".
Vierailija wrote:
Ihmiset on yllättävän pinnallista. Toiselle ei toivota hyvää.
Sama juttu, jos et enää ole köyhä ja rikastut ihmistennkäytös muuttu.
Vierailija wrote:
Olen painanut aikuisiällä 52-83 kg, eli ollut hyvin hoikka ja hyvin lihava.
Painon mukana myös äo muuttuu, jos muiden käytöstä seuraa. Mitä hoikempi, sitä fiksumpi.
Välillä tuntuu kuin elämän pinnallisuus veisi toivon ihmiskuntaan.
Olen itse ollut 56-120 kg
eli "ihan melkein hoikka" ja en edes ihminen.
Olen itse huomannut että en milloinkaan ole ihminen tai normaaliälyinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Tietyt työkaveritkin lopettivat päälle puhumisen ja jopa kysyvät näkemyksiäni nykyään. Kanssani halutaan lounaalle ja se mitä minulla on sanottavana, yhtäkkiä kiinnostaakin näitä entisiä ignooraajia.
ennen olin ilmaa, jonka päälle puhuttiin ja jonka kanssa ei ignooraajilla ollut mitään yhteistä.
Tuskin johtuu vieteistä. Taitaa johtua ihan mulkeroluonteesta.Mutta muutoshan on ollut parempaan? Miksi puhut kuin syvästikin loukkaisi tulla kohdelluksi paremmin?
Olen aina ihaillut ihmisiä miltä puuttuu päästä muutama piuha. Ne tanssii elämän läpi törmäten oviin, seiniin, autoihin, junaan ja jatkaa vain kulkuaan koska kaikki menee aina hieman yli. Mikään ei tartu, koska ei tajua. Hienoa.
Aikoinaan kun olin kovassa kunnossa, niin monet naiset suorastaan pelkäsi vaikka en ollut mikään lihaskimppu mutta taas itsevarmat naiset tulivat suoraan iskemään. Nyt taas pullukka naiset antavat suoraa huomiota kun olen itsekin pullukka. Erikoista reaktiota minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Tietyt työkaveritkin lopettivat päälle puhumisen ja jopa kysyvät näkemyksiäni nykyään. Kanssani halutaan lounaalle ja se mitä minulla on sanottavana, yhtäkkiä kiinnostaakin näitä entisiä ignooraajia.
ennen olin ilmaa, jonka päälle puhuttiin ja jonka kanssa ei ignooraajilla ollut mitään yhteistä.
Tuskin johtuu vieteistä. Taitaa johtua ihan mulkeroluonteesta.Mutta muutoshan on ollut parempaan? Miksi puhut kuin syvästikin loukkaisi tulla kohdelluksi paremmin?
koska se loukkaa. Mutta ei sitä varmaan luonnehäiriöiset kiusaajat edes hahmota, kun eivät osaa samaistua toisen tilanteeseen.
Ymmärrän tavallaan hyvinkin, mitä tarkoitat. Mutta toisaalta, pitäisikö niiden aiemmin täysin välinpitämättömien työtovereiden nyt pidätellä itseään, vaikka heidän kiinnostuksensa on herännyt ja he haluaisivat olla enemmän tekemisissä? Ihan vain kohteliaisuudesta olla huomioimatta, vaikka haluaisivat?
Vierailija wrote:
Ihmiset on yllättävän pinnallista. Toiselle ei toivota hyvää.
Tämä. Kauniilla naisella ei voi olla ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Tietyt työkaveritkin lopettivat päälle puhumisen ja jopa kysyvät näkemyksiäni nykyään. Kanssani halutaan lounaalle ja se mitä minulla on sanottavana, yhtäkkiä kiinnostaakin näitä entisiä ignooraajia.
ennen olin ilmaa, jonka päälle puhuttiin ja jonka kanssa ei ignooraajilla ollut mitään yhteistä.
Tuskin johtuu vieteistä. Taitaa johtua ihan mulkeroluonteesta.Mutta muutoshan on ollut parempaan? Miksi puhut kuin syvästikin loukkaisi tulla kohdelluksi paremmin?
Olen aina ihaillut ihmisiä miltä puuttuu päästä muutama piuha. Ne tanssii elämän läpi törmäten oviin, seiniin, autoihin, junaan ja jatkaa vain kulkuaan koska kaikki menee aina hieman yli. Mikään ei tartu, koska ei tajua. Hienoa.
Mikä toinen vaihtoehto olisi suhtautumisessa vastoinkäymisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Tietyt työkaveritkin lopettivat päälle puhumisen ja jopa kysyvät näkemyksiäni nykyään. Kanssani halutaan lounaalle ja se mitä minulla on sanottavana, yhtäkkiä kiinnostaakin näitä entisiä ignooraajia.
ennen olin ilmaa, jonka päälle puhuttiin ja jonka kanssa ei ignooraajilla ollut mitään yhteistä.
Tuskin johtuu vieteistä. Taitaa johtua ihan mulkeroluonteesta.Mutta muutoshan on ollut parempaan? Miksi puhut kuin syvästikin loukkaisi tulla kohdelluksi paremmin?
koska se loukkaa. Mutta ei sitä varmaan luonnehäiriöiset kiusaajat edes hahmota, kun eivät osaa samaistua toisen tilanteeseen.
Ymmärrän tavallaan hyvinkin, mitä tarkoitat. Mutta toisaalta, pitäisikö niiden a
Toivoisin, että jokainen, joka huomaa toisen ihmisen vasta silloin kun hän on tietynlainen, katsoisi peiliin. Oma persoonallisuuteeni on täsmälleen sama kuin 30 kiloa painavampana. Tällaisille, jotka ennen ignoorasivat minut, mutta nyt pyytelevät lounaille ja kyselevät mielipiteitäni kohtelen asiallisen ignooraavasti. En mä koe, että mun tarttisi nyt olla jotenkin helvetin otettu siitä, että nyt olen soveltuva heidän seuraansa.
No ei se hoikkuus vielä mitään takaa. Aina olen ollut pieni ja hoikka. Ja se huomaamaton, se joka unohdetaan. Ja en ole mikään hiirulainen, tosin en mikään äänekäskään. Miehet ei juuri perässä juokse, vaikka olen ihan nättikin. Toki välillä joku sentään kiinnostuu, lähinnä seksistä. Varmaan sitten se, kun en juuri meikkaa tai tälläydy. Siisti olen kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko laihtuessasi myös itsetuntosi parantunut niin, että päällesi ei enää puhuta jne.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Olen painanut aikuisiällä 52-83 kg, eli ollut hyvin hoikka ja hyvin lihava.
Painon mukana myös äo muuttuu, jos muiden käytöstä seuraa. Mitä hoikempi, sitä fiksumpi.
Välillä tuntuu kuin elämän pinnallisuus veisi toivon ihmiskuntaan.
83 kiloa ei ole vielä ”hyvin lihava”.
On lyhyelle.
On kaikille alle 180-senttisille, ellei nyt joku muskelibodari satu olemaan.
Mulla ei laihduttaminen vaikuttanut mitenkään ihmissuhteisiin, tosin se taphtui niin hitaasti, että ehkä ehtivät sopeutua. Ehkä ei kukaan sitten tuojotellut kadulla, että kato miten lihava.
Mua ärsyttää ihmisten utelut, että paljonko olen pudottanut painoa. Ja siis just tällaisten utelut, jotka kohteli ennen kuin ilmaa. En kerro mitään, siinähän pähkäilevät.
Ja se mikä ärsyttää on myös sellainen holhoava asenne siihen pudotukseen liittyen : "eikös liikunta olekin mukavaa" tyyliset heitot. Joo Jorma-Irmeli,on kyllä. Liikunta on ollut aina mukavaa ja olenkin sitä aina harrastanut, myös silloin 30 kiloa painavampana.
Minä voin häpeäkseni tunnustaa, että suhtaudun ylipainoisiin ihmisiin jotenkin varauksella. Minulla kestää kauemmin oppia pitämään heistä ja jotenkin ajattelen heidän olevan joko jotenkin yksinkertaisia tai muuten ärsyttäviä.
En todellakaan tiedä mistä tämä ennakkoasenne kumpuaa. Ennakkoluuloisuuteni häiritsee minua itseänikin, kun vaikkapa joku aiemmin karsastamani työkaveri osoittautuukin tutustuessa aivan ihanaksi ja älykkääksi tyypiksi.
Vierailija wrote:
Minä voin häpeäkseni tunnustaa, että suhtaudun ylipainoisiin ihmisiin jotenkin varauksella. Minulla kestää kauemmin oppia pitämään heistä ja jotenkin ajattelen heidän olevan joko jotenkin yksinkertaisia tai muuten ärsyttäviä.
En todellakaan tiedä mistä tämä ennakkoasenne kumpuaa. Ennakkoluuloisuuteni häiritsee minua itseänikin, kun vaikkapa joku aiemmin karsastamani työkaveri osoittautuukin tutustuessa aivan ihanaksi ja älykkääksi tyypiksi.
Olet rehellinen päinvastoin kuin 80 % ihmisistä. Ehkä 10 % aidosti on välittämättä toisen ulkomuodosta?
Huomaan itsekin suhtautuvani ihmisiin toisin vaikkapa painon tai pituuden(!) takia. Tai yritän olla suhtautumatta, mutta jostain silti meinaa hiipiä asenteita. Tosi hienovaraisia juttuja.
Alue: Aihe vapaa
koska se loukkaa. Mutta ei sitä varmaan luonnehäiriöiset kiusaajat edes hahmota, kun eivät osaa samaistua toisen tilanteeseen.