Laihduin 28 kiloa ja yllätyin kuinka se vaikutti ihmissuhteisiini

Vierailija wrote:

Mä oon ainakin itse saanut tarpeeksi näistä ”laihdutin triljoona kiloa ja ihmiset vihdoin tajusi olemassaoloni!” Vai.. olisiko kuitenkin kyseessä se, että lihavia opetetaan häpeämään kokoaan ja pienentää itseään tilanteessa kuin tilanteessa. Monista lihavista tulee kuori itsestä. Ja kyse ei suinkaan ole siitä, että lihava itse alunperin edes vihaisi kehoaan, vaan yhteiskunta opettaa hänet siihen. Totta kai silloin on epämukava olla kropassaan. Itsellä ei ole ollut itsetunnon kanssa ongelmia 130-kilosenakaan enkä koe, että mua oltaisiin kohdeltu erilailla kuin nyt, kun painan puolet vähemmän. Haluaisin kannustaa myös kaikkia nykyisiä lihavia ensisijaisesti armollisuuteen itseään kohtaan. Ei ihmisen kuulu 24/7 miettiä pakkomielteisesti omaa kokoaan ja tuntea siitä syyllisyyttä.

Kun olin lihavampi, yksi miespuolisen kaverin kaveri kommentoi minusta "onpas siinä kiva ja nätti nainen mutta aika läski". Että joo. Vaikka käyttäytyisi miten itsevarmasti ja ulospäinsuuntautuneesti, niin kyllä se ylipaino vaan vaikuttaa negatiivisesti. 

Vierailija wrote:

Et oo enää se porukan pullukka niin muuttaahan se dynamiikkaa.

Eli ihmiset ympärilläsi eivät ole pätkääkään välittäneet sinusta ihmisenä, vain ulkoisesta minästäsi. En olisi ilahtunut enkä kaipaisi näistä tyypeistä enää ketään ympärilleni jos tälläinen asia saa heidät tolaltaan. Jos oma itsetunto on toisen kiloista kiinni niin goodbye.

Vierailija wrote:

Miten voi yllättyä?

Miehet hokevat joka paikassa että markkina-arvo kohoaa parhaiten juurikin laihdutuksella.

Mistään ei saa yhtä helppoa tasonousua kuin laihdutuksella.

Harmi vaan että tarjolla olevien miesten taso ei nouse, päinvastoin.

Vierailija wrote:

Miten voi yllättyä?

Miehet hokevat joka paikassa että markkina-arvo kohoaa parhaiten juurikin laihdutuksella.

Mistään ei saa yhtä helppoa tasonousua kuin laihdutuksella.

Itseni ja terveyteni vuoksi voisin laihduttaa jos tarve olisi mutta en yhdenkään MIEHEN. Mun elämää ei miehet tai kukaan muukaan sanele. Pukeudun, meikkaan/olen meikkaamatta ja teen mikä itsestä mukavalta tuntuu, en muiden mieliksi. Mulle kumppani on muuta kuin tasomittari.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Miten voi yllättyä?

Miehet hokevat joka paikassa että markkina-arvo kohoaa parhaiten juurikin laihdutuksella.

Mistään ei saa yhtä helppoa tasonousua kuin laihdutuksella.

On kyllä karua, jos sisko, ystävät ja puoliso eivät kestä muutosta.

-ohis

Tuskinpa on noin mustavalkoista tämäkään. En millään jaksa uskoa ap:n objektiivisuuteen. Taitaa jättää jotain kertomatta. Jos noin monen kanssa sukset ristissä, niin kyllä olis syytä peiliin katsoa.

Ohis kans

Vanhemmiten olen huomannut, että liika hoikkuus on naisvaltaisissa paikoissa kateutta tms ärsytystä lisäävä asia, etenkin uusissa työpaikoissa. Olen aina ollut ns. läpipasko, mutta outoja kommentteja tulee työkavereilta, syömishäiriöinen tai muuten vaan ulkonäkö-friikki taidan olla heidän mielestään. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Miten voi yllättyä?

Miehet hokevat joka paikassa että markkina-arvo kohoaa parhaiten juurikin laihdutuksella.

Mistään ei saa yhtä helppoa tasonousua kuin laihdutuksella.

On kyllä karua, jos sisko, ystävät ja puoliso eivät kestä muutosta.

-ohis

Jaa taas joku pumpulissa kasvanut. No nyt tiedät jotain elämästä. 

Ei, vaan hänet on kasvatettu hyvin: kunnioittamaan ihmisiä, omaamaan hyvät käytöstavat ja osaamaan asettumaan myös toisen ihmisen saappaisiin (ymmärtämään esim. sairauksia jotka voivat radikaalisti muuttaa ulkonäköä/painoa). Hän on inhimillinen, toisin kuin sinä.

Vierailija wrote:

Itsekin olin aina luullut, että ihmiset on mukavia, etenen uralla ja tulen toimeen kaikkien kanssa, koska olen luonteeltani mukava ja teen töitä tavoitteideni eteen. Sitten lihoin korona-aikana lyhyessä ajassa 12kg. Siis apua miten elämä muuttui sen jälkeen. Yhtäkkiä olin huomaamaton ja se entisen kaltainen iloinen jutustelu oli muiden mielestä vaan ärsyttävää ja rasittavaa. Urakin jäi junnaamaan paikallaan.

Minulla on hoikkana kauniit piirteet ja sopusuhtainen hyvä kroppa. Lihoneena olin vain kasa taikinaa ja näytin pahasti keski-ikäistyneeltä tädiltä 34-vuotiaana. Oma korvienväli ei pysynyt lihomisessa perässä, mutta kun tajusin tilanteeni aloin tehdä asialle heti jotain. Tällä hetkellä on enää n. 3kg noista lihoituista kiloista jäljellä ja näytän taas vanhalta omalta itseltäni. Olen miesvaltaisella alalla töissä. Jotenkin kummasti miehiltä saa apua ja yhteistyöehdotuksia nyt jatkuvasti. Naiset taas suhtautuu nykyisin paljon nuivemm

Ei luonne, mutta asennoitumisesi. Kun voit huonosti omassa kehossasi, niin aloit etsimällä etsiä merkkejä, jotka voit tulkita siten, että muut ei enää tykkää susta kun olet lihonnut. Sitten muut reagoi sun käytökseen, mikä vahvisti kierrettä.

Sitten kun aloit voimaan taas paremmin, olit itse avoimempi ja lähestyttävämpi

Näin tämä yleensä menee. Ihmiset on hirveen itsekeskeisiä noissa kuvitelmissaan siitä, mitä muut heistä ajattelevat. Valtaosa ei huomaa varmaan edes tuota 10 kg painonnousua mitenkään. Moni ei tajua vaikka olis hiustenväri muuttunut, tai parta miehelle kasvanut... Ei muita ihmisiä kiinnosta.

Vierailija wrote:

Vanhemmiten olen huomannut, että liika hoikkuus on naisvaltaisissa paikoissa kateutta tms ärsytystä lisäävä asia, etenkin uusissa työpaikoissa. Olen aina ollut ns. läpipasko, mutta outoja kommentteja tulee työkavereilta, syömishäiriöinen tai muuten vaan ulkonäkö-friikki taidan olla heidän mielestään. 

Ihan sama se on miestenkin puolella ja tavallista hoikempi saa jatkuvasti kuulla asiasta. Ja väittävät vielä että lihavia jotenkin sorretaan.

Vierailija wrote:

En ole huomannut suurta eroa kuin miesten käytöksessä, kun laihduin parisenkymmentä kiloa. Kyllä nyt otetaan katsekontaktia ja hymyillään. Ennen suunnilleen vaan tönittiin. 

No miten niiden miesten tulisi käyttäytyä? Ennen et ollut heidän mielestään viehättävä, ja nyt olet. Tuskin kukaan nyt kuitenkaan ylipainoisia tönii vain sen ylipainon takia

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Miten voi yllättyä?

Miehet hokevat joka paikassa että markkina-arvo kohoaa parhaiten juurikin laihdutuksella.

Mistään ei saa yhtä helppoa tasonousua kuin laihdutuksella.

Itseni ja terveyteni vuoksi voisin laihduttaa jos tarve olisi mutta en yhdenkään MIEHEN. Mun elämää ei miehet tai kukaan muukaan sanele. Pukeudun, meikkaan/olen meikkaamatta ja teen mikä itsestä mukavalta tuntuu, en muiden mieliksi. Mulle kumppani on muuta kuin tasomittari.

Ihmiset tekevät todella paljon asioita joilla on tarkoitus herättää vastakkaisen sukupuolen kiinnostus. Esimerkiksi miljoonat ja miljoonat miehet käyvät aktiivisesti kuntosalilla saadakseen kropan joka miellyttää naisia enemmän (en nyt tarkoita mitään salimakeja)

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Olen painanut aikuisiällä 52-83 kg, eli ollut hyvin hoikka ja hyvin lihava.

Painon mukana myös äo muuttuu, jos muiden käytöstä seuraa. Mitä hoikempi, sitä fiksumpi.

Välillä tuntuu kuin elämän pinnallisuus veisi toivon ihmiskuntaan.

 

 

83 kiloa ei ole vielä ”hyvin lihava”. 

On se, jos pituutta on joku 150-160 cm.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Olen painanut aikuisiällä 52-83 kg, eli ollut hyvin hoikka ja hyvin lihava.

Painon mukana myös äo muuttuu, jos muiden käytöstä seuraa. Mitä hoikempi, sitä fiksumpi.

Välillä tuntuu kuin elämän pinnallisuus veisi toivon ihmiskuntaan.

 

 

83 kiloa ei ole vielä ”hyvin lihava”. 

 

On se, jos pituutta on joku 150-160 cm.

Sillä bmi llä ei pääse edes lihavuusleikkaukseen. Eli kyllä ne hyvin lihavat painivat aivan eri sarjassa.

Yksi nykyisen kauneuskäsityksen normi on hoikkuus. Hoikkuus tarkoittaa tässä yhteydessä myös menestystä, suosituksi tulemista, terveyttä, dynaamisuutta, älykkyyttä ja jopa enemmän valtaa. Nämä ovat tosin vain uskomuksia, mutta ne ovat mm.  median ansiosta alkaneet näyttäytyä totena.

Suhtautuminen hoikkiin ja lihaviinnon molemmissa tapauksissa kuitenkin kahtiajakoinen. Hoikka tai normaalista/ylipainoisesta hoikistunut voikin yhtäkkiä olla sosiaalisessa ympäristössään uhka ja kilpailija muille uuden ulkomuotonsa takia juurikin noihin uskomuksiin perustuen. Se lihava taas on ehkä vähän hissukka, huomaamaton ja kaikin puolin harmiton persoona, jonka kanssa ei voi syntyä kilpailutilannetta yhtään mistään - jälleen noihin uskomuksiin perustuen.

Kyllä. Ihmiset ovat pinnallisia ja sen lisäksi melko yksinkertaisia joko-tai-ajattelijoita, joille kaikki asiat ovat mustavalkoisia, ihmiset hyväksyttyjä tai hylättyjä, riippuen lähinnä ulkoisista ominaisuuksista. Oikeastaan kysymys on jo esineellistämisestä, jossa ei ole sitä pelkoa, että inhimillisyys olisi millään tavoin läsnä.

Niin siinä täälläkin kävi että ensin lähti 35kg vyötäröltä ja sitten pari vuotta myöhemmin tuplat kainalosta. Vaimolle tuli elämäntaparemontistani aivan hirveä ongelma, vaikka vuosikaudet oli itse siihen yllyttänyt. 

Olen laihtunut 50 kiloa lihavuusleikkauksen avulla. Olen menettänyt monta ystävää, olen ollut siitä todella surullinen mutta ilmeisesti isot muutokset voivat näin tehdä. 

 

Yhden ystävyyssuhteen olen itse laittanut poikki, kun joka ikinen kerta hän piikitteli siitä että olen vain valinnut helpon tien ja mennyt leikkaukseen ja vuoden päästä kilot on takaisin. Se tuntui todella pahalta. 

 

Mutta sen sijaan olen saanut elämäni ensimmäistä kertaa huomiota miehiltä. Lisäksi saan hyvää palvelua joka paikassa ja tuntemattomat kohtelevat paremmin. Laihdutus tuo näköjään paljon muutakin kuin normaalipainon. 

Vierailija wrote:

Olen laihtunut 50 kiloa lihavuusleikkauksen avulla. Olen menettänyt monta ystävää, olen ollut siitä todella surullinen mutta ilmeisesti isot muutokset voivat näin tehdä. 

 

Yhden ystävyyssuhteen olen itse laittanut poikki, kun joka ikinen kerta hän piikitteli siitä että olen vain valinnut helpon tien ja mennyt leikkaukseen ja vuoden päästä kilot on takaisin. Se tuntui todella pahalta. 

 

Mutta sen sijaan olen saanut elämäni ensimmäistä kertaa huomiota miehiltä. Lisäksi saan hyvää palvelua joka paikassa ja tuntemattomat kohtelevat paremmin. Laihdutus tuo näköjään paljon muutakin kuin normaalipainon. 

Lihavuusleikkaus ei todellakaan ole helppo tie. Seuraan kaverini lihavuusleikkaus matkaa ja siihen pääseminenkin kesti pitkään. Ei todellakaan ole ollut helppoa päästä siihen pisteeseen, että edes saa leikkausta. Olet aivan yhtä paljon laihduttaja ja onnistuja kuin kuka muu tahansakin ison urakan tehnyt. Olen myös itse entinen sairaalloisen ylipainoinen ja tiedän miten eri tavalla ihmiset kohtelee lihavia ja normaalipainoisia. Ero on järkyttävä.