Laihduin 28 kiloa ja yllätyin kuinka se vaikutti ihmissuhteisiini

Harmi että oon aina ollut hoikka, olisi kiva saada joku yhtä iso parannus omaan ulkonäköön mutta ei taida onnistua muuten kuin kirurgin veitsellä. 

lihavat on lepposia, ne ei jaksa tehdä kepposia. eikä jaksa myöskään liikkua, eikä muutakaan. sipsi ja limska kyllä maistuu. haisevat myös oudolta, ja niiden autot haisee mäkdonaldsilta. yök. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Minä voin häpeäkseni tunnustaa, että suhtaudun ylipainoisiin ihmisiin jotenkin varauksella. Minulla kestää kauemmin oppia pitämään heistä ja jotenkin ajattelen heidän olevan joko jotenkin yksinkertaisia tai muuten ärsyttäviä.

En todellakaan tiedä mistä tämä ennakkoasenne kumpuaa. Ennakkoluuloisuuteni häiritsee minua itseänikin, kun vaikkapa joku aiemmin karsastamani työkaveri osoittautuukin tutustuessa aivan ihanaksi ja älykkääksi tyypiksi. 

 

Olet rehellinen päinvastoin kuin 80 % ihmisistä. Ehkä 10 % aidosti on välittämättä toisen ulkomuodosta?

Huomaan itsekin suhtautuvani ihmisiin toisin vaikkapa painon tai pituuden(!) takia. Tai yritän olla suhtautumatta, mutta jostain silti meinaa hiipiä asenteita. Tosi hienovaraisia juttuja.

oho. painoon voi vaikuttaa, pituuteen ei, joten olet misogyyni ja rasissti.

Joka päivä lehdissä on juttuja siitä, miten lihavat kokevat läskivihaa ja mitä kamalaa joku on heille sanonut. Tässä ilmapiirissä en todellakaan uskalla edes katsoa lihavia ihmisiä, vaan yritän olla, ettei heitä olisikaan. Eli tällaisesta saattaa tulla se näkymättömyyden tunne. Lisäksi varon puheitani joten olen myös aika hiljaa heidän seurassaan. Ties mikä sanominen koetaan aggressioksi. Tästä voi johtua, ettei heille puhuta vapautuneesti. 

Minä en rehellisesti katso toisen painoa tai ulkomuotoa hirveästi, en välttämättä huomaa jos joku laihduttaa tai käy kampaajalla. Joten eivät kaikki suhtaudu ennakkoluuloisesti. Joskus olen varautunut jos joku vaikuttaa nuivalta minua kohtaan.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Tietyt työkaveritkin lopettivat päälle puhumisen ja jopa kysyvät näkemyksiäni nykyään. Kanssani halutaan lounaalle ja se mitä minulla on sanottavana, yhtäkkiä kiinnostaakin näitä entisiä ignooraajia.

ennen olin ilmaa, jonka päälle puhuttiin ja jonka kanssa ei ignooraajilla ollut mitään yhteistä. 

Tuskin johtuu vieteistä. Taitaa johtua ihan mulkeroluonteesta.

Mutta muutoshan on ollut parempaan? Miksi puhut kuin syvästikin loukkaisi tulla kohdelluksi paremmin?

Ehkä tajusi vasta nyt kuinka huonosti häntä oli aiemmin kohdeltu. 

Minä hankin 30 vuoden takaiset muotoni takaisin (painon pudotus n. 20 kg, kävely ja kuntosalitreeni). Lähinnä olen saanut muilta naisilta vihaisia silmäyksiä ja aika usein ääneen lausuttuja huomautuksiakin siitä ettei tällainen painon pudotus olisi eläkeiässä terveellistä (olen nykyisen tetveydentilani selvittänyt ja se on ihan ok) ja jotkut entiset tutut jopa karttavat minua nykyään. Koitan olla reagoimatta näkyvästi negatiivisiin kommentteihin. 

Laihduin noin satakiloisesta noin seitsemäänkymmeneen. Olen 168 pitkä.

Oli järkyttävää huomata ihmisten, joita pidin itselleni tärkeinä, asenteen muutos joka muuttui negatiiviseksi. Kiloja tuli takaisin kymmenkunta jolloin osa ihmisistä alkoi puhumaan taas normaalisti tai vanhaan malliin.

Aivan kuin ihmisen älykkyyttä mitattattaisiin kilojen perusteella.

Vierailija wrote:

Minä olin hemaiseva ja sksikäs ja sitten lihoin yhtäkkiä 35 kg ja tukkakin lähti. Vaikutti niin että kukaan ei enää tuntenut, ei edes perheenjäsenet. Kaupungilla sai kävellä ihan rauhassa kun kukaan mies ei edes huomannut saati huudellut mitään. Ihmiset halveksi sairasta ja kaljua ja ylipainoista ihmistä. Oli yllätys miten julmia ihmiset ovat ylipainoisille. Ja sairaille. Itse olen aina ollut empaattisempi. Avasi silmiä että kuinka moni ihminen itse asiassa on ihan pska luonteeltaan.

Olen käsittänyt niin, että naiset ei halua miesten huutavan heille kadulla mitään, mutta näköjään poikkeuksiakin on!

Pinnallisuus rehottaa.

Naiset ovat hoikille naisille susia. Heti kun selkänsä kääntää, niin puukkoa lyödään. Koettu varmaan sata kertaa ja siksi en naisia ystäväkseni enää edes halua. Miehet taas juoksevat sen yhden asian perässä. Onneksi on oma perhe.

Samanlaisia kokemuksia, kiloja vähentynyt ehkä 20-25, kaltaiselleni lyhyelle naiselle tämä riitti laihtumiseen pullukasta hoikaksi. Voisi ajatella, että sitä on tyytyväinen, kun saa huomiota ihan eri tavalla kuin aiemmin, mutta minua se huomio yksiselitteisesti ainoastaan loukkaa. Ehkä vain toiset reilusti laihtuneet tämän voivat ymmärtää.

Selviytymiskeinoni on kulkea katsomatta ihmisiä, kiinnittämättä keneenkään huomiota. Katson ohi, joskus otan jopa silmälasit tai piilolinssit kokonaan pois niin etten oikeasti näe enkä tunnista ketään. Toisin sanoen ns. strutsitekniikka: työnnän pään piiloon. Kun en itse näe, onnistun huijaamaan itseäni ajattelemaan, ettei minuakaan nähdä.

Kun en huomaa huomiota, olen paljon paremmalla tuulella ja jaksan olla ystävällinen kaikille, joiden kanssa välttämättä täytyy kommunikoida. Tylyksi ja ilkeäksi en halua tulla, haluan ainoastaan olla täysin rauhassa.

En ole pudottanut kilojani kenenkään ventovieraan takia, en huomion takia, en säästääkseni veronmaksajien rahoja, en ollakseni kenellekään silmänruokaa. Olen tehnyt sen itseni takia, terveyteni ja hyvinvointini. Eikä se asia kuulu kenellekään, eikä varsinkaan sinulle, ventovieras, joka koet oikeudeksesi tuijottaa.

Itse laihduin lihavuusleikkauksen ja elämäntapamuutoksen myötä 75 kg. Aloin urheilla 5 krt viikossa ja syön terveellisesti. Kävin myös vatsan ja rintojen korjausleikkauksessa. Valkaisin hampaani ja kasvatin pitkät hiukset. Otin DD kupin luonnollisen näköiset silinkonirinnat. 

Minulla on sama kokemus kuin AP:lla. 

Kun tutut näkivät minut pitkästä aikaa niin eivät tunnistaneet minua. Eräs kollega hississä alkoi  huutamaan; Herranjumala! Oletko Se sinä Sanna? 

 

Kaksoissiskoni tuli niin kateelliseksi että välit meni poikki. Sisko sekosi, joka kerran alkoi vit***uilemaan minun ulkonäöstä ja sai raivokohtauksia. Hän oli ollut se meidän perheen kaunotar ja nyt kun minä muutuin ei kestänyt sitä.

Laihduttuani sain yht äkkiä töissä ylennyksen ja huomattavan palkankorotuksen vaikka työpanokseni oli pysynyt samassa. Sain esim edustustehtäviä mitä lihavana en ikinä saanut. 

 

Tulin täysin näkymättömästä naisesta, naiseksi joita miehet huomioi ja katselee sillä silmällä. Miehet avasivat ovia ja hymyilivät ja katsoivat kun esim tulivat vastaan. Lihavana ei hymyilty olin ilmaa. 

Miehet alkoivat lähestyä kaikkialla, bussipysäkillä ja kaupassa, töissä ja kuntosalilla, puhumattakaan baareista. Kaupassa tuntematon mies pysäytti minut, kehui että vartalostani näkyy että urheilen ja että olen kaunis ja pyysi treffeille. Myös jopa oma PT:ni pyysi minut treffeille.

Töissä minua alettiin kutsua Marilyniksi. Sain usein kehuja ulkonäöstäni. Asiakkaat flirttaili ja jotkut halusivat vain minut hoitamaan asioitaan. 

 

Instagramissa tuntemattomat miehet lähetteli viestejä. Baarissa ollessani kaksi miestä alkoi tappelemaan siitä kumpi saa tarjota minulle drinkin ja jouduin poistumaan kun tilanne oli niin uhkaava. Baareissa en saa enää rauhaa kun miehet lähestyvät. Lihavana minua ei huomattukaan. 

 

Yllättävän moni luulee ventovieraiden tuijottavan heitä. Voin kertoa että harvoin kukaan viitsii tuijottaa toista. Vilkaisevat ehkä, katsovat joskus vähän pidempään, mutta tuijottaminen on ihan eri asia.

Vierailija wrote:

Yllättävän moni luulee ventovieraiden tuijottavan heitä. Voin kertoa että harvoin kukaan viitsii tuijottaa toista. Vilkaisevat ehkä, katsovat joskus vähän pidempään, mutta tuijottaminen on ihan eri asia.

No, jos ennen ei ole vilkaistukaan, saati katsottu pidempään, niin ne vilkaisut ja vähän pidempään katselut, pään kääntämisestä puhumattakaan, voivat tuntua tuijottamiselta, epämiellyttävältä.

Outoa. Onneksi olen aina ollut hoikka ja kaunis niin ihmiset ympärillä ovat sopeutuneet.

Miten niin siskosi sekosi?

Herättää ajatuksia kun sanot että tuntemattomat suhtautuu paremmin. Itse olen luullut että saan hyvää kohtelua ja miehet huomioi koska olen iloinen ja aurinkoinen. Ulkonäöstäkö se johtuu?

Vierailija wrote:

Yllättävän moni luulee ventovieraiden tuijottavan heitä. Voin kertoa että harvoin kukaan viitsii tuijottaa toista. Vilkaisevat ehkä, katsovat joskus vähän pidempään, mutta tuijottaminen on ihan eri asia.

Höpö höpö! Jos olet kaunis ja seksikkään näköinen niin miehet tasan tarkkaan tuijottavat. Ihan missä vain; uimahalleissa, salilla, rannalla ja missä vaan. Kauniita naisia tasan tarkkaan katsellaan. Rumia taas ei huomata eikä katsella. Jos sinua ei katsella, olet vain ruma. 

Vierailija wrote:

Outoa. Onneksi olen aina ollut hoikka ja kaunis niin ihmiset ympärillä ovat sopeutuneet.

Miten niin siskosi sekosi?

Herättää ajatuksia kun sanot että tuntemattomat suhtautuu paremmin. Itse olen luullut että saan hyvää kohtelua ja miehet huomioi koska olen iloinen ja aurinkoinen. Ulkonäöstäkö se johtuu?

Johtuu ulkonäöstä. Kuinka vanha olet? Kun alat olla yli 50 niin voit vaan ihmetellä kun kukaan ei enää kohtele hyvin eikä huomioi.

N54

Tämä on niin tosi ja surullinen ilmiö. Eläinten suhtautuminen ei muutu, se kertoo paljon myös ihmisestä ja ihmisen arvosta.

Tyttäreni oli pullukka alakoululainen ja osittain yläkoulussakin, kunnes sitten kasilla hormonitoiminnan myötä hoikistui ja kaunistui.  Luokkakaverit pilkkasivat koko kouluajan ja kavereita ei saanut, pojat naljailivat ja keksivät punkerovitsejä.

Ysillä sitten puhkesi kukkaan ja voi venäjä kun alkoi kavereita ja poikia pörrätä ympärillä.