Miksi yksityinen puoli on aina todella paljon parempi kuin julkinen puoli ehkä poislukien puolustusvoimat ja poliisi?

Koska näkemyksen esittäjällä on usein pitkä kokemus argumentointivirheiden tekemisestä.

Mites tää sähkönsiirtoverkon yksityistäminen meni? Päästettäskö vielä Kokis hoitamaan vesijohtoverkkoa.

Homma toimii hyvin, kun löysältä yksityiseltä käy hakemassa lähetteen julkiselle eteenpäin. Toisin päin ei sitten toimi mikään. Julkisella ei etene tai yksityisellä ei jatkohoitoa ole yksinkertaisesti tarjolla. 

Julkinen puoli on hyvin asiaton, loukkaava, rikollinen ja kaikin puolin amatöörimäinen.

Vierailija wrote:

SK wrote:

Yksityinen palvelu tuskin on aina parempi kuin julkisesti järjestetty. Aiheesta voisi kirjoittaa varmasti hyvin pitkällisestikin, mutta en nyt lähde ruotimaan jokaista yksityiskohtaa.

Yleisesti voidaan ajatella, että kilpailu ja voiton tavoittelu ohjaavat yksityisiä toimijoita tehostamaan palveluitaan. Jos jonkin alan yritykset toimivat tehottomasti (esim. eivät hyödynnä innovaatioita tai vastaa asiakkaiden tarpeisiin), voi kilpailija rikastua tarjoamalla tehokkaammin järjestettyä palvelua. Julkisella puolella samanlaista kilpailua ei ole.

Tuo pätee vain tilanteessa, jossa kilpailu toimii. Useimmiten on niin ettei kilpailu ei toimi ihanteellisesti, esimerkiksi informaatio on epäsymmetristä ja skaalaedun johdosta monille markkinoille kehittyy tuottajia, joilla on paljon markkinavoimaa määrittää kaupan ehdot. Suomessa esimerkiksi on vain kolme kauppaketjua, jotka "kilpailevat" toisiaan vastaan.

Tosiaan kilpailu yksityisten tahojen välillä ei aina toimi mitenkään rakentavasti.



Se, että Suomessa on vain kolme (ruoka)kauppaketjua, ei tosin vielä sinänsä ole merkki kilpailun epäonnistumisesta. Voi olla, että nuo kolme ketjua toimivat jotakuinkin optimaalisella tehokkuudella, eikä kilpailijoille ole siksi jalansijaa. 



Kaavoitusten ja muun vastaavan sääntelyn kanssa puljaaminen ei kuulu klassiseen markkina-asetelmaan, eivätkä kivenkovat talousliberaalit varmaankaan hyväksyisi esimerkkejä kilpailun epäonnistumisessa tällaisen sääntelyn puitteissa merkittäväksi kritiikiksi markkinaperiaatetta vastaan. Jos julkinen puoli jakelee lupia ja erityisjärjestelyjä liiketoimintaa varten tietyille toimijoille, niin kilpailu voinee tosiaan vääristyä. 



En myöskään ihan näe, miten eri markkinasegmenttien olemassaolo uhkaisi kilpailun toimivuutta. Vanhusesimerkissäsi kyse vaikuttaisi olevan enemmänkin holhoukseen, sopimusoikeuden rajoituksiin tai vajavaiseen harkinta- tai toimintakykyyn liittyvästä ongelmasta. Hinnalta ja laadultaan eriävien palveluiden tarjoaminen voi vastata eri ihmisten tarpeisiin. Periaatteessa joku voisi harkitusti haluta syödä vaikka muiden huonolaatuisena pitämää ruokaa säästösyistä, tai haluta kuluttaa paljon rahaa johonkin sellaiseen lisälaitteeseen, mitä yleensä pidetään epäolennaisena.



Jos joku muu kuin kohde itse järjestää tälle palveluita, eivät palvelut välttämättä vastaa täysin kohteen intressejä. Sopimusoikeutta katsotaan ehkä tarpeelliseksi jossain määrin rajoittaa, esimerkiksi siten, etteivät ihmiset voi luopua tietyistä oikeuksistaan tai tehdä hyvin äärimmäisiä sopimuksia (edellinen viestini meni jo sensuuriin, joten en yritä keksiä näistä esimerkkejä), minkä voi ehkä katsoa markkinalogiikan kritiikiksi, mutta mikä ei ehkä suoranaisesti liity useimpiin arkisiin ja "kohtuullisiin" palveluihin. Se, että joidenkin ihmisten (esim. lapsien tai dementoituneiden vanhusten) voidaan katsoa olevan harkintakyvyltään siten rajoittuneita, etteivät he osaa tehdä omalta kannaltaan hyviä päätöksiä, on nähdäkseni erittäin vahvaa markkinalogiikan ja liberalismin kritiikkiä, ja tosiaan oikeuttaa monenlaiseen sääntelyyn, mikäli näin ajatellaan olevan.