Miksi yksityinen puoli on aina todella paljon parempi kuin julkinen puoli ehkä poislukien puolustusvoimat ja poliisi?

Julkinen hallinto on toimivan yhteiskunnan selkäranka. Toimiva, luotettava ja ajassa elävä julkinen hallinto mahdollistaa muun yhteiskunnan kukoistuksen luomalla vakaan toimintaympäristön ja reilut yhteiset pelisäännöt. (Yka)

Vierailija wrote:

joitain erikoistilanteita lukuun ottamatta, esimerkiksi keskussairaalatasoinen hoito, tosin nekin kuulu(i)vat sairaanhoitopiireille, julkisella puolella pitäisi tehdä niin vähän mitään, kuin suinkin. 

Lähdetään ihan siitä tosiasiasta, että minkälaiset ihmiset edes hakeutuvat töihin kunnalle tai valtiolle: Turvallisuushakuiset tumpelot. Kaikki vähänkään kunnianhimoiset ihmiset menevät yksityisiin yrityksiin tai alkavat itse yrittäjiksi.

Mitäköhän sä nyt sekoilet. Yliopistosairaaloissa on alan huiput, ei missään "pörriäisissä" tms. Toki monet tekee työtä molemmissa, ensin päivä sairaalassa ja sitte vähän iltatöitä yksityisellä. Mutta tullakseen hyväksi, tarvitsee yleensä osallistua myös tutkimystyöhön. 

Vierailija wrote:

Julkinen hallinto on toimivan yhteiskunnan selkäranka. Toimiva, luotettava ja ajassa elävä julkinen hallinto mahdollistaa muun yhteiskunnan kukoistuksen luomalla vakaan toimintaympäristön ja reilut yhteiset pelisäännöt. (Yka)

Onko meillä toimiva, luotettava ja ajassa elävä julkinen hallinto? En ole asiasta täysin vakuuttunut.

Vierailija wrote:

Täällä ei ilmeisesti saa kehua yksityistä syöpähoitoja kun kommentit eivät tule läpi. Joten ok, sovitaan että hoito on julkisella parempaa.

Edelleen, se tarjonta yksityisellä on hyvin suppea. Hyvän hoidon saa yksityisellä vain tiettyihin syöpiin. Esim. leukemian kantasoluhoidot, tehohoitoa vaativat leikkaukset, lasten syöpähoidot jne. toteutetaan vain ja ainoastaan juokisella. 

Mun sukulaisella oli suht yleinen syöpä, kilpirauhassyöpä. Edes sitä ei voinut hoitaa yksityisellä koska ne eivät pysty antamaan radiojodihoitoa. Ainoastaan yliopistosairaalassa annetaan. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

joitain erikoistilanteita lukuun ottamatta, esimerkiksi keskussairaalatasoinen hoito, tosin nekin kuulu(i)vat sairaanhoitopiireille, julkisella puolella pitäisi tehdä niin vähän mitään, kuin suinkin. 

Lähdetään ihan siitä tosiasiasta, että minkälaiset ihmiset edes hakeutuvat töihin kunnalle tai valtiolle: Turvallisuushakuiset tumpelot. Kaikki vähänkään kunnianhimoiset ihmiset menevät yksityisiin yrityksiin tai alkavat itse yrittäjiksi.

Mitäköhän sä nyt sekoilet. Yliopistosairaaloissa on alan huiput, ei missään "pörriäisissä" tms. Toki monet tekee työtä molemmissa, ensin päivä sairaalassa ja sitte vähän iltatöitä yksityisellä. Mutta tullakseen hyväksi, tarvitsee yleensä osallistua myös tutkimystyöhön. 

Jos on töissä molemmissa, niin millä sä siis määrittelet sen huipun? Sillä, kummalla puolella hän valitsee tehdä paremmin hommia? Mielialan mukaan? Aamuvirkut on hyviä siellä yo-sairaalassa, koska illalla tulee huonompia hoitotuloksia privaatissa?

Päiväkodit ovat kyllä parempia julkisella puolella. Samoin hoivakodit yleensä.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Julkisella viranomaiset eivät yleensä ole vastuussa tekojensa seurauksista, joten työt voi hoitaa huonosti ja rahat voi laittaa korruptioon. 

Virassahan nimenomaan ollaan vastuussa henkilökohtaisesti kaikista virkatoimista. Yksityisellä puolella vastaavaa vastuuta ei ole.

Missä se vastuu näkyy käytännössä? Pyydetäänkö potilaalta esim. anteeksi hoitovirhettä vai oliko tää satu nyt sellainen, jota kerrotaan koska pitää kertoa. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

joitain erikoistilanteita lukuun ottamatta, esimerkiksi keskussairaalatasoinen hoito, tosin nekin kuulu(i)vat sairaanhoitopiireille, julkisella puolella pitäisi tehdä niin vähän mitään, kuin suinkin. 

Lähdetään ihan siitä tosiasiasta, että minkälaiset ihmiset edes hakeutuvat töihin kunnalle tai valtiolle: Turvallisuushakuiset tumpelot. Kaikki vähänkään kunnianhimoiset ihmiset menevät yksityisiin yrityksiin tai alkavat itse yrittäjiksi.

Mitäköhän sä nyt sekoilet. Yliopistosairaaloissa on alan huiput, ei missään "pörriäisissä" tms. Toki monet tekee työtä molemmissa, ensin päivä sairaalassa ja sitte vähän iltatöitä yksityisellä. Mutta tullakseen hyväksi, tarvitsee yleensä osallistua myös tutkimystyöhön. 

Jos on töissä molemmissa, niin millä sä siis määrittelet sen huipun? Sil

Ne iltavastaanotot on yleensä sitä helppoa rahaa kun ei tartte kun vähän jutella potilaalle ja määrätä tukku turhia kokeita, joista saa provikat. 

Yliopistosairaalassa pitää hoitaa oikeasti ja tehokkaasti koska potilaat halutaan mahdollisimman nopeasti terveeksi. Ei voi rahastaa. 

Höpö höpö ap. On todistettu fakta, ettei näin todellakaan ole. Meillä Pohjoismaissa on ollut pitkään erityisen vahva julkinen sektori ja olemme lähes kaikissa asioissa maailman kärkeä. Kutenkin aina kun yksityistämme jotain, on seuraukset olleet pikemminkin negatiivisia. Joko laatu on laskenut merkittävästi ja niin, että toimintaan on pitänyt puuttua tai hinta on noussut tai sekä että. On mahdotonta olla sekä halpa, laadukas että äärimmäisen tehokas tuottaen samaan aikaan vielä omistajille voittoa. Tämän näkee niin hoivapalveluissa, valtion omaisuuden myynneissä ym. eli hinnat nousee ja/tai laatu kärsii. Sellaista kilpailua ei usein myöskään ole, joka kuvitellaan teorioissa. Käytännössä kilpailu kuitenkin kuihtuu pian, jos sitä on kunnolla edes ollutkaan. Näin siis ainakin laajoilla toimialoilla. Kilapilu toimii jokseenkin elinkeino- ja liike-elämässä, mutta kun aletaan puhua koko kansan terveyspalveluista ja muista suurista kokonaisuuksista, ei sellaista kilpailua ole, joka toimisi kuten ajatellaan. Erityisesti kokoomuksen kauppikset ja insinöörit nojaavat ajatuksensa noihin oppimiinsa teorioihin tajuamatta lainkaan mihin ne edes jossain määrin ehkä pätevät ja sopivat vai pätevätkö ja sopivatko oikein mihinkään. Noiden pääsy päättämään valtion taloudesta pitäisi kieltää lailla, sillä tuhoavat hölmöyksissään kaiken. En silti voi olla ihmettelemättä miten eivät tajua, ettei kansalaisten asioista ja taloudesta päättäminen liity millään tavoin elinkeino- ja liike-elämään ja niistä saatuihin teoreettisiin oppeihin. Miten kukaan talouteen liittyviä asioita opiskellut voi olla niin tyhmä? 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

joitain erikoistilanteita lukuun ottamatta, esimerkiksi keskussairaalatasoinen hoito, tosin nekin kuulu(i)vat sairaanhoitopiireille, julkisella puolella pitäisi tehdä niin vähän mitään, kuin suinkin. 

Lähdetään ihan siitä tosiasiasta, että minkälaiset ihmiset edes hakeutuvat töihin kunnalle tai valtiolle: Turvallisuushakuiset tumpelot. Kaikki vähänkään kunnianhimoiset ihmiset menevät yksityisiin yrityksiin tai alkavat itse yrittäjiksi.

Mitäköhän sä nyt sekoilet. Yliopistosairaaloissa on alan huiput, ei missään "pörriäisissä" tms. Toki monet tekee työtä molemmissa, ensin päivä sairaalassa ja sitte vähän iltatöitä yksityisellä. Mutta tullakseen hyväksi, tarvitsee yleensä osallistua myös tutkimystyöhön. 

Paljon tutkimustyötä tehdään ihan yksityisellä puolella ja yksityisellä rahoituksella.

Kyllähän privaattiarmeijat maksaa aina parempaa palkkaa, mitä nää op höpöttelet?

Vierailija wrote:

Täällä ei ilmeisesti saa kehua yksityistä syöpähoitoja kun kommentit eivät tule läpi. Joten ok, sovitaan että hoito on julkisella parempaa.

Huomasin. Tässä portaalissa on kaksi moderaattoria. Toinen on marxilainen kommunisti ja toinen putinin tukija. Siitä välistä pitää osata luovia.

Lääkäripalveluista on kokemusta sekä kunnallisella että yksityisellä . Ehdottomasti aidosti kokonaisvaltaisesti kiinnostunutta ja henkilökohtaisinta palvelua ilman kellon tuijottamista olen saanut kunnallisella työskentelevältä lääkärillä, kun taas nämä yksityiset keikkalääkärit ovat olleet aina todella tylyjä ja huutaneet tyyliin kesken kaiken "seuraava" jo oven suussa, vaikka itse on vielä hoitopöydällä. He eivät myöskään katsele esim hoitohistoriaa kokonaisuutena, vaan käsittelevät siinä hetkessä vain just sen vaivan miksi tulit. Toki määräävät sitten yleensä helpommin eteenpäin erikoislääkäreille kuin kunnalliset lääkärit. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

joitain erikoistilanteita lukuun ottamatta, esimerkiksi keskussairaalatasoinen hoito, tosin nekin kuulu(i)vat sairaanhoitopiireille, julkisella puolella pitäisi tehdä niin vähän mitään, kuin suinkin. 

Lähdetään ihan siitä tosiasiasta, että minkälaiset ihmiset edes hakeutuvat töihin kunnalle tai valtiolle: Turvallisuushakuiset tumpelot. Kaikki vähänkään kunnianhimoiset ihmiset menevät yksityisiin yrityksiin tai alkavat itse yrittäjiksi.

Mitäköhän sä nyt sekoilet. Yliopistosairaaloissa on alan huiput, ei missään "pörriäisissä" tms. Toki monet tekee työtä molemmissa, ensin päivä sairaalassa ja sitte vähän iltatöitä yksityisellä. Mutta tullakseen hyväksi, tarvitsee yleensä osallistua myös tutkimystyöhön. 

Sitä tarkoitin. Keskussairaalapalvelut ja jotkin muut ihan spesifit palvelut toimivat mielekkäämmin, kun ne järjestetään suurina yksikköinä. Mutta muu elinkeinotoiminta ei kuulu yhteiskunnan hoidettavaksi. Hyvänä esimerkkinä vaikka rakennusurakointi ja rakennuttaminen. Keksi itse lisää.

Vierailija wrote:

Yksityinen on oletusarvoisesti kalliimpi asiakkaille. Siihen toiminta perustuu. Kalliimmalla voi sitten ostaa erilaisia palveluja.

Ihan sama jos menet yksityiseen kauppaan. Miksi satasella ostettu on yleensä paljon enemmän kuin kympillä ostettu? Koska tuotteilla on hinnat ja ostaja käyttää enemmän rahaa.

Julkisella ongelma taas on tehottomuus. Tärkeintä on saada kaikki määrärahat käytettyä. Asiakkaan kannalta paras olisi riittävä kilpailu ja valinnan vapaus.

Oman kokemukseni mukaan yksityisellä ei olla kiinnostuneita hoitamaan itse maksavia työikäisiä. Lääkekuuria vaan ilman tutkimuksia. Julkisella tutkittiin ja hyvä niin. Nyt saan oikeaa hoitoa. 

Mikä on riittävä kilpailu ja miten se toteutetaan julkisella sektorilla? Yksityinenhän jo nyt kilpailee julkisen sektorin kanssa.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

joitain erikoistilanteita lukuun ottamatta, esimerkiksi keskussairaalatasoinen hoito, tosin nekin kuulu(i)vat sairaanhoitopiireille, julkisella puolella pitäisi tehdä niin vähän mitään, kuin suinkin. 

Lähdetään ihan siitä tosiasiasta, että minkälaiset ihmiset edes hakeutuvat töihin kunnalle tai valtiolle: Turvallisuushakuiset tumpelot. Kaikki vähänkään kunnianhimoiset ihmiset menevät yksityisiin yrityksiin tai alkavat itse yrittäjiksi.

Mitäköhän sä nyt sekoilet. Yliopistosairaaloissa on alan huiput, ei missään "pörriäisissä" tms. Toki monet tekee työtä molemmissa, ensin päivä sairaalassa ja sitte vähän iltatöitä yksityisellä. Mutta tullakseen hyväksi, tarvitsee yleensä osallistua myös tutkimystyöhön. 

Jos on töissä molemmissa, ni

Miksi sitten yliopistosairaalassa ja terkkarissa ollessa pysyy sairaana ja yksityisellä saa itsensä parempaan kuosiin? Miksi se, joka on julkiselle liian vaikea, on yksityiselle hoidettavissa? Julkisellahan pääsee eläkkelle ja yksityiseltä ponnistetaan takaisin töihin.

Ja mikä on turha verikoe? Sekö, että nainen tajuaa syödä enemmän rautaa? Julkisella ollessaan nainen syö sitä sokkona ja yksityisellä joko hallitusti tai ei ollenkaan, koska saa tietää arvonsa "turhalla" verikokeella. Jos nyt on puutos sattunut syntymään. 

Vierailija wrote:

Lääkäripalveluista on kokemusta sekä kunnallisella että yksityisellä . Ehdottomasti aidosti kokonaisvaltaisesti kiinnostunutta ja henkilökohtaisinta palvelua ilman kellon tuijottamista olen saanut kunnallisella työskentelevältä lääkärillä, kun taas nämä yksityiset keikkalääkärit ovat olleet aina todella tylyjä ja huutaneet tyyliin kesken kaiken "seuraava" jo oven suussa, vaikka itse on vielä hoitopöydällä. He eivät myöskään katsele esim hoitohistoriaa kokonaisuutena, vaan käsittelevät siinä hetkessä vain just sen vaivan miksi tulit. Toki määräävät sitten yleensä helpommin eteenpäin erikoislääkäreille kuin kunnalliset lääkärit. 

Mulle tylyys on ollut julkisella pahempaa. Sokeutumassa olevalle silmälle piti kuulemma saada uudet lasit. Silmäpolile ei päässyt, koska nainen näin päätti työnsä tehdä.

Yksityiseltä taas sai nimenomaan sen lähetteen julkiselle, jotta silmän perussairaus saatiin leikkauksella kuntoon _ennen_ niitä laseja. Ei suostunut erikoislääkäri laseihin _ennen_ leikkausta, koska siellä oli edelleen se sokeuttava tekijä, jota ei ilman leikkausta olisi saanut kuriin.