Miksi aikuisten pelaaminen ärsyttää?
Olen miettinyt tätä asiaa, että mikä siinä oikein ärsyttää?
Jos joku vaikka tälläkin palstalla kertoo pelaavansa jotakin peliä, se aiheuttaa kauhean raivon ja kaikki laukkaavat paikalle kertomaan, miten se on lapsellista, typerää, pelaava aikuinen on keskenkavuinen, milloin mitäkin. Miksi?
Ymmärrän tietysti siinä kohtaa, jos kaikki muu jää tekemättä pelaamisen takia ja kaikki vapaa-aika menee pelatessa, mutta kohtuullinen pelaaminen, miksi se on lapsellista tmv?
Kommentit (104)
"Entä sitten telkkarin liika katselu ja siinä samalla herkkujen mässyttäminen? Eikö he ole addiktonuite telkkarin katsomiseen ja siinä samalla syövät epäterveellisesti. Moni näistä toimii näin lähes joka päivä. Passiivisena istuu tunteja ja syö sekä juo."
Kyllä ihmiset mässää siinä tietokoneen edessäkin pelejä pelatessa. Miksi luulet, että vain telkkaria katsovat tuota tekisi?
TV:n katsominen ei aiheuta samalla mittapuulla addiktoitumista kuin pelien pelaaminen ihan monella syyllä, esimerkiksi se ei ole samalla tavalla sosiaalisesti koukuttava, kuin monet online-pelit. Se ei myöskään palkitse aivojen palkitsemisjärjestelmää samalla tavalla, kun pelit siinä vaiheessa, kun voitat jonkun vaikean pomomonsterin. Pelit myös palkitsevat omaa egoa, kun tunnet olevasi hyvä pelissä, vaikka oikeasti pelit ovat tehty niin, että yli 90% pelaajista tuntee olevansa hyvä pelissä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
No henkilökohtaisesti en haluaisi pelaamista harrastavaa puolisoa. Kieltämättä tulee vähän keskenkasvuinen kuva harrastuksen perusteella. Peleissä on myös käsittääkseni usein aseilla räiskintää ja efektejä, joissa veri roiskuu. Tämä antaa vastenmielisen vaikutelman. Toivoisin puolisoni harrastavan jotain omasta mielestäni kehittävämpää asiaa, esim. hyvää kirjallisuutta, ulkoaktiviteetteja, kuntoliikuntaa. Joskus yhdessä kulttuuria, vaikka näyttelyissä käymistä. Lapsen kanssa yhdessä pelaamisen voisin "sulattaa" ja ehkä satunnaisesti jonkin ns. fiksun pelin pelaamisen, jossa vaikka rakennettaisiin infraa/kaupunkeja tms.
Jokaisella saa olla turn off harrastukset kumppanin valinnassa. Sivusta kuitenkin huomautan, että pelaamisen harrastaminen ei sulje pois sitä, etteikö voisi harrastaa myös kirjallisuutta, ulkoaktiviteetteja, kuntoliikuntaa tai vaikka korke
Jep. Olen 40v. nainen. Kotoa löytyvät kaikki Playstationin versiot ysäriltä lähtien, Wii, Nintendo Switch, PSP, Nintendo DS, 8 bittinen Nintendo ja läppärikin on peliläppäri, jos haluan naputtaa jotain simppeliä koneella (yleensä en halua, kun teen päivittäin koneella töitä). Kännykässä on myös muutama peli, lähinnä ajantapoksi. Myös nuoremmat sisarukseni pelaavat, toinen heistä minua(kin) enemmän.
Kirjahyllyjä on useita täynnä tietokirjoja, erityisesti historiasta, joita tilaan mielelläni myös ulkomailta ja ostan matkoilta. Käyn erittäin mielelläni näyttelyissä ja museoissa, tässä kuussa pelkästään 3 kertaa.
Ihmeellinen oletus, että pelaaja on tosiaan aina vaan joku läsgimooses nörttimies tai 11-vuotiaan tasolle jäänyt miesvauva, joille kulttuuria on pullo kaljaa ja Eppu Normaali.
Ihmettelen vaan, mitä se kennellekään kuuluu mitä toinen tekee. Jos kotona on siistii, saat pelata. No miksi sen yhden pitää pelaajan olla sen kodin siistijä. Mitä jos se just hoitaa kaikkea muuta ja muut ei hoida mitään. Itseäni ainakin ketuttaa, että käyn kaupassa, teen ruokaa ja siivoon keittiötä joka päivä ja käyn vielä 8 tuntia päivässä tienaamassa rahaakin ja kaiken lisäksi mun pitäisi olla se jonka pitäisi siivota koko koti, jotta saan pelata. Onks se jotenkin parempi se toinen, kun se kuuntelee älppäreitä päivittäin, lukee kirjaa, katselee kaikki ajankohtaisohjelmat? Ja siksikö sen ei tarvii siivota?
Entä sitten telkkarin liika katselu ja siinä samalla herkkujen mässyttäminen? Eikö he ole addiktonuite telkkarin katsomiseen ja siinä samalla syövät epäterveellisesti. Moni näistä toimii näin lähes joka päivä. Passiivisena istuu tunteja ja syö sekä juo.