Lue keskustelun säännöt.
Miksi aikuisten pelaaminen ärsyttää?
19.10.2023 |
Olen miettinyt tätä asiaa, että mikä siinä oikein ärsyttää?
Jos joku vaikka tälläkin palstalla kertoo pelaavansa jotakin peliä, se aiheuttaa kauhean raivon ja kaikki laukkaavat paikalle kertomaan, miten se on lapsellista, typerää, pelaava aikuinen on keskenkavuinen, milloin mitäkin. Miksi?
Ymmärrän tietysti siinä kohtaa, jos kaikki muu jää tekemättä pelaamisen takia ja kaikki vapaa-aika menee pelatessa, mutta kohtuullinen pelaaminen, miksi se on lapsellista tmv?
Kommentit (104)
Vierailija wrote:
Pelaaminen on niin upottava ”harrastus” että kys henkilö on pelatessaan kyllä täysin epäsosiaalinen. Toisin on lukiessa tai kutoessa tai vaikka olohuoneessa joogatessa.
Ja mihin perustat tämän? Yleinen tapa ja joka meilläkin on kavereiden kanssa käytössä eli discord jonka kautta ollaan pelatessa samaan aikaan äänichatissa. Aiheet vaihtelee laidasta laitaan kuten "normaalissakin" kommunikoinnissa. Erona vaan ettei olla fyysisesti samassa paikassa. Yritäpä kommunikoida ihmisen kanssa joka on lukemassa kirjaa... :D kumpihan on se epäsosiaalinen harrastus?
Jännä myös miten vedotaan pelaamisen "lapsellisuuteen" kun ne isoimmat ja menestyneimmät pelit ovat about niitä k16 ja k18 merkinnöillä olevia (Minecraft on sitten ihan oma juttunsa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Montako konsolia / konetta teillä on ja montaako peliä pelaatte aktiivisesti?
Mulla on 90 luvun Sega, sitä pelailen aina välillä lasteni (3-6v) kanssa.
M41
Lapsena pelasin jotain tietokonepeliä mutta en sen jälkeen, pelimaailma ei vois vähempää kiinnostaa. Istua nyt jossain näytön edessä selkä kyykyssä, ei kiitos.
Vierailija wrote:
Pelaaminen ei ole sen älyllisempää toimintaa kuin ammuskelu ylipäänsä.
Tai auringonotto, juominen, ulkoilu, matkustelu, nähtävyyksien kuvaaminen, somettelu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelaan itse videopelejä missä on tarinaa, ja itse näen että se on vain realistisempi tapa asettua päähenkilön rooliin kuin kirjan lukeminen.
Yakuzat kuuluvat omiin suosikkeihini. Kyseessä ei ole pelkkää räiskintää, vaan rikosdraama.
Mietin että olisi kiva osata taas saksaa jota osasin joskus nuorempana kohtalaisesti ja muistin että nuoret oppii mm. englantia videopeleistä. Joten asensin saksankieliset versiot muutamasta paljon tekstiä ja puhetta sisältävästä videopelistä (mm. dragon age osia) ja rupesin kertaamaan saksaa kielikylpynä. Jos tuo jotakuta ärsyttää että välillä käytän pari tuntia illastani tuohon niin ihan sama minulle.
t. kohta 60
ps. tuon kielen vaihto englannista saksaan on kyllä yksi varsinainen sirkus jossain peleissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peleissä on mahdollista tehdä asioita jotka ei ole mahdollista tosielämässä:
Olla suosittu, olla hyvä kaikessa, rikastua, pelastaa maailma, pärjätä, selviytyä haasteista, on paljon kavereita yms.
Pelaaminen kohtuudella on aivoille hyväksi, siinä missä ristisanojen tai sudokun tekeminen. Varmasti parempi harrastus, kuin ryyppääminen. Kohtuutena pidän sitä, että kodin ja perheen asiat silti tulevat ensisijaisesti hoidetuksi. Lopun vapaa-ajan saa mielestäni käyttää pelaamiseen, jos se harrastus lähellä sydäntä on. Joka ei hyväksy puolisonsa pelaamista näissä rajoissa, voi miettiä, miksi ylipäätään avioon/avoliittoon on päädytty. Ihmisten, jotka haluavat elämältä täysin eri asioita, ei ole terveellistä pakottaa itseään pysymään liitossa keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Monesta muusta harrastuksesta on jotain hyötyä: urheilu ja puutarhanhoito edistää fyysistä terveyttä, taide ja kielten opiskelu edistää psyykkistä terveyttä. Käsityöt, kuorolaulu ja vapaaehtoistyöt tuovat iloa myös muille.
Pelaaminen on niin kuin juopottelu tai käteenvetäminen, siihen voi jäädä koukkuun ja eristyä normaaleista ihmissuhteista, lihoa ja masentua.
Moninpelien pelaaminen kehittää yhteistyötaitoja ja pelaaminen ihan yleisesti ongelmanratkaisutaitoja. Pelaaminen on hyvä harrastus, mutta toki kannattaa harrastaa muutakin.
Vierailija wrote:
Jos HARRASTAA pelaamista Niin se ei tarkoita tunti joka kolmas päivä. Kyllä se on tunteja päivässä.
Entä sitten? Jos joku lenkkeilee harrastuksena, siihen menee tunteja päivässä, samoin lukeminen, uinti, jooga, salilla käynti, käsityöt, ihan mikä vain. Ja otetaan vaikka vertailuksi somettaminen, sitä moni tekee tuntikausia päivässä ja pitkin päivää, vähän väliä.
On ihan tuskaa yrittää tavata ystäviä, kun parin minuutin välein kaivetaan se puhelin taskusta, katsotaan kelloa ja hupsista täällä onkin joku viesti/ilmoitus, katson sen vaan ihan nopeasti. Eivätkä pysty keskittymään yhtään mihinkään, kun heille yrittää puhua, kun napittavat sitä puhelinta, tuolla olikin joku kiinnostava juttu, katson vielä tuon, hei vielä tämä, joo odota ihan hetki. Mutta tässä monikaan ei näe mitään ongelmaa, mutta sitten omalla VAPAA-AJALLA tapahtuva pelaaminen onkin ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Mietin että olisi kiva osata taas saksaa jota osasin joskus nuorempana kohtalaisesti ja muistin että nuoret oppii mm. englantia videopeleistä. Joten asensin saksankieliset versiot muutamasta paljon tekstiä ja puhetta sisältävästä videopelistä (mm. dragon age osia) ja rupesin kertaamaan saksaa kielikylpynä. Jos tuo jotakuta ärsyttää että välillä käytän pari tuntia illastani tuohon niin ihan sama minulle.
t. kohta 60
ps. tuon kielen vaihto englannista saksaan on kyllä yksi varsinainen sirkus jossain peleissä.
Tuosta tulikin mieleen kun aikoinaan ensimmäisellä pleikkarilla kokeilin Gran Turismo 2 autopeliä saksankielisenä (kielivalikosta valittuna) niin ne autot jotka englanninkielisenä olivat saatavilla vain Vauxhallina, saksankielisessä versiossa olivatkin Opeleita. Ostin muutaman Opelin ja vaihdoin sitten kielen takaisin englanniksi, ja ostamani autot pysyivät Opeleina eivätkä vaihtuneet Vauxhalleiksi.
Mielestäni pelaaminen on rinnastettavissa tv-sarjojen/elokuvien katseluun, joka on myös digitaalista viihdettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö mamma tiedä että pelejä voi myös pelata muiden ihmisten kanssa? Kyllä, ihan keskustella ja kommunikoida. Sitten voi myös valita yksin pelejä ja pelata yksin jos niin haluaa. Mamma oppi nyt uutta.
Vierailija wrote:
Mielestäni pelaaminen on rinnastettavissa tv-sarjojen/elokuvien katseluun, joka on myös digitaalista viihdettä.
Itseasiassa ei ole. Varsinkaan online-pelit eivät ole. Ne ovat paljon addiktoivimpia.
Naiset ottavat henkilökohtaisena loukkauksena jos mies tekee jotain mikä ei edistä vulvan palvontaa.
Temppareiden ja salkkareiden katsominen samalla limua litkien ja sipsiä/karkkia naamaan rohmuaminen on älykkään ihmisen toimintaa.
T. Av mamma
Pelit on tarkoituksella tehty sellaiseksi, ettei ihmiset kykene lopettamaan niiden ostamista/pelaamista. Vaikka peli olisikin ilmainen niin aina maksat siitä jollain tavalla, usein ajallasi, mikä on paljon arvokkaampaa, kuin raha.
Todella monet ovat addiktoituneet peleihin, eivät voi elää ilman niitä enää. Kokevat normaalin elämän ja tekemisen tylsäksi, koska aivot ovat tottuuneet niiden pelien antamaan dopamiini annoksiin.
Siksi minä näen pelaamisen negatiivisena. Jos oikeasti joku pelaa viikossa pleikkaria jotain witcher 3:sta tunnin tai kaksi niin ei ole ongelma, mutta kun tuntuu että nykyään pitää jokaisen pelata se tunti kaksi päivässä. Jotkut pelaavat jopa 6+ tuntia ja ovat täysin sokeita, että koukussa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Mielestäni pelaaminen on rinnastettavissa tv-sarjojen/elokuvien katseluun, joka on myös digitaalista viihdettä.
Itseasiassa ei ole. Varsinkaan online-pelit eivät ole. Ne ovat paljon addiktoivimpia.
Jep, ei todellakaan ole. Peleissä osallistut tekemiseen, televisiota katsoessa olet passiivinen matkustaja.
Miksi netflix on muuten joutunut laittamaan "vieläkö katsot" kyselyn? Eihän kukaan katso viikossa kuin yhden jakson lempiohjelmaansa.
Millaisella otannalla tämän sanot, ja mihin mediaan vertaat? Kyllähän myös esimerkiksi romaaneista on lukumääräisesti aivan ylivoimainen enemmistö melko mitäänsanomattomia. Niin kuin aivan kaikesta viihteestä, tietenkin.