Miksi aikuisten pelaaminen ärsyttää?

Oon tasapainoinen töissäkäyvä nuori aikuinen ja mun kokemus on, että valtaosa muistakin tasapainoisista nuorista aikuisista pelaa ainakin joskus. Kaikki ei tietenkään tykkää mut varsinkin jos on introvertti.

Ehkä koska peliaddiktio on niin tajuttoman yleistä, tuskin kohtuullinen pelaaminen ärsyttää ketään.

Taitaapi olla luterilaista perua eli laiskottelu ja hauskanpito nähdään syntinä. Ellei muuta keksi niin kyllä nyt vaikka verhoja voi silittää tai muuta jonninjoutavaa :D Kaikki sellainen suututtaa, mikä rikkoo omaa ajatusmaailmaa ja saa kyseenalaistamaan omia valintoja elämässä. 

Ei pelaamisessa oo mitää väärää, se voi parhaimmillaa jopa kehittää ihmistä hyvin eri asioissa. Mutta siihenkin on se stigma olemassa mikä on valitettavasti totta monen osalla että muuta ei sitten tehdä. Ja kannattaa muista että näillä palstoilla on myös vanhempia ihmisiä

Lisään vielä. Itse pelaan erilaisia online-pelejä ja Playstationilla erilaisia pelejä. Pelaan iltaisin, kun lapset ovat nukkumassa ja saan rauhassa keskittyä. Päivisin hoidan kotia ja opiskelen, kotityöt eivät jää tekemättä, hoidan lapset kouluun ja päiväkotiin, etenen opinnoissani, vietän aikaa lasten ja mieheni kanssa ja tehdään paljon asioita yhdessä.

Miksi siis joidenkin mielestä olen lapsellinen ja keskenkasvuinen, vain, koska pelaan?

Ap

Hyviä näkökulmia jo tullut! Odottelen vielä, että joku tällaisen kriittisen ajatusmaailman omaava saapuu kommentoimaan, haluaisin nimittäin kuulla heiltäkin mielipiteen, josko kerrankin avaisivat sitä.

Ap

Vierailija wrote:

Ehkä koska peliaddiktio on niin tajuttoman yleistä, tuskin kohtuullinen pelaaminen ärsyttää ketään.

Jos ihminen käyttää työpäivän jälkeen 3-4 tuntia urheiluun, pelaamiseen, käsitöihin, lukemiseen tai tv:n katseluun niin onko joku parempi tapa käyttää omaa vapaa-aikaansa kuin toinen? Onko toisen harrastuksen kohdalla kyse addiktiossa ja toisen kohdalla vain valinnasta miten aikansa käyttää?

Ovat mummoutuneet ja jämähtäneet jonnekin 80-luvulle kun nintskalla pelaili vaan skidit.

Itse nämä arvostelijat istuvat naama kiinni puhelimessa tai tietokoneella joten heidän on ihan turha arvostella. Jotenkin noloa kuin keski-ikäinen ihminen istuu tietokoneella enemmän kuin 15 min selaamassa naamakirjaa tai palstaa.

Addiktio ärsyttää. ja itseäni ehkä se että ajan voi käyttää järkevämminkin. Tämä siis silloin jos ihminen ei muuta tee kuin pelaa vapaa aikansa. Vähän toinen juttu on somessa ja älykännyllä oleskelu.

Koska se on käytännössä istuen tai puoliksi maaten röhnöttämistä. Vain peukalot saa liikuntaa. 

Koska ne pelien maailmat ovat joitakin erittäin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta varhaisteinien älyn tasolle sijoittuvaa massaroskaviihdettä. 

Vierailija wrote:

Addiktio ärsyttää. ja itseäni ehkä se että ajan voi käyttää järkevämminkin. Tämä siis silloin jos ihminen ei muuta tee kuin pelaa vapaa aikansa. Vähän toinen juttu on somessa ja älykännyllä oleskelu.

Jokainen käyttää aikansa jonkun mielestä turhaan. Mielestäni turhinta on nyhrätä illat puhelimen kanssa tai tv:tä katsellen.

Vierailija wrote:

Enpä ole kyllä huomannut, että täällä pelaaminen aiheuttaisi "kauheata raivoa" kuten aloittaja ilmeisesti kovin tarkoitushakuisesti kuvaa.

 

Täällähän on paljon meitä jotka itse pelaavat tai vaihtoehtoisesti kumppani pelaa. Se, että joku avaa kokemuksiaan siitä, kuinka kumppani on alkanut pelaamaan kaikki vapaa-aikansa unohtaen yhteiset vastuut ja velvollisuudet jopa lapsiaan kohtaan, on ihan eri asia kuin kategorisesti pelaamisesta raivostuminen.

Minä kyllä olen huomannut useammassakin ketjussa, jotka käsittelevät pelaamista. En sitten tiedä ovatko kommentoijat trolleja vai mitä, mutta kaikkia aikuisia, jotka pelaavat, on haukuttu lusmuiksi, syrjäytyneiksi, lapsellisiksi jne. En nyt tähän hätään linkkejä löydä, kun en muista ketjujen otsikoita, mutta pitkin aikoja niitä on tullut, lieneekö ketjut poistettukin mielivaltaisen moderoinnin alla. 

Yhden ketjun muista, kuinka joku ihmetteli, miten miehensä oli pelannut jotakin peliä ja yksi hahmoista kuoli, että miten se oli niin kova paikka miehelle. Osa kommentoijista rinnasti tuota siihen, kun vaikka jossain sarjassa tai kirjassa kuolee hahmo, että sama asia, mutta ketjun aloittajan mielestä ei ollut sama asia, kun hahmo on vain hahmo ja pikselimössöä. Pitkälti ketju täyttyi kyllä kuvaamistani kommenteista.

Ap

Pelaamista halveksittiin jo 80-luvulla kun kukaan ei ollut koukuttunut - eikä varsinkaan aikuiset miehet.

Itse en näe eroa tietokonepelin tai shakin/korttipelin pelaamisessa, mutta jostain syystä tietokonepelit aiheuttavat raivoa ja pelkoakin. Muunmuassa taistelupelit tekevät pelaajista murhanhimoisia tappajia ja roolipelit ovat saatanan valmistamia.

Nämä ovat näitä asioita, joita ei voi käsittää.

Pelaaminen ei ole sen älyllisempää toimintaa kuin ammuskelu ylipäänsä. 

Veikkaisin syyksi ärsyyntyjien omaa lapsellisuutta.



Minäkin uskoin joskus 9-vuotiaana, että kun tulen vanhukseksi alan kuunnella humppaa. Vasta vähän vanhempana oivalsin, että humppa oli silloisten mummeleiden nuoruuden musiikkia.



Samaa pätee edelleen. Ne, jotka ovat pelailleet nuoruudessaan tulevat pelailemaan vielä vanhainkodeissakin jos vaan kädet, pää ja silmät jotenkin toimii. Virkistystiloissa soi silloin "Elämää juoksuhaudoissa" sijaan Metallican "Battery" :D

Tämän maailman menestyjät ja älyköt eivät pelaa. 

Vierailija wrote:

Koska ne pelien maailmat ovat joitakin erittäin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta varhaisteinien älyn tasolle sijoittuvaa massaroskaviihdettä. 

Selvästi arvostelet kun et tiedä mistä edes puhut. Peleissä on paljon enemmän eri variaatioita mitä vaikka elokuvissa. Olet luultavasti vain nähnyt jotain Mariota ja Call of Dutyä. Tutustuppa vaikka roolipeli vaihtoehtoihin.

Vierailija wrote:

Koska se on käytännössä istuen tai puoliksi maaten röhnöttämistä. Vain peukalot saa liikuntaa. 

Miten tämä eroaa esim. villasukkien neulomisesta, jota pidetään kunnollisena ja arvostettavana ajanviettotapana?