"Heidän ympärillään tuntuu kuin kaikki energia imettäisiin pois" uusperhe...

Nauran pskaisesti jokaiselle, joka valittaa omien valintojen seurauksia. Lapsia säälin.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Täällä taas ihmiset kommentoi, jotka eivät ole päivääkään eläneet uusperhekuvioissa. Jos sanotaan, että lapsi muistuttaa ikävällä tavalla exää, niin se tarkoittaa yleensä sitä, että jos eksä manipuloi, valehtelee ja käyttää muita törkeästi hyväksi, niin nämä käyttäytymismallit monesti valitettavasti periytyvät lapsille. Eli lapsi valehtelee, manipuloi, varastaa. Aikuinen kyllä ymmärtää, että vika ei ole lapsen, vaan hänen vanhempansa, mutta ei se yhteeiselosta yhtään sen helpompaa tai lapsesta helpompaa tee.

Ja ei se ihan niinkään mene, että uuden kumppanin pitää mukisematta hyväksyä kaikki vanhat toimintavat ja säännöt, maksaa puolet kuluista ja yleensä kantaa suurin osa hoitovastuusta ei biologisista lapsista. Että mikään ei saisi lasten elämässä muuttua, vaan uuden kumppani

 

Siis mistä erosta mahdat puhua? En minä ole eronnut ja mieheni oli eronnut jo 5 vuotta ennen tapaamistamme. Ja kyllä, niin se ymmärrys kasvaa roolien muuttuessa ja aikaisempi mustavalkoinen käsitys tilanteista saa laajempaa näkemystä, kun oma näkökulma muuttuu.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Täällä taas ihmiset kommentoi, jotka eivät ole päivääkään eläneet uusperhekuvioissa. Jos sanotaan, että lapsi muistuttaa ikävällä tavalla exää, niin se tarkoittaa yleensä sitä, että jos eksä manipuloi, valehtelee ja käyttää muita törkeästi hyväksi, niin nämä käyttäytymismallit monesti valitettavasti periytyvät lapsille. Eli lapsi valehtelee, manipuloi, varastaa. Aikuinen kyllä ymmärtää, että vika ei ole lapsen, vaan hänen vanhempansa, mutta ei se yhteeiselosta yhtään sen helpompaa tai lapsesta helpompaa tee.

Ja ei se ihan niinkään mene, että uuden kumppanin pitää mukisematta hyväksyä kaikki vanhat toimintavat ja säännöt, maksaa puolet kuluista ja yleensä kantaa suurin osa hoitovastuusta ei biologisista lapsista. Että mikään ei saisi

 

Kullinhimosta tuleekin yhtäkkiä hyväksytympää kun on itse saajana eikä vain alaikäisenä pakotettuna kuuntelijana?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Olen täällä monesti kertonut oman teesini, joka tietty on kärjistys: uusperheet hajoavat siihen, kun miehet eivät kanna hoito-, kasvatus- ekä viihdytysvastuuta omista lapsistaan, vaan sysäävät tämän äitipuolen harteille, ja äitipuoli uupuu. Kuten Laurakin kertoo, että energia häviää.

Voiko tuota enää paremmin sanoa. Luin sellaisestakin kuviosta että miehet tuntevat usein syyllisyyttä erosta ja eivät sen takia uskalla laittaa lapsilleen rajoja. Huhhuh.

 

Liekö tuohon tarvitsee sitä syyllisyyttä, kun ei sitä ehkä ole jaksanut tai viitsinyt tehdä ennenkään. Tai jos on, niin odotus on ollut että vaimo hoitaa vähintään sitä seuraavan lapsen tunnemyrskyn, kun ne lasten pettymyksen tunteet on niin hankalia isälle. 

Lainaukset eivät oikein toimi, mutta kaksi kommenttia:

ensinnäkin bonuslapset ovat kaikkien osapuolten mielessä kylässä toisella vanhemmalla. Minun lapseni olivat aikoinaan vuoroviikkolapsis, mutta aikuisena sanoivat, että koti oli minun luonani. Väitän, että se johtui siitä, että minä tein lapsien lapsuuden kodin jo ydinperheenä. Isän luokse tuli uusi nainen ja uudenlainen koti, joka ei siksi tuntunut kodilta.

Toiseksi on aina muistettava, että kaikki ei ole vanhempien syytä. Eikä ansiota. Ottakaa se sädekehä jo pois päästänne.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Täällä taas ihmiset kommentoi, jotka eivät ole päivääkään eläneet uusperhekuvioissa. Jos sanotaan, että lapsi muistuttaa ikävällä tavalla exää, niin se tarkoittaa yleensä sitä, että jos eksä manipuloi, valehtelee ja käyttää muita törkeästi hyväksi, niin nämä käyttäytymismallit monesti valitettavasti periytyvät lapsille. Eli lapsi valehtelee, manipuloi, varastaa. Aikuinen kyllä ymmärtää, että vika ei ole lapsen, vaan hänen vanhempansa, mutta ei se yhteeiselosta yhtään sen helpompaa tai lapsesta helpompaa tee.

Ja ei se ihan niinkään mene, että uuden kumppanin pitää mukisematta hyväksyä kaikki vanhat toimintavat ja säännöt, maksaa puolet kuluista ja yleensä kantaa suurin osa hoitovastuusta ei biologisista lapsista. Että mikään ei saisi lasten elämässä muuttua, vaan uuden kumppanin tulee olla hajuton, mauton, hoitaa kaikki ja maksaa kaikki hiljaa. Kuka arvostelijoista ihan o

Kukaan ei oo puhunut vihaamisesta. Teet vahvoja tulkintoja nyt. 

Miksi puolison lapsiin edes pitäisi kiintyä tai jotenkin tavoitella sitä? Kun lapset ovat meillä, jutellaan ja touhuillaan kaikkea ihan normaalisti, meillä on kaikin puolin hyvät välit, eikä heidän läsnäolonsa minua mitenkään häiritse.

En kuitenkaan usko, että ikävöisin heitä sen kummemmin, vaikka en heitä enää näkisi esimerkiksi eron tai muun vuoksi. Suhteeni heihin on täysin neutraali. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Samaistun.

Valitettavasti mieheni lapsi muistuttaa valtavasti äitiään, joka ei ikävä kyllä ole millään tavalla miellyttävä persoona. Olivat eronneet 6v aiemmin kun miehen kanssa tapasimme. Tämä ex haukkui minun lapset äpäröiksi kun muutimme miehen luokse ja sitä en ole antanut vieläkään anteeksi, vaikka lapseni ovat jo aikuisia ja vuosia asuneet omillaan. Hänen ”kultamussukkansa” taasen varastelee meillä ollessaan tavaroitani. Ahmii ruuat jääkaapista ja salakuljettaa kaikki kasaan raapimansa herkut huoneeseensa. Lapsessa ei sinänsä ole vikaa, mutta surkeasti kasvatettu ja arkea elää huonoissa oloissa. En silti ole valmis pitämään tästä osastani uusperheellisenä. Varmaan kohta lähden.

Joo, tämä onkin tosi loogista.. kun joku aikuinen käyttäytyy huonosti, inhoat hänen lastaan. Jonka vielä tiedät olevan kaltoin k

Ei ole lapsen koti vaan sinun mutta kuitenkin lapsella on siellä oma huone? Johan lapsi menee tuosta ihan sekaisin. Hän varmaan uskoo olevansa toisessa kodissaan mutta äitipuoli pitääkin kyläilevänä vieraana..

 

Vierailija wrote:

Laura todennäköisesti suosii omaa lastaan ja bonuslapset huomaa sen.

Äitipuolissa on usein myös ongelmana että ne vaatii ikätasoon nähden ihan liikaa niiltä puolison lapsilta. 

 

Niin on kun ovat itsekin lapsia ja mies daddy. :D

Vierailija wrote:

"Miehen lapset eivät koskaan näyttäneet siltä, että heillä olisi ollut kivaa yhteisten tekemisten aikana tai jälkeen."

Eli Lauraa kiukuttaa, kun lapset eivät olleet kiitollisia kaikesta mitä Laura suuressa armossaan on heille järjestänyt? Oon törmännyt ennenkin tähän "kiittämättömät kakarat" marttyyrihommaan äitipuolten osalta. Yksi tuttu kertoo ärtyneenä kuinka hän tekee ihanaa ja terveellistä kotiruokaa ja sitä ei lapset arvosta. Ja tästäkin toki syytetään lasten äitiä, niin kuin Laurakin tuossa tekee.

Pohjimmiltaan tuntuu olevan siis kyse siitä, että äitipuolet odottaa kunniaa ja glooriaa vaikka harvoin sellaista biologisena äitinäkään saa.

Haha. Eipä ne omatkaan lapset omia vanhempiaan kiittelee, että voi kiiiitos kun järjestitte tämmöstä kivaa ohjelmaa meille. Pieninä ne huusi ja karjui kun se järjestetty (maksullinen) ohjelma päättyi tai tappelivat jo sen aikana. Kivoja retkiä ne. Isompina ovat jo olleet kiitollisempia, mutta mitään kiitosspektaakkelia on turha edelleenkään vaivannäöstään odottaa.

Meillä myös uusperheen lapseton puoliso jaksoi pöyristyä lasten "kiittämättömyydestä" aikansa. Nyt saa pöyristellä oman lapsensa kiittämättömyyttä vuorostaan 😄

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

"Miehen lapset eivät koskaan näyttäneet siltä, että heillä olisi ollut kivaa yhteisten tekemisten aikana tai jälkeen."

Eli Lauraa kiukuttaa, kun lapset eivät olleet kiitollisia kaikesta mitä Laura suuressa armossaan on heille järjestänyt? Oon törmännyt ennenkin tähän "kiittämättömät kakarat" marttyyrihommaan äitipuolten osalta. Yksi tuttu kertoo ärtyneenä kuinka hän tekee ihanaa ja terveellistä kotiruokaa ja sitä ei lapset arvosta. Ja tästäkin toki syytetään lasten äitiä, niin kuin Laurakin tuossa tekee.

Pohjimmiltaan tuntuu olevan siis kyse siitä, että äitipuolet odottaa kunniaa ja glooriaa vaikka harvoin sellaista biologisena äitinäkään saa.

Haha. Eipä ne omatkaan lapset omia vanhempiaan kiittelee, että voi kiiiitos kun järjestitte tämmöstä kivaa ohjelmaa meille. Pieninä ne huusi ja karjui kun se järjestetty (maksullinen) ohjelma päättyi tai

Pakko kommentoida, että kyllä oma 8-vuotiaani muistaa kiittää, jos on järjestetty jotain kivaa tekemistä. 

Lapset ottavat enemmän kuin antavat. Se on ominaisuus, ei vika. 

Vierailija wrote:

Lapset eivät ole pyytäneet tätä Lauraa elämäänsä. Siitähän kaikesta kuitenkin pohjimmiltaan on kyse. Lapset oli ensin, ei ne uudet kumppanit ja uudet puolisisarukset, jotka vaan tuodaan perheeseen halusi lapset sitä tai ei. 

 

En sano, ettei uusperhe voisi koskaan onnistua ja toimia. Kyllä voi, mutta vaatii hurjasti töitä kaikilta aikuisilta, oikeaa ajoitusta ja tähtien olemista oikeassa asennossa. 

 

Omat lapset on nyt 8v ja 11v enkä usko että koskaan löydän sellaista miestä, jonka voisin tuoda meidän elämään, elämään uusperhettä. Nyt minulla on uusi mies, mutta ollaan yhdessä vain minun lapsivapailla ja elämä tuntuu hyvältä näin. Ollaan suunniteltu yhteenmuuttoa sitten kun minun lapset on turvallisesti muuttaneet ja juurtuneet omilleen. 

Mielestäni tuokaan ei ole hyvä ratkaisu, sillä lapsilta jää kokonaan suhde luomatta äidin miesystävään. Mitäs sitten kun lapset menee ripille, naimisiin, heidän lastensa ristiäiset tulevat, ja lapsenalspia pitäisi tuoda mummolaan aikaa viettämään? Edustatko sitten yksin perhejuhlissa, ja miehesi on muualla silloin? Entä poistuuko hän kakkosasuntoon kun lapsenlapset tulevat tulevaisuudessa yökylään?

Oma lapseni on 24-vuoitas, ja hänellä on hyvät ja lämpimät välit mieheeni, koskoa mieheni on ollut paikalla kestämässä murrosiän myrskyt, ja apuna kasaamassa huonekaluja ensikotiin. Lapseni myös tietää että jos minulle tapahtuu jotain, niin mieheni on tukena ja turvana.

En itsekään rakasta mieheni lapsia, tai mistä sitä tietää, pitäisi ensin määritellä se rakkaus. Jos odottaa että pitäisi olla samanlaiset tunteet tismalleen kuin omaa lasta kohtaan, niin vaatimus on jo lähtökohtaisesti täysin mahdoton. Pidän kuitenkin aina miehen lapsten puolia, ja katson ettei heille käy mitään pahaa. Juttelen, olen kuulolla ja tarvittaessa apuna, ja tämä suhde on ihan riittävä kaikkien mielestä.

Koskaan en olisi kuitenkaan lähtenyt tekemään mieheni kanssa enää yhteisiä lapsia. Miksi olisin kaivanut verta nenästäni itsekkäästi muiden lasteni kustannuksella? Kyllä meille riittää yhteissaldoksi 3.

Mustakin tuntuu että mun & mun siskon ja äidin miesystävän suhde meihin parani vasta kun muutettiin siskon kanssa pois kotoa. En koskaan ajatellut häntä minään isäpuolena, ja hän tuli meidän elämään kun oltiin teini-ikäisiä, joten taidettiin vaan ärsyttää häntä ja hän ärsytti meitä..

Mutta oon silti iloinen kun äiti on onnellinen hänen kanssaan. Ja nyt kun asutaan omillaan häntäkin on ihan mukava nähdä samalla kun nähdään äitiä. Jotenkin hassua että mun poikaystävä pitää hänestä varmaan minua enemmän ja sanoo häntä "isäpuolekseni" ja tuntuu että hän pitää minun poikaystävästä enemmän kuin minusta. Mutta nykyään hän ei ole enää ärsyttävä mielestäni, niinkuin koin hänet kun olin teini ja hän asui meidän kanssa.

Äitinä en voi ymmärtää tätä ilmiötä lainkaan. Pidän kaikkia lapsia arvokkaina, rakkauden arvoisina ja syyttöminä siihen, millaisessa tilanteessa he elävät. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Samaistun.

Valitettavasti mieheni lapsi muistuttaa valtavasti äitiään, joka ei ikävä kyllä ole millään tavalla miellyttävä persoona. Olivat eronneet 6v aiemmin kun miehen kanssa tapasimme. Tämä ex haukkui minun lapset äpäröiksi kun muutimme miehen luokse ja sitä en ole antanut vieläkään anteeksi, vaikka lapseni ovat jo aikuisia ja vuosia asuneet omillaan. Hänen ”kultamussukkansa” taasen varastelee meillä ollessaan tavaroitani. Ahmii ruuat jääkaapista ja salakuljettaa kaikki kasaan raapimansa herkut huoneeseensa. Lapsessa ei sinänsä ole vikaa, mutta surkeasti kasvatettu ja arkea elää huonoissa oloissa. En silti ole valmis pitämään tästä osastani uusperheellisenä. Varmaan kohta lähden.

Joo, tämä onkin tosi loogista.. kun joku aikuinen käyttäytyy huonosti, inhoat häne

Täällä lapset ovat saaneet itse päättää mitä kutsuvat kodikseen, kukaan ei ole kilpaillut kenen luona se koti nyt oikein lasten mielestä on, eikä lapsille ole sanottu että ovat missään vieraita. Tuollaibennhan on todella kympymätöntä pelleilyä!

Kutsuvat kodikseen äitinsä kotia, vaikkakin nykyään isompina sanovat että äidin luona ja isän luona, ja kun ovat meillä ja puhuvat vaikka puhelimessa jonkun kanssa joka kysyy missä olet, niin he vastaavat että kotona, ja sitten kaupunginosan nimen missä me asumme, eli "kotona pihlajamäessä".

Ovat myös saaneet päättää miksi kutsuvat minua, nimellä, tai äitipuoli, tai ihan miten vain parhaalta tuntuu. Lapsia ei kannata määräillä ja käskeä, ja yrittää päteä heillä, vaan antaa olla sellaisia kuin ovat, ja mennä sitten sen mukaan. Vikaan mennään jos taloon tulee uusi ihminen joka alkaa ensimmäisenä vaatimaan että teistä pitää nyt tulla minunkin lapsiani jotta saan kaipaamani uusperheidyllin. 

Olen nyt jo aikuinen ja itsekin äiti, mutta olen joutunut olemaan tekemisissä tuollaisen ns. äitipuolen kanssa, joka vihasi minua. Vihasi minua siksi, että olin äitini tytär. Tämä nainen vahingoitti minun ja isäni suhdetta. Tulen vihaamaan häntä vastavuoroisesti koko loppuelämäni. Ja vannon, että jos joskus löydän itseni vastaavasta tilanteesta, että on omat lapset, puolison lapset ja yhteiset, niin en koskaan aseta syyttömiä lapsia omien vaikeiden tunteideni likasangoksi. 

vastaus kirjoittajalle 44, ei ole ainakaan meillä. Viestisi saa kummasti olla palstalla, mutta kun minä lainasin sitä, ja kirjoitin miksi meillä ei ole näin, niin viesti jonoute ttiin. Sitten kirjoitin vain lainaamaani viestisi perään että olen samaa mieltä, ja sekin on hyväksynnän takana, noiden neljän sanani takia.

Olisi ollut mukava puhua näinkin tärkeästä asiasta, mutta se on tehty mahdottomaksi.Ei täällä pysty enää kirjotiaamaan mitään, so long, en viitsi tätä palstaa enää käyttää. 

Miksihän tämä Laura jäi tähän mielestään kamalaan perheeseen ja teki vielä lapsenkin? 

Tuossa Lauran tilanteessahan todellinen ongelma on hänen ja puolisonsa välillä. Laura kertoo, että vastuut eivät jakaudu tasan. Tuohan se hiertää. Katkeruus puretaan lapsiin. Tuttavapiirissäni olen huomannut täysin saman ilmiön. On muodostettu uusperhe, jossa naisen rooliksi on tullut hoitaa käytännössä kaikki arjen ja kodin asiat. Nainen luonnollisesti väsyy. Kiukku puretaan puolison lapseen. Että täytyy vielä muidenkin lapset hoitaa ja kiitosta ei saa. Mutta syy ongelmiin löytyy peilistä, ei lapsista.