Kiitos hallitus, eipä kannata hakea taaskaan töitä

Kiitos hallitus kun vihdoinkin laitat nämä yhteiskunnan iilimadot ruotuun.

Kaikki tuet vain niin alas kuin mahdollista!

Nämä tukiloiset eivät tarvitse yhtään armoa!

Vierailija wrote:

Ihmisen pitää olla hyvin hyvin yksinkertainen jos on vuosia työttömänä eikä sinä aikanakaan kehity saati löydä itselleen työpaikkaa.

Olen 42v mies,enkä ole ollut päivääkään työttömänä,enkä koskaan ole kokenut tarvetta valittaa, ettei minulla ole rahaa siihen tähän tai tuohon.

Milloinkaan en ole saanut taikka hakenut valtiolta minkäänlaista avustusta mihinkään,mutta olenkin mies,enkä mikään tissiposkinen mammanpoika.

Naurettavaa edes laskelmoida,että saa valtiolta lahjoituksena rahaa kuin töitä tekemällä. Henkilökohtaisesti en ikinä suostuisi elämään toisten kustannuksella pummina.

Toivotaan ettet sairastu. Katkeaa koipi kun putoaa korkean heposen selästä.

MENE TÖIHIN 

Ap:lla on vähän sellainen uhriasenne. Se ei ole oikein hyvä juttu elämässä. On olemassa kahdenlaisia ihmisiä. Niitä jotka katsoo että yhteiskunnan raamit on nämä, voi paska, elämäni ei toimi kovin hyvin näissä raameissa -> muutan asioita elämässäni. Sitten niitä jotka katsoo että ai raamit on nämä, no ei toimi oikein hyvin, en tee mitään ennen kuin yhteiskunta muuttaa nämä raamit koska minua kohtaan tehdään tässä ihan väärin. 

 

Yhteiskunta muuttaa raamejaan hitaasti. Tuhlaat elämästäsi todennäköisesti vuosia odottamalla sitä muutosta. Ehkä sitä ei koskaan tule. Sen sijaan omaan elämääsi voit vaikuttaa nopeasti. 

Olen joskus jakanut lehtiä sillä 300 euron suojaosuudella tai ollut järkkärinä jossain tapahtumassa.. Nyt ei voi sitäkään tehdä enää työttömänä. Lehtiä jakamalla tai järkkärihommilla on just tienannut 300 euroa. No semmoista se on kun kielletään työnteko.

Vierailija wrote:

Jos omalla paikkakunnalla ei ole vuosikausiin töitä, ei aivan loputtomasti kannattaisi tuhlata ainoaa elämäänsä juuri siellä asumiseen. Minusta jos se miehesi on helpommin työllistyvä, voisi hänkin etsiä töitä muualta ja voisitte muuttaa yhdessä jonnekkin missä sinullakin on mahdollista työllistyä. Jos oikeasti jumii jonnekkin matalan työllisyyden alueelle, töihin ei välttämättä pääse koko elämänsä aikana enää. Tämä on se totuus. Isäni esimerkiksi oli työtön viimeiset 20 vuotta ennen eläkkeelle jäämistä. Ihmisten kannattaisi kohdata tämä totuus ja miettiä sitten sen mukaan mitä elämällään tekevät.

Töitä on, mutta kun niihin ei pääse. Innostuin myös silloin, kun uutisissa alkoi olemaan juttuja työvoimapulasta, ajattelin että nyt kyllä tärppää. Mutta ei ole tärpännyt. Tavallisiin myyjän hommiin on yleensä ollut joku 300-400 hakijaa esimerkiksi, ainakin yritysten vastausten perusteella. Eli en tiedä missä se työvoimapula on. Emme siis asu missään syrjäseudulla, mutta vaikka olen käynyt työkkärin cv-pajat sun muut ja hakemukset on hiottu viimeisen päälle, ei niihin tule yleensä edes vastausta. Lyhyitä pätkiä on välillä ollut töitä, ja aina olen saanut hyvät arviot esihenkilöiltä, mutta pidempiä pätkiä ei ole löytynyt.

Vierailija wrote:

Mikset hae etätöitä?

Olen hakenut, en ole saanut.

Vierailija wrote:

Ap:lla on vähän sellainen uhriasenne. Se ei ole oikein hyvä juttu elämässä. On olemassa kahdenlaisia ihmisiä. Niitä jotka katsoo että yhteiskunnan raamit on nämä, voi paska, elämäni ei toimi kovin hyvin näissä raameissa -> muutan asioita elämässäni. Sitten niitä jotka katsoo että ai raamit on nämä, no ei toimi oikein hyvin, en tee mitään ennen kuin yhteiskunta muuttaa nämä raamit koska minua kohtaan tehdään tässä ihan väärin. 

 

Yhteiskunta muuttaa raamejaan hitaasti. Tuhlaat elämästäsi todennäköisesti vuosia odottamalla sitä muutosta. Ehkä sitä ei koskaan tule. Sen sijaan omaan elämääsi voit vaikuttaa nopeasti. 

Johonkin on raja vedettävä. Aika paljon olen valmis tekemään, töitä jotka ei kiinnosta yhtään ja huonolla palkallakin, mutta tässä tuli nyt raja vastaan. Ei mielestäni ole uhriutumista jos on eri mieltä hallituksen kanssa, tai pitää huolta itsestään. Meillä voi hyvinkin esim. mielenterveysongelmat lisääntyä kun ihmiset pakotetaan täysin heille sopimattomiin ratkaisuihin tai töihin. 

Omaan elämääni nimenomaan yritän vaikuttaa, ja haen laajalla skaalalla paikkoja, olen käynyt tosiaan cv:n ja hakemukset ammattilaisten kanssa läpi, opetellut itsekseni tietokoneohjelmia jne. niin etten putoa kehityksen kärryiltä, mutta silti ei vaan ole töitä löytynyt. 

Vierailija wrote:

"Ymmärrän kyllä sua, ap, mutta sit toisaalta... Olette olleet 20 v yhdessä, siis vähintäänkin olette nelikymppisiä, lisäksi teillä ei ole lapsia. Olisko se nyt oikeasti aivan kamalaa tuossa elämäntilanteessa (väliaikaisesti) olla viikot erossa puolisosta, kun kuitenkin viikonloput olisitte yhdessä? Yhteyttä voi pitää vaikka monta kertaa päivässä ja toisen naamankin pääsee halutessaan näkemään. Eihän siinä nyt käytännössä ole muuta eroa, kuin että samaan sänkyyn ei pääse nukkumaan. Aikuinen pitkässä suhteessa varmaan selviää siitä? "

 

Kokeile itse. Olen tätä jo aiemmin kokeillut, ja kyllä siinä eroa on siihen, että joka ilta on yhdessä. Plus että se ei siis rahallisesti kannata. Huonoja puolia tulee liikaa, kun kaikki laskee yhteen. Jonkun huonon asian voi työssä sietää, jos muut on hyvin, mutta tässä olisi minulle sen verran ikävämpi puoli, etten rupea ottamaan riskiä. Yhteyttäkään ei olisi puolison

Sen takia kritisoinkin, etten itse näkisi tuossa mitään ongelmaa. Toistaiseksi minulla on työ omalla paikkakunnalla, niin ei tarvitse kokeilla. Mutta lähipiirissäni on useampia ihan perheellisiäkin, joille tuollaiset järjestelyt on arkea. On ulkomaan komennuksilla käyviä puolisoita, säännöllisesti reissutyötä tekeviä. Yksi tuttu muutti lasten kanssa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, kesti 2v. Toinen tuttu asui yksin opiskelujen ajan vuoden verran toisella paikkakunnalla ja lapset miehen kanssa kotona. Molemmissa tapauksissa kävivät viikonloppuisin kotona. Sitten on yksi pariskunta, joilta lapset jo lähteneet pesästä ja mies asuu viikot toisella paikkakunnalla töiden takia.

Et jos tuo työ olisi niin superkiinnostava kuin annoit ymmärtää, niin olisit valmis sietämään epäkohtia väliaikaisesti. 

Työttömät kun menevät töihin niin sitten ei tarvita tukija. Piste.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

"Tai jos saisin saman verovähennyksen kuin naimisissa olevat, niin hakisin, koska silloin jäisi jotain käteenkin, muutakin kuin ikävä kotiin."

Mikä sinua estää menemästä naimisiin?

Jos vaikka puoliso ei halua? Tai on muuten täysin hyvä olla ilman avioliittoa? Tai miksi pitäisi mennä naimisiin, avioliitto on vanhentunut instituutti muutenkin.

Mikä ihmeen vanhentunut instituutti? Avioliittoahan nimenomaan puoltaa usein monet järkisyyt. Ja jos ap:n tilanteessa naimisiin meno olisi hyödyksi, niin tottakai kannattaa silloin mennä. En ymmärrä, miksi joku varta vasten vastustaa avioliittoa. Jos sitä kautta saa tiettyjä juridisia tai taloudellisia etuja, niin se on kyllä jo vähän mielivaltaista vallan käyttöä, jos puoliso siitä kieltäytyy.

"Sen takia kritisoinkin, etten itse näkisi tuossa mitään ongelmaa. Toistaiseksi minulla on työ omalla paikkakunnalla, niin ei tarvitse kokeilla. Mutta lähipiirissäni on useampia ihan perheellisiäkin, joille tuollaiset järjestelyt on arkea. On ulkomaan komennuksilla käyviä puolisoita, säännöllisesti reissutyötä tekeviä. Yksi tuttu muutti lasten kanssa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, kesti 2v. Toinen tuttu asui yksin opiskelujen ajan vuoden verran toisella paikkakunnalla ja lapset miehen kanssa kotona. Molemmissa tapauksissa kävivät viikonloppuisin kotona. Sitten on yksi pariskunta, joilta lapset jo lähteneet pesästä ja mies asuu viikot toisella paikkakunnalla töiden takia.

Et jos tuo työ olisi niin superkiinnostava kuin annoit ymmärtää, niin olisit valmis sietämään epäkohtia väliaikaisesti."

Saavatko nuo tuttusi minimipalkkaa vajailla tunneilla?  Ja niin kuin jo totesin, eri ihmiset kestää eri asioita. Toisista ei ole fyysiseen työhön, toisista taas ei ajattelutyöhön. Toiset saa energiaa sosiaalisesta työstä, ja toisia se taas väsyttää. Kaikista ei ole kaikkeen, ei vaikka pakotettaisiin. Minulle raja tuli tässä nyt vastaan. Ja työ oli tosi kiinnostavaa, ei superkiinnostavaa. Jos tämä olisi sellainen once in a lifetime tehtävä, niin asia voisi olla eri. Mutta vaikka tehtävä onkin kiinnostava, vastaavia tulee kuitenkin uudestaan muuallakin tarjolle, jos en sitä ennen työllisty.

Ole onnellinen ettei tarvitse kokeilla, et ehkä olisi niin iloinen jos joutuisit. 

Vierailija wrote:

Ap:lla on vähän sellainen uhriasenne. Se ei ole oikein hyvä juttu elämässä. On olemassa kahdenlaisia ihmisiä. Niitä jotka katsoo että yhteiskunnan raamit on nämä, voi paska, elämäni ei toimi kovin hyvin näissä raameissa -> muutan asioita elämässäni. Sitten niitä jotka katsoo että ai raamit on nämä, no ei toimi oikein hyvin, en tee mitään ennen kuin yhteiskunta muuttaa nämä raamit koska minua kohtaan tehdään tässä ihan väärin. 

 

Yhteiskunta muuttaa raamejaan hitaasti. Tuhlaat elämästäsi todennäköisesti vuosia odottamalla sitä muutosta. Ehkä sitä ei koskaan tule. Sen sijaan omaan elämääsi voit vaikuttaa nopeasti. 

Tää ap:n avaus on nyt muutenkin hieman erikoinen. On itse bongannut jonkun työn jostain hornantuutista. Mikään ei velvoita hakemaan just sitä työtä, ja sitten tulee uhriutumaan av:lle, kun yhteiskunta ei nyt järjestä hänelle mahdollisuutta työhön, joka hänestä vaikuttaisi niin kivalta. 😄

Omankin alani mielenkiintoisimmat työpaikat on suurissa kaupungeissa ja ulottumattomissani. Itse olen elämäni tällaiseksi rakentanut ja nämä valinnat tehnyt, että olen "jumissa" täällä missä olen, ja etten voi ja halua muuttaa satojen km päähän perheestäni. Nyt teen sitten sitä mitä on lähellä tarjolla.

Elämä on. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Olen samaa mieltä siitä, että suojaosuuden poisto on älytöntä, mutta välillä ihmetyttää (pitkäaikais)työttömien asenne, kun heti pitäisi päästä hyville palkoille. Älyttömän moni meistä on opiskellut pienellä rahalla, tehnyt "paskatöitä", joista on maksettu kympin tunti jne. Mutta se näyttää paremmalta cv:ssä ja on valtava etu työnhaussa. Eli jos itse valitsee sen, ettei tee niitä "paskahommia", kaivaa kuoppaa itselleen. Ei kukaan palkkaa pitkäaikaistyötöntä, jos vaihtoehtona on muuten samalla viivalla oleva mutta työkokemusta on kertynyt. Se kertoo myös ihmisestä. 

Miksi et ap hakea vaikka omaehtoiseen koulutukseen, jos nykyinen ala ei työllistä? Monia aloja pystyy opiskelemaan myös etänä. 

Siis minullehan kelpaisi se huonompikin palkkaa jos tunteja on tarpeeksi. Mutta kympin tunti ja 15-20 tuntia viikossa niin sillä ei elä. Omaehtoiseen koulutukse

Niin, sellaista se on monilla muillakin. Itse tein vuosikymmenen osa-aikaista työtä surkealla palkalla. Alkupalkka oli 9 euroa tunti ja uran "huipulla" alle 12 euroa. Omaehtoisen tuen olen saanut kahdesti, mutta toista en käyttänyt. Pitää siis osata perustella hyvin, käyttää työkkärin barometrioita yms. Vaikka olet koulutettu ja hakenut töitä niin sinun ongelma on työkokemuksen puute. Kaikki ne menee sinun edelle, jotka ovat suostuneet tekemään paskatöitä, koska se kertoo työmoraalista, yritteliäisyydestä, pitkäjänteisyydestä jne. Vaikka hallitus tekisi mitä tai olisi tekemättä niin valinta on sinun. Ja kyllä, olen muuttanut koulun ja töiden perässä, mutta kuviossa oli lapsetkin. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Jos omalla paikkakunnalla ei ole vuosikausiin töitä, ei aivan loputtomasti kannattaisi tuhlata ainoaa elämäänsä juuri siellä asumiseen. Minusta jos se miehesi on helpommin työllistyvä, voisi hänkin etsiä töitä muualta ja voisitte muuttaa yhdessä jonnekkin missä sinullakin on mahdollista työllistyä. Jos oikeasti jumii jonnekkin matalan työllisyyden alueelle, töihin ei välttämättä pääse koko elämänsä aikana enää. Tämä on se totuus. Isäni esimerkiksi oli työtön viimeiset 20 vuotta ennen eläkkeelle jäämistä. Ihmisten kannattaisi kohdata tämä totuus ja miettiä sitten sen mukaan mitä elämällään tekevät.

Töitä on, mutta kun niihin ei pääse. Innostuin myös silloin, kun uutisissa alkoi olemaan juttuja työvoimapulasta, ajattelin että nyt kyllä tärppää. Mutta ei ole tärpännyt. Tavallisiin myyjän hommiin on yleensä ollut joku 300-400 hakijaa esimerkiksi, ainaki

Jos tavalliseen myyjän paikkaan tulee 300-400 hakemusta niin kyllä sinä vaan asustat seudulla, jossa työpaikkoja on suhteessa liian vähän asukkaisiin nähden. Mieti sitä muuttamista. Esim. Turussa saisit töitä viikossa, jos sinulla on ennestään kokemusta asiakaspalvelusta, eikä täällä ole kallista asua. Suostuttele se miehesi muuttamaan.

Vierailija wrote:

"Sen takia kritisoinkin, etten itse näkisi tuossa mitään ongelmaa. Toistaiseksi minulla on työ omalla paikkakunnalla, niin ei tarvitse kokeilla. Mutta lähipiirissäni on useampia ihan perheellisiäkin, joille tuollaiset järjestelyt on arkea. On ulkomaan komennuksilla käyviä puolisoita, säännöllisesti reissutyötä tekeviä. Yksi tuttu muutti lasten kanssa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, kesti 2v. Toinen tuttu asui yksin opiskelujen ajan vuoden verran toisella paikkakunnalla ja lapset miehen kanssa kotona. Molemmissa tapauksissa kävivät viikonloppuisin kotona. Sitten on yksi pariskunta, joilta lapset jo lähteneet pesästä ja mies asuu viikot toisella paikkakunnalla töiden takia.

 

Et jos tuo työ olisi niin superkiinnostava kuin annoit ymmärtää, niin olisit valmis sietämään epäkohtia väliaikaisesti."

 

Saavatko nuo tuttusi minimipalkkaa vajailla tunneilla?  Ja niin kuin jo totesin, eri ihmiset kestä

No mitäpä luulet, mitä opiskelija saa? Ja nämä esimerkkini ovat perheellisiä ihmisiä, kuten kerroin. Eli vaikka saisivatkin kohtuullista palkkaa, on ne lapset elätettävänä. Te olette kaksi aikuista ihmistä vastuussa vain itsestänne. Lopeta narina. Hae sitä unelmiesi työtä (millä todennäköisyydellä tulet edes valituksi?) tai unohda koko juttu ja jatka eteenpäin. Mieti vaikka alan vaihtoa ja opiskelua. Näin ne muutkin tekee, kun nykyinen koulutus ei tuo töitä. 

Kun onni kääntyy

tai loppuu kokonaan

kun harhaan astuu

silloin viimeistään on omillaan

ja silloin ratkaistaan

noustaanko vai vajotaan

pinnan alle kokonaan

vai ylös henkee haukkaamaan

Haavaan arven kasvatan

nahkan vanhaa vahvemman

Kai mä tästäkin toivun

vaikka tapahtuneet hävettää

kai mä tästäkin toivun

joskus vain ote lipeää

säle suksi jäätyy

paakkuiseksi pohjastaan

kuinka houketteleekaan

jäädä ladun laitaan istumaan…

Kuulostat kyllä ihan rehellisesti siltä, että ei sua pysty kovin paljon enemmän passivoimaan enää.

Vierailija wrote:

"Sen takia kritisoinkin, etten itse näkisi tuossa mitään ongelmaa. Toistaiseksi minulla on työ omalla paikkakunnalla, niin ei tarvitse kokeilla. Mutta lähipiirissäni on useampia ihan perheellisiäkin, joille tuollaiset järjestelyt on arkea. On ulkomaan komennuksilla käyviä puolisoita, säännöllisesti reissutyötä tekeviä. Yksi tuttu muutti lasten kanssa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, kesti 2v. Toinen tuttu asui yksin opiskelujen ajan vuoden verran toisella paikkakunnalla ja lapset miehen kanssa kotona. Molemmissa tapauksissa kävivät viikonloppuisin kotona. Sitten on yksi pariskunta, joilta lapset jo lähteneet pesästä ja mies asuu viikot toisella paikkakunnalla töiden takia.

 

Et jos tuo työ olisi niin superkiinnostava kuin annoit ymmärtää, niin olisit valmis sietämään epäkohtia väliaikaisesti."

 

Saavatko nuo tuttusi minimipalkkaa vajailla tunneilla?  Ja niin kuin jo totesin, eri ihmiset kestä

Eli? Mikä aloituksesi pointti edes on, miksi tästä piti saada avautua? Tuo työ nyt ei vaan ollu sua varten, se on jollekin, joka on tarpeeksi lähellä, jollekin, jolle osa-aikaiset hommat sopii. Tai jollekin, joka on valmis heittäytymään, vaikka kaikki tähdet ei ihan osukaan kohdilleen.

Luuletko, että olet ainoa, joka bongaa kivoja avoimia työpaikkoja, mutta joihin ei käytännön syistä ole järkevää tai mahdollista hakea? 

Kiitos ap. Muistan sinua ja kaltaisiasi lämmöllä tilinauhaa tutkiessani: minä ja kaltaiseni työssäkäyvät rahoitamme elämisesi ja halveksimme kaltaisiasi yli kaiken.