Mies ei anna olla rauhassa lapsilta
Meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta ja ollaan keskusteltu oman ajan tärkeydestä. Mies puhuu, että miten minun pitäisi vain ”ottaa” omaa-aikaa.
Pyysin kesken päivän saada mennä hetkeksi yksin huoneeseen rauhoittumaan, mies sanoi sen olevan ok. Lapset kinusivat samaan kerrokseen leikkimään omaan huoneeseen ja kun sanoin, että voivat tulla huoneeseensa, niin lapset ampaisivat samantien sinne missä itse olin. Mies jäi alakertaan, istumaan. Hän kuuli, kuinka toistuvasti pyysin lapsia menemään leikkimään ja silti he jatkuvasti tulivat kyselemään ”yhtä asiaa” ja availivat ovea. En saanut olla hetkeä rauhassa ja kun suutuin miehelle, että miksei voinut tulla ohjaamaan lapsia, niin kuulemma minun vika etteivät lapset nyt totelleet minua (vedoten siihen, miten hyvin he tottelevat häntä) ja kuinka itse annoin lapsille luvan mennä OMAAN huoneeseensa, joten minun syy, etten saanut olla rauhassa omassani. Onko liikaa vaadittu, että mies olisi tuossa tilanteessa ohjannut lapsia? Toinen tilanne oli se, että halusin, että mies hoitaa lasten iltahommat yksin, kun olin itse aivan energiat nollissa, niin hän kysyy miksi ja kun vastaan, vetoaa omaan väsymykseen ja sanoo, ettei käy, vaan minun täytyy pestä heidän hampaat.
Lapsethan ovat tästä mallista oppineet, etten saa koskaan olla hetkeä rauhassa ja oikeasti jokainen kysymys ja pyyntö osoitetaan suoraan minulle. Olen aivan loppu. Mies voi kyllä viettää viikonloppuna yötä kaverilla, tehdä omia juttujansa päivisinkin ja olla tekemättä mitään kun minä hoidan asioita, mutta samaa en saa itse. Vinkkejä?
Kommentit (61)
Meillä sama tilanne. Tosin lopputulos on nykyään se, että lasten mielestä isä on vaan joku vähän turha tyyppi, joka sattuu asumaan meillä. He eivät kerro isälleen asioitaan, eivät kysy isän mielipidettä mihinkään eivätkä lotkauta korviaan isän puheille. Ja isä ihmettelee miksi lapset suhtautuu häneen noin. No miksiköhän.
Vierailija wrote:
Sinä huudat miehelle, että hakee lapset sinun luota pois. Jos ei kerralla usko niin toistat tätä niin pitkään, että toimii. Sinäkin voit mennä viikonloppureissuille kun ilmoitat vain miehelle, milloin et ole kotona. Näin minä olen toiminut.
En ole ap mutta olen kokeillut tätä. Lapsi alkaa vain itkemään että haluaa äidin, haluaa äidin ja tässä vaiheessa mieheni luovuttaa ja häipyy että kun kerran isä ei kelpaa niin lähden lenkille/kauppaan/kaverille.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Sinä huudat miehelle, että hakee lapset sinun luota pois. Jos ei kerralla usko niin toistat tätä niin pitkään, että toimii. Sinäkin voit mennä viikonloppureissuille kun ilmoitat vain miehelle, milloin et ole kotona. Näin minä olen toiminut.
En ole ap mutta olen kokeillut tätä. Lapsi alkaa vain itkemään että haluaa äidin, haluaa äidin ja tässä vaiheessa mieheni luovuttaa ja häipyy että kun kerran isä ei kelpaa niin lähden lenkille/kauppaan/kaverille.
Tuommoisella ukolla ei tee mitään. Lähtisin kävelemään, koska olisin yksinhuoltaja joka tapauksessa.
Odota, kun lapset on teini-iässä niin ne ei enää halua olla teidän kanssa.
Ei muuta kuin varaamaan kylpylä viikonloppua ja mies jää lasten kanssa kotiin.
Juu, tuttua. Jos minä menen tekemään vaikka jotain pihahommaa, lapset haluaa mukaan. Jos mies menee tekemään pihahommaa, lapset haluaa jäädä minun kanssa tekemään sisähommaa. Jos menen päiväunille, kohta on joku hyppimässä päälle, jos yritän tehdä omaa harrastusta niin takuulla joku tulee siihen viereen näpräämään tai kysymään jotain. Tai alkaa kuulua joku hirveä huuto olohuoneesta kun lapset tappelee tai hilluu muuten. Mies kyllä yleensä yrittää edes, toisin kuin ap:n mies, mutta vähän viiveellä ja on myös ankarampi lapsille ja usein tiuskii heille, joten ei ihme että lapset haluaa mieluummin tulla äidin mukaan. Mies ei toki itse hoksaa ollenkaan mikä on ongelma.
Lapset kinusivat samaan kerrokseen leikkimään omaan huoneeseen ja kun sanoin, että voivat tulla huoneeseensa, niin lapset ampaisivat samantien sinne missä itse olin.
Valitettavasti sinun pitää ottaa sitä omaa aikaa niin, että et ole tavoitettavissa. Eli poistua asunnosta (puhelin äänettömällä), tai laittaa ovi lukkoon ja luurit päähän ohjeistuksella "kysykää isältä" ilman että reagoit yhtään mihinkään. Vaihtoehtoisesti aloituksen tilanteessa kiellät lapsia tulemasta yläkertaan ollenkaan, oli omat huoneet siellä tai ei.
Vaikka asunnosta poistuminen olisi vaivalloista, se voi teidän tilanteessa olla hyödyllistä ihan vaan sen vuoksi, että isä ja lapset tottuvat olemaan keskenään ilman sinua.
Eikö mies voisi lähteä joskus lasten kanssa jonnekin niin että sinä saisit oikeasti olla yksin kotona? Tai sitten vain itse lähdet yöksi tai kahdeksi vaikka risteilylle/kaverin luokse/hotelliin.
Meillä mies lähti juuri mökille lapsen kanssa ja minä saan olla yksin kolme päivää kotona koiran kanssa. Ah, miten ihanaa tämä hiljaisuus!
Vierailija wrote:
Meillä sama tilanne. Tosin lopputulos on nykyään se, että lasten mielestä isä on vaan joku vähän turha tyyppi, joka sattuu asumaan meillä. He eivät kerro isälleen asioitaan, eivät kysy isän mielipidettä mihinkään eivätkä lotkauta korviaan isän puheille. Ja isä ihmettelee miksi lapset suhtautuu häneen noin. No miksiköhän.
Juuri noin siinä käy. Oma isäni tuohon asemaan päädyttyään alkoi syytellä äitiä, että hän muka on vieraannuttanut meidät lapset hänestä. Tuli aika kovin sanoin todettua äijälle, että ihan omaa pyykkiäsi viikkaat.
Vierailija wrote:
Lapset kinusivat samaan kerrokseen leikkimään omaan huoneeseen ja kun sanoin, että voivat tulla huoneeseensa, niin lapset ampaisivat samantien sinne missä itse olin.
Lapset eivät ole aikuisia ja heidän maailma on mustavalkoista, joissa ei ole niitä harmaita sävyjä. Opettele asettamaan selkeitä rajoja. Jos sovitaan, että menet lepäämään ei tehdä mitään kompromisseja vaan sanotaan ei, te olette nyt isän kanssa, piste.
Niin ja se mieskään ei ole mikään ajatusten lukija, sinä annoit lapsille luvan tulla eli se oli sinun päätös ja vastuu oli myös sinulla.
Sun pitää Ap itse opetella laittamaan rajat lapsille, ei mies voi olla joka tilanteessa tekemässä sitä sun puolesta. Nyt ryhtiliike ja opettelet sanomaan lapsille ei.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Sinä huudat miehelle, että hakee lapset sinun luota pois. Jos ei kerralla usko niin toistat tätä niin pitkään, että toimii. Sinäkin voit mennä viikonloppureissuille kun ilmoitat vain miehelle, milloin et ole kotona. Näin minä olen toiminut.
En ole ap mutta olen kokeillut tätä. Lapsi alkaa vain itkemään että haluaa äidin, haluaa äidin ja tässä vaiheessa mieheni luovuttaa ja häipyy että kun kerran isä ei kelpaa niin lähden lenkille/kauppaan/kaverille.
Pitäisikö isälle ja lapselle antaa enemmän sitä tilaa ja sinun myös hankkia esim joku harrastus?
Vierailija wrote:
Eikö mies voisi lähteä joskus lasten kanssa jonnekin niin että sinä saisit oikeasti olla yksin kotona? Tai sitten vain itse lähdet yöksi tai kahdeksi vaikka risteilylle/kaverin luokse/hotelliin.
Meillä mies lähti juuri mökille lapsen kanssa ja minä saan olla yksin kolme päivää kotona koiran kanssa. Ah, miten ihanaa tämä hiljaisuus!
Meillä tehdään tuota myös. Olen tuon kommentin 8 kirjoittaja. Se ei kertakaikkiaan tahdo onnistua, että minä voisin tehdä jotain omaa rauhassa jos lapset on kotona, joten mies vie lapsia pois kotoa sitten toisinaan.
No siis itse uskon suoran kommunikaation voimaan. Eihän se mies välttämättä älyä, että oma aika ei vielä riittänyt, jos annoit lapsille luvan mennä yläkertaan ja kommunikoit heidän kanssaan. Olisit suoraan huutanut miehelle alakertaan, että menee vahtimaan lapsia sinne.
Meillä oli vähän samaa ennen. Kaikki kaatui herkästi minun niskaani ja ärsytti, että erikseen piti pyytää miestä hoitamaan lasten toimia. Sitten sovittiin, että joka toinen ilta isä hoitaa lasten iltatoimet ja joka toinen ilta äiti. Lasten nukkumaanmenoakin se helpottaa, kun tietävät jo aikaisin, kumman kanssa iltatoimet hoidetaan. Aiemmin saattoivat vastustaa "ei kun äiti hoitaa".
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Sinä huudat miehelle, että hakee lapset sinun luota pois. Jos ei kerralla usko niin toistat tätä niin pitkään, että toimii. Sinäkin voit mennä viikonloppureissuille kun ilmoitat vain miehelle, milloin et ole kotona. Näin minä olen toiminut.
En ole ap mutta olen kokeillut tätä. Lapsi alkaa vain itkemään että haluaa äidin, haluaa äidin ja tässä vaiheessa mieheni luovuttaa ja häipyy että kun kerran isä ei kelpaa niin lähden lenkille/kauppaan/kaverille.
Pitäisikö isälle ja lapselle antaa enemmän sitä tilaa ja sinun myös hankkia esim joku harrastus?
Ne lapset pitää pienestä pitäen kasvattaa siihen, että perheessä on kaksi aikuista eikä antaa lapsille tilaa takertua vain äitiin. Ikävintä tässä on se, että se isä on vähän sellainen varavanhempi.
Nyt ap miettimään kuinka paljon olet laiminlyönyt ystäviä, harrastuksia, jne.
Sinä huudat miehelle, että hakee lapset sinun luota pois. Jos ei kerralla usko niin toistat tätä niin pitkään, että toimii. Sinäkin voit mennä viikonloppureissuille kun ilmoitat vain miehelle, milloin et ole kotona. Näin minä olen toiminut.