Mies ei anna olla rauhassa lapsilta

Meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta ja ollaan keskusteltu oman ajan tärkeydestä. Mies puhuu, että miten minun pitäisi vain ”ottaa” omaa-aikaa. 

Pyysin kesken päivän saada mennä hetkeksi yksin huoneeseen rauhoittumaan, mies sanoi sen olevan ok. Lapset kinusivat samaan kerrokseen leikkimään omaan huoneeseen ja kun sanoin, että voivat tulla huoneeseensa, niin lapset ampaisivat samantien sinne missä itse olin. Mies jäi alakertaan, istumaan. Hän kuuli, kuinka toistuvasti pyysin lapsia menemään leikkimään ja silti he jatkuvasti tulivat kyselemään ”yhtä asiaa” ja availivat ovea. En saanut olla hetkeä rauhassa ja kun suutuin miehelle, että miksei voinut tulla ohjaamaan lapsia, niin kuulemma minun vika etteivät lapset nyt totelleet minua (vedoten siihen, miten hyvin he tottelevat häntä) ja kuinka itse annoin lapsille luvan mennä OMAAN huoneeseensa, joten minun syy, etten saanut olla rauhassa omassani. Onko liikaa vaadittu, että mies olisi tuossa tilanteessa ohjannut lapsia? Toinen tilanne oli se, että halusin, että mies hoitaa lasten iltahommat yksin, kun olin itse aivan energiat nollissa, niin hän kysyy miksi ja kun vastaan, vetoaa omaan väsymykseen ja sanoo, ettei käy, vaan minun täytyy pestä heidän hampaat. 

Lapsethan ovat tästä mallista oppineet, etten saa koskaan olla hetkeä rauhassa ja oikeasti jokainen kysymys ja pyyntö osoitetaan suoraan minulle. Olen aivan loppu. Mies voi kyllä viettää viikonloppuna yötä kaverilla, tehdä omia juttujansa päivisinkin ja olla tekemättä mitään kun minä hoidan asioita, mutta samaa en saa itse. Vinkkejä?