Mies ei anna olla rauhassa lapsilta

Vierailija wrote:

Lapset kinusivat samaan kerrokseen leikkimään omaan huoneeseen ja kun sanoin, että voivat tulla huoneeseensa, niin lapset ampaisivat samantien sinne missä itse olin.

 

Kuinka monta huonetta pienillä muksuilla pitää olla? 

Lapset voivat tulla yläkertaan omaan huoneeseensa (ilm yhteinen), ei äidin huoneeseen. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Lapset kinusivat samaan kerrokseen leikkimään omaan huoneeseen ja kun sanoin, että voivat tulla huoneeseensa, niin lapset ampaisivat samantien sinne missä itse olin.

 

Kuinka monta huonetta pienillä muksuilla pitää olla? 

Lapset voivat tulla yläkertaan omaan huoneeseensa (ilm yhteinen), ei äidin huoneeseen. 

Ne olisivat voineet olla siellä missä isäkin eikä antaa lupaa tulla sinne yläkertaan. Tai isä olisi voinut lähteä jopa niiden lasten kanssa ulos. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Lapset kinusivat samaan kerrokseen leikkimään omaan huoneeseen ja kun sanoin, että voivat tulla huoneeseensa, niin lapset ampaisivat samantien sinne missä itse olin.

 

Kuinka monta huonetta pienillä muksuilla pitää olla? 

Lapset voivat tulla yläkertaan omaan huoneeseensa (ilm yhteinen), ei äidin huoneeseen. 

Ne olisivat voineet olla siellä missä isäkin eikä antaa lupaa tulla sinne yläkertaan. Tai isä olisi voinut lähteä jopa niiden lasten kanssa ulos. 

Tässä on hyvä lause aloittajalle, jonka hän voisi opetella. Voisitko mennä lasten kanssa ulos, kun lepään? Selkeitä yksinkertaisia lauseita, jotka sekä mies ja lapset ymmärtää.😂

Vierailija wrote:

No siis itse uskon suoran kommunikaation voimaan. Eihän se mies välttämättä älyä, että oma aika ei vielä riittänyt, jos annoit lapsille luvan mennä yläkertaan ja kommunikoit heidän kanssaan. Olisit suoraan huutanut miehelle alakertaan, että menee vahtimaan lapsia sinne. 

Meillä oli vähän samaa ennen. Kaikki kaatui herkästi minun niskaani ja ärsytti, että erikseen piti pyytää miestä hoitamaan lasten toimia. Sitten sovittiin, että joka toinen ilta isä hoitaa lasten iltatoimet ja joka toinen ilta äiti. Lasten nukkumaanmenoakin se helpottaa, kun tietävät jo aikaisin, kumman kanssa iltatoimet hoidetaan. Aiemmin saattoivat vastustaa "ei kun äiti hoitaa".

Meillä on ns vuoroviikot ja minulla joka kolmas viikonloppu vapaata tehdä ihan mitä huvittaa. Ja miehellä tietenkin myös oma viikonloppunsa kuukaudessa.

Olin juuri ehtinyt huoneeseen, kun lapset alkoivat itkeä, että haluavat leikkimään huoneeseensa. Alakerrassa meillä ei ole yhtäkään lelua ja ollaan sovittu, että lelut ovat huoneessa. Joten tottakai annoin lasten mennä huoneeseen, koska en jaksanut kuunnella myöskään sitä huutoa, joka seurasi. Ja sanoin nimenomaan, että voi mennä OMAAN huoneeseensa, sanoin sen vielä miehellekin erikseen. Sitten kun lapset ravasivat siellä ja mies ei kertaakaan sanonut mitään, niin oli mun syytä, että ne häiritsi ja minun olisi pitänyt ”lopettaa se”. Miksei mies voinut hakea lapsia alas ja sanoa, että ette antaneet äidin olla rauhassa niinkuin sovittiin, joten tämä on seuraus. Tai mennä vahtimaan, ettei lapset tule edes huoneeseen. Sen sijaan mies istui tekemättä mitään ja syytti minua. Sillä lapset oppii, että äiti antaa huomiota kun menee häiritsemään. Kyllä isän ois pitänyt mun mielestäni kieltää tavalla tai toisella ja ESTÄÄ se. Mitä järkeä mun on haluta olla rauhassa jos se menee lasten komentamiseen? 

Probleema nyt tässä oli se, että sovitte että mies hoitaa lapset, jotka olivat miehen kanssa alakerrassa. Sitten sinä lupasit lapsille, että voivat siirtyä kanssasi yläkertaan, eli et antanutkaan miehelle päätäntävaltaa. Sitten suutuit, kun mies ei hallinutkaan lapsia, jotka olivat sinun kanssasi yläkerrassa. Hölmöä.

Ens kerralla menet yläkertaan yksin ja mies päättää missä lasten kanssa oleilevat.

Ap lähde lenkille, kirjastoon jne. Mies ja lapset oppivat tulemaan keskenään toimimaan.sitten kun tuo toimii niin opettele sanomaan miehelle ja lapsille että nyt on äidin oma rauhallinen aikaa seuraava tunti. Lapset ovat miehen kanssa sen ajan ja sinä olet huoneessa x jonne kukaan ei tule häiritsemään sinua sinä aikana.

Meillä tilanne tasoittui, kun vietin ensin viikon sairaalahoidossa ja sitten viikon sohvalla noukkuen heräten juuri ja juuri vessaan ja syömään ja juomaan jotain. Esitin myös tietämätöntä kaikissa asioissa, joissa pystyin, vielä pari viikkoa tuon jälkeenkin ja käskin kysyä isältään. Nykyään menee aika tasan ja lapset alkavat olla siinä iässä, että on omia juttuja, joita haluavat tehdä rauhassa, ja alkavat tajuta, että meillä vanhemmilla on myös omat juttumme, joita halutaan tehdä rauhassa välillä. 

Vierailija wrote:

Meillä sama tilanne. Tosin lopputulos on nykyään se, että lasten mielestä isä on vaan joku vähän turha tyyppi, joka sattuu asumaan meillä. He eivät kerro isälleen asioitaan, eivät kysy isän mielipidettä mihinkään eivätkä lotkauta korviaan isän puheille. Ja isä ihmettelee miksi lapset suhtautuu häneen noin. No miksiköhän.

Meillä sama. Nyt sitte kuulen, miten olen estänyt häntä olemasta isä ja kääntänyt lapset häntä vastaan. Hän haluaa, että korjaan tilanteen.

Vaikka yrittäisin, lapset eivät viihdy hänen kanssaan. Itse soppansa keitti.

Älkää nyt hyvät naiset tällaista hyväksykö. Itse aiheutettu tilanne. Opettakaa ne lapset kunnioittamaan toisten tilaa, pienestä asti. Jos et saa ap kotona olla rauhassa ja mieskin käy reissuillaan niin mene itsekin. Ei tarvitse tehdä tästä vaikeaa.

Vierailija wrote:

No siis itse uskon suoran kommunikaation voimaan. Eihän se mies välttämättä älyä, että oma aika ei vielä riittänyt, jos annoit lapsille luvan mennä yläkertaan ja kommunikoit heidän kanssaan. Olisit suoraan huutanut miehelle alakertaan, että menee vahtimaan lapsia sinne. 

Meillä oli vähän samaa ennen. Kaikki kaatui herkästi minun niskaani ja ärsytti, että erikseen piti pyytää miestä hoitamaan lasten toimia. Sitten sovittiin, että joka toinen ilta isä hoitaa lasten iltatoimet ja joka toinen ilta äiti. Lasten nukkumaanmenoakin se helpottaa, kun tietävät jo aikaisin, kumman kanssa iltatoimet hoidetaan. Aiemmin saattoivat vastustaa "ei kun äiti hoitaa".

Kyllä, ihan vaan sopimaan selkeät toimintatavat. Kukaan ei ole ajatuksenlukija, ei pidä olettaa puolison toimivan tietyllä tavalla vaan pitää ihan sopia. Toki ois kiva, jos toinen ymmärtäisi sanomattakin, mutta harvoin niin oikeasti käy. Ja jos jättää lapset puolison vastuulle niin ei pidä luvata toisen puolesta mitään, esim nyt saako lapset mennä omaan huoneeseensa yläkertaan. Pitää vaan sanoa, että kysykääpä isiltä kun isi on nyt teidän kanssa. 

Vierailija wrote:

Olin juuri ehtinyt huoneeseen, kun lapset alkoivat itkeä, että haluavat leikkimään huoneeseensa. Alakerrassa meillä ei ole yhtäkään lelua ja ollaan sovittu, että lelut ovat huoneessa. Joten tottakai annoin lasten mennä huoneeseen, koska en jaksanut kuunnella myöskään sitä huutoa, joka seurasi. Ja sanoin nimenomaan, että voi mennä OMAAN huoneeseensa, sanoin sen vielä miehellekin erikseen. Sitten kun lapset ravasivat siellä ja mies ei kertaakaan sanonut mitään, niin oli mun syytä, että ne häiritsi ja minun olisi pitänyt ”lopettaa se”. Miksei mies voinut hakea lapsia alas ja sanoa, että ette antaneet äidin olla rauhassa niinkuin sovittiin, joten tämä on seuraus. Tai mennä vahtimaan, ettei lapset tule edes huoneeseen. Sen sijaan mies istui tekemättä mitään ja syytti minua. Sillä lapset oppii, että äiti antaa huomiota kun menee häiritsemään. Kyllä isän ois pitänyt mun mielestäni kieltää tavalla tai toisella ja ESTÄÄ se. Mitä järkeä mu

Sinä menit sieltä mistä aita on matalin. Lapsesi ovat oppineet, että ovat itseään heikomman vanhemman lapsia. Pari filmattua kyyneltä ja näin heltyi lupa tulla yläkertaan, kun SINÄ et jaksannut kuunnella. Ethän sinä antanut miehelle edes mahdollisuutta hoitaa tilannetta, kun päästit heidät yläkertaan.

Vierailija wrote:

Probleema nyt tässä oli se, että sovitte että mies hoitaa lapset, jotka olivat miehen kanssa alakerrassa. Sitten sinä lupasit lapsille, että voivat siirtyä kanssasi yläkertaan, eli et antanutkaan miehelle päätäntävaltaa. Sitten suutuit, kun mies ei hallinutkaan lapsia, jotka olivat sinun kanssasi yläkerrassa. Hölmöä.

Ens kerralla menet yläkertaan yksin ja mies päättää missä lasten kanssa oleilevat.

Kyllä, ja jos lapset alkaa huutaa niin isä keksii ihan itse miten se lopetetaan, ei se lepäämään mennyt äiti. 

Vierailija wrote:

Olin juuri ehtinyt huoneeseen, kun lapset alkoivat itkeä, että haluavat leikkimään huoneeseensa. Alakerrassa meillä ei ole yhtäkään lelua ja ollaan sovittu, että lelut ovat huoneessa. Joten tottakai annoin lasten mennä huoneeseen, koska en jaksanut kuunnella myöskään sitä huutoa, joka seurasi. Ja sanoin nimenomaan, että voi mennä OMAAN huoneeseensa, sanoin sen vielä miehellekin erikseen. Sitten kun lapset ravasivat siellä ja mies ei kertaakaan sanonut mitään, niin oli mun syytä, että ne häiritsi ja minun olisi pitänyt ”lopettaa se”. Miksei mies voinut hakea lapsia alas ja sanoa, että ette antaneet äidin olla rauhassa niinkuin sovittiin, joten tämä on seuraus. Tai mennä vahtimaan, ettei lapset tule edes huoneeseen. Sen sijaan mies istui tekemättä mitään ja syytti minua. Sillä lapset oppii, että äiti antaa huomiota kun menee häiritsemään. Kyllä isän ois pitänyt mun mielestäni kieltää tavalla tai toisella ja ESTÄÄ se. Mitä järkeä mu

Oppia ikä kaikki. Ensi kerralla osaat sanoa miehelle huolehdi ne lapset hiljaiseksi yläkertaan ei ole nyt mitään asiaa. Ei on ihan hyvä sana lastenkin oppia. 

Oveen lukot ja äidille korvatulpat. Antaa lasten kiljua, kyllä ne jossain vaiheessa joko hiljenee tai hakee isältä huomiota. 

Vierailija wrote:

Olin juuri ehtinyt huoneeseen, kun lapset alkoivat itkeä, että haluavat leikkimään huoneeseensa. Alakerrassa meillä ei ole yhtäkään lelua ja ollaan sovittu, että lelut ovat huoneessa. Joten tottakai annoin lasten mennä huoneeseen, koska en jaksanut kuunnella myöskään sitä huutoa, joka seurasi. Ja sanoin nimenomaan, että voi mennä OMAAN huoneeseensa, sanoin sen vielä miehellekin erikseen. Sitten kun lapset ravasivat siellä ja mies ei kertaakaan sanonut mitään, niin oli mun syytä, että ne häiritsi ja minun olisi pitänyt ”lopettaa se”. Miksei mies voinut hakea lapsia alas ja sanoa, että ette antaneet äidin olla rauhassa niinkuin sovittiin, joten tämä on seuraus. Tai mennä vahtimaan, ettei lapset tule edes huoneeseen. Sen sijaan mies istui tekemättä mitään ja syytti minua. Sillä lapset oppii, että äiti antaa huomiota kun menee häiritsemään. Kyllä isän ois pitänyt mun mielestäni kieltää tavalla tai toisella ja ESTÄÄ se. Mitä järkeä mu

Annoit luvan lasten tulla yläkertaan ja isän olisi pitänyt tulla hakemaan heidät sieltä pois että olisi tehty niin kuin sovittiin?🤔

Kyllä meillä on opetettu pienillekkin lapsille, että välillä aikuiset tekee aikuisten juttuja RAUHASSA. Meillä ei kukaan koko aikaa huuda tai pääpätä tai keskeytä jotain. Jokaisella oikeus rauhaan, myös lapsilla.

Mulla sama paitsi lapsi ei edes ole minun eikä omia ole. Pitää silti änkeä tänne vaikka haluaisin olla yksin, lupaa lähteä puistoon lapsen (5v)  kanssa mutta on 15 min ja tulee takaisin.

Tyttö pompottaa isäänsä mennen tullen ja ei suostu nukkumaan ennen kun 20 kertaa saanut jotain pyytämäänsä asiaa ja silittelyä ja lohduttelua kun alkaa itkemään ilman syytä kun ei halua nukkua ja tietää että isä kyllä nousee kun vähänkään inahtaa. Ihan loppu tähän kuvioon ja en tästä syystä halua yhdessä asua mutta mies tulee silti tytön kanssa tänne, enkä voi oikeen sanoakkan että älä ota tyttöä mukaan.. 

Miksi niitä lapsia pitää hankkia tälläisten luuseri miesten kanssa? Sitten itketään, kun mies ei auta. Mies ei auta, koska häntä ei kiinnosta, ei lapset, ei sinä, ei suhde... 

Vierailija wrote:

Olin juuri ehtinyt huoneeseen, kun lapset alkoivat itkeä, että haluavat leikkimään huoneeseensa. Alakerrassa meillä ei ole yhtäkään lelua ja ollaan sovittu, että lelut ovat huoneessa. Joten tottakai annoin lasten mennä huoneeseen, koska en jaksanut kuunnella myöskään sitä huutoa, joka seurasi. Ja sanoin nimenomaan, että voi mennä OMAAN huoneeseensa, sanoin sen vielä miehellekin erikseen. Sitten kun lapset ravasivat siellä ja mies ei kertaakaan sanonut mitään, niin oli mun syytä, että ne häiritsi ja minun olisi pitänyt ”lopettaa se”. Miksei mies voinut hakea lapsia alas ja sanoa, että ette antaneet äidin olla rauhassa niinkuin sovittiin, joten tämä on seuraus. Tai mennä vahtimaan, ettei lapset tule edes huoneeseen. Sen sijaan mies istui tekemättä mitään ja syytti minua. Sillä lapset oppii, että äiti antaa huomiota kun menee häiritsemään. Kyllä isän ois pitänyt mun mielestäni kieltää tavalla tai toisella ja ESTÄÄ se. Mitä järkeä mu

Eli sinä puutuit tilanteeseen kun lapset alkoi itkeä? Ehkä sinun pitäisi oppia ettet ole heti ohjaamassa ja säätelemässä vaan annat isän hoitaa tilanteen?