Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei anna olla rauhassa lapsilta
18.10.2023 |
Meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta ja ollaan keskusteltu oman ajan tärkeydestä. Mies puhuu, että miten minun pitäisi vain ”ottaa” omaa-aikaa.
Pyysin kesken päivän saada mennä hetkeksi yksin huoneeseen rauhoittumaan, mies sanoi sen olevan ok. Lapset kinusivat samaan kerrokseen leikkimään omaan huoneeseen ja kun sanoin, että voivat tulla huoneeseensa, niin lapset ampaisivat samantien sinne missä itse olin. Mies jäi alakertaan, istumaan. Hän kuuli, kuinka toistuvasti pyysin lapsia menemään leikkimään ja silti he jatkuvasti tulivat kyselemään ”yhtä asiaa” ja availivat ovea. En saanut olla hetkeä rauhassa ja kun suutuin miehelle, että miksei voinut tulla ohjaamaan lapsia, niin kuulemma minun vika etteivät lapset nyt totelleet minua (vedoten siihen, miten hyvin he tottelevat häntä) ja kuinka itse annoin lapsille luvan mennä OMAAN huoneeseensa, joten minun syy, etten saanut olla rauhassa omassani. Onko liikaa vaadittu, että mies olisi tuossa tilanteessa ohjannut lapsia? Toinen tilanne oli se, että halusin, että mies hoitaa lasten iltahommat yksin, kun olin itse aivan energiat nollissa, niin hän kysyy miksi ja kun vastaan, vetoaa omaan väsymykseen ja sanoo, ettei käy, vaan minun täytyy pestä heidän hampaat.
Lapsethan ovat tästä mallista oppineet, etten saa koskaan olla hetkeä rauhassa ja oikeasti jokainen kysymys ja pyyntö osoitetaan suoraan minulle. Olen aivan loppu. Mies voi kyllä viettää viikonloppuna yötä kaverilla, tehdä omia juttujansa päivisinkin ja olla tekemättä mitään kun minä hoidan asioita, mutta samaa en saa itse. Vinkkejä?
Kommentit (61)
Vierailija wrote:
Olin juuri ehtinyt huoneeseen, kun lapset alkoivat itkeä, että haluavat leikkimään huoneeseensa. Alakerrassa meillä ei ole yhtäkään lelua ja ollaan sovittu, että lelut ovat huoneessa. Joten tottakai annoin lasten mennä huoneeseen, koska en jaksanut kuunnella myöskään sitä huutoa, joka seurasi. Ja sanoin nimenomaan, että voi mennä OMAAN huoneeseensa, sanoin sen vielä miehellekin erikseen. Sitten kun lapset ravasivat siellä ja mies ei kertaakaan sanonut mitään, niin oli mun syytä, että ne häiritsi ja minun olisi pitänyt ”lopettaa se”. Miksei mies voinut hakea lapsia alas ja sanoa, että ette antaneet äidin olla rauhassa niinkuin sovittiin, joten tämä on seuraus. Tai mennä vahtimaan, ettei lapset tule edes huoneeseen. Sen sijaan mies istui tekemättä mitään ja syytti minua. Sillä lapset oppii, että äiti antaa huomiota kun menee häiritsemään. Kyllä isän ois pitänyt mun mielestäni kieltää tavalla tai toisella ja ESTÄÄ se. Mitä järkeä mu
No sano se sille miehelle äläkä täällä tuuskuta. Sano niille lapsille, omaan huoneeseen nyt. Nyt äiti tekee muuta ja ovi kiinni, itkekööt ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Mulla sama paitsi lapsi ei edes ole minun eikä omia ole. Pitää silti änkeä tänne vaikka haluaisin olla yksin, lupaa lähteä puistoon lapsen (5v) kanssa mutta on 15 min ja tulee takaisin.
Tyttö pompottaa isäänsä mennen tullen ja ei suostu nukkumaan ennen kun 20 kertaa saanut jotain pyytämäänsä asiaa ja silittelyä ja lohduttelua kun alkaa itkemään ilman syytä kun ei halua nukkua ja tietää että isä kyllä nousee kun vähänkään inahtaa. Ihan loppu tähän kuvioon ja en tästä syystä halua yhdessä asua mutta mies tulee silti tytön kanssa tänne, enkä voi oikeen sanoakkan että älä ota tyttöä mukaan..
En katselisi hetkeäkään.
Nappaa sitä korvalehdestä ja karjaise sen korvaan niin kovaa kuin lähtee, että NYT ÄIJÄNPERKELE ALAT OTTAMAAN VASTUUTA LAPSISTA. Sitten raahaat sen siitä korvalehdestä lasten luo ja sanot, että aika alkaa NYT. Itse voit häipyä vaikka lukemaan kirjaa tai lenkille. Ei noin pässinpäille auta muu kuin lähes väkivaltainen kommunikointitapa. Mammansa pilalle passaamia paskahousuja.
Vierailija wrote:
Nappaa sitä korvalehdestä ja karjaise sen korvaan niin kovaa kuin lähtee, että NYT ÄIJÄNPERKELE ALAT OTTAMAAN VASTUUTA LAPSISTA. Sitten raahaat sen siitä korvalehdestä lasten luo ja sanot, että aika alkaa NYT. Itse voit häipyä vaikka lukemaan kirjaa tai lenkille. Ei noin pässinpäille auta muu kuin lähes väkivaltainen kommunikointitapa. Mammansa pilalle passaamia paskahousuja.
Ja jos tämä ei tuota tulosta, ota avioero ja mies saa pitää lapsia luonaan puolet ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on tosi tyypillistä vastuunvälttelyä miehille, ikävä kyllä.
VIKA EI OLE NAISISSA VAAN MIEHISSÄ ITSESSÄÄN.
Yksikään mies ei kehtaisi käyttäytyä noin toista miestä kohtaan.
Vierailija wrote:
Ei muuta kuin varaamaan kylpylä viikonloppua ja mies jää lasten kanssa kotiin.
ON imaa pidelly.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset isän kanssa lapsiportin taakse alakertaan. Äiti yläkertaan vasramelukuulokkeet päässä.
Vierailija wrote:
Juu, tuttua. Jos minä menen tekemään vaikka jotain pihahommaa, lapset haluaa mukaan. Jos mies menee tekemään pihahommaa, lapset haluaa jäädä minun kanssa tekemään sisähommaa. Jos menen päiväunille, kohta on joku hyppimässä päälle, jos yritän tehdä omaa harrastusta niin takuulla joku tulee siihen viereen näpräämään tai kysymään jotain. Tai alkaa kuulua joku hirveä huuto olohuoneesta kun lapset tappelee tai hilluu muuten. Mies kyllä yleensä yrittää edes, toisin kuin ap:n mies, mutta vähän viiveellä ja on myös ankarampi lapsille ja usein tiuskii heille, joten ei ihme että lapset haluaa mieluummin tulla äidin mukaan. Mies ei toki itse hoksaa ollenkaan mikä on ongelma.
En mäkään hoksaa mikä on ongelma. Mies varmaan odottaa, että saisit itse ratkaistua asian lasten kanssa, siksi toimii "viiveellä". Sä olet itse tuon kiltin ja kivan roolin kehittänytitsellesi ja nyt miehen, jota nimität ankaraksi ja tiuskivaksi, pitäisi sut tulla siitä pelastamaan? Mutta ei toki ankarasti, vaan jotenkin sun tavalla, mitä et itse kuitenkaan tee, eikö vaan?
Kyllä tuossakin asiassa lapset tarvitsee toistoja. Opetat niille, että jos sä nukut niin sua ei herätetä. Ja joo, voi se vaatia vähän tiukkana oloakin. En voi kuvitella itse mitään päällä pomppimista päikkäreillä! En ikinä antaisi kenenkään, edes lasten, kohdella mua niin! Lapset eivät sitä tiedä ja testaavat toki rajoja. Siinä vaiheessa heille sanotaan TIUKASTI, jopa tiuskien, niin monta kertaa kuin se vaatii, että LOPETA.
Ja toinen juttu. Lopeta myös se pieniltä lapsilta kysyminen, että mitä he haluavat tehdä. Vanhempi päättää onko lapsi sisällä vai ulkona. Sinäkin olet aikuinen, ei vain miehesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No oleellistahan tässä jutussa on tuo vetelä ja itsekäs mies, joka mieluummin hennaa puhelimella tai katsoo TV:tä tms. viihdyttää itseään. Oma mukavuus menee kaiken edelle. Jostain syystä juuri miehille tyypillistä käytöstä, itseoikeutettua vetelyyttä. Mies tiesi, että toinen tarvitsee lepoa ja että vastuu lapsista on hänellä, mutta selitti toimettomuutensa itselleen parhain päin. Sillä ei ole mitään merkitystä, onko se lasten huone ylä- vai alakerrassa, kun vastuu lapsista oli sillä hetkellä miehellä.
Käsittämätöntä miehen puolustelua täällä. Itselläkin kokemusta samanlaisesta vetelyydestä miehen puolelta ja se on arjessa hyvin kuormittavaa. Totta kai ne lapset häiritsee äitiä, kun isä on toimeton ameeba naama kiinni ruudussa. Jos pienten lasten kanssa ei mitään tee eikä heille anna huomiota, niin tietysti he hakeutuvat sen toisen vanhemman luo. Miehelle se on win-win, kun tekemättä mitään lapset automaatti poistuvat häiritsemästä. Miksi vaivautua kieltämään häiritsemästä, kun sitten saa ne lapset omiksi vaivoikseen.
Tämmösen itsekkyyden ja välinpitämättömyyden kanssa moni nainen joutuu arjessaan painimaan. Puhumattakaan siitä, että toinen asettaa oman mukavuutensa puolisonsa jaksamisen ja lastensa hyvinvoinnin edelle. Ei tarvi erojen määrää ihmetellä. Kuka näiden saamattomien lusmujen kanssa haluaa lapsia kasvattaa?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Lapset kinusivat samaan kerrokseen leikkimään omaan huoneeseen ja kun sanoin, että voivat tulla huoneeseensa, niin lapset ampaisivat samantien sinne missä itse olin.
Kuinka monta huonetta pienillä muksuilla pitää olla?
Lapset voivat tulla yläkertaan omaan huoneeseensa (ilm yhteinen), ei äidin huoneeseen.
Ne olisivat voineet olla siellä missä isäkin eikä antaa lupaa tulla sinne yläkertaan. Tai isä olisi voinut lähteä jopa niiden lasten kanssa ulos.
Tai isä olisi voinut hoitaa hommansa eli tulla lasten mukana ylös heitä kaitsemaan. Lapsia ei voi hoitaa etänä, ei nojatuolista huutelemalla eikä alakerrasta käsin. Pitää mennä lähelle, mennä mukaan, pysyä kuulolla ja tilanteen tasalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Juu, tuttua. Jos minä menen tekemään vaikka jotain pihahommaa, lapset haluaa mukaan. Jos mies menee tekemään pihahommaa, lapset haluaa jäädä minun kanssa tekemään sisähommaa. Jos menen päiväunille, kohta on joku hyppimässä päälle, jos yritän tehdä omaa harrastusta niin takuulla joku tulee siihen viereen näpräämään tai kysymään jotain. Tai alkaa kuulua joku hirveä huuto olohuoneesta kun lapset tappelee tai hilluu muuten. Mies kyllä yleensä yrittää edes, toisin kuin ap:n mies, mutta vähän viiveellä ja on myös ankarampi lapsille ja usein tiuskii heille, joten ei ihme että lapset haluaa mieluummin tulla äidin mukaan. Mies ei toki itse hoksaa ollenkaan mikä on ongelma.
En mäkään hoksaa mikä on ongelma. Mies varmaan odottaa, että saisit itse ratkaistua asian lasten kanssa, siksi toimii "viiveellä". Sä olet itse tuon kiltin ja kivan roolin kehittänytitsellesi ja nyt
Se ankaruus ja viive tulevat siitä, että mies on laiska ja yrittää hoitaa lapsia istumalla nojatuolissa. Kun se ei viitsi nostaa pyllyään sohvasta niin se karjuu. Ja koska se ei oikein ole tilanteen tasalla, se yrittää vihaisuudella hiljentää lapset olemaan ”kiltisti”.
Nyt siis miehelle kurinpalautus, ei saa laiskotella omalla hoitovuorollaan. Pylly ylös sohvasta, ja vaikka rätti käteen ja siivoilemaan, jos ei jaksa osallistua lasten touhuihin. Niin ne äiditkin hommaa hoitaa, multitaskaten ja käsivarren mitan päässä lapsista, tai ainakin näköetäisyydellä.
Sisareni perheessä oli sama. Nykyisin lapset ovat jo aikuisia, mutta kertovat äidilleen asiansa ja huolensa, kysyvät mielipidettä jne. Äidille ja omille sisaruksille kertomisen jälkeen sanotaan suuremmatkin uutiset sitten myöhemmin "muulle perheelle" eli isälle ja meille muille lähellä asuville sukulaisille.
Lapsenlapsestaankin isä sai kuulla samalla kuin kaikki muutkin, kun äiti oli tiennyt jo pitkään. Siitä hän vähän loukkaantui, joten lapset alkoivat ilmoittamaan asioita (perheenlisäyksen ohella häitä, eroja, muuttoja, valmistumisia ym) meille muille vähän myöhemmin kuin isälle. Silti äiti on edelleen se jolle ensimmäiseksi sanotaan ja jonka kanssa keskustellaan tärkeistä asioista, isä saa sitten ilmoituksen vähän jälkeenpäin.
Kaksi lapsista on itse sanonut että välittää kyllä isästään mutta kokee äidin paljon läheisemmäksi. Isä on se jonka kanssa on ihan kiva small talkata ja joka on "mukana" kun tehdään jotain tai juhlitaan koko perheen kesken. Äiti ja sisarukset taas ovat niitä joiden kanssa halutaan viettää myös yhteistä tai kahdenkeskistä laatuaikaa, mennä ravintolaan tai lomalle ym.
Isä on harmitellut sitäkin, miten yksi lapsista kääntyy yleensä takaisin ja tulee "paremmalla ajalla", jos ajaa käymään vanhemmillaan eikä äitinsä ole kotona. Sen sijaan äidin kanssa lähdetään mielellään vaikka kahdestaan kahville.
Eivät itse osaa sanoa mistä tuo etäisyys johtuu, kun isänsä on ihan "mukava kaveri" eikä mitenkään tuomitse heidän elämänvalintojaan. Itse ajattelen, että juuri isän vetäytyminen kasvatusvaiheessa aiheutti tuon, sen verran yleistä se on kaikilla lapsilla. Tietenkin on mahdollista, että taustalla on myös jotain mistä minä en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kymmeniä viestejä, joissa otetaan annettuna, että se mies nyt vaan on siellä alakerrassa ja miehen hoitovuoro niinku tietysti loppuu siihen, jos lapset ei ole siinä miehen vieressä.
Kai se mies pystyy siirtymään yläkertaan, jos työt (lasten vahtiminen) siirtyy sinne? Mikä sitä miestä piteli siellä alakerrassa?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Sinä huudat miehelle, että hakee lapset sinun luota pois. Jos ei kerralla usko niin toistat tätä niin pitkään, että toimii. Sinäkin voit mennä viikonloppureissuille kun ilmoitat vain miehelle, milloin et ole kotona. Näin minä olen toiminut.
En ole ap mutta olen kokeillut tätä. Lapsi alkaa vain itkemään että haluaa äidin, haluaa äidin ja tässä vaiheessa mieheni luovuttaa ja häipyy että kun kerran isä ei kelpaa niin lähden lenkille/kauppaan/kaverille.
Tuommoisella ukolla ei tee mitään. Lähtisin kävelemään, koska olisin yksinhuoltaja joka tapauksessa.
Mä tein noin! Elämäni paras päätös.
Todella outoa, että meillä lapset ns. tottelevat äitiä. Jos sanon, että nyt minä ompelen rauhassa tämä paidan, niin lapset eivät tule häiritsemään, vaikka koko ajan näkevät minut koneella. Tai jos sanon, että nyt luen tenttiin, niin saan lukea häiriöttä.
Vierailija wrote:
Mulla sama paitsi lapsi ei edes ole minun eikä omia ole. Pitää silti änkeä tänne vaikka haluaisin olla yksin, lupaa lähteä puistoon lapsen (5v) kanssa mutta on 15 min ja tulee takaisin.
Tyttö pompottaa isäänsä mennen tullen ja ei suostu nukkumaan ennen kun 20 kertaa saanut jotain pyytämäänsä asiaa ja silittelyä ja lohduttelua kun alkaa itkemään ilman syytä kun ei halua nukkua ja tietää että isä kyllä nousee kun vähänkään inahtaa. Ihan loppu tähän kuvioon ja en tästä syystä halua yhdessä asua mutta mies tulee silti tytön kanssa tänne, enkä voi oikeen sanoakkan että älä ota tyttöä mukaan..
Ei kai kukaan väkisin luoksesi tule jos sanot, että nyt ei kyllä sovi?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Lapset kinusivat samaan kerrokseen leikkimään omaan huoneeseen ja kun sanoin, että voivat tulla huoneeseensa, niin lapset ampaisivat samantien sinne missä itse olin.
Kuinka monta huonetta pienillä muksuilla pitää olla?
Lapset voivat tulla yläkertaan omaan huoneeseensa (ilm yhteinen), ei äidin huoneeseen.
Ne olisivat voineet olla siellä missä isäkin eikä antaa lupaa tulla sinne yläkertaan. Tai isä olisi voinut lähteä jopa niiden lasten kanssa ulos.
Tai isä olisi voinut hoitaa hommansa eli tulla lasten mukana ylös heitä kaitsemaan. Lapsia ei voi hoitaa etänä, ei nojatuolista huutelemalla eikä alakerrasta käsin. Pitää mennä lähelle, mennä mukaan, pysyä kuulolla ja tilanteen tasall
Ei niiden lasten kanssa tarvitse olla liimattuna 24/7. Lapsia voi, ja on aina ennenkin hoidettu "etänä". Joku 2000-luvulla syntynyt suorittaja vanhempi vain voi sanoa mitään noin typerää. Luuletko, että sun kanssa on äiti tai isä leikkinyt ja ohjannut vierestä, kun kotityöt on pitänyt tehdä niissä puitteissa mitä silloin on ollut? Saati joskus kymmeniä vuosia sitten? Ei ihme, että nykyään lapsilta puuttuu kunnioitus toista kohtaan ja myös mielikuvitus. Teet karhunpalveluksen, kun pienelle alle kouluikäisille lapselle annat vastuun perheen ajankäytöstä ja opetat, että muita ihmisiä saa kohdella sen mukaan mitä itseä sattuu huvittamaan. Menetkö itse vinkumaan nukkuvan miehen viereen, että nyt MÄ haluan, että tehdään jotain kivaa yhdessä ja jos ei suostu niin hypit hänen päällään? Jos et niin miksi annat ymmärtää lapsille, että noin on ok toimia? Sinä se laiska olet joka annat itseäsi kohdella noin ja väistät kasvatusvastuun. Ei se ole kenenkään muun vika. Ei varsinkaan sen miehen joka tekee juuri niin kuin pitää, juuri niin kuin normaalisti ihmiset toimii tuossa tilanteessa. Jos on keskittynyt johonkin niin automaattisesti ignooraa hetken jos toinen tulee siihen selittämään jotain ihan merkityksetöntä ja kerjää huomiota, sitten luultavasti aika pian ärsyyntyy.
Alue: Aihe vapaa
Ihan klassinen tilanne, jossa vanhempi uupuu kun ei osaa sanoa ei. Ei ole koskaan sanonut, aina taipunut pieneenkin nyyhkyyn ja tässä tulos. Et voi yht äkkiä sun väsymyksen takia olettaa että lapset kuuntelee, kun et ole sitä muutenkaan vaatinut. Älä ole munaton.