Lue keskustelun säännöt.
Mikä saisi sinut käymään kirkossa?
18.10.2023 |
Sunnuntaiaamun jumalanpalveluksissa on paljon tyhjiä penkkejä. Miksi niin harva käy enää nykyään kirkossa? Pitäisikö jumalanpalveluksia uudistaa vai pitäisikö niitä jatkaa kuten ennen ja hyväksyä, ettei ihmisiä vaan kiinnosta?
Mikä saisi sinut käymään kirkossa?
Kommentit (464)
Miksi neutraalit lauseet ei mene läpi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on asiatonta?
Koko kristinuskon idea on Jumalan sanan noudattamisessa.
Vaatisi a) Parempia todisteista jonkun jumalan olemassaolosta kuin mitä kellään on toistaiseksi ollut tarjota.
b) jonkun sortin mielenhäiriön.
Kyseisessä rakennuksessa on tullut kyllä käytyä pariin kertaan kun joku tuttu, jonka tasan tarkkaan tietää olevan ateisti, on edelleen kirkon kirjoissa ja mennyt naimisiin siellä puolisoaan miellyttääkseen. Uskontoon kuulumattomien määrä nousee n. 1% joka vuosi ja väitän todellisen lukeman olevan ainakin siinä 10-20% korkeampi ihan vaan sen perusteella miten monta tuollaista em. tyyppiä tunnen.
Vierailija wrote:
Jos Jeesus on niin en tee itsemurhaa ulosottolaitoksen takia
Jeesus on voinut olla olemassa, mutta mikä kaikki muu on totta.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ainakin seurakuntatoiminnassa tuntuu olevan töissä niin hyveellisiä ihmisiä, etten kerta kaikkiaan kehtaa mennä sinne. Tunnen olevani liian ”paha”, maallistunut, osallistuakseni. Kirkkoon en uskaltaudu samasta syystä. Tuntuu, että vähintäänkin pitäisi olla uskossa että menisi.
Haluisin, mutta jollain tavalla se on niin elämästä(ni) erkaantunutta, etten uskalla.
Tunnistan itseni tuosta ajatuksesta. Ennen uskoontuloa en uskaltanut mennä kirkkoon, huumorilla sanoinkin, että jos menisin, niin syttyisin varmaan palamaan - niin syntinen koin olevani.
Sitten jossain vaiheessa kuitenkin murruin (ihan omassa kotonani), sain syntini anteeksi. Koin siis sellaisen armon ja anteeksiannon kun rukoilin. Jossain vaiheessa hakeuduin seurakuntaan ja vieläkin ajattelin olevani paljon huonompi kuin muut. Pikkuhiljaa kuitenkin ymmärtänyt, että ei ne muut siellä ole sen pare
Onko tämä "sielunvihollinen" sinun kanssasi parhaillaan samassa huoneessa? Jutteletko useinkin sen kanssa? Ei jestas, miten pöpiä porukkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutut virret. Ehkä semmoinen reipas laulanta!
a Päivät pitkät kun otat vastaan oikeilta kanavilta infoa, voit havannoida lukemattomia ihmekertomuksia.
b Ateisti Reinikainenkin sanoi että pitäisi kuolla että tulisi uskoon.Sitten hän kävi tuonelassaretkellä ja elämä muuttui täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ainakin seurakuntatoiminnassa tuntuu olevan töissä niin hyveellisiä ihmisiä, etten kerta kaikkiaan kehtaa mennä sinne. Tunnen olevani liian ”paha”, maallistunut, osallistuakseni. Kirkkoon en uskaltaudu samasta syystä. Tuntuu, että vähintäänkin pitäisi olla uskossa että menisi.
Haluisin, mutta jollain tavalla se on niin elämästä(ni) erkaantunutta, etten uskalla.
Tunnistan itseni tuosta ajatuksesta. Ennen uskoontuloa en uskaltanut mennä kirkkoon, huumorilla sanoinkin, että jos menisin, niin syttyisin varmaan palamaan - niin syntinen koin olevani.
Sitten jossain vaiheessa kuitenkin murruin (ihan omassa kotonani), sain syntini anteeksi. Koin siis sellaisen armon ja anteeksiannon kun rukoilin. Jossain vaiheessa hakeuduin seurakuntaan ja vieläkin ajattelin olevani paljon huonompi kuin muut. Pikkuhiljaa kuitenkin ymm
Valitettavaa, ettei henkimaailman todellisuus sulle avaudu. Sielunviholliselle on rumempikin nimi olemassa, mutta en viitsi tähän kirjoittaa. Ja se "puhe" on niitä negatiivisia ajatuksia, jotka yrittävät erottaa meidät Jumalasta. Ei siis mitään oikeaa puhetta. Samalla tavalla Jumalakin "puhuu" uskoville ja me uskovat puhutaan Jumalalle, kun me rukoillaan. Kyllä, keskustelen joka päivä rukoillessani Jumalan kanssa, mutta en juttele sielunvihollisen, eli s*tanan kanssa.
Mulle henkimaailman todellisuus on arkipäivää, eikä mielenterveydessäni ole mitään pielessä. Ihan normaali työssäkäyvä perheenäiti olen. Itselleni on yhtä ihmeellistä, että miten joku ei usko Jumalaan tai koe sitä henkimaailman todellisuutta.
"Onko tämä "sielunvihollinen" sinun kanssasi parhaillaan samassa huoneessa? Jutteletko useinkin sen kanssa? Ei jestas, miten pöpiä porukkaa..."
Ylläolevaan kommenttiin vastaus:
Valitettavaa, ettei henkimaailman todellisuus sulle avaudu. Sielunviholliselle on rumempikin nimi olemassa, mutta en viitsi tähän kirjoittaa. Ja se "puhe" on niitä negatiivisia ajatuksia, jotka yrittävät erottaa meidät Jumalasta. Ei siis mitään oikeaa puhetta. Samalla tavalla Jumalakin "puhuu" uskoville ja me uskovat puhutaan Jumalalle, kun me rukoillaan. Kyllä, keskustelen joka päivä rukoillessani Jumalan kanssa, mutta en juttele sielunvihollisen, eli s*tanan kanssa.
Mulle henkimaailman todellisuus on arkipäivää, eikä mielenterveydessäni ole mitään pielessä. Ihan normaali työssäkäyvä perheenäiti olen. Itselleni on yhtä ihmeellistä, että miten joku ei usko Jumalaan tai koe sitä henkimaailman todellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
"Onko tämä "sielunvihollinen" sinun kanssasi parhaillaan samassa huoneessa? Jutteletko useinkin sen kanssa? Ei jestas, miten pöpiä porukkaa..."
Ylläolevaan kommenttiin vastaus:
Valitettavaa, ettei henkimaailman todellisuus sulle avaudu. Sielunviholliselle on rumempikin nimi olemassa, mutta en viitsi tähän kirjoittaa. Ja se "puhe" on niitä negatiivisia ajatuksia, jotka yrittävät erottaa meidät Jumalasta. Ei siis mitään oikeaa puhetta. Samalla tavalla Jumalakin "puhuu" uskoville ja me uskovat puhutaan Jumalalle, kun me rukoillaan. Kyllä, keskustelen joka päivä rukoillessani Jumalan kanssa, mutta en juttele sielunvihollisen, eli s*tanan kanssa.
Mulle henkimaailman todellisuus on arkipäivää, eikä mielenterveydessäni ole mitään pielessä. Ihan normaali työssäkäyvä perheenäiti olen. Itselleni on yhtä ihmeellistä, että miten joku ei usko Jumalaan tai koe sitä henkimaailman todellisuutta.
Eli siis sinulla on negatiivisia ja positiivisia ajatuksia etkä puhu kenenkään kanssa. Kun käytät tuollaisia termejä niin tulee kuva että sulla olisi jonkun sortin aito keskusteluyhteys ja se (varmasti olet samaa mieltä tästä) antaa varsin hullun kuvan.
Vierailija wrote:
No jos löytyy uskonto, jossa homoseksuaaleja ei vihata, niin varmaan kävisin jonkinlaisessa jumalanpalveluksessa tutustumassa ko. uskontoon.
Kiitos mielipiteestäsi, varmaan tiedät oman elämäsi.
Kuitenkin yleisellä tasolla on niin, että juuri sinä aikana kun luterilainen kirkko on ruvennut hyväksymään homoseksuaalisuuden on kirkon suosio romahtanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisten häät ja hautajaiset. Muuten minut voisi houkutella sinne vaikkapa rahalla.
"Koko väittely siitä, että kuka saa olla alkuperäinen kirkko, on jotenkin lapsellinen. Kirkkokunnat on ihan ihmisten tekemiä, ei niissä mitään alkuperäistä ole."
Kirkkokunnat on tosiaan ihmisten tekemiä, mutta alkuperäinen kirkko oli/on Kristuksen itsensä perustama. Siksi on kaukana lapsellisesta miettiä, mikä kirkoista on aito ja alkuperäinen. Miksi uskova kuuluisi mihinkään ihmisten perustamaan kirkkoon, jos vaihtoehtona on kuulua siihen alkuperäiseen Kristuksen kirkkoon, jota tuonelan portit ei voita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuomas-messu saa käymään. Erilainen.
Kirkossa käyvät varmaankin uskonnolliset ihmiset. Eivät ateistit kirkoissa käy. Olen uskonnollinen, mutta käyn kirkossa melko harvoin. Pitäisi käydä useammin, kirkossa itselleni tulee tietynlainen rauha.
Nyt jälkeen koronan ja turvaväliaikojen tuntuu inhottavalta ajatukselta istua lähekkäin tuntemattomien ihmisten kanssa. Etenkin kun ohjelmaan kuuluu laulamista. Ja lapsia. Vähintäänkin pitäisi olla maski kaikilla.
Vierailija wrote:
Jos tehtäisiin sellainen uudistus että kirkko sanoutuisi irti Taroteista, joogasta ja muusta hörhöilyista, alkaisi saarnata synnistä, parannuksen teosta ja Jeesuksen tulemisen odottamisesta.
Minkälainen ajatusmaailma on ihmisellä, joka haluaisi mennä kirkkoon jos siellä kuulisi "saarnaa synnistä"? Kaikenlaisia mielihaluja sitä voikin olla. Kunhan ihmettelen.
Jos siellä kävisi joku saarnaaja, jolla on parantamisen armolahja, eli ihmeparanemisia ym suuria Jumalan ihmeitä tapahtuisi kokouksissa, olisi profetiointia, Jumalan kirkkaus ilmestyisi sinne jne. Mutta Suomessa ei näitä suuria Jumalan naisia ja miehiä juurikaan ole, koska kaikki ovat niin syntisiä, alhaisia ja pahoja, henkisesti kehittymättömiä ulkokultaisia leipäpappeja ym fariseuksia.
Näin tiktok-aikakautena voisi olla 5 minuutin pikamessuja, joissa ei olisi pitkiä rukouksia vaan hyvin lyhyitä juttuja. Eiköhän se saisi ihmiset käymään kirkoissa. Lisäksi kaikki nykyaikaan sopimattomat asiat pois.
Eli melko tekemätön paikka. Suurin osa nuorista kun ei tunne mitään yhteyttä kirkkoon tai kristinuskoon puhumattakaan kristillisistä arvoista tai kristillisestä perinteestä. Se tässä on se ongelma.
Mikä sitten minut saisi kirkkoon? Jos olisi ilmaisia konsertteja tai edes sellaisia joihin saisi alennuslippuja. Mielelläni olisin mennyt Diandraa katsomaan, mutta 33 euroa on aivan liikaa. Jos olisin saanut työttömänä alennuslipun niin olisin ilosta kirkuen mennyt katsomaan. Kirkkohan voisi järjestää ulkoilmatapahtuman vaikkapa ensi kesänä. Silloin olisi alhaisempi kynnys mennä kirkolliseen tilaisuuteen.
Opin 1980-luvulla peruskoulussa kauniita vanhoja virsiä ja pyhäkoulussa raamatunkohtia senaikaisilla käännöksillä. Sekä virsistä että Raamatusta on karsittu vanhahtavaa kieltä pois kovalla kädellä ja monien virsien sävelkulkuja on muutettu. Minulla ei ole mitään tunnesiteitä tai muistoja kiinni uudistuksissa, vaan ne ovat pelkästään ärsyttäviä. Pysyn loitolla jumalanpalveluksista.