Mikä saisi sinut käymään kirkossa?

Vierailija wrote:

"Koko väittely siitä, että kuka saa olla alkuperäinen kirkko, on jotenkin lapsellinen. Kirkkokunnat on ihan ihmisten tekemiä, ei niissä mitään alkuperäistä ole."

Kirkkokunnat on tosiaan ihmisten tekemiä, mutta alkuperäinen kirkko oli/on Kristuksen itsensä perustama. Siksi on kaukana lapsellisesta miettiä, mikä kirkoista on aito ja alkuperäinen. Miksi uskova kuuluisi mihinkään ihmisten perustamaan kirkkoon, jos vaihtoehtona on kuulua siihen alkuperäiseen Kristuksen kirkkoon, jota tuonelan portit ei voita?

No mutta kukas ahneen ja vallanhimoisen pappis-säädyn ökyelämän rahoittaisi?

Sinä julkea kerettiläinen, papit pistävät yllesi kirkon kirouksen.

Vierailija wrote:

Jos siellä kävisi joku saarnaaja, jolla on parantamisen armolahja, eli ihmeparanemisia ym suuria Jumalan ihmeitä tapahtuisi kokouksissa, olisi profetiointia, Jumalan kirkkaus ilmestyisi sinne jne. Mutta Suomessa ei näitä suuria Jumalan naisia ja miehiä juurikaan ole, koska kaikki ovat niin syntisiä, alhaisia ja pahoja, henkisesti kehittymättömiä ulkokultaisia leipäpappeja ym fariseuksia.

Puhut ihan kuin ulkomailla olisi yhtään enemmän ihmeparantajia. Ei ole. Jos olisi ja ne oikeasti voisivat parantaa uskon avulla niin lakattaisiin aika äkkiä kouluttamasta lääkäreitä ja hoidettaisiin koko terveydenhuolto papiston voimin. Kirkkaudesta en tiedä mut varmaan paremmat valaistukset sitten jenkkikirkoissa. 

Voi viittu, Raamattu ja Koraani perustuu käsittämättömän sairaille valheille. Jotkut pölvästit haluaa uskoa satuihin. Hah hah!

Vierailija wrote:

Nyt jälkeen koronan ja turvaväliaikojen tuntuu inhottavalta ajatukselta istua lähekkäin tuntemattomien ihmisten kanssa. Etenkin kun ohjelmaan kuuluu laulamista. Ja lapsia. Vähintäänkin pitäisi olla maski kaikilla. 

Jos olet tosissasi, niin mikä sinua inhottaa? Tappavan kulkutaudin vaara on tällä hetkellä hyvin pieni. Flunssia on toki liikkeellä.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Naispapit pois.

Mikset ole liittynyt sellaiseen kirkkokuntaan jossa ei ole naispappeja? 

 

On jakautuneessa kristikunnassa se hyvä puoli, että jokaiselle halukkaalle löytyy hengellinen koti. Se näkyy reformaatiosskin. Alppien pohjoispuolinen kulttuuri poikkeaa etelänpuoleisesta. Naispappeuskin tulee sieltä, Pohjolan emäntien maailmasta ja tasa-arvosta, joka juontuu ilmastosta osittain.

Olet väärässä väittäessäsi, että jokaiselle halukkaalle löytyy hengellinen koti. Suomessa on esim. ainakin 5 luterilaista kirkkoa: ev.lut. kirkon lisäksi Lähetyshiippakunta, Seurakuntaliitto, Suomen tunnustuksellinen luterilainen kirkko ja Luterilainen Kristuksen seurakunta. Silti kaikki luterilaiset ei löydä niiden joukosta sopivaa: Jos pitää ev.lut. kirkkoa liian liberaalina, se ei tarkoita sitä että pystyisi allekirjoittamaan minkään muun luterilaisen kirkon opit. Ja jos on oikeasti luterilainen, vapaat suunnat, katolilainen ja ortodoksinen kirkko on ajatuksenakin täysin mahdoton.

Yksi protestanttisuuden suurista ongelmista onkin, että erimielisyydet johtaa aina uusien ja uusien kirkkojen perustamiseen.

Kirkossa on välillä päivystävä pappi, joka tarjoaa ilmaista keskusteluapua. Voisin varmaan mennä kokeilemaan jos joku kriisi sattuisi päälle ja kaipaisin kipeästi kuuntelijaa.

Silmiini osui Facebookissa video, johon oli kuvattu yhden iltamessun saarna. Pappi aloitti kertomalla omia muistojaan 90-luvun jääkiekko-otteluiden katsomisesta ja TPS:n mestaruuksista. Jossain välissä se osallisti kirkkokansaa kysymällä, kuinka moni kuulijoista on joskus käynyt paikan päällä katsomassa edes kerran jääkiekko- tai jalkapallo-ottelua. Melkein kaikki kädet nousi ylös.

Video (ja ilmeisesti saarnakin) kesti vähän yli puoli tuntia. Lopetin kuuntelemisen muutaman minuutin jälkeen, koska siihen asti pappi oli puhunut pelkästä jääkiekosta ja fanittamisesta, mainitsematta mitään uskontoon liittyvää lainkaan. Tarkoituksena oli kai saarnata tavalla, johon kuulijat voisi samaistua ja joka tulisi lähelle. Ilmeisesti jotkut pitää siitä, koska saarnat on niin usein sellaisia. Itse olen kuitenkin kuunnellut ihan liikaa tuollaista diipadaapaa: papin omia ajatuksia ja kokemuksia maallisista asioista, jotka koitetaan jonkun aasinsillan kautta liittää puoliväkisin johonkin uskonnolliseen teemaan. Miksi pitää puolen tunnin puhe, kun sen uskonnollisen sisällön voisi tiivistää muutamaan minuuttiin? Puolen tunnin aikana ajatukset lähtee harhailemaan moneen kertaan, jos pappi ei ole erityisen viihdyttävä tai puhu erityisen mielenkiintoisista asioista.

En mene kirkkoon niin kauan kun meno on tuollaista.

Käyn kirkossa pari kertaa vuodessa eli silloin kun tarjolla on joko simaa ja munkkeja tai makkaraa ja vohveleita. Maksu on vapaaehtoinen enkä maksa mitään.

En ole koskaan kuulunut kirkkoon ja olen ateisti. Nyt tänä kesänä ajattelin kuitenkin, että voisin käydä kurkkaamassa miltä näyttää oman paikkakuntani kirkossa, onhan se hieno rakennus ulkoapäin. Asiasta mitään tietämättä, varmistelin vielä kaverilta että saako kirkkoon ylipäätään noin vain astella sisään. Kuulema saa jos on ovet auki eikä oöe yksityistilaisuutta. Minäpä sitten reippaana tyttönä avoimista ovista kävelin sisään ihmettelemään ja heti sisempien ovien jälkeen takaa alkoi kuulua huhuilua että pääsymaksu 15e unohtui. Siellä olikin joku konsertti asia enkähän minä semmosesta tiennyt, kun ei ovilla kerrottu enkä ymmärtänyt googlailla etukäteen. Käännyin äkkiä pois ja en kyllä ole ihan heti menossa uudestaan.

Ei siihen ihmeitä tarvita. Käyn kirkossa muutaman kerran vuodessa, yleensä mukana on joku/kaikki lapseni ja/tai puolisoni. Olen kuulunut aina kirkkoon ja kuulun mielelläni. Olen kokenut, että minulla oli ns. tapakristitty kasvatus, mutta jälkeen päin olen ymmärtänyt, että ehkä kirkko ja seurakunta on ollut keskimääräistä enemmän elämässäni läsnä.

Jo lapsena kävin paljon seurakunnan tilaisuuksissa, koska äitini työskenteli hetken aikaa seurakunnalla kerhotoiminnassa. Itsekin olin srk kerhossa, koska äitini oli kotiäiti ennen kuin menin kouluun. Osallistuin paljon leireille, erilaisiin juhlapyhiin liittyviin tapahtumiin ym. Kävin myös alakouluikäisenä joskus kaverini kanssa srk järjestämällä retkellä erääseen kaupunkiin muualla päin Suomea. Samoin esiinnyimme ystäväni kanssa usein musiikkiesityksissä seurakunnan tilaisuuksissa myös kirkossa, kiersimme äitien- ja isänpäivänä ja ennen joulua vanhainkodeissa laulamassa ja soittamassa vanhuksille ym. Teininä olin paljon isosena. Kauneimmissa joululauluissa käyn joka vuosi vähintään kerran.

Sittemmin en ehtinyt opiskeluaikana tuollaiseen, mutta lasten myötä osallistumme aina kun se on jaksamisen ja ajankäytön kannalta järkevää ja tilaisuus houkuttelee. Kunnassamme on paljon toimintaa srk myös lapsiperheille ja lapsemme ovat käyneet myös kerhossa ja leireillä. Kannustamme mielellämme lapsia myös uskonnon asioihin, mutta emme harrasta kotona esim. ruokarukouksia tms. Juttelemme avoimesti asioista ja korostamme usein, että monessa asiassa on enemmän kyse arvopohjasta ja vertauksista kuin siitä, onko vaikka jokin Raamatun tapahtuma sellaisenaan täysin totta. Tästä syystä pystyn hyvin ymmärtämään sekä evoluutioteoriaa että Raamatun teemoja ja ajattelemaan, että jollakin tavalla asiat liittyvät yhteen. 

Uskontojen lakkauttaminen ehkä. Sais rauhassa käydä.

Jos järjestyisi joku tumma ja hunajainen miesääni laulamaan joululauluja, myös englanniksi. Sellainen Nat King Cole vaikka alkuun. Ja kokonainen lasi viiniä sen perinteisen hörpyn sijaan. Lähtisin.

Vierailija wrote:

"Koko väittely siitä, että kuka saa olla alkuperäinen kirkko, on jotenkin lapsellinen. Kirkkokunnat on ihan ihmisten tekemiä, ei niissä mitään alkuperäistä ole."

Kirkkokunnat on tosiaan ihmisten tekemiä, mutta alkuperäinen kirkko oli/on Kristuksen itsensä perustama. Siksi on kaukana lapsellisesta miettiä, mikä kirkoista on aito ja alkuperäinen. Miksi uskova kuuluisi mihinkään ihmisten perustamaan kirkkoon, jos vaihtoehtona on kuulua siihen alkuperäiseen Kristuksen kirkkoon, jota tuonelan portit ei voita?

Juutalaisten vainot alkoi heti kun Paavalin seuraajat kokivat Jeesuksen seuraajat kilpailijoikseen. Sitten kristityt lahkot alkoi tapella keskenään. Monet marttyyrit saivat surmansa kun olivat ensin hyökänneet muiden uskontojen tai muiden kristittyjen lahkojen kannattajien kimppuun.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

"Koko väittely siitä, että kuka saa olla alkuperäinen kirkko, on jotenkin lapsellinen. Kirkkokunnat on ihan ihmisten tekemiä, ei niissä mitään alkuperäistä ole."

Kirkkokunnat on tosiaan ihmisten tekemiä, mutta alkuperäinen kirkko oli/on Kristuksen itsensä perustama. Siksi on kaukana lapsellisesta miettiä, mikä kirkoista on aito ja alkuperäinen. Miksi uskova kuuluisi mihinkään ihmisten perustamaan kirkkoon, jos vaihtoehtona on kuulua siihen alkuperäiseen Kristuksen kirkkoon, jota tuonelan portit ei voita?

Juutalaisten vainot alkoi heti kun Paavalin seuraajat kokivat Jeesuksen seuraajat kilpailijoikseen. Sitten kristityt lahkot alkoi tapella keskenään. Monet marttyyrit saivat surmansa kun olivat ensin hyökänneet muiden uskontojen tai muiden kristittyjen lahkojen kannattajien kimppuun.

Siinä meillä vaihteeksi historianopetusta, joka on taattua av-laatua! Kertoisitko meille seuraavaksi vaikka yksisarvisista?

Vierailija wrote:

Silmiini osui Facebookissa video, johon oli kuvattu yhden iltamessun saarna. Pappi aloitti kertomalla omia muistojaan 90-luvun jääkiekko-otteluiden katsomisesta ja TPS:n mestaruuksista. Jossain välissä se osallisti kirkkokansaa kysymällä, kuinka moni kuulijoista on joskus käynyt paikan päällä katsomassa edes kerran jääkiekko- tai jalkapallo-ottelua. Melkein kaikki kädet nousi ylös.

Video (ja ilmeisesti saarnakin) kesti vähän yli puoli tuntia. Lopetin kuuntelemisen muutaman minuutin jälkeen, koska siihen asti pappi oli puhunut pelkästä jääkiekosta ja fanittamisesta, mainitsematta mitään uskontoon liittyvää lainkaan. Tarkoituksena oli kai saarnata tavalla, johon kuulijat voisi samaistua ja joka tulisi lähelle. Ilmeisesti jotkut pitää siitä, koska saarnat on niin usein sellaisia. Itse olen kuitenkin kuunnellut ihan liikaa tuollaista diipadaapaa: papin omia ajatuksia ja kokemuksia maallisista asioista, jotka koitetaan jonkun aasinsillan kautta liit

Heh, olen ihan täsmälleen samaa mieltä ja huomannut ihan saman. Joskus kuuntelen radion iltahartauksia ja siellä ihan sama. Useimmiten vielä puhutaan sellaisella tosi oudolla hartausnuotilla, ehkä tiedätte mitä tarkoitan. Sellainen hurskas puhenuotti, joka on todella raskas. Ja jutut ovat kuin päiväkoti-ikäisille. 

Joskus tosi kauan sitten kun kuuluin kirkkoon siellä oli pappi, jonka puheet olivat todella psykedeelistä tajunnanvirtaa. Siellä oli ufotkin mukana, joten se oli tavallaan ihan viihdyttävääkin kaikessa sekopäisyydessään. 

Vierailija wrote:

Silmiini osui Facebookissa video, johon oli kuvattu yhden iltamessun saarna. Pappi aloitti kertomalla omia muistojaan 90-luvun jääkiekko-otteluiden katsomisesta ja TPS:n mestaruuksista. Jossain välissä se osallisti kirkkokansaa kysymällä, kuinka moni kuulijoista on joskus käynyt paikan päällä katsomassa edes kerran jääkiekko- tai jalkapallo-ottelua. Melkein kaikki kädet nousi ylös.

Video (ja ilmeisesti saarnakin) kesti vähän yli puoli tuntia. Lopetin kuuntelemisen muutaman minuutin jälkeen, koska siihen asti pappi oli puhunut pelkästä jääkiekosta ja fanittamisesta, mainitsematta mitään uskontoon liittyvää lainkaan. Tarkoituksena oli kai saarnata tavalla, johon kuulijat voisi samaistua ja joka tulisi lähelle. Ilmeisesti jotkut pitää siitä, koska saarnat on niin usein sellaisia. Itse olen kuitenkin kuunnellut ihan liikaa tuollaista diipadaapaa: papin omia ajatuksia ja kokemuksia maallisista asioista, jotka koitetaan jonkun aasinsillan kautta liit

Mulla on sama tilanne. Nykyään tuntuu, että kirkossa puhutaan kaikesta muusta paitsi Jeesuksesta. Miksei kirkko voi keskittyä ydinsanomaansa edes messuissa? Kirkkokahvien jälkeen voisi pitää erillisen jääkiekkoillan, jos pappi tahtoo välttämättä puhua jääkiekosta.

Vierailija wrote:

Ehkä siinä pitäisi koko ajattelumaailman muuttua. Luterilainen usko on yhtä synnin pelkoa ja väärintekemisen anteeksipyytämistä. Jos usko olisi sellaista, että se tuo tukea ja iloa elämään, yhteisö olisi tukeva eikä tuomitseva niin sitten. Mutta niin kauan kun kivet tippuu taivaalta päähän ja eletään synnin pelossa ja tuskassa niin nukun mieluummin sunnuntaiaamuisin. 

Milloin olet ollut seurakunnassa viimeksi?

Olen ollut uskossa ja kirkon toiminnassa mukana 30 vuotta.  En ole kertaakaan havainnut mitään synnin pelottelua ja anteeksipyytämisiä, en tuomitsevaisuuta eikä kukaan tuskaile mistään eikä kivien tippumista ole ikinä kuvailtu eikä sillä uhkailtu.

Oikeesti, en ymmärrä näitä vanhakantaisia käsityksiä.  Aina haetaan näitä samoja, mutta omaa kokemusta ei edes ole, kun kirkossa kun käydään vain häissä ja hautajaisissa, jos silloinkaan.

Mummo 50 vuotta sitten puhui tämmöisiä, niinkö?

Jumalanpalvelukseen ei mikään, koska olen ateisti. 

 

Suvun ja ystävien vihkimiseen, ristiäisiin, hautajaisiin voin osallistua toki sujuvasti. Kysehän ei ole silloin minun uskosta kysymys. 

Joululaulujakin olen käynyt kuuntelemassa kirkossa (Grooveimmat joululaulut -konsertti).





 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ehkä siinä pitäisi koko ajattelumaailman muuttua. Luterilainen usko on yhtä synnin pelkoa ja väärintekemisen anteeksipyytämistä. Jos usko olisi sellaista, että se tuo tukea ja iloa elämään, yhteisö olisi tukeva eikä tuomitseva niin sitten. Mutta niin kauan kun kivet tippuu taivaalta päähän ja eletään synnin pelossa ja tuskassa niin nukun mieluummin sunnuntaiaamuisin. 

Milloin olet ollut seurakunnassa viimeksi?

Olen ollut uskossa ja kirkon toiminnassa mukana 30 vuotta.  En ole kertaakaan havainnut mitään synnin pelottelua ja anteeksipyytämisiä, en tuomitsevaisuuta eikä kukaan tuskaile mistään eikä kivien tippumista ole ikinä kuvailtu eikä sillä uhkailtu.

Oikeesti, en ymmärrä näitä vanhakantaisia käsityksiä.  Aina haetaan näitä samoja, mutta omaa kokemusta ei edes ole, kun kirkossa kun käydään vain häissä ja hautajaisissa, jos silloinka

Tämä psykedeelinen pappi kyllä puhui syntisten ylöstempaamisista tai vastaavista ja maalaili helvetin lieskoja. Mutta puheet olivat sen verran erikoisia, että niistä kukaan tuskin synnintuntoon tuli. Oli virassaan vielä 10 vuotta sitten eikä alue ole mikään lestadiolainen alue, jossa oli pappina. Kys henkilöllä oli yhteyksiä erittäin konservatiivisiin luterilaisiin piireihin ulkomailla. Joku tällainenkin kävi saarnaamassa, se vasta villiä olikin! Olin työni puolesta sitä seuraamassa.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ehkä siinä pitäisi koko ajattelumaailman muuttua. Luterilainen usko on yhtä synnin pelkoa ja väärintekemisen anteeksipyytämistä. Jos usko olisi sellaista, että se tuo tukea ja iloa elämään, yhteisö olisi tukeva eikä tuomitseva niin sitten. Mutta niin kauan kun kivet tippuu taivaalta päähän ja eletään synnin pelossa ja tuskassa niin nukun mieluummin sunnuntaiaamuisin. 

Milloin olet ollut seurakunnassa viimeksi?

Olen ollut uskossa ja kirkon toiminnassa mukana 30 vuotta.  En ole kertaakaan havainnut mitään synnin pelottelua ja anteeksipyytämisiä, en tuomitsevaisuuta eikä kukaan tuskaile mistään eikä kivien tippumista ole ikinä kuvailtu eikä sillä uhkailtu.

Oikeesti, en ymmärrä näitä vanhakantaisia käsityksiä.  Aina haetaan näitä samoja, mutta omaa kokemusta ei edes ole, kun kirkossa kun käydään vain häissä ja hautajaisissa, jos silloinka

Ohis, mutta pappien ja paikkakuntien välillä on isoja eroja. Jossain maaseudun yksipappisessa seurakunnassa meno voi olla ihan toista kuin Helsingissä, ja siihen väliin mahtuu vaikka mitä.

Tälläkin hetkellä esim. Kokkolan ruotsinkielisessä seurakunnassa kohisee, kun sinne tuli hiljattain seurakunnan historian ensimmäinen naispappi. Seurakunnassa on paljon lestadiolaisia ja saa nähdä, pistääkö se vauhtia ruotsinkielisten lestadiolaisten suunnitelmiin erota ev.lutista ja perustaa oma kirkko.