Mikä saisi sinut käymään kirkossa?

Vierailija wrote:

Tässäkin ketjussa on useampi kommentti, jonka kirjoittaja ei ymmärrä Jeesuksen opetuksesta yhtään mitään. Tietenkin naispapit, sateenkaariväki, ylipäätään kaikki kansat ovat kirkkoon tervetulleita. Kaikki ovat yhtä lailla Jumalan luomia. Tämä on kristillisyyden keskeisin sanoma. Miten asia voisi olla toisin?

Se että harjoittaa kristillisyyttä omassa elämässään, on paljon tärkeämpää kuin käydä kirkossa. Siis kirkkorakennuksessa. Tai jumalanpalveluksessa. Se että ymmärtää, mistä kristillisyydessä on kysymys, on tärkein opetus.

Et kai ihan oikeasti kirjaimellisesti luule, että on joku jumala, joka on luonut ihmiset?! Sivistä itseäsi niin pääset tuollaisista haitallisista kuvitelmista.

Filosofiaa opiskelemalla saa paljon paremmat ja kestävämmät elämä peruspilarit kuin taikauskoisesta huuhaasta.

Vierailija wrote:

Otan kantaa ekklesia-sanaan, vaikka se meneekin jo ohi topicin. Joka tapauksessa se tarkoitti kirjoittajilleen koolle kutsuttuja eli poliksen (Antiikin Kreikan kaupunkivaltion) kansankokousta.

Myöhemmät tulkinnat ovat sitten eri uskontokuntien tuotosta eli kirkon perustamissanat ovat katolisen kirkon tulkintaa, kun taas protestantit ovat tulkinneet kohdan sanalla seurakunta. 

Protestanttien on pakko tulkita ekklesia joksikin muuksi kuin kirkoksi, koska muuten he sulkisivat itsensä Kristuksen kirkon ulkopuolelle.

Miksi pitäisi käydä kirkossa? Soveltavan filosofian (etiikka) alalta löytyy paljon parempia ja PERUSTELTUJA elämänoppeja kuin kristillisestä perinteestä. Muinaisen aavikkoheimon kansanperinne vaan on aika tunkkaista ajattelua tämän päivän perspektiivistä. Vetoaa ehkä vähäjärkisiin ja hyvin autoritaarisiin persooniin. Sääli. Uskonnot voisivat jo jäädä historiaan.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

KIRKOT EI OLE MITÄÄN MUUTA KUIN HAISEVIA PERSEENREIKIÄ JA PAPPIEN SUUSTA LENTÄÄ ULOS PASSSKAA KUN HE LUKEVAT SAASTAISIA SAARNOJAAN...HYI HELLVETTI

Voiko omaa pahaa oloaan enää selvemmin sanoittaa? 

Hah hah! Miksi kuvittelet, että minulla olisi "paha olo"? Halveksin pappeja heidän saastaisten valheidensa takia. He eivät ole mitään muuta kuin alhaisia L-O-I-S-I-A ja iilimatoja, jotka imevät verta kansalaisten suonista. Yököttää kun ajattelenkin pappeja. Vihani heitä kohtaan leimuaa vahvana ja punaisena ikuisesti.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

En saa jostain syystä lainauksia toimimaan, mutta on kyllä huvittavaa lukea, kuinka täälläkin pohditaan ekklesia-sanan täsmällistä merkitystä. Jeesushan puhui arameaa, joten mitä syytä meillä on olettaa, että kreikankielinen sana ekklesia vastaisi täydellisesti sitä mitä Jeesus tarkoitti?

Jokatapauksessa tarkoittaa uloskutsuttua maailmasta, uutta isänmaata kohti suuntaamista, seurata johtajaa.

Lähteä niinkuin Aabrahan luvattuun maahan. Odottaen taivaallista kotimaata.

 

Onpa pitkälle viety tulkinta.

Miten niin? Se on Raamatullisen kristinuskon perusoppia.

Itse asiassa taidankin lähteä joku kerta kirkkoon. Se on jotenkin kaunis ajatus ja kirkot ovat rauhallisia. Varsinkin jos kirkko on sellainen vanha, keskiaikainen, antiikkinen. Sellaisissa paikoissa tuntuu pakahduttavan hienolta. Pidän kirkko- ja uskontojen historiasta.

Et kai oikeasti usko, että ajatuksen voimalla (rukous) on vaikutusta yhtään mihinkään? Varmaan siitä saa kuvitelman ja itselle kivan olen, että ikään kuin tekisi jotain jonkun hyväksi, mutta.. Kasva aikuiseksi.

Hämmentävää, että teitä taikauskoisia ihmisiä on edelleen olemassa. Suosittelen vaihtamaan uskonnon tieteelliseen maailmankuvaan. 

Ette kai te oikeasti usko kirjaimellisesti tällaiseen? Jeesus oli aikansa maagi - yksi monien joukossa. Tuona aikana se oli tavallista. Harmi, että kristinusko syrjäytti antiikin uskonnon. Se oli jotenkin ihmisläheisempi ja kaikkine jumal- ja muine hahmoineen viihdyttävä!

Jos Jeesus on niin en tee itsemurhaa ulosottolaitoksen takia

1. Raamattua selittävä saarna. Monilla papeilla on ikävä tapa aloittaa saarna kertomalla joku tarina omasta elämästään, nämä eivät ole kiinnostavia ja sen ajan voisi käyttää Raamatusta puhumiseen. Myös yleismaailmalliset aiheet ovat huonoja kirkkoon, muualtakin kuulee samat asiat. Jos kirkossa ei kuule oikeasti uskonnollista saarnaa, sinne ei ole mitään syytä erikseen tulla. 

2. Tutut virret. Varsinkin jouluna, adventtina ja pääsiäisenä ihmiset kaipaavat nostalgiaa ja sitä, että osaa laulaa mukana. 

Jos tulen joulukirkkoon, ja siellä puhutaan esim. ilmastonmuutoksesta (tärkeä aihe, mutta tästä kuulen muuallakin) ja musiikki on itselleni vierasta, kokemus on valtava pettymys. Siis lyhyesti: keskittykää Raamattuun, säilyttäkää perinteet.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Haluaisin kirkossa hiljentyä ja saada jotain sielulleni. En kuunnella liirumlaarumia jota oletan olevan tarjolla. 

Jumala tarjoaa elävää vettä ja elämän leipää. Sitävarten ne kirkot on.

 

Jumala tarjoaa sitä minulle luonnossa, tietyt paikat ovat pyhiä.

Kirkossa olen kokenut lähinnä sitä liirumlaarumia ja joskus kaupan päälle vielä outoa ihmissuhdepeliä. Ja kyllä, olen ihan oikeasti ravannut siellä kirkossa ja vieläpä useissa kirkoissa, erimerkkisissä sellaisissa.

Ainoa kokemani pyhä kokemus kirkossa oli metsäkirkko Lapissa.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Tässäkin ketjussa on useampi kommentti, jonka kirjoittaja ei ymmärrä Jeesuksen opetuksesta yhtään mitään. Tietenkin naispapit, sateenkaariväki, ylipäätään kaikki kansat ovat kirkkoon tervetulleita. Kaikki ovat yhtä lailla Jumalan luomia. Tämä on kristillisyyden keskeisin sanoma. Miten asia voisi olla toisin?

Se että harjoittaa kristillisyyttä omassa elämässään, on paljon tärkeämpää kuin käydä kirkossa. Siis kirkkorakennuksessa. Tai jumalanpalveluksessa. Se että ymmärtää, mistä kristillisyydessä on kysymys, on tärkein opetus.

 

Et kai ihan oikeasti kirjaimellisesti luule, että on joku jumala, joka on luonut ihmiset?! Sivistä itseäsi niin pääset tuollaisista haitallisista kuvitelmista.

Filosofiaa opiskelemalla saa paljon paremmat ja kestävämmät elämä peruspilarit kuin taikauskoisesta huuhaasta.

Kyse ei ole luulemisistani, vaan siitä, että se on kristinuskon opetus. Huomaa sana "usko". Uskossa on kyse uskomisesta. Ei tiedosta. Tässä ei ole ristiriitaa. Kyseessä on syllogismi. Ymmärrätkö? Kristillisyys on filosofia muiden joukossa. Ymmärrätkö?

Vierailija wrote:

Papit on oksettavia L-O-I-S-I-A, jotka valehtelee ammatikseen kansalle. Tyhmimmät kansalaiset rahoittaa noiden perrrkeleen L-O-I-S-T-E-N makean elämän. Kirkot on saastaisia lääviä, joissa papit levittää sairaita valheitaan ja tyhmimmät kuuntelee niitä.

Kirkkoon kuuluminen on vapaaehtoista ja samalla myös pappien palkan maksaminen. Mutta annas olla, sinäkin maksat veroillasi joka ikisen poliitikon aivopieruja etkä pääse niitä maksuja pakoon millään.

Yhteislaulua (jotain hauskempia kristillisiä biisejä kuin virsiä)

Vierailija wrote:

Itse asiassa taidankin lähteä joku kerta kirkkoon. Se on jotenkin kaunis ajatus ja kirkot ovat rauhallisia. Varsinkin jos kirkko on sellainen vanha, keskiaikainen, antiikkinen. Sellaisissa paikoissa tuntuu pakahduttavan hienolta. Pidän kirkko- ja uskontojen historiasta.

Tässä ketjussa on paljon todella vastenmielisiä, vihaisia ja herjaavia kirjoituksia. Voit olla varma, että nuo tuollaiset ihmiset eivät ainakaan siellä kirkonpenkissä istu, joten tosiaan, todennäköisesti kirkossa on rauhallista ja tyyntä.

Vierailija wrote:

Joka ainoa pappi, pastori, piispa, imaami ja rabbi joutuu helvetin ikuiseen tulimereen. Tervemenoa ja pitäkäähän hauskaa.

Tähän samaan päätyi Dante Jumalaisessa näytelmässään, missä jokainen työstään korvauksen ottanut pappi oli haudattu maahan pää alaspäin ikuisen tulen kärvennettäväksi.

Siinä paskiaiset sitten sätkivät ja kiljuivat ikuisesti.

Minua tämä mielikuva naurattaa ja ilahduttaa suuresti, niin paskasti ovat kaikki papit minua kohdelleet.

Pappien kannattaa siis ottaa nyt elävänä ilo irti ylellisestä ökyelämästä. sillä ikuisuus onkin heille sitten vähän kurjempi.

Toki varsin oikeudenmukainen mikäli todellisuudessa tapahtuu.

Vierailija wrote:

1. Raamattua selittävä saarna. Monilla papeilla on ikävä tapa aloittaa saarna kertomalla joku tarina omasta elämästään, nämä eivät ole kiinnostavia ja sen ajan voisi käyttää Raamatusta puhumiseen. Myös yleismaailmalliset aiheet ovat huonoja kirkkoon, muualtakin kuulee samat asiat. Jos kirkossa ei kuule oikeasti uskonnollista saarnaa, sinne ei ole mitään syytä erikseen tulla. 

2. Tutut virret. Varsinkin jouluna, adventtina ja pääsiäisenä ihmiset kaipaavat nostalgiaa ja sitä, että osaa laulaa mukana. 

Jos tulen joulukirkkoon, ja siellä puhutaan esim. ilmastonmuutoksesta (tärkeä aihe, mutta tästä kuulen muuallakin) ja musiikki on itselleni vierasta, kokemus on valtava pettymys. Siis lyhyesti: keskittykää Raamattuun, säilyttäkää perinteet.

"Jos kirkossa ei kuule oikeasti uskonnollista saarnaa, sinne ei ole mitään syytä erikseen tulla."

Näin voimakas saarnakeskeisyys on todella surullista. Eikö ehtoollisella, virsillä ja millään muulla todella ole mitään merkitystä? En itse ymmärrä tällaista saarnan korostamista lainkaan. Jokaisen on helppo kuunnella kotonaan opetuspuheita ja lukea uskonnollisia kirjoja juuri silloin kun omiin aikatauluihin parhaiten sopii. Tarjolla on paljon sellaista opetusta, joka on keskimääräistä saarnaa laadukkaampaa.

Sen sijaan ehtoollinen ja uskovien yhteys on sellaisia asioita, joita varten kannattaa nähdä vaivaa ja lähteä kirkkoon silloin kun siellä vietetään messua. Ehtoollista ei saa lainkaan etänä ja uskovien yhteys jää muutenkin puutteelliseksi, jos kaikki ei ole kokoontunut samaan tilaan. Ja vaikkei itse kokisi saavansa messuun osallistumisesta mitään irti, se että myös sinä ja minä olemme paikalla voi olla tärkeää jollekin muulle.

Saarnahan oli Lutherin näkemyksissä keskeinen. Hän korosti voimakkaasti saarnan merkitystä, sen vuoksi sillä on tärkeä asema luterilaisessa kirkossa.

Alkuperäisessä kirkossa eli katolisessa kirkossa on hetkipalvelukset tähänkin "ongelmaan". 

Vierailija wrote:

Saarnahan oli Lutherin näkemyksissä keskeinen. Hän korosti voimakkaasti saarnan merkitystä, sen vuoksi sillä on tärkeä asema luterilaisessa kirkossa.

Alkuperäisessä kirkossa eli katolisessa kirkossa on hetkipalvelukset tähänkin "ongelmaan". 

Luterilaisuuteen kuuluu myös vahva ehtoollisteologia.

Lisäksi on täysin ymmärrettävää, että Luther korosti aikanaan saarnan merkitystä, koska lukutaito ja kirjat oli harvinaisia eikä äänitteitä ollut lainkaan saatavilla. Nyky-Suomessa saarnan merkitys on vähäisempi, koska melkein kaikki osaa lukea ja luterilaista opetusta on hyvin tarjolla.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Tässäkin ketjussa on useampi kommentti, jonka kirjoittaja ei ymmärrä Jeesuksen opetuksesta yhtään mitään. Tietenkin naispapit, sateenkaariväki, ylipäätään kaikki kansat ovat kirkkoon tervetulleita. Kaikki ovat yhtä lailla Jumalan luomia. Tämä on kristillisyyden keskeisin sanoma. Miten asia voisi olla toisin?

Se että harjoittaa kristillisyyttä omassa elämässään, on paljon tärkeämpää kuin käydä kirkossa. Siis kirkkorakennuksessa. Tai jumalanpalveluksessa. Se että ymmärtää, mistä kristillisyydessä on kysymys, on tärkein opetus.

 

Et kai ihan oikeasti kirjaimellisesti luule, että on joku jumala, joka on luonut ihmiset?! Sivistä itseäsi niin pääset tuollaisista haitallisista kuvitelmista.

Filosofiaa opiskelemalla saa paljon paremmat ja kestävämmät elämä peruspilarit kuin taikauskoisesta huu

Toki ymmärrän. Tietysti täytyy tehdä ero kristillisen filosofian ja kristillisen opin/vakaumuksellisen uskon välille. Eron tekee mm. se, miten jokin näkemys tai eettinen periaate perustellaan. Peruste on episteemisesti heikko, jos sen pohjalla on usko (tai "koska raamatussa sanotaan" -tyyppinen peruste).

Pakko myöntää, että en arvosta uskovaisia. Tunnen monia, joista osa on hyvinkin miellyttäviä ja mukavia ihmisiä. Heidän tapansa jäsentää todellisuutta, perustella maailmankuvaansa ja tulkita maailmaa uskon näkökulmasta vaan vie kunnioituksen. Väittämien argumentointi on tyypillisesti hyvin köyhää ja perustuu pitkälti halpoihin ja kyseenalaistamattomiin sloganeihin. Hyvä esimerkki tästä on ajatus, että muita pitäisi kohdella kuten toivoisi itseä kohdeltavan. Kammottava periaate! Kantin versio on parempi; pyri toimimaan siten, että ko toiminnan voisi ajatella olevan yleinen laki (väljä lainaus). Vielä parempi on pyrkiä kohtelemaan muita siten, kuin voisi ajatella heidän haluavan tulla kohdelluiksi. 

Toinen kammotus on kristillinen ajatus lähimmäisenrakkaudesta. Se on aivan liikaa vaadittu/pyydetty. Ylipäänsä "rakkaus" sanana on liian abstrakti ja latautunut. Olisi paljon parempi, jos ihmisiltä odotettaisiin kunnioittavaa, vastuullista ja huomioivaa toimintaa muita kohtaan.