Olen huomannut, että työpaikkahakemuksissa ei kannatakaan kehua itseään.

Tämä on muuten totta. Jos ei runoilijan ammatti ole kyseessä niin nokkalat sanankäänteet joilla saa itsensä näyttämään hyvältä antaa kusipäisen vaikutelman. Kotona jo opetettiin ettei itteä kuulu kehua. Työnhakukurssilla mentiin metsään...

Suomessa voi toimia tietty koruttomuus ja asiallisuus paremmin. Riippuu varmaan vähän siitä henkilöstä kuka sattuu lukemaan sen hakemuksen.

Jossain Amerikassa pitää varmaan kehua itseänsä ihan poskettomasti.

Pitää osata kehua rivien välistä. Ei liian suorasukaisesti.

Eihän kukaan itseään fiksumpaa ja upeampaa haluaisi palkata, siitähän voisi tulla kilpailija :D parempi ottaa töihin tavis joka pysyy rivissään. 

Olennaista on tuoda selkeästi esille mitä osaa. On uskottavampaa ja hyödyllisempää kertoa "olen käyttänyt asiaa x tässä ja tässä ja tehnyt näin ja näin" kun todeta, että "olen todella hyvä asiassa x". Omia taitojaan ei tietenkään kuulu myöskään vähätellä.

Joskus aikanaan, kun oli yli 10 vuotta sitten paperisien hakemuksen aika, niin kuulin jutun.

Heittivät aivan surkeiden hakemusten karsinnan jälkeen loput paperit lattialle ja sieltä arvalla valitsi muutaman.

Nämä kutsui haastatteluun.

Tavallaanhan kaikki hakemukset on yleensä samaa kouluissa ja kursseilla opetettua jargonia. Turha kiinnittää näihin sanamuotoihin liikaa huomiota.

Kaikki luonteenpiirteiden luettelu ym turha kannattaa jättää pois työhakemuksesta. Se nyt on itsestään selvää että olet edes jossain määrin sosiaalinen ja oma-aloitteinen kun pyrit töihin. 

Ihmiset ei ymmärrä, mitä se kehuminen oikeasti tarkoittaa. Se ei tarkoita ylisanoja eikä lennokkaita adjektiiveja, vaan todennettavissa olevaa listaa siitä, mitä olet tehnyt ja saanut aikaan ja siis osaat.

Useimmiten työ mihin olen sanonut haluavani  niin ei koskaan oteta töihin ja työ, johon sanon etten halua tulla niin aina palkataan siihen työhön joten ei kannata kehuskella ja ilmoittaa pitävänsä työstä, koska koskaan ei oteta töihin. Suomalaiset eivät pidä iloisuudesta, positiivisuudesta ja siitä, että henkilö tykkää omasta työstään, on kuulema liian epäilyttävää Suomalaiset myös ajattelevat käänteisen psykologian kannalta eli jos sanoo kyllä niin tarkoittaa ei jne. eli mitä pahemmin haukut itseäsi niin sitä parempi olet siihen työhön ja sitä helpommin saat töitä.

Tein paljon rekryjä työurallani. Huvitti aina nuo opetetut lauseet, joissa yritettiin kertoa, että hakija sopii työhön kuin työhön. Tyyliin "olen sosiaalinen, mutta kykenen myös itsenäiseen työskentelyyn". 

Itse olin kiinnostunut työhistoriasta ja siitä, miten siinä opittu hyödyttäisi täytettävässä tehtävässä. Jos psykologisia testejä ei tehty, luotin suosittelijan arvioon persoonallisuudesta enemmän kuin omiin ylisanoihin.

Vierailija wrote:

Ihmiset ei ymmärrä, mitä se kehuminen oikeasti tarkoittaa. Se ei tarkoita ylisanoja eikä lennokkaita adjektiiveja, vaan todennettavissa olevaa listaa siitä, mitä olet tehnyt ja saanut aikaan ja siis osaat.

Ei kukaan suomalainen kuvaile itseään lennokkailla adjektiiveilla. Itseään kehutaan tyyliin "olen kielitaitoinen, joustava ja aikaansaava". Mutta rekrytoijia ei vissiin kiinnosta yhtään tietää millaisia työntekijöitä ovat palkkaamassa. Pitäis vaan luetella "osaan mandariinikiinaa, osaan käyttää tietokonetta". 😂 Kyseinen hakija saattaa olla myös laiska, huonomuistinen ja perässä vedettävä, mutta se ei ilmene noin listamaisesta kuvailusta. 

Vierailija wrote:

Kaikki luonteenpiirteiden luettelu ym turha kannattaa jättää pois työhakemuksesta. Se nyt on itsestään selvää että olet edes jossain määrin sosiaalinen ja oma-aloitteinen kun pyrit töihin. 

Minä en kuvaile sinänsä luonteenpiirteitä, vaan sitä millainen olen työntekijänä. Esimerkiksi vastuuta pelkäämätön, ja se pitää paikkansa. 

Vierailija wrote:

Tein paljon rekryjä työurallani. Huvitti aina nuo opetetut lauseet, joissa yritettiin kertoa, että hakija sopii työhön kuin työhön. Tyyliin "olen sosiaalinen, mutta kykenen myös itsenäiseen työskentelyyn". 

Itse olin kiinnostunut työhistoriasta ja siitä, miten siinä opittu hyödyttäisi täytettävässä tehtävässä. Jos psykologisia testejä ei tehty, luotin suosittelijan arvioon persoonallisuudesta enemmän kuin omiin ylisanoihin.

Joo no en mä toki tuollaisia tyhjänpäiväisiä "olen musta mutta valkoinen" -lauseita käytä, mutta aika usein joutuu kyllä omin sanoin vääntämään näitä sekä-että -asioita, ettei kuulosta vahingossa liian yksiulotteiselta, esim. täysin erakolta mulkvistilta jos sanoo kykenevänsä itsenäiseen työhön yksinäisessä tutkijakammiossa. Sitä on pakko vähän vastapainoksi pehmittää jotenkin, että "juu juu olen myös tilannetajuinen ja rakentava ihminen palavereissa ym."

Ikävää jos tämäkin on *** väärin sammutettu tulipalo.

Vieläkö jotkut työpaikat haluavat CV:n lisäksi sen satukirjeen?

Vierailija wrote:

Tein paljon rekryjä työurallani. Huvitti aina nuo opetetut lauseet, joissa yritettiin kertoa, että hakija sopii työhön kuin työhön. Tyyliin "olen sosiaalinen, mutta kykenen myös itsenäiseen työskentelyyn". 

Itse olin kiinnostunut työhistoriasta ja siitä, miten siinä opittu hyödyttäisi täytettävässä tehtävässä. Jos psykologisia testejä ei tehty, luotin suosittelijan arvioon persoonallisuudesta enemmän kuin omiin ylisanoihin.

Tämän takia firmoilla on pulaa osaajista. Etsitään aina vaan sitä luettelotyyppiä, eikä anneta mahdollisuutta vastavalmistuneelle, fiksulle ja innokkaalle hakijalle. Potentiaalin hukkaamista. Suomi on pulassa, kun lopulta ne loputkin superosaajat jää eläkkeelle. 

Tunnen sellaisen tyypin, joka pitää itseään työntekijänä taivaan lahjana. Ja kaiken väittää osaavansa, ja antaa vaikutelman, että hän omasta mielestään on pyörittänyt koko firmaa, vaikka oli tavallinen rivityöntekijä.

Koska olen samalla alalla verkostoituneena työnantajapuolen kanssa, niin tiedän myös kolme paikkaa, joihin häntä ei kutsuttu haastatteluun juurikin siitä syystä, että oli selvää, että hänen suustaan tulevat ylisanat ovat vahvasti liioiteltuja. Hänen tyylinsä ei herättänyt luottamusta työnantajien silmissä.

Cvstä näkee sen mitä sä osaat ja mihin kykenet.

Ihan turha jeesustella muuta.

Turha sanoa olevansa alan huippu, jos et ole ollut kuin avustavissa tehtävissä.

T. Rekrytoija

Vierailija wrote:

Tein paljon rekryjä työurallani. Huvitti aina nuo opetetut lauseet, joissa yritettiin kertoa, että hakija sopii työhön kuin työhön. Tyyliin "olen sosiaalinen, mutta kykenen myös itsenäiseen työskentelyyn". 

Itse olin kiinnostunut työhistoriasta ja siitä, miten siinä opittu hyödyttäisi täytettävässä tehtävässä. Jos psykologisia testejä ei tehty, luotin suosittelijan arvioon persoonallisuudesta enemmän kuin omiin ylisanoihin.

Meitä hakijoita taas huvittaa ne korulauseet ja älyttömät vaatimukset työpaikkailmoituksissa. 

Vierailija wrote:

Useimmiten työ mihin olen sanonut haluavani  niin ei koskaan oteta töihin ja työ, johon sanon etten halua tulla niin aina palkataan siihen työhön joten ei kannata kehuskella ja ilmoittaa pitävänsä työstä, koska koskaan ei oteta töihin. Suomalaiset eivät pidä iloisuudesta, positiivisuudesta ja siitä, että henkilö tykkää omasta työstään, on kuulema liian epäilyttävää Suomalaiset myös ajattelevat käänteisen psykologian kannalta eli jos sanoo kyllä niin tarkoittaa ei jne. eli mitä pahemmin haukut itseäsi niin sitä parempi olet siihen työhön ja sitä helpommin saat töitä.

Minäkin sain nuorena sen kesätyön jonka haastatteluun menin resuisissa vaatteissa ja jossa kyselin ylimääräistä lomaa heti kesän alkuun ja valittelin etten jaksa mitään raskasta tehdä.

Niihin en koskaan päässyt jotka olisivat oikeasti kiinnostaneet ja joissa käyttäydyin asiallisesti enkä kysellyt ylimääräisiä lomia.

Aikuisena on sentään löytynyt vähän fiksumpia paikkoja. Sellaisia joihin halutaan ihminen joka pitää työstään ja on siitä kiinnostunut.

Vierailija wrote:

Cvstä näkee sen mitä sä osaat ja mihin kykenet.

Ihan turha jeesustella muuta.

Turha sanoa olevansa alan huippu, jos et ole ollut kuin avustavissa tehtävissä.

T. Rekrytoija

Minulle työnhakuvalmennuksessa kehoitettiin kuntouttava ja työkokeilu vaihtaa vaan työksi. Yllätys on suuri jos palkkaavat ja en oikeastaan osaa mitään koska en ole ollut täydessä vastuussa vaan juurikin avustava ihminen työpaikalla. En voi noita jättää pois koska ovat valitettavasti ainoat työkokemukseni, muuten CV olisi tyhjä