Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kuka ns. tavisihminen pystyy enää ostamaan omistusasuntoa? Hinnat järkyttävä kovia, lainakorot pilvissä, verovähennysoikeus poistui....
16.10.2023 |
...varainsiirtovero on ensi vuoden alusta maksettava myös ensiasunnosta ja elämisestä jää muutenkin paljon vähemmän käteen kuin vielä ns. hyvinä aikoina jäi.
Ovatko päättäjät ihan tarkoituksella blokanneet taviksilta mahdollisuuden vapautua vuokraorjuudesta? Nyt tavikset saavat rikastuttaa rikkaita vuokraisäntiään koko loppuelämänsä ajan.
Vuokra-asuminen on varallisuuserojen kasvattamista.
Kommentit (946)
Korkotaso on aika samalla tasolla kuin silloin kun ostin ekan oman kämppäni, sain toki tuon ensi asunnon "alennuksen" mutta ei se kovin montaa tonnia ollut. Ostin pienen ja halvan, huonokuntoisen kämpän jonka remppasin mieleisekseni ja myin 5 vuotta myöhemmin 20% voitolla. Sillä sitten sitten rahoitettiin seuraava isompi asunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Pariskunnille vielä helppoa, yksinasuville on jo haastavaa. Lähinnä remonttikohteita tarjolla ellei sitten suostu kerrostaloon.
"Ellei sitten suostu kerrostaloon."
Arvasin. Ap kuvittelee, että hulppea omakotitalo pitäisi saada ostettua ensiasunnoksi.
Tiedoksi että kerrostalo ja yksiö ovat olleet se ensiasunto vanhemmille sukupolvillekin. Se tuntui ihan hyvöltä, kun asui ensin opiskelija-aikana soluasunnossa.
Nykynuorilla on aivan epärealostinen kuvitelma siitä elintasosta, mihin pitäisi jokaisen kansalaisen olla oikeutettu tuloista riippumatta. Johtuu ehkä telkkarin suosituista sisustusohjelmista, joissa esitellään aina 300 neliöisiä luksuskämppiä.
"Täällä 50+ henkilö. Ensimmäisen asunnon ostin 20 vuotiaana. Tällä hetkellä 3 asuntoa, oma velaton Helsingin ytimessä, kaksi sijoitusasuntoa muualla, velkaa 30k€. Ensimmäisen asunnon ostin korkojen ollessa 14%, eli nykyiset korot mitättömiä omasta mielestä."
En onnistunut lainaamaan viestiäsi, joten laitan sen lainausmerkeissä.
Ei muuta sanottavaa kuin se, että itsekin olet asuntosijoittaja, joten tuskin haluat, että kaikki ostavat oman asunnon.
Vähän draamahakuista. Parin tonnin varainsiirtovero ei hetkauta kenenkään omistusasumishaaveita. 4% korko ei ole katastrofi. Säästämällä kuka tahansa voi päästä omistusasumaan. Juuri luin artikkelin jossa joku myi asuntoa Lieksassa 17 000 eurolla. Tuollaisen summan säästää keskituloinen vaikka kolmessa vuodessa, ja asuisi sitten velattomassa asunnossa (toki Lieksassa).
Uudisrakentamisella lähti mopo pahasti käsistä joidenkin puolen miljoonan yhtiövelkaisten betonikoppien kanssa. Tuollaista ei kannata ehkä omistaakaan jos/kun naapureilla loppuu paukut maksaa yhtiövastikkeita. Suomi on täynnä ihan normihintaisia ja ok kuntoisia taloja ja asuntoja jos ei ihan Helsingin ydinkeskustaan tai uudenkarheaan halaja.
Ne on onnekkaita keiden miehellä niin hyvät tulot, että ovat voineet omistusasuntoja maksaa. Meidänkin vanhemmat teki niin, että mies maksoi aina asunnon ja vaimo muut esim. ruuat ja lasten kulut.
Isä saikin paljon suurempaa palkkaa. Jos ei itsekkäitä eläimiä olla, niin erossa myös tietenkin omistusasunnon myynnissä saatavat tulot jaetaan ja niin normaalit parit tekee, jos joku urputtaa, että pitäisi aina asumiskulut jakaa puoliksi.
Se on vaan niin, että jos kummallakaan ei ole hyvää tai keskitason palkkaa harvoin omistusasuminen on edes mahdollista, vaikka kuinka järkevämpää olisi kun vuokra.
Joskushan se järkevyyden konkretisoituminen tapahtuu vasta eläkkeellä ja lainan maksettua, kun maksettavana pienemmät asumiskulut kun vuokra. Aina ei edes ole varaa ostaa parempitasoista kun vuokra-asunto, joskus jopa päinvastoin.
Toinen konkretisoituminen on se, että omaisuus karttuu, jota pidän hyvänä lapsia ja lapsenlapsia ajatellen. Itse en hassaisi missään tapauksessa kertynyttä omaisuutta, vaan säästäisin lapsilleni. Mikäs sen ihanempaa, jos on jotain mitä antaa perintöä ja auttaa omia lapsia. Kurjaa, jos ei ole. Ja omaisuuden karuttamisella saadaan aikaan hyvä domino efekti, joka jatkuu sukupolvelta toiselle, jos joku ei sitä itsekkäästi hssaa jossain välissä.
Mutta kaikki tuo yleensä vasta eläkeiässä. Ainakin pääkaupunkiseudun hinnoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lisäksi tuo, että nykynuorille ei kelpaa remonttikohteet. Tuttu kiinteistönvälittäjä kertoi, että nykynuoret eivät osaa enää remontoida tai teettää remonttia, vaan haluavat, että asunto on valmiiksi tip top. Ennenvanhaan ensiasunnoksi ostettiin juurikin se remonttikohde, jota kunnostettiin.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Olet tosi typerä. Minäkin olen velaton ja 2 v vanhempi, kun minun asuntoni on jo maksettu. Minulla on omaisuutta, sinulla on pelkosi ja kasa vuokrakuitteja. Miten meni niinku omasta mielestä?
Jos minulla olisi ollut joskus kaksi tietoa (a) työni tulee jatkumaan toistaiseksi (b) haluan jäädä asumaan ja elämään samalla paikkakunnalle kuin jossa työni sijaitsee,niin olsiin varmasti saattanut tehdä saman.
Mutta ei sitä pätkätyöläisenä ole uskaltanut ja kun ei ole lapsiakaan niin e ole ollut välttämätöntä yrittää juurtua yhtään mihinkään.
Tiedän toki, ttä omansa voi aina myydä mutta ei sekään ole aina ni-in yksinkettaista, kun ei minun tuloillani olisi kuitenkaan ostanut asuntoa parhailta paikoilta, eikä työni ole sijainnut esimerkiksi Helsingissä, jossa asuntojen hinnat ovat nousseet ja moni uskoo nosuevan jatkossakin. - Ja totta kai jos ostaa asunnon niin pitääkin
Esimerkiksi siksi, että vielä 50 vuotiaana (itse olen vielä alle 50 vuotias) odotusarvoisesti tulee tehdä töitä. Tai en ainakaan itse halua elää pidempään työttömänä, mitä on pakko. Ja koska kuitenkin olen ollut tuomittuna pätkätöihin. En ole siis saanut eläessäni työpaikkaa, jonka olisin voinut luottaa ja sukoa, että tulee jatkumaan toistaiseksi. En myöskään ole työllistynyt kasvukeskukseen, josta asunnon myynti olisi vaivatonta ja mutkatonta. Myös tyhjillään olevasta ssunnosta on kuluja; vähintään yhtiövastike.
Ei yksin asujana ja eläjänä myöskään ihan hirmuisia summia säästellä kun ei oma palkka on ollut keksinkertainen mutta riittävä, että olen sillä tullut toimeen ja jotain saanut säästöönkin. Tosin jos joudun jossain vaiheessa työmarkkinatuelle tai peruspäivärahalle, niin saamanpahan nauttia omista säästöistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
ASP laina. Aloitettiin säästäminen noin 30-vuotiaana ja asunto ostettiin 34-vuotiaana.
Avain sana on tuo "aloitettiin", eli ilmeisesti olet ostanut asunnon puolison kanssa.
Eri asia on yksin olevalla. Laskin joskus huvikseen laskureista, että yksin tuloillani saisin lainaa n. 30 000e, sama se paljonko säästöjä. Jos olisi puoliso jolla samat tulot, niin lainaa olisi laskurin mukaan irronnut päälle 200 000 euroa.
Niin ja sitten kun on näitä pätkätöitä sun muita, niin voi olla että ne riittävät keskitulon vakituiset tulot on vasta neli- viisikymppisenä. Moni ei siinä iässä innostu asunnon ostosta, vaikka lainaa kai tippuikin, vaikka on eläkeikä lähestymässä. Ja miksi ei, jos pääkaupunkiseudulta ostaa, jolloin ei niin tärkeää, että laina olisi kokonaan
Väärin, ainakaan viisikymppisille ei enää suurta lainaa heru korkean iän vuoksi.
Vierailija wrote:
Pariskunnille vielä helppoa, yksinasuville on jo haastavaa. Lähinnä remonttikohteita tarjolla ellei sitten suostu kerrostaloon.
Osta sellainen 20 tonnin ok-talo, niin ei tarvitse "suostua kerrostaloon".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Ja lisäksi tuo, että nykynuorille ei kelpaa remonttikohteet. Tuttu kiinteistönvälittäjä kertoi, että nykynuoret eivät osaa enää remontoida tai teettää remonttia, vaan haluavat, että asunto on valmiiksi tip top. Ennenvanhaan ensiasunnoksi ostettiin juurikin se remonttikohde, jota kunnostettiin.
Haluaisin ap:lta vastauksen siihen, että miksi nykynuorille pitäisi tarjota iso luksuskuntoinen omakotitalo ensiasunnoksi alle 4% korolla, kun kerran vanhemmat ikäpolvetkin ovat ostaneet ensiasunnokseen sen remonttikuntoisen yksiön kerrostalosta ja paljon isommalla korolla?
Vierailija wrote:
Ei ole pakko asua Helsingissä, töitä on pitkin koko valtakuntaa. Lahdessa saa vallan kivan kaksion keskustasta alle 100 000 eurolla, Hyvinkäältä kolmion bussilinjan varrelta. On ihan oma valinta haluta 400 000 euron kaksio Töölöstä.
Joskus on vaan pakko asua Helsingissä. On tilanteita, jolloin muuttaminen ei ole mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta pois pk-seudulta. Hyvin pärjää ja voi ostaa kivan kodin eikä elämä kulu ruuhkissa. Suomea pitäisi kehittää niin, että väestö jakautuu tasaisemmin. Asumistuissa säästäisi valtavasti.
Vierailija wrote:
Ne on onnekkaita keiden miehellä niin hyvät tulot, että ovat voineet omistusasuntoja maksaa. Meidänkin vanhemmat teki niin, että mies maksoi aina asunnon ja vaimo muut esim. ruuat ja lasten kulut.
Isä saikin paljon suurempaa palkkaa. Jos ei itsekkäitä eläimiä olla, niin erossa myös tietenkin omistusasunnon myynnissä saatavat tulot jaetaan ja niin normaalit parit tekee, jos joku urputtaa, että pitäisi aina asumiskulut jakaa puoliksi.
Se on vaan niin, että jos kummallakaan ei ole hyvää tai keskitason palkkaa harvoin omistusasuminen on edes mahdollista, vaikka kuinka järkevämpää olisi kun vuokra.
Joskushan se järkevyyden konkretisoituminen tapahtuu vasta eläkkeellä ja lainan maksettua, kun maksettavana pienemmät asumiskulut kun vuokra. Aina ei edes ole varaa ostaa parempitasoista kun vuokra-asunto, joskus jopa päinvastoin.
Toinen konkretisoituminen on se, että omaisuus kar
Yök mitä ajattelua. Että onnekkaita ovat ne, joiden mies tienaa tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ostin sellaisen mihin varallisuus riittaa myos vaikka keppikerjalaisena, maksan lainaa ja asumiskustannuksia 300e/kk.
Oma tupa, oma lupa. Eikö se ole pääasia, että asunto on oma vai pitääkö senkin olla iso omakotitalo eliittialueelta?
Nain ajattelin itsekin, siksi taloni on kaukana paakaupunkiseudulta ja hintakin oli vaivaiset 30te. Sain yksin osa-aikatyolla ja mitattomalla omarahoituksella lainan. Katsoin, etta tulee halvemmaksi nain maksaa pienesti omaa vaikka takaisin en saa koskaan mitaan, kuin etta vuokralla alkaen 500e/kk muualla.
Sano vielä, että ostti 20 vuotiaana tuon asunnon käteisellä.... Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että ihmsiet ostavay hankkivat oman asunnon tai asuntoja jos on varaa. En vain ymmärrä, että osa ei tajua sitä, että kaikilla meillä ei ole siihen varaa tai halua, koska koemme, että emme ole halukkaita ostamaan asuntoa tietämättä, että onko meillä mahdollisuutta jatkaa siinä asumista, koska työt saattavat päättyä hyvinkin nopeasti, eikä varmuutta uudesta työpaikasta...
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ei ole pakko asua Helsingissä, töitä on pitkin koko valtakuntaa. Lahdessa saa vallan kivan kaksion keskustasta alle 100 000 eurolla, Hyvinkäältä kolmion bussilinjan varrelta. On ihan oma valinta haluta 400 000 euron kaksio Töölöstä.
Joskus on vaan pakko asua Helsingissä. On tilanteita, jolloin muuttaminen ei ole mahdollista.
Helsingissäkin saa remontoituja yksiöitä 100 000 eurolla. Isoissa kaupungeissa nyt vain kaikki asuvat ahtaammin kuin maalla, se on elämäntapavalinta. Meillä on lapsiperhe ja asumme 60 neliön kerrostalokolmiossa Helsingissä. Samalla hinnalla joku asuisi isossa järvenrantaomakotitalossa maalla. Mutta näin täällä kaupungissa asutaan ja ihan on ap:llekin mahdollista ostaa täältä se yksiö.
Korjataan nyt ennenkin joku puuskahtaa korvat sauhuten: "Onnekas, jos itse tai puoliso tienaa ainakin keskitason tai enemmän, jolloin omistusasunnon osto on mahdollista. Veikkaan että edelleen tuo on enimmäkseen se mies, siinä suhteessa."
Joku survaisi, että omistusasunto pakottaa paremmin pysymään kiinni työelämässä, joten jo sen takia pitäisi heti ostaa kun työpaikka . Varmaan tottakin, mutta toisaalta, jos ei ole varmoja vakituisia tuloja ei ehkä ihan henkihieveriin pidä, itseään laittaa omistusasunnon kalastelussa. Ja ei kai osa-aika tai määräaikaisissa sitä lainaa edes saa, tai jos surkeat tulot.
Kyllä hei jokainen tietää että lyhennysvapaata saa vaikka vuodeksi tuosta vaan. Jotkut omppelit luuli, että joku ei tiedä tuota, vaan luulivat, että joku pelkäsi tyyliin, voi voi, heti jos otat lainaa ja joudut työttömäksi tai muuta, talo myydään pois alta.
Hei, ei se omistusasunnon ostamatta jättäminen johdu todellakaan aina siitä, että kuviteltaisiin tai pelättäisiin jotain ihmeellisyyksiä. Kyllä ne faktat on ihan tiedossa ja silti ei osteta.
Lainojen korot ovat historiallisesti tarkasteltuna vielä suhteellisen alhaisella tasolla. Miksi kenenkään pitäisi olla oikeutettu verovähennykseen? Muuthan sen maksavat veroissaan.
https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/helsinki/17615678
Tuossa on ap:lle Helsingin halvin yksiö, hinta on todella alhainen, 64 000 euroa. Niin halvalla yksiöitä ei täältä saanut edes 20 v sitten.
Alue: Aihe vapaa
Mä aloitin omaan asuntoon säästämisen jo silloin kun asuin vielä vanhempien luona. Heti ensimmäisestä työpaikasta lähtien. Olin 21v kun otin yksin asuntolainan silloiseen yksiööni. Onneksi olin fiksu ja kiltti tyttö.