menin hakemaan apua lieviin mt-ongelmiin

Mulle syötettiin pää täyteen lääkkeitä ja sitten kun olin ihan sekaisin niistä lääkkeistä niin laitettiin persoonallisuushäiriö diagnoosiin. Lopetin lääkkeet ja olen ollut täysin normaali ja tasainen. Lääkäri myös yritti jatkuvasti kysyä kuulenko ääniä mutta koskaan elämässäni en ole ääniä kuullut. Silti myös psykoosilääkkeitä määräsivät vaikka ei oireita. Halusivat kuulemma kokeilla.

En yksinkertaisesti suostu syömään lääkkeitä enää koska tuntuu että niistä menee vaan sekaisin. 

Vierailija wrote:

Se on ollut jo pitkään tiedossa, osalla ilmeisesti ei ole se tiedossa. Ei kannata hakea julkiselta tai työterveydestä. Ehkä korkeintaan yksityinen terapeutti (omalla rahalla) joka ei noudata kyttäystekniikkaa vaan antaa itse ongelmaan keskusteluapua jonkin aikaa, jos siihenkään kannattaa luottaa. Itse päätät jos et jää eläkkeelle tai työskenteletkö. Ei ole välttämättä kannata olla jokin paikan asiakkaana, jos se ei tee hyvää vaan medikalisoi tai aiheuttaa ongelmia. Vaikka joillakin on muu syy miksi ei voi työskennellä.

Periaatteessa toki asia on niin, että ihmistä ei pakolla laiteta eläkkeellä, mutta kun työykyky on mennyt psykiatrian takia, niin ei ole muuta vaihtoehtoa jos haluaa syödä ja saada katon päänsä päälle. ap

Tk-eläkkeelläkin voi tehdä töitä, jos pystyy. T. Tk-eläkeläinen

Voi kuulua myös sun toipumisprosessiin. Olo huononee kun ymmärtää mistä mikäkin johtuu ja joutuu käsittelee vaikeita asioita. Kuuluu paranemiseen..

Tätä palstaa kun lukee, monikin saisi mennä hakemaan apua näihin "lieviin" mielenterveysongelmiisa. Porukka luulee itseään terveiksi ja jättää lääkkensä syömättä, sairaudentunto puuttuu. Ja toiset samanlaiset komppaa vieressa.

Vierailija wrote:

Tätä palstaa kun lukee, monikin saisi mennä hakemaan apua näihin "lieviin" mielenterveysongelmiisa. Porukka luulee itseään terveiksi ja jättää lääkkensä syömättä, sairaudentunto puuttuu. Ja toiset samanlaiset komppaa vieressa.

Joo tällä palstalla suorastaan vihataan lääkkeitä, psykiatreja, psykologeja, yms.

Täytyy myöntää, että itsellekin jäi psykiatriasta traumat vaikka en mitään nyt niin kovin ihmeellistä kokenut, tai siis ymmärtänyt vuosiin sitä hoitovirheiden määrää mitä kanssani tehtiin. Sinällään tk eläke ei ollut huono juttu, koska sen sössimisen jälkeen on vaivana krooninen väsymys, uupumus, migreenit ja sen sellaista. Tietysti myös rytmihäiriöt, ptsd ja sitä rataa. Että eihän siitä hoitamisesta terveenä selviä ja työkykyisenä mitenkään, joten on hyvä saada se eläke vähän kuin hoitovirhekorvauksena. Ja jos joskus töihin olisi voimia mennä edes vähän niin jo 15 tunnilla viikossa tienaisi nettona sen mitä olisi bruttopalkka päivätyöstä. 

Ap, millä diagnooseilla pääset tk- eläkkeelle? 

Miksi ihmiset tunkevat hoitoihin jos ne ei kerran auta? Lenkillä käynti ja ystävien hankkimen on paljon tehokkaampaa. Pitäisi välillä elää vaan tavallista elämää niin asiat järjestyvät.

Vierailija wrote:

Miksi ihmiset tunkevat hoitoihin jos ne ei kerran auta? Lenkillä käynti ja ystävien hankkimen on paljon tehokkaampaa. Pitäisi välillä elää vaan tavallista elämää niin asiat järjestyvät.

Sanoisitko tuota samaa skitsofreniaa sairastavalle, psykoottiselle ihmiselle? Käy lenkillä niin paranet... 🤦

Vierailija wrote:

Miksi ihmiset tunkevat hoitoihin jos ne ei kerran auta? Lenkillä käynti ja ystävien hankkimen on paljon tehokkaampaa. Pitäisi välillä elää vaan tavallista elämää niin asiat järjestyvät.

Ei se mene niin, että sinä päätät yhtään mitään. Lääkäri kertoo sinulle mikä sinua vaivaa. Jos kiistät sen olet harhainen ja sairaudentunnoton, jos et syö lääkkeitä olet hoitovastainen. 

Psykiatrian hoitokeinot on aika yksinkertaisia:

Lievät oireet - annetaan lääkettä

Keskivaikeat oireet - annetaan lääkettä ja terapiaa

Vaikeat oireet - annetaan lääkettä ja sähkösokkeja (ei toki maanisille ihmisille jne)

Se mitä hoitoa saa riippuu miten mielisairaus luokitellaan ja sen mukaan mitä resursseja on. 

Hoitojonot ovat päivystyksiä lukuunottamatta kiireisissäkin tapauksissa viikkoja tai kuukausia ainakin erikoissairaanhoidossa.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Miksi ihmiset tunkevat hoitoihin jos ne ei kerran auta? Lenkillä käynti ja ystävien hankkimen on paljon tehokkaampaa. Pitäisi välillä elää vaan tavallista elämää niin asiat järjestyvät.

Ei se mene niin, että sinä päätät yhtään mitään. Lääkäri kertoo sinulle mikä sinua vaivaa. Jos kiistät sen olet harhainen ja sairaudentunnoton, jos et syö lääkkeitä olet hoitovastainen. 

 

Miksi sitten menet lääkäriin jos et halua apua?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Miksi ihmiset tunkevat hoitoihin jos ne ei kerran auta? Lenkillä käynti ja ystävien hankkimen on paljon tehokkaampaa. Pitäisi välillä elää vaan tavallista elämää niin asiat järjestyvät.

 

Sanoisitko tuota samaa skitsofreniaa sairastavalle, psykoottiselle ihmiselle? Käy lenkillä niin paranet... 🤦

Vastasin säikeen aloittajalle joka puhui lievistä mt-ongelmista. Skitsofrenia tuskin on lievä mielisairaus.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Miksi ihmiset tunkevat hoitoihin jos ne ei kerran auta? Lenkillä käynti ja ystävien hankkimen on paljon tehokkaampaa. Pitäisi välillä elää vaan tavallista elämää niin asiat järjestyvät.

 

Sanoisitko tuota samaa skitsofreniaa sairastavalle, psykoottiselle ihmiselle? Käy lenkillä niin paranet... 🤦

Mistä ihmeestä tulee harhaluulo, että psykiatrian asiakkaista suurin osa olisi psyykkisesti sairaita. Moni on siellä ihan muista syistä, yleensä elämäntavoista ja niiden seurauksista mitkä leimataan jonkin sairaudentilan oireeksi.

Pelolla hallintaa   

Terapia on hirveän raskas prosessi mielelle ja voi mennä huonoon kuntoon, kun asioita nousee pintaan. Syö ihmeessä ne lääkkeesi mitä sulle on määrätty ja luota sua hoitaviin ammattilaisiin. Heillä on vuosien koulutus ja usein myös kokemus .. puhu näistä fiiliksistäsi. Terapian voi myös keskeyttää hetkeksi jos alkaa käymään liian rankaksi.  Ja jatkaa sitten kun on saanut hengähtää.

35: Jep, ulkonäköä katsotaan myös paljon

Vierailija wrote:

Voi kuulua myös sun toipumisprosessiin. Olo huononee kun ymmärtää mistä mikäkin johtuu ja joutuu käsittelee vaikeita asioita. Kuuluu paranemiseen..

Siitä ei valitettavasti ole kyse. Esim en ole päässyt käsittelemään, mistä mikäkin johtuu, koska terapian rahoitus lopetettiin kesken ja koska niitä asioita ei psykiatrin kanssa käsitellä vaan hän vain etsii niitä oireita, myös ns. terveestä elämän puolista. ap

Vierailija wrote:

Terapia on hirveän raskas prosessi mielelle ja voi mennä huonoon kuntoon, kun asioita nousee pintaan. Syö ihmeessä ne lääkkeesi mitä sulle on määrätty ja luota sua hoitaviin ammattilaisiin. Heillä on vuosien koulutus ja usein myös kokemus .. puhu näistä fiiliksistäsi. Terapian voi myös keskeyttää hetkeksi jos alkaa käymään liian rankaksi.  Ja jatkaa sitten kun on saanut hengähtää.

Öööö...? Juurihan kerroin aloituksessa, että terapia lopetetaan kun lisärahoitusta ei saa. Lääkkeistä en saanut hyötyä, toki orgasmin ne poistivat, mutta se ei minulle ollut hyvä vaikutus. Kritiikkini kohdistui psykiatriaan, jossa koko elämäni on diagnosoitu sairaaksi ja minun väitetään ajattelevan ja tuntevan asioita, joita en ajattele enkä tunne. Terapiassa sitten puhuin niistä asioista, joita oikeasti ajattelen ja tunnen. Mutta se, että joku muu pakottaa minut ajattelemaan että ajattelen tavalla jolla en ajattele, on hyvin traumatisoivaa. ap