Lue keskustelun säännöt.
Suhteessa vuoksi lapsien?
14.10.2023 |
Kumppanini kanssa on vähitellen kadonnut läheisyys. Intohimoa ei enää ole, vaikka olen yrittänyt palauttaa sen. Elämäni on tasapainossa, mutta eräs henkilö on tullut sotkemaan ajatuksiani. Häneen ihastuin ensisilmäyksellä, meillä on voimakas vetovoima, mutta en halua tuhota nykyistä elämääni tunteiden vuoksi. Tämä toinen henkilö vetää minua puoleensa kuin magneetti, enkä halua menettää häntä. Olen pohtinut kauan, olenko suhteessa vain lasten takia, rakastanko puolisoani enää, olenko rakastunut tähän toiseen, ja mitä oikeasti kaipaan. Villeimmissä unelmissani lähtisin hänen mukaansa ja jättäisin kaiken taakseni.
Kommentit (64)
Vierailija wrote:
Niin siis onko tuon toisen kanssa ollut jotain vuorovaikutusta vai unelmaa pelkästäänkö vain. Jos niin, niin keksi joku muu harrastus, sillä tuollainen unelmointi olisi todellisuuden pakoa.
Tunteet ovat molemminpuolisia. Välillämme on ollut niin fyysistä kuin henkistäkin kosketusta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vastaavassa tilanteessa lopetin oman parisuhteeni. En lopulta edes saanut sitä jonka halusin, mutta se ei oikeastaan muuta tilannetta olennaisesti. Tein päätöksen omien tunteideni pohjalta ja olin itselleni rehellinen. En pysty jatkamaan suhdetta, jos tiedän haluavani jonkun toisen. Minusta se olisi ollut epäreilua puolisollenikin.
Vierailija wrote:
Itse vastaavassa tilanteessa lopetin oman parisuhteeni. En lopulta edes saanut sitä jonka halusin, mutta se ei oikeastaan muuta tilannetta olennaisesti. Tein päätöksen omien tunteideni pohjalta ja olin itselleni rehellinen. En pysty jatkamaan suhdetta, jos tiedän haluavani jonkun toisen. Minusta se olisi ollut epäreilua puolisollenikin.
Ja ei sitä tarvitse edes toista haluta, jos vain huomaa ulkopuolisen tuovan suhteeseen enemmän tunnetta mitä oma kumppani.
Olen kolmasti yrittänyt täysin asiallisesti vastata Ap:n viimeisimpään kommenttiin ja jostain syystä jokaisella kerralla jää automaattisensuurin hampaisiin. Onko termi "rehellisyys" täällä kielletty? Vai "avoimuus"?
Kielletty hedelmä houkuttelee, mutta oikeastiko teistä tulisi onnellinen pari arjessa? Haluaako toinen osapuoli ryhtyä isä/äitipuoleksi lapsillesi? Oikeasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisitko valmis tekemään sen, mitä oman liittosi pelastaminen täysipainoiseksi ja tasapuoliseksi kunnioitukseen perustuvaksi suhteeksi vaatisi - uskottomuuden tunnustamisen, parisuhdeterapian ja helkkaristi töitä? Jos et, niin eroa. Ei valheessa elämiseen kannata elämäänsä tuhlata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitteko luottaa toisiinne jos laittaisitte hynttyyt yhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla kävi noin että ihastuin renttuun, naistenmieheen enkä voinut tajuta mikä vetovoima siihen tuli ja kaikin keinoin koitin vastustaa sillä minulla oli hyvä ja turvallinen puoliso. Onneksi järki sanoi jotain enkä alkanut hajoitamaan suhdettamme jossa ei ollut mitään vikaa.
Se ihastuminen oli vielä jopa yksipuolista niin ettei se mies osoittanut mitään mielenkiintoa. Muutkin naiset olivat hänestä kiinnostuneita. Minua hävetti niin että kuinka voin noin hessahtaa.
Nyt en sitten enää ihmetellyt kuinka rakastuessa jotkut voi menettää järkensä eikä sen tarvitse olla muuta kuin yksipuolista rakkautta kun tulee ihan sokeaksi. Samahan se on näillä netti rakastujilla jotka antavat ihan kaiken omaisuutensakkin näkemättä koko ihmistä kun rakastuu siihen mielikuvaan mitä joku aiheuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet nuorena tehnyt lapsia ja nyt alkaa lähestyä esim. 40v ikä, niin voi olla että myös "neljänkympin kriisi" alkaa vaikuttaa. Haikailet ikäänkuin "äkkirikastumisesta" ja kaipaat villiä elämää ja seikkailua. Mutta jos haikailet sen uuden perään, tai paremminkin kuvitelmiesi perään joita hänestä olet luonut, saatat sotkea monen ihmisen elämän, nykyisen miehesi, sen ihastuksen, lasten ja sitten omasikin. Pahimmassa tapauksessa jos miehesi saa tietää ihastuksesi, tai että teillä on ollut jotain säätämistä, suuttuu miehesi eniten sille ihastuksellesi ja sitten sinulle. Tarvitsisit syvällistä keskustelua miehesi kanssa, tunteista ja pitkän ajan suunnitelmista, ja mitä suhteenne merkitsee teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parhaimmassa tapauksessa löydät uuden onnen.
Jos edellinen suhde on kuitenkin ihan hyvä, niin miettisin kahta asiaa. Ensinnäkin, kaikissa suhteissa tulee arki. Intohimo hiipuu ja tunteet tasaantuu. Ei se ole alkuhuuman kaltaista ilotulitusta vuosikymmenestä toiseen kenenkään kanssa.
Toiseksi. Et enää kenenkään toisen ihmisen kanssa voi saada ydinperhettä. Enkä tarkoita tätä missään kulissimielessä, vaan tarkoitan että ikinä enää ei tule toista suhdetta jossa ollaan samalla tavalla koko perheenä yhdessä veneessä. Kaikki uudet suhteet on uusioperheitä, joissa vastuu lapsista ei ole tasapuolinen eikä työnjako samalla tavalla luonnollisen tasa-arvoinen. Sikäli jos kahdesta muuten yhtä hyvästä suhteesta pitäisi valita, niin ydinperhesuhde olisi kirkkaasti se jossa on vähemmän kuormaa ja ristiriitojen aiheita.
Mutta nämä asiat kun on sanottu, itse erosin lasteni isästä enkä ole katunut. Mutta minä erosin tilanteessa, jossa hyväksyin myös mahdollisuuden että jään yksin, ja pidin sitäkin parempana kuin suhteen jatkumista.
Ei ydinperhe ole mikään saavutus. :D
Onnellisuus on.
-sivusta nauraen-
Tehdessään lapsia valitsee samalla vastuun heidän hyvinvoinnistaan. Vanhempien avioero on tilastollisesti riskitekijä lasten kehitykselle.
Lapset ovat täysin riippuvaisia vanhemmistaan, eivätkä voi vaikuttaa asiaan. Eivät myöskään siihen, kenelle syntyvät. Jos haluaa kevyin perustein asettaa oman onnellisuutensa lasten onnellisuuden edelle, kannattaa jättää lapset kokonaan tekemättä.
Lähtekää etsimään puolison kanssa uutta yhteyttä, jos sellainen on joskus ollut, se löytyy kyllä uudestaan. Lapset voivat kärsiä erosta hyvinkin paljon, jos ei mitään näkyvää syytä eroon olisi. Anna aikaa puolisolle ja tutustukaa toisiinne uudestaan.
Lapset ovat 8 ja 13v. Ap