Miksi vanhemmat eivät auta toisiaan? Haaveillaan isovanhempien tai lapsettomien avusta

Vierailija wrote:

Moni täällä kommentoi jotain ”hoitorinkiä” ja että sellainen on väsyttävää.. mikä ihmeen hoitorinki? Miksi ette puhu ja järjestele ihan arkisesti asioita? ”hei tuleeko x ja y meille lauantaina päivällä muutamaksi tunniksi, olis kiva” ym?

Voihan se hoitorinki noinkin toimia, ihan sama millä sanalla sitä kutsutaan. Miksi takerrut sanavalintoihin?

Ei me olla kaveripariskuntien kanssa puhuttu hoitoringistä vaan siitä että voitaisiin säännöllisesti vuorotellen vahtia toisen lasta ja toiset saavat vapaan illan. Hoitorinkihän se sekin on vaikka ei juuri sitä sanaa olla käytetty.. 

Onkohan se noissa hoitoringeissä vähän niin, että toiset on aina työntämässä lapsiaan muille hoitoon, mutta sitten kun se avun terve olisi toiseen suuntaan, niin sitä ei heru.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Noh. Mietinpä omia ystäväperheitä.

Perhe 1. Heillä on kahdet isovanhemmat, jotka oikein kilpailevat siitä, kummat saavat hoitaa lapsenlapsia enemmän. Ymmärrettävästi tämä perhe ei halua lähteä meidän kanssa tällaiseen järjestelyyn, kun tarvetta ei heidän puoleltaan ole.

Perhe 2. Heillä on vauva, taapero ja leikki-ikäinen. En jaksa ottaa tuollaista katrasta hoitoon, jotta saisin oman lapsen vastavuoroisesti hoitoon. Veisi enemmän voimavaroja kuin antaisi.

Perhe 3. Perheessä on erityislapsi, jonka perussairautta en osaisi hoitaa. Joten vastavuoroisuus ei onnistuisi.

Tässäpä näitä syitä ap:lle.

Perhe 2: Voisithan tarjoutua ottamaan yhden lapsen hoitoon, jos ovat samanikäisiä. Ajatuksella että kaverit vierailevat vuorotellen toistensa luona.

Yllättävän monessa useampilap

Meillä kävi kerran näin, lapsen kaverit oli tuttuja ja osasivat käyttäytyä, mutta yksi sitten kerran halusi välttämättä tuoda mukanaan pikkusisaruksen. Ei siinä mitään, kiva kun ovat niin läheisiä. Mutta isommat leikki keskenään eikä tämä paljon pienempi, paljon villimpi ja eri sukupuolta oleva lapsi siihen sopinut vaan jäi minun vahdittavaksi. En ole ikinä joutunut niin villiä lasta vahtimaan, tämä oli lisäksi ihan vieras ja koin kyllä etten siitä niin hyvin selvinnyt, oli raskasta ja lapsi onnistui hankkiutumaan myös vaaratilanteisiin joita en osannut ennakoida.

miksi annan lapseni toiselle perheelle hoitoon yhdeksi illaksi koska joudun vastavuoroisesti hoitamaan heidän lapsiaan yhden illan, josta toipumiseen tarvitse monta päivää. kun voimavarat ovat ihan loppu niin ei jaksa hoitaa muiden lapsia yhtä iltaa koska se kuormittaa paljon enemmän kuin mitä saa palautumiseen omasta vapaaillasta. toki itse en valita muille siitä ettei ole ketään auttamassa kun en halua jatkuvasti toistaa että olen kokopäiväsestä työstä huolimatta sen verran köyhä etten pysty edes palkkaamaan apua.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Käyn välillä kummilapsen synttäreillä ja siellä on varmaan 3-5 samanikäisten lasten perhettä jotka on vanhempien ystäviä. Kukaan näistä ei koskaan ole ottanut toistensa lapsia hoitoon. Musta todella kummallista. Ja tosiaan valitetaan kun ”kukaan” ei auta. 

On ihmisiä, joilla yksi lapsi ja kavereilla useampi. Vastavuoroisuus ei oikein toteudu. Sitten on ihmisiä, jotka tarvitsevat koko ajan apua. Olemme molemmat töissä ja viikonlopun hoitoringot ei oikein innosta.

-ohis

Silti niiden pitäisi innostaa vielä työssäkäyviä isovanhempia tai niinikään työelämässä olevia kummeja/tätejä/setiä/enoja/lapsettomia ystäviä. Ja ihmetellään vielä, miksei niin ole. Miksihän?

Hoida itse ne kakarasi. Vihdoin on tajuttu että niin sen kuuluu mennä.

Vierailija wrote:

Tätä olen itsekin ihmetellyt että miksi ei verkostoiduta toisten vanhempien kanssa ja järjestellä jokaiselle lapsivapaata vuorotellen.

:D Yritin verkostoitua silloin parikytä vuotta sitten, mutta en päässyt mihinkään mammaporukkaan. Meillä on auttanut isovanhemmat ja muut sukulaiset siis, ei kertaakaan kukaan ystäväni tai tai elämäntilannetoveri. Itse olen kyllä pariakin autellut siinä sivussa kun lapsensa on omani leikkikaveri ollut, mutta koska vastavuoroisuus puuttui kokonaan, niin lopetin lyhyeen. 

Surullisia vastauksia joista loistaa että yhteisöllisyys on kuollut.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Näistä vastauksista näkee taas sen, että vanhemmuus on itsekästä. Vanhemmat välittää tasan siitä omasta lapsesta. Vanhemmuus ei tee ihmisestä epäitsekästä, päinvastoin.

Ei se ole mun mielestä itsekästä, että haluaa hoitaa oman lapsensa hyvin. Minun mielestäni on itsekästä tehdä lapsia ja vaatia muilta apua niiden hoitoon.

Aika suppea elämä täytyy olla, jos ei IKINÄ tule sellaisia hetkiä, että tarvitsisi lapsivapaata. 

Lapsivapaata varten olemassa se toinen huoltaja. Isä katsoo, kun äiti on vapaalla, ja päinvastoin.

Vierailija wrote:

Surullisia vastauksia joista loistaa että yhteisöllisyys on kuollut.

Sinulla on varmaan joka ilta eri perheen penskat hoidossa.

Minä en pidä lapsista, en ole koskaan pitänyt. Tuosta omastani tykkään, mutta kaikki muut lapset ovat tavattoman ärsyttäviä ja vastenmielisiä. 

No on aika itsekästä ensin tehdä lapset ja sen jälkeen olettaa että muut ihmiset olisivat velvollisia antamaan ilmaista hoitoapua. Ei se niin toimi. Aikuisten piää kantaa vastuu omista valinnoista.