Miksi vanhemmat eivät auta toisiaan? Haaveillaan isovanhempien tai lapsettomien avusta

En tiiä. Jos olisin loppuunpalanut niin en kyllä pistäisi lastani hoitoon toiselle loppuunpalaneelle.

Ei vanhemmat jaksa..se on iso ponnistus ottaa omien päälle muiden lapsia ja vaikka siitä olisikin palkkiona lapsivapaa niin ei se sitä väsymystä poista. Lisäksi se säätö, että kummankin lapset on terveenä ja hoito onnistuu niin perumisia tulee ja on vaikeaa. Tiedän ihan jo kun meillä lapsilla käy kotona palkattu hoitaja niin joudutaan siirtelemään menoja sinne ja tänne kun lapset on kipeenä ja joskus jopa hoitajakin. Ihana idea, mutta käytännössä harvoin toimii.

Vierailija wrote:

Vanhemmat tai siis äidit, ovat myös tosi epäsolidaarisia toisilleen. Aina ollaan määkymässä, että mitä se toinen äiti tekee väärin. Jotkut ei halua lapsia just tuon takia. Ihmeporukkaa! 

ollaanko niin epävarmoja (koska sitähän tuollainen käytös on) että ei haluta ”paljastaa”’mitään toisille vanhemmille tai asettautua alttiiksi ja näkyväksi arvostelulle. Kaikki on kilpailua. Myös väsymyksen määrä!

Vierailija wrote:

Ei vanhemmat jaksa..se on iso ponnistus ottaa omien päälle muiden lapsia ja vaikka siitä olisikin palkkiona lapsivapaa niin ei se sitä väsymystä poista. Lisäksi se säätö, että kummankin lapset on terveenä ja hoito onnistuu niin perumisia tulee ja on vaikeaa. Tiedän ihan jo kun meillä lapsilla käy kotona palkattu hoitaja niin joudutaan siirtelemään menoja sinne ja tänne kun lapset on kipeenä ja joskus jopa hoitajakin. Ihana idea, mutta käytännössä harvoin toimii.

No jos toisten lasten huolehtimisesta tekee tuollaisen himmelin henkisesti mielessään niin ei se varmaan toimikaan. Jos vaan juttelis ihmisten kanssa ja tekisi spontaanisti asioita niin kuin normaalit ihmiset tekee? 

Ja mitä jos vaikka kokeilis jo ennen kuin on väsynyt? 

Yleensä isovanhemmat itse haluavat viettää aikaa lapsenlapsiensa kanssa. Sanoisin että suurimmassa osassa tapauksista asia on nimenomaan niin että isovanhemmat pyytävät lapsenlapset hoitoon ja lapsivapaa tulee vanhemmille ikään kuin bonuksena.

Vierailija wrote:

Yleensä isovanhemmat itse haluavat viettää aikaa lapsenlapsiensa kanssa. Sanoisin että suurimmassa osassa tapauksista asia on nimenomaan niin että isovanhemmat pyytävät lapsenlapset hoitoon ja lapsivapaa tulee vanhemmille ikään kuin bonuksena.

Eipä taida liittyä aloitukseen tämä tilanne.

Mulle on joskus vihjailtu tällaisesta systeemistä, mutta en halua hoitaa muiden lapsia. Meillä on kaksi osallistuvaa vanhempaa, joten saadaan molemmat riittävästi omaa aikaa muutenkin.

Minä ja puolisoni käymme tosi harvoin yhtäaikaa jossain, ravintolassa tai leffassa tms. Yleensä harrastamme eri aikoina tai käymme elokuvissa ja konserteissa ja teatterissa omien kavereidemme kanssa, emme yhdessä. Auttavia isovanhempia meillä ei ole, kummit eivät myöskään ole sitä sorttia. Meillä on maksettu lapsenvahti niinä harvoina kertoina, kun sellaisen tarvitsemme. Ehkä on siis ollut viisi kertaa kymmenen vuoden aikana.

Jos sitoutuisimme tämmöiseen lapsenvahtirinkiin, se tarkoittaisi sitä, että tosi usein meillä olisi hoitolapsia kämppä täynnä eikä olisi aikaa omaan palautumiseen ja oman perheen kesken puuhailuun, ja vastavuoroisesti itse käyttäisimme systeemiä vain todella harvoin. Minä myös teen usein töitä iltaisin ja viikonloppuisin kotona, joten jatkuva hoitorumba häiritsisi paljon. Oman lapsen ja puolison pyöriminen jaloissa ei sillä lailla haittaa, he osaavat antaa minun olla rauhassa.

Näistä vastauksista näkee taas sen, että vanhemmuus on itsekästä. Vanhemmat välittää tasan siitä omasta lapsesta. Vanhemmuus ei tee ihmisestä epäitsekästä, päinvastoin.

Vierailija wrote:

Näistä vastauksista näkee taas sen, että vanhemmuus on itsekästä. Vanhemmat välittää tasan siitä omasta lapsesta. Vanhemmuus ei tee ihmisestä epäitsekästä, päinvastoin.

Tilanne on siis juuri niin kuin pitää. Jokainen vanhempi pitää huolen siitä lapsesta, jonka on saattanut maailmaan.

Lapsettomuuskaan ei tee ihmisestä epäitsekästä. Sen tekee lapsuudessa saatu kasvatus ja omat elämänvaiheet.

En ymmätänyt aloitus. Kun lapsen lapset pieniä.Hain esimerkisi päiväkodista heitä.Oli iso-vanempien kahvit sellä. Yksi lapsen lasistani  roikuu  aidan reunalla  ja kun näkee minut huutaa.Muummo tulee yksin vaikkaa sillä ei vaaria. En odota mitään apua vanhempana ihmisnä ,lapsilta tai muiltakaan.Mahdotonta edes odotaa tänä päivänä, asuvat todella kaukana ja isomissa mutkissa heidät näen.En kerro sydän vaivoistani.En siitä joskus tylsää yksinäisyys.En uhriuidu. Oma asenne kaikessa autaa.Minä selviän.En ajo olla vaivaksi kenellekään.

Ainoat jotka minun lapsia hoitaa on toiset lapsiperheet ja näinhän se menee niillä, joilla ei ole isovanhempia tai lasten kummeja (kuin nimellisesti) elämässä. Siis ihan yleinenhän käytäntö tuo on isompien lasten kohdalla, joten sinänsä ihmettelen aloitusta. Vai onko sen tehnyt lapseton ihminen, joka ei ymmärrä että näin tehdään.

Muutama huomio kuitenkin: kovin pientä taaperoa ei mielellään anna lapsiperheeseen, jota nähdään harvoin. Toinen on se, että jos on itse todella uupunut esimerkiksi unettomuudesta tai haastavasta elämäntilanteesta, niin silloin ei mielellään ehkä ala sellaiseen järjestelyyn, jossa ajoittain sitten ottaa omien lisäksi lisää lapsia kotiinsa. Se on varmaan todella vaikeaa ymmärtää, jos ei ole koskaan uupunut missään elämänvaiheessa, että silloin mikään lisätyö ei houkuta. 

Kolmas lienee se, että usein se suurempi suru on siitä, että isovanhemmilla ei kiinnosta. Se kipu tulee siitä, että sinä ja lapsesi olette ilmaa ihmisille, joille teidän tulisi kaikkien normien mukaan olla tärkeitä. Vaikea varmaan ymmärtää sekin, jos itse omaa henkisesti terveet vanhemmat, että esim. alkoholisoituneen narsisti vanhemman lapsella kipu on syvempää kuin vain se harmi, ettei isovanhempi hoida lasta. Meillä toinen isovanhempi on niin kipeä, ettei hoida, mutta osoittaa kiinnostuksensa ja osoittaa myös empatiaa. Ihan se tuo iloa arkeen että nähdään toisiamme. Toisilla sitten ei vaan kiinnosta, kun ei kiinnosta muu kuin oma napa ja sitä kun käsittelee niin joutuu samalla käsittelemään sen, että lapsuutensakin on viettänyt pääsääntöisesti yksin ilman aikuista.

Vierailija wrote:

Näistä vastauksista näkee taas sen, että vanhemmuus on itsekästä. Vanhemmat välittää tasan siitä omasta lapsesta. Vanhemmuus ei tee ihmisestä epäitsekästä, päinvastoin.

Ei se ole mun mielestä itsekästä, että haluaa hoitaa oman lapsensa hyvin. Minun mielestäni on itsekästä tehdä lapsia ja vaatia muilta apua niiden hoitoon.

Siksi että se vieraiden lasten hoitaminen on niin iso stressi, että se itselle saatu lapsivapaa ei sitä korvaa. Isovanhemmilta ei tule ketään hoitoon vastavuoroisesti. Tietysti vanhuksia autetaan sitten kun sen aika on ja nämä omat lapset ovat jo isompia.

Olisihan se kiva ajatus mutta ei vaan jaksa viikonloppuna ottaa omien lisäksi vielä lisää lapsia hoitoon. Ei palaudu sitäkään vähää sitten. Ja tämän vuoksi en ole innostunut kun joku on tarjonnut meidän lapsille yökylää, koska joskus sitten pitäisi jaksaa olla vastavuoroinen. 

Täytyy sanoa, että kyllä niihin hyviin isovanhempiin luotetaan enemmän kuin kavereihin. No, meillä on onneksi ihan itse itseään "tyrkyttävät" osallistuvat isovanhemmat. Ja jos kotona on vaikka 3 lasta, niin saattaa ne 2 vierasta lasta olla siihen päälle liikaa. 

Kyllä meillä tunnetaan naapuriapu ja kun tässä samalla seudulla asuu lasten kavereita, niin yhdessä niitä on kasvatettu. Ei ihan pikkuisten ja taaperoiden kanssa niinkään, mutta jo eskari-ikäisestä. Pyörii kimppakyydit, huolehditaan harrastuksissa, että muidenkin lapset selviää esim vaatteidenvaihdosta, mennään tyttöjen pukkariin avuksi koska isät ei voi mennä tyttöjensä kanssa, ja päinvastoin, vahditaan uimarannalla ettei lapsen kaveritkaan huku jne.  Jos isompi lapsi on yksin kotona niin tietävät, että hädän tullessa voi mennä naapuriin. Ja teini-iässä törttöilijät kerätään kyliltä kyytiin, omat ja vieraat, ettei kukaan jää pakkaseen eikä poliisin tarvitse toimia kuskina.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Näistä vastauksista näkee taas sen, että vanhemmuus on itsekästä. Vanhemmat välittää tasan siitä omasta lapsesta. Vanhemmuus ei tee ihmisestä epäitsekästä, päinvastoin.

Ei se ole mun mielestä itsekästä, että haluaa hoitaa oman lapsensa hyvin. Minun mielestäni on itsekästä tehdä lapsia ja vaatia muilta apua niiden hoitoon.

Aika suppea elämä täytyy olla, jos ei IKINÄ tule sellaisia hetkiä, että tarvitsisi lapsivapaata. 

Vierailija wrote:

Vanhemmat tai siis äidit, ovat myös tosi epäsolidaarisia toisilleen. Aina ollaan määkymässä, että mitä se toinen äiti tekee väärin. Jotkut ei halua lapsia just tuon takia. Ihmeporukkaa! 

Samalla tavalla ne ulisee isovanhemmista mitä kaikkea ne tekee väärin hoitaessaan lapsia.

Mutta isovanhemmilta ja lapsettomilta sukulaisilta ja tutuilta ei paljon kysytä nappaako niitä käyttää viikonloppunsa just sun pershedelmiesi kanssa