Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi vanhemmat eivät auta toisiaan? Haaveillaan isovanhempien tai lapsettomien avusta
14.10.2023 |
Ollaanko vanhemmuudessakin jo niin kilpailuhenkisiä ja herkillä että ei uskalleta ottaa vertaisilta neuvoja ja apuja, ei siedetä niitä tai haluta hoitaa ja välittää toisten ihmisten lapsista?
Kommentit (92)
Tätä olen itsekin jo aikuisten / lähes aikuisten lasten äitinä ihmetellyt.
Kun lapseni olivat pieniä, olin yh ja minulla oli naapurissa asuvan toisen yh-äidin kanssa YYA-sopimus. Hänen piti päästä iltaisin opiskelemaan, joten hoidin usein iltaisin hänen lastaan. Ei ollut iso vaiva, koska lapsi oli suunnilleen samanikäinen kuin oma lapseni, ja he tykkäsivät leikkiä keskenään.
Hän sitten vastavuoroisesti esimerkiksi viikonloppuna otti lapseni mukaan puistoon, jolloin minä sain omaa aikaa. Oli ihanaa esimerkiksi siivota rauhassa, tai käydä kaupoilla :-)
Kaikki voittivat.
Veljeni perheen kanssa olemme taas huolehtineet lapsista yhdessä siten, että kesällä se, joka on lomalla, hoitaa kaikkia lapsia muiden ollessa töissä jne. Tästä on saatu bonuksena lapsille hyvät serkussuhteet, he ovat kuin sisaruksia keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Mutta isovanhemmilta ja lapsettomilta sukulaisilta ja tutuilta ei paljon kysytä nappaako niitä käyttää viikonloppunsa just sun pershedelmiesi kanssa
Kyllä meillä vaan on tapana kysyä ja kunnioittaa toisten vapaa-aikaa. Minun äitini myös monesti itse ehdottaa, että voisi ottaa lapset viikonlopuksi. Pakollisia tarpeita ehkä 1-2 kertaa vuodessa, mutta esimerkiksi äitini haluaa ihan itse ottaa useammin ja viedä esimerkiksi uimaan tms.
Nykyään lapset kasvatetaan niin huonosti ettei kukaan halua sietää toisten tappelevia ja kaiken tuhoavia räkänokkia. Tai vaikka olisikin kiltti lapsi, niin ei halua ottaa vastuuta. Liian pelottavaa jos vaikka sattuu jotain.
Isovanhemmilta toivotaan asiallista isovanhemmuutta. Ja toki toivotaan että lapsi olisi sukujen jäsen ja sukulaiset olisivat hänestä kiinnostuneita ja kokisivat myös ihan vastuuta hänestä niin että esim perintöriidoissa muistettaisiin ne alaikäiset.
Olemme ystäväni kanssa hoitaneet vastavuoroisesti toistemme lapsia kummankin opintojen takia, joitakin tunteja/viikko. Lisäksi saimme lastenhoitoapua ystäväperheeltä, maksoimme siitä pienen korvauksen. Tämän lisäksi äitikaverit ovat olleet mitä parasta vertaistukea hoitovapaalla, kun kahviteltiin ja lapset leikkivät yhdessä. Samoin lastenvaatteita olemme kierrättäneet kaveriporukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Näistä vastauksista näkee taas sen, että vanhemmuus on itsekästä. Vanhemmat välittää tasan siitä omasta lapsesta. Vanhemmuus ei tee ihmisestä epäitsekästä, päinvastoin.
Miksi vanhempien pitäisi lähtökohtaisesti välittää muiden lapsista? Välitätkö sinä muiden lapsista?
Eiköhän jokainen hoida omansa.
Ihan sama pätee vanhempiin. Välitän omistani ja autan heitä, mutta en ole kiinnostunut kavereiden vanhemmista.
jokaisella on ne omat hoidettavat ja sitten jos energiaa jää, voi vaikka tehdä vapaaehtoistyötä tms.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija wrote:
Mutta isovanhemmilta ja lapsettomilta sukulaisilta ja tutuilta ei paljon kysytä nappaako niitä käyttää viikonloppunsa just sun pershedelmiesi kanssa
Me ei pyydetä koskaan ketään hoitamaan lapsia. Yleensä ostetaan hoitoapua ulkopuolelta. Ihan itse isovanhemmat ovat kinunneet lapsia hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Näistä vastauksista näkee taas sen, että vanhemmuus on itsekästä. Vanhemmat välittää tasan siitä omasta lapsesta. Vanhemmuus ei tee ihmisestä epäitsekästä, päinvastoin.
Ei se ole mun mielestä itsekästä, että haluaa hoitaa oman lapsensa hyvin. Minun mielestäni on itsekästä tehdä lapsia ja vaatia muilta apua niiden hoitoon.
Aika suppea elämä täytyy olla, jos ei IKINÄ tule sellaisia hetkiä, että tarvitsisi lapsivapaata.
Me puolison kanssa saadaan lapsivapaata joka päivä vuorotellen. Iltaisin on sitten yhteistä aikaa.
Mulla on vasta lapsi tulossa ja ensimmäinen vastavuoroinen hoitolapsi jo sovittuna. Tottakai. Eikö tämä ole yleistä??? Maalaisjärjellä aika paljon järkevämpää kuin odottaa apua satojen kilometrien päässä asuvilta isovanhemmilta tai vaikkapa tuntemiltani opiskelijoilta, joille en pystyisi olemaan vastavuoroinen apu.
En itsekään opiskelijana hoitanut kenenkään lapsia kuin korkeintaan rahaa vastaan ja sitäkin harvoin. Helpompaa palkata joku vaikka MLL:tä vai mistä niitä hoitajia palkataankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkein enitenhän lapset ovat kavereidensa luona, jos ovat pois kotoa. Ja sama tietysti molempiin suuntiin.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Näistä vastauksista näkee taas sen, että vanhemmuus on itsekästä. Vanhemmat välittää tasan siitä omasta lapsesta. Vanhemmuus ei tee ihmisestä epäitsekästä, päinvastoin.
Ei se ole mun mielestä itsekästä, että haluaa hoitaa oman lapsensa hyvin. Minun mielestäni on itsekästä tehdä lapsia ja vaatia muilta apua niiden hoitoon.
Aika suppea elämä täytyy olla, jos ei IKINÄ tule sellaisia hetkiä, että tarvitsisi lapsivapaata.
Me puolison kanssa saadaan lapsivapaata joka päivä vuorotellen. Iltaisin on sitten yhteistä aikaa.
Niin. Tuo on eri asia. Kyllä meillä on esimerkiksi ystävien juhlia tai vaikka ihan oma hääpäivä kerran vuodessa, jolloin halutaan mennä kumpikin ilman lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen ihmisten avuttomuutta myös. Ensin muutetaan kauas perheestä (vanhemmat, sisarukset yms) ja pahimmassa tapauksessa perustetaan perhe sellaisen kumppanin kanssa, joka jätetään parin vuoden sisään ("rakkaus loppui ja minulla on oikeus onneen, muista viis") ja jäädään kotiin yksin lasten kanssa. Valitetaan yksinäisyyttä ja ettei ole apua arjessa. Yhteiskunnan pitäisi auttaa eli antaa rahaa ja järjestää palveluita.
Voisiko suomalaiset yrittää ottaa vähän vastuuta itse omasta elämästään? Tukiverkot pitää luoda itse. Se tapahtuu esim tutustumalla ihmisiin, kohtelemalla heitä hyvin, kutsumalla heitä kylään, tekemällä vastapalveluksia. Perheet ovat itse paras apua eli vanhemmat ja sisarukset auttavat keskenään toisiaan. Näin on toimittu vuosituhannet joka paikassa. Ja erityisen tärkeää olisi valita lapsille sellainen isä, jonka kanssa haluaa perustaa perheen ja vaalia tätä suhdetta vuoden jokaisena päivänä. Näin ei tarvitse kitistä koko ajan olevansa yh.
Yhteiskunta eli muut ihmiset ovat kyllästyneitä tähän ikuiseen aikuisten ihmisten narinaan. Ottakaa vastuu itsestänne.
P.S. Ei ole tilastollisesti mahdollista, että jokaisen narisijalla tai lapsella on adhd, autistimi, erityisherkkyys tai mitä lie. Lopettakaa tämä pelleily ja kasvakaa aikuisiksi.
N43, kolmen lapsen äiti, työssäkäyvä aikuinen joka huolehtii itse perheestään
Mutta: ihmisillä on muutenkin useampi lapsi hoidettavissa, miksi emme jaksaisi väliaikaisesti kahta lasta? Ne vanhat isovanhemmatkin jaksavat väliaikaisesti hoitaa kahta lasta, miksi emme me jaksaisi? Joku MLL:stä palkattu teini jaksaa ja osaa kahta lasta hoitaa.. miksi emme me jaksaisi?
Ja tosiaan en ole yksinhuoltaja, vaan meitä on täällä kaiken lisäksi kaksi kappaletta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Mutta: ihmisillä on muutenkin useampi lapsi hoidettavissa, miksi emme jaksaisi väliaikaisesti kahta lasta? Ne vanhat isovanhemmatkin jaksavat väliaikaisesti hoitaa kahta lasta, miksi emme me jaksaisi? Joku MLL:stä palkattu teini jaksaa ja osaa kahta lasta hoitaa.. miksi emme me jaksaisi?
Ja tosiaan en ole yksinhuoltaja, vaan meitä on täällä kaiken lisäksi kaksi kappaletta.
Tämä jostain syystä meni läpi vain ilman mukana olevaa lainausta viestiin johon vastasin...
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Näistä vastauksista näkee taas sen, että vanhemmuus on itsekästä. Vanhemmat välittää tasan siitä omasta lapsesta. Vanhemmuus ei tee ihmisestä epäitsekästä, päinvastoin.
Ei se ole mun mielestä itsekästä, että haluaa hoitaa oman lapsensa hyvin. Minun mielestäni on itsekästä tehdä lapsia ja vaatia muilta apua niiden hoitoon.
Aika suppea elämä täytyy olla, jos ei IKINÄ tule sellaisia hetkiä, että tarvitsisi lapsivapaata.
Me puolison kanssa saadaan lapsivapaata joka päivä vuorotellen. Iltaisin on sitten yhteistä aikaa.
Niin. Tuo on eri asia. Kyllä meillä on esimerkiksi ystävien juhlia tai vaikka ihan oma hääpäivä kerran vuodessa, jolloin ha
Tuossakin tilanteessa on itsekästä vaatia muilta lastenhoitoapua ja haukkua heitä itsekkäiksi, jotka eivät muiden lapsia halua hoitaa.
Me emme välttämättä halua antaa lasta viettämään aikaa kahden kesken tiettyjen sukulaisten kanssa. Palkataan mieluummin tuntematon. Hoitorinki toki myös kätevä, jos muodostuu luontevasti mutta hoitajan palkkaaminen on helpompaa kuin väkisellä vääntää hoitorinki.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Näistä vastauksista näkee taas sen, että vanhemmuus on itsekästä. Vanhemmat välittää tasan siitä omasta lapsesta. Vanhemmuus ei tee ihmisestä epäitsekästä, päinvastoin.
Ei se ole mun mielestä itsekästä, että haluaa hoitaa oman lapsensa hyvin. Minun mielestäni on itsekästä tehdä lapsia ja vaatia muilta apua niiden hoitoon.
Aika suppea elämä täytyy olla, jos ei IKINÄ tule sellaisia hetkiä, että tarvitsisi lapsivapaata.
Me puolison kanssa saadaan lapsivapaata joka päivä vuorotellen. Iltaisin on sitten yhteistä aikaa.
Niin. Tuo on eri asia. Kyllä meillä on esimerkiksi ystävien juhlia tai vaikka i
Ei meillä ole tapana haukkua ketään.
Noh. Mietinpä omia ystäväperheitä.
Perhe 1. Heillä on kahdet isovanhemmat, jotka oikein kilpailevat siitä, kummat saavat hoitaa lapsenlapsia enemmän. Ymmärrettävästi tämä perhe ei halua lähteä meidän kanssa tällaiseen järjestelyyn, kun tarvetta ei heidän puoleltaan ole.
Perhe 2. Heillä on vauva, taapero ja leikki-ikäinen. En jaksa ottaa tuollaista katrasta hoitoon, jotta saisin oman lapsen vastavuoroisesti hoitoon. Veisi enemmän voimavaroja kuin antaisi.
Perhe 3. Perheessä on erityislapsi, jonka perussairautta en osaisi hoitaa. Joten vastavuoroisuus ei onnistuisi.
Tässäpä näitä syitä ap:lle.
Vierailija wrote:
Noh. Mietinpä omia ystäväperheitä.
Perhe 1. Heillä on kahdet isovanhemmat, jotka oikein kilpailevat siitä, kummat saavat hoitaa lapsenlapsia enemmän. Ymmärrettävästi tämä perhe ei halua lähteä meidän kanssa tällaiseen järjestelyyn, kun tarvetta ei heidän puoleltaan ole.
Perhe 2. Heillä on vauva, taapero ja leikki-ikäinen. En jaksa ottaa tuollaista katrasta hoitoon, jotta saisin oman lapsen vastavuoroisesti hoitoon. Veisi enemmän voimavaroja kuin antaisi.
Perhe 3. Perheessä on erityislapsi, jonka perussairautta en osaisi hoitaa. Joten vastavuoroisuus ei onnistuisi.
Tässäpä näitä syitä ap:lle.
Perhe 2: Voisithan tarjoutua ottamaan yhden lapsen hoitoon, jos ovat samanikäisiä. Ajatuksella että kaverit vierailevat vuorotellen toistensa luona.
Alue: Aihe vapaa
Koska on normaalia, että aikuiset tarvitsevat aikaa muuhunkin kuin lapsiinsa. Lastenhoito on 24/7 työtä poislukien mahdollinen päiväkotiaika. Kuka jaksaa vuosikausia ilman hetkenkään lepoa tai viemrkistystä?