Te jotka elätte suhteessa jossa ei ole täyttä luottamusta
Meitä on varmasti muitakin ja uskalletaan keskustella vaikka tuomitsijoita riittää. Suhteessa on paljon muutakin kuin luottamus ja suhde voi olla hyvä vaikka toiseen ei uskallakaan täysin luottaa.
Aiheuttaako teillä mustasukkaisuutta vai oletteko löytäneet kompromisseja, keinoja sopeutua tilanteeseen? Hakeneet apua, tai vaan hyväksyneet tilanteen?
Kommentit (195)
No nyt pitää pikkasen avata enemmän. Missä asiassa ei ole luottamusta? Käy vieraissa vai? Jos siitä on kyse että toisella tarve muihinkin ihmisiin, niin ehdottomasti pitää olla avoin kommunikointi kunnossa.
Vierailija wrote:
No nyt pitää pikkasen avata enemmän. Missä asiassa ei ole luottamusta? Käy vieraissa vai? Jos siitä on kyse että toisella tarve muihinkin ihmisiin, niin ehdottomasti pitää olla avoin kommunikointi kunnossa.
Jokainen jolla on luottamuspulaa suhteessaan saa vastata. Ei sitä ulkopuolinen voi määrittää.
Jos luottamus särkyy ihan mistä tahansa syystä niin keskusteluahan se vaatii, ja jos suhdetta haluaa jatkaa, voi epävarmuutta olla ja se on vaan hyväksyttävä.
Meillä mies rikkoi luottamuksen, mutta ymmärsi sitten kuitenkin, etten häneen sitten ihan uskalla luottaa. Vaikka haluaisin niin ei onnistu. Joten babystepseillä mennään.
Raastavaa kun tosiaan ei uskalla luottaa vaikka miten yrittää. Mitem onnistuisi?
Tää on vaikea asia. Toisen kontrollointi ja se, että jatkuvasti tivaa mihin menet, koska tulet, kenen kanssa, on ihan tappavaa sekin. En kestäisi itsekään sellaista ja haluan säilyttää oman tilani.
Silti jos ei voi luottaa siihen, ettei toisella ole muita, on väistämättä aika vaikeaa.
Jotenkin tulee tosi suuria yksinäisyyden tunteita ja niistä pitää vain selvitä, mutta miten. Kuulen mielelläni miten toiset on asian ratkaisseet.
Kysymys tähän ketjuun vastaajille: Miten se luottamuspula ilmenee? Voiko luottaa esim. kumppanin sanaan, mutta ei tekemisiin? Vai eikö voi edes luottaa siihen, että toinen on ollut siellä missä on sanonut olevansa?
Miksi elää suhteessa jossa ei ole luottamusta?
Tasapuolisessa liitossa kaikki on rehellistä.
Toisen kunnioitus on nolla jos tekee jotain joka rikkoo luottamuksen.
Jos luottamus on mennyt syystä, ja haluaa antaa vielä mahdollisuuden, niin ainut keino saada se takaisin on elää täysin avoimin kortein. Jos tähän ei suostu, eikä halua niin asiahan on sitten selvä. Hän ei pystykään olemaan luottamuksen arvoinen, jos ei ole mitään salattavaa, miksi sitten olisi peittelyyn halua ja tarvetta.
Sitten pitää vain itse päättää haluaako elää pettävän puolison kanssa vai ei.
Mun puoliso salailee raha-asioita (sekavat) ja menemisiään (kertoo muunneltuja totuuksia ja monesti jotenkin valehtelee automaattisesti, vaikkei olisi mitään erityistä tarvetta).
Vierailija wrote:
Jos luottamus on mennyt syystä, ja haluaa antaa vielä mahdollisuuden, niin ainut keino saada se takaisin on elää täysin avoimin kortein. Jos tähän ei suostu, eikä halua niin asiahan on sitten selvä. Hän ei pystykään olemaan luottamuksen arvoinen, jos ei ole mitään salattavaa, miksi sitten olisi peittelyyn halua ja tarvetta.
Sitten pitää vain itse päättää haluaako elää pettävän puolison kanssa vai ei.
Arvaanko oikein: Elää täysin avoimin kortein = pitää olla valmis koska tahansa näyttämään puhelimensa sisältö, jakamaan sijaintitiedot jne?
Sellaisen vaatiminen on digitaalista väkivaltaa eikä muuksi muutu, vaikka kuinka olisi taustalla luottamuspula. Jos ei voi luottaa, ei kannata kiusata itseään eikä toista vaan erota suosiolla.
Meillä mies ymmärsi ihan itse että yksityisiä viestejä, keskusteluita ei enää ole vaan kaikki näytetään ja kerrotaan. Kantapään kautta oppinut myös sen että aina kannattaa kertoa ennemmin kirpaiseva totuus kuin hiton hyvä valhe, koska valheesta seuraa aina pahempi soppa kun kiinni jää.
Luottamus kasvaa hiljalleen.
Meillä mies on ollut mustasukkainen joistain miestyökavereistani ja ihan oma-aloitteisesti olen näyttänyt kaikki viestit ym hänelle. Kun näkee ettei mitään ole, se lisää luottamusta. Myös yhden serkkuni poistin fb-kavereista hänen pyynnöstään kun alkoi tulla tosi omituisia sydänviestejä.
Vierailija wrote:
Jos luottamus on mennyt syystä, ja haluaa antaa vielä mahdollisuuden, niin ainut keino saada se takaisin on elää täysin avoimin kortein. Jos tähän ei suostu, eikä halua niin asiahan on sitten selvä. Hän ei pystykään olemaan luottamuksen arvoinen, jos ei ole mitään salattavaa, miksi sitten olisi peittelyyn halua ja tarvetta.
Sitten pitää vain itse päättää haluaako elää pettävän puolison kanssa vai ei.
Mieluummin jopa pettävän kuin puolison joka ei luota tai on mustasukkainen.
Vierailija wrote:
Mun puoliso salailee raha-asioita (sekavat) ja menemisiään (kertoo muunneltuja totuuksia ja monesti jotenkin valehtelee automaattisesti, vaikkei olisi mitään erityistä tarvetta).
Tartun tähän koska meillä samaa, enkä ole koskaan kuullut että jollain muullakin! Meillä mies saattaa nopeana ensireaktiona valehdella ja pian sen jälkeen huomaa valehdelleensa. Sitten kertoo totuuden. Ei tiedä miksi tekee näin ja tuntuuhan se lapselliselta että valehtelee vahingossa. Mutta ei se tahallistakaan ole kun sen jälkeen kertoo totuuden. Outoa.
Vierailija wrote:
Meillä mies on ollut mustasukkainen joistain miestyökavereistani ja ihan oma-aloitteisesti olen näyttänyt kaikki viestit ym hänelle. Kun näkee ettei mitään ole, se lisää luottamusta. Myös yhden serkkuni poistin fb-kavereista hänen pyynnöstään kun alkoi tulla tosi omituisia sydänviestejä.
Naisten rima on ihan liian alhaalla..
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Meillä mies on ollut mustasukkainen joistain miestyökavereistani ja ihan oma-aloitteisesti olen näyttänyt kaikki viestit ym hänelle. Kun näkee ettei mitään ole, se lisää luottamusta. Myös yhden serkkuni poistin fb-kavereista hänen pyynnöstään kun alkoi tulla tosi omituisia sydänviestejä.
Naisten rima on ihan liian alhaalla..
Ei vaan helpolla saa toisen mielen paremmaksi ja vähemmän mustasukkaiseksi niin se kannattaa tehdä.
Kasvattakaa hyvät vanhemmat lapsenne niin, että he eivät alennu fyysiseen, henkiseen eikä digitaaliseen väkivaltaan.
Kannattaa kasvattaa lapsensa niin että eivät petä luottamusta. Jos pettävät, silloin myös kannetaan seuraukset. Jos haluaa olla avoin ja rehellinen asioista ja parantaa luottamusta, se ei mitään väkivaltaa ole.
Vierailija wrote:
Kannattaa kasvattaa lapsensa niin että eivät petä luottamusta. Jos pettävät, silloin myös kannetaan seuraukset. Jos haluaa olla avoin ja rehellinen asioista ja parantaa luottamusta, se ei mitään väkivaltaa ole.
Opetan kyllä lapsia kantamaan seuraukset. Jos joku ei heihin luota niin parempi pysyä mahdollisimman etäällä.
Meillä ei ole. Sopeuduttu siten että, keskustellaan menoista ja sovitaan asiat niin että ongelmia niin vähän kun vaan voi. Molemmat ymmärtää tilanteen ja yrittää parhaansa. On toiminut. Ei juurikaan ole riitoja.