Entiset köyhät: mikä oli sinulle se juttu, josta ymmärsit ettet enää ollut täysin PA?
Minulle se oli se, että pystyin spontaanisti ostamaan jonkun take away-annoksen tai kahvin. Sekä se, että enää ei tarvitse vältellä kahvittelukutsuja, koska sellaiseen ei ole varaa. Isompi juttu oli se, että kun optikko kertoi näontarkastuksen jälkeen minun tarvitsevan kaksiteholasit, ensireaktioni ei ollut paniikki. Sekä se, että lasien hinnan (vajaa 500€) pystyin ottamaan säästötililtä.
(Minulla siis takana vuosikausia todellista kituuttamista ja työttömyyttä, välillä myös todellista nälkää kun ei ollut rahaa ruokaan, ennen kuin onnistuin vihdoin saamaan töitä.)
Kommentit (68)
Ehkä eniten se, että kun sanon rahojeni olevan loppu tai että olen tiukilla, se ei tarkoita että rahani on loppu. Minun joka kuukausi asettama budjetti on vain lähellä ylintä rajaansa. Ennen se tarkoitti sitä, että sitten ei syöty eikä laskuja saanut maksettua, nyt se on vain henkilökohtainen kattoni. Jos minulle tulee jokin suurempi meno voin kyllä irroittaa rahaa siihen. Toinen on kengät. Ennen minulle 80-100e kengät oli huippukalliit ja nyt mietin mitä vikaa niissä on kun on niin halvat. Kolmas ja ehkä merkittävin on se, että voin pörssissä hävitä hetkessä toista tonnia eikä se hetkauta minua mitenkään.Mietin vain, että tulipahan oppirahat tästäkin suoritettua.
Noh, en ole vieläkään rikas tain edes keskituloinen 2000e bruttopalkallani, mutta käsittämätöntä miten "paljon" jää rahaa palkasta käteen kun 14 vuoden ulosotto päättyi! Olen ihan hukassa tuon rahan kanssa ja pelkään koko ajan sen loppuvan.
Olisiko se hetki, kun hoksasin, että palkkapäivähän oli monta päivää sitten ja mennyt huomaamatta ohi. Köyhempänä oli todellakin selvillä, milloin tulee rahaa tilille.
Se, ettei ruokakaupassa tarvinnut laskea joka hemmetin euroa vaan kärryyn saattoi lapata myös ylimääräistä hyvää rahoja laskematta.
Kun oli parin kk palkka jäänyt saamatta tilille ilman että huomasin :D
Pystyin ostamaan lapselleni takin ihan uutena kaupasta. Oli se tarjouksessa, mutta silti. Tosin suuren osan vaatteista ostan käytettynä edelleen.
Kun ei tarvinnut jännittää ruokakaupan kassalla, meneekö maksu kortilla läpi.
Oikeastaan kaksi eri juttua.
Viisikymppisenä saimme vaihdettua asuntomme uuteen saunalliseen rivitaloasuntoon Vantaalla, mikä oli meille suuri tason nosto ja merkki siitä että menee paremmin. Ja samoihin aikoihin huomasimme että kun olimme säätäneet pakolliset menomme minimiin, niin pankkitilille alkoi jäädä kuukausittain tuhansia euroja ylimääräistä.
Ennen joku yli 50e maksava vaate silloin tällöin oli niin paljon, että en raskinut ostaa. En vieläkään ole tottunut, että voisin ostaa kesällä satasia maksavan mekon tai oikeasti kalliin talvitakin, mutta minä vain pysyn noissa alle 100e tuotteissa. Ja se näkyy vaatteiden laadussa. En ole oppinut, että laatu maksaa.
Sen sijaan missään ei tunnu tilata lähemmäs tonnilla vaatetta, vaikka olisi muutama kuukausi sitten shoppaillut ties mitä. Inhoan vaatteiden sovittelua, joten yleensä tulevat sitten oikeasti tarpeeseen.
Kyllä, työ on ainoa keino pois köyhyydestä. Ei tuet. Onneksi olkoon sinulle!
Sitten on tosiaan tuo palkkapäivä, joka on nykyään parin viikon välein. En meinaa tottua, että tilille tumpsahtaa jatkuvasti lisää rahaa, ennen kuin edellinen palkkakaan on mennyt. Siellä sitten lojuu tuhansia euroja ylimääräistä.
Eikä tosiaan tarvitse miettiä laskujen eräpäiviä, sen kun tekee suoraveloituksen, ihan sama milloin se lähtee tililtä.
Menin kauppaan ja ostin upo uuden Jaguarin.
Vierailija wrote:
säästöt + sijoitukset yhteensä noin 10 000 e.
Oikeesti on varaa uusiin laseihin ja vaikka terapiaan omasta pussista.
Ai että tää on niin ihana tunne! Me ostettiin asunto ja oli tosi ahdistavaa kun tilillä oli niin vähän rahaa. Nyt kun on just tää kymppitonni niin heti on rauhallisempi fiilis.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
säästöt + sijoitukset yhteensä noin 10 000 e.
Oikeesti on varaa uusiin laseihin ja vaikka terapiaan omasta pussista.
Ai että tää on niin ihana tunne! Me ostettiin asunto ja oli tosi ahdistavaa kun tilillä oli niin vähän rahaa. Nyt kun on just tää kymppitonni niin heti on rauhallisempi fiilis.
Oli kyllä mahtava fiilis, kun verkkopankki eka kertaa näytti "kaikkien tilien saldo yhteensä" kohdassa yli kymppitonnin summaa. Vähän piti hieraista silmiään, että mitä.
Nautin, kun tilillä on aina rahaa. Nytkin kaikki laskut maksettu. Jos tulee joku yllättävä meno, pesukone hajoaa tai lääkärilasku. Hampaasta irtosi paikka. On aivan ruhtinaallista, kun voi vain mennä ja hoitaa asian kuntoon. Näin ei ole aina ollut.
Se, etten odottanut palkkapäivää kuola poskella. En enää keksinyt minkä ostamista odottaisin.
Ei ole pakko käyttää aikaa ja energiaa siihen, että metsästää lapselle vaatteet käytettynä. Mentiin kauppaan ja ostettiin kerralla housut, takki ja kengät, kun ne tarvittiin. Kierrän kyllä edelleen kirppareita ja ostan paljon käytettynä, mutta on ihanaa, että ei ole pakko.
Kun päästiin koko perhe leffaan vuosien tauon jälkeen ja voitiin ostaa herkutkin.
Tämä, elin vuosikausia peläten mitä vaimo oli salaa shoppailut. Tili saattoi yllättäen olla tyhjä kun ostokset piti maksaa ruokakaupassa. Nyt viimein vuosia eron jälkeen lopetin jatkuvan käteisen mukana kantamisen kun viimein opin luottamaan siihen että tilillä on rahaa.