Entiset köyhät: mikä oli sinulle se juttu, josta ymmärsit ettet enää ollut täysin PA?
Minulle se oli se, että pystyin spontaanisti ostamaan jonkun take away-annoksen tai kahvin. Sekä se, että enää ei tarvitse vältellä kahvittelukutsuja, koska sellaiseen ei ole varaa. Isompi juttu oli se, että kun optikko kertoi näontarkastuksen jälkeen minun tarvitsevan kaksiteholasit, ensireaktioni ei ollut paniikki. Sekä se, että lasien hinnan (vajaa 500€) pystyin ottamaan säästötililtä.
(Minulla siis takana vuosikausia todellista kituuttamista ja työttömyyttä, välillä myös todellista nälkää kun ei ollut rahaa ruokaan, ennen kuin onnistuin vihdoin saamaan töitä.)
Kommentit (68)
Kun valmistumisen jälkeen aloin saada työmarkkinatukea. Rahaa jäi jopa säästöön. Sitten kun sai töitä 1 600 euron kuukausipalkalla, asumistuki loppui ja olo tuntui vauraalta.
Kun ostin talvitakin, ei tarvinnut etsiä alennusmyynnistä halvinta nuttua.
Kun tienasin ensimmäisen miljoonani, verojen jälkeen. Siinä kohdassa ymmärsin ettei kaikesta tarvitse säästää
Se, että uskalsin avata kaikki saapuneet laskukirjeet ilman pelkoa. Ja että yleensäkin avasin ne enkä jättänyt kasaan pöydälle.
Se, ettei tarvinnut miettiä, mitä kahvia tai jogurttia tai muuta elintarviketta osti, voi valita ihan oman maun mukaan, ei hinnan.
Ja lopuksi se, että rahaa alkoi jäädä säästöönkin perusmenojen jälkeen.
Joku sanoikin jo saman:
Kun pystyin laittamaan kaikki laskut automaattisiksi e-laskuiksi, koska tiedän, että maksupäivänä tilillä on riittävästi rahaa. Helpottaa muutoinkin, kun ei tarvitse maksaa aina kaikkia erikseen. Säästyy aikaa ja rahaa, kun ei tarvitse aina maksella muistutusmaksulisiä.
Kun pankkitilille alkoi karttua saldoa pikkuhiljaa, eikä kaikki mennyt enää pakollisiin kuluihin.
Kun tilistä jäi 20 euroa. Kun pystyin maksamaan yhdellä kertaa jäljellä olevan lainan 900 euroa, hieno tunne.
Sitä päivää ei taida tulla, että minä pelkän kortin kanssa uskallan liikkua. Se tunne on niin karmea ettei tosikaan. Etenkin kun toisen kerran se kävi niin, että tilillä oli hiukan tavanomaista enemmän ja olin edelliseen kauppaan laittanut tavanomaista enemmän rahaa, ja sitten menin ruokakauppaan. Ulosotto oli käynyt nappaamassa tililtä enkä tiennyt sitä.
Itse huomaan, että katkeruuteni vain kasvaa kun taloudellinen ahdinko alkaa hiukan hellittää. Ehkä se on minun havahtumiseni sitten siihen, että on varaa myös tunteisiin. Tähän asti olen juossut kujaa kädet pään suojana.