Lue keskustelun säännöt.
Onko Suomessa mielestäsi hyvåksyttyä olla kotiäitinä, jos lapset jo vähintään kouluikäisiä?
Kommentit (74)
Totta kai "perusturvasta" on mahdollisuus kieltäytyä. Tai siis ei sitä edes saa, jos ei hae. Itselläni oli kotiäitiura tällainen: jo opiskellessa lapsia, joten minimiäitiyspäivärahalla, sitten kotihoidon tuella, joka oli isompi kuin edellä mainittu. Lopuksi kotona kotirouvana, eli elin miehen palkalla. Viisi täyspäistä lasta toimitin yhteiskuntaan. Minulla oli kaksi samanlaista kaveria. Ei meitä ainakaan kukaan siitä haukkunut. Nyt me kaikki kolme olemme olleet jo yli kymmenen vuotta palkkatöissä. Eli ei se edes työllistymistä estänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän joka äiti ainakin haaveilee että pääsisi jättäytymää työelämästä pois jaaloittaa miehen hyväksikäytön kun pakottaa miehen elättämään ilman että itse hakkii mitään tuloja perheelle
Vierailija wrote:
En tiedä onko hyväksyttävää varsinaisesti, mutta itse olen. Lapset 12 ja 13. Teen vapaaehtoistyötä paljon. Taloudellisesti minun ei tarvitse tehdä työtä. Joskus olen käynyt keikalla töissä, olen sairaanhoitaja, mutta näitä keikkoja vain n. 1-5 vuodessa. En tee niitä rahallisessa mielessä, vaan mukavaa päästä silloin tällöin vähän eri ympyröihin, vaikka sinänsä en työhön kaipaa. Ikää minulla 47.
Millä elätät itsesi ja lapsesi?
Jokaisen naisen on tärkeää pitää huolta, ettei jää erotilanteessa tyhjän päälle ja että eläkettä kertyy. Tätä on turha itkeä jälkikäteen, jos ei ole huolehtinut omasta taloudellisesta turvasta.
Mikäs siinä kunhan ei elä kotona yhteiskunnan varoilla. Jos ei ole varaa kotirouvailuun ilman yhteiskunnan tukia niin sitten mars töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi kunnioitettavaa, ja parasta lapsille. Kunhan mies pystyy elättämään.
Siis niitä veroja maksetaan kenenkä tekemästä työstä? Olisiko kuitenkin oikein sanoa " mieheni on maksanut veroja ja maksaa edelleen " ? Hän, joka on 15 v kotiäitinä tuskin on paljon veroja maksanut.... Tunnustan, että kateeksi käy kolmen lapsen äitinä....mieheni ei valitettavasti ole niin rikas että voisin laittaa ruokaa ja leipoa ja joogata 15 vuotta tai loppuelämäni...
Kunpa olisin edes 3- vuotiaaksi voinut pitää lapseni kotona... toisaalta olen ylpeä siitä, että olen kantanut korteni kekoon täysipäiväisenä työntekijänä kaikki nämä vuodet- ja maksanut niitä veroja- paljon !- joilla lasteni ja muidenkin lasten koulutus ym maksetaan.
Kyllä minusta kouluikäisten lasten äidiltä voi ainakin osa- aikatyöskentelyä odottaa. Kaikki muu on loisintaa ja pahemmalla tavalla kuin kokoelämätyöttömyys, jonka syynä psyykkiset ym ongelmat jotka eivät mahdollista työntekoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikessa on puolensa. Olen pitkän linjan kotiäiti ja ratkaisu on ollut monin tavoin hyvä. Mutta on ihan totta, että siihen työllistymiseen sitten jatkossa täytyy panostaa ellei halua tosiaan olla kotirouva. On varmaan ihan totta, että lasten päivähoito tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin kotihoidontuki, vaikka sitä summaa korotettaisiinkin ja aikaa pidennettäisiin. Mutta pitkällä tähtäimellä on aika kallis ratkaisu, että naiset jäisivät pois työelämästä vaikka kymmeneksi vuodeksi (jos on monta lasta). Monella alalla aiemmalla koulutuksella saa siinä vaiheessa heittää vesilintua ja aloittaa alusta. Tällä tavalla ajatellen olisi ehkä jopa järkevää tehdä lapset nuorena, jolloin se on biologisestikin helpompaa, ja kun nuorinkin on sitten muutaman vuoden ikäinen (tai kukin määritelköön tämän itse) aloittaisi opiskelun ja sitten siirtyisi työelämään. Työn saamistakin voisi helpottaa, kun lapset ovat jo sen ikäisiä, ettei poissaoloja lapsen sairastelun takia juuri tulisi. Mutta käytännössä tämä ei toimi yhteiskunnassamme, jossa lähes kolmekymppisiinkin suhtaudutaan kuin vasta aikuistuviin ja ilmaisen ehkäisyn saa monesti 25-vuotiaaksi asti, jotta ei tule teiniraskauksia...
Vierailija wrote:
Totta kai "perusturvasta" on mahdollisuus kieltäytyä. Tai siis ei sitä edes saa, jos ei hae. Itselläni oli kotiäitiura tällainen: jo opiskellessa lapsia, joten minimiäitiyspäivärahalla, sitten kotihoidon tuella, joka oli isompi kuin edellä mainittu. Lopuksi kotona kotirouvana, eli elin miehen palkalla. Viisi täyspäistä lasta toimitin yhteiskuntaan. Minulla oli kaksi samanlaista kaveria. Ei meitä ainakaan kukaan siitä haukkunut. Nyt me kaikki kolme olemme olleet jo yli kymmenen vuotta palkkatöissä. Eli ei se edes työllistymistä estänyt.
Minkä ikäisiä lapsesi olivat kun palasit töihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Siis niitä veroja maksetaan kenenkä tekemästä työstä? Olisiko kuitenkin oikein sanoa " mieheni on maksanut veroja ja maksaa edelleen " ? Hän, joka on 15 v kotiäitinä tuskin on paljon veroja maksanut.... Tunnustan, että kateeksi käy kolmen lapsen äitinä....mieheni ei valitettavasti ole niin rikas että voisin laittaa ruokaa ja leipoa ja joogata 15 vuotta tai loppuelämäni...
Kunpa olisin edes 3- vuotiaaksi voinut pitää lapseni kotona... toisaalta olen ylpeä siitä, että olen kantanut korteni kekoon täysipäiväisenä työntekijänä kaikki nämä vuodet- ja maksanut niitä veroja- paljon !- joilla lasteni ja muidenkin lasten koulutus ym maksetaan.
Kyllä minusta kouluikäisten lasten äidiltä voi ainakin osa- aikatyöskentelyä odottaa. Kaikki muu on loisintaa ja pahemmalla tavalla kuin kokoelämätyöttömyys, jonka syynä psyykkiset ym ongelmat jotka eivät mahdollista työntekoa.
Mitäpä jos luopuisit tuosta katkeruudesta ja kateudesta ja antaisit kotiäitiyden valinneen elää rauhassa elämäänsä, ja itse olisit tyytyväinen omaan elämääsi.
Vierailija wrote:
Siis niitä veroja maksetaan kenenkä tekemästä työstä? Olisiko kuitenkin oikein sanoa " mieheni on maksanut veroja ja maksaa edelleen " ? Hän, joka on 15 v kotiäitinä tuskin on paljon veroja maksanut.... Tunnustan, että kateeksi käy kolmen lapsen äitinä....mieheni ei valitettavasti ole niin rikas että voisin laittaa ruokaa ja leipoa ja joogata 15 vuotta tai loppuelämäni...
Kunpa olisin edes 3- vuotiaaksi voinut pitää lapseni kotona... toisaalta olen ylpeä siitä, että olen kantanut korteni kekoon täysipäiväisenä työntekijänä kaikki nämä vuodet- ja maksanut niitä veroja- paljon !- joilla lasteni ja muidenkin lasten koulutus ym maksetaan.
Kyllä minusta kouluikäisten lasten äidiltä voi ainakin osa- aikatyöskentelyä odottaa. Kaikki muu on loisintaa ja pahemmalla tavalla kuin kokoelämätyöttömyys, jonka syynä psyykkiset ym ongelmat jotka eivät mahdollista työntekoa.
Toivon todella etten tule työelämässä törmäämään kaltaisiisi tyyppeihin, kun todella pitkän kotiäitiyden jälkeen aloitan kohta osa-aikaisen keikkatyön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko nämä kotiäitien/kotirouvien haukkujat ja tuomitsijat palstalla provoja, vai ajattelevatko ihmiset oikeasti noin negatiivisesti toisten ihmisten valinnoista ja elämästä? Please, sanokaa että ei oikeassa elämässä kukaan tällaisia mieti.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
En tiedä onko hyväksyttävää varsinaisesti, mutta itse olen. Lapset 12 ja 13. Teen vapaaehtoistyötä paljon. Taloudellisesti minun ei tarvitse tehdä työtä. Joskus olen käynyt keikalla töissä, olen sairaanhoitaja, mutta näitä keikkoja vain n. 1-5 vuodessa. En tee niitä rahallisessa mielessä, vaan mukavaa päästä silloin tällöin vähän eri ympyröihin, vaikka sinänsä en työhön kaipaa. Ikää minulla 47.
Millä elätät itsesi ja lapsesi?
Hänellä on varallisuutta, tuollahan se sanotaan (”taloudellisesti minun ei tarvitse tehdä töitä”). Monille tulee yllätyksenä, että Suomessakin on ihmisiä, joiden ei rahan takia tarvitse mennä töihin.
Mutta mitäpä tämä meille kuuluu, millä hän itsensä ja lapsensa elättää.
Suomessa ei ole kotiäitikulttuuria koska täällä harvoin pystyy perhettä elättämään yhden aikuisen palkalla.