Biologisen isän suku ja perättömät jutut

Asiasta sain siis tietää yhteisen tuttavan kautta joka ihmetteli minulle, että miksi vanhempani on aikoinaan estäneet tapaamisia ja yhteydenpitoa.

Ja olen siis ihan aikuinen ja lähes kolmekymppinen ihminen, mutta nämä ihmiset tuntuu edelleen elävän sitä aikaa kun olin lapsi.

Miksi et sitten tavannut oikean isäsi sukua?

Jos vanhempasi olisivat alusta asti pitäneet yhteyttä myös biologisen isäsi sukuun, niin sinulla saattaisi olla siellä monta hyvinkin läheistä ihmistä. Pieni lapsi ei päätä yksin tuollaisia "minulla ei vain kiinnosta, niin en ole tekemisissä"-juttuja, vaan ovat aikuisista lähtöisin. Kuulostaa siis, että vanhempasi vieraannuttivat tämän suvun sinusta ja nyt perustelet sen itsellesi niin, ettei sinulla koskaan kiinnostanut. Ihan klassista itsensä ja oman psyykeensä suojelemista sinänsä sinulta. Onko sinulla omia lapsia? Mitä jos et ikinä pääsisi tutustumaan poikasi tai tyttäresi lapsiin hänen toisen vanhempansa takia? Olisiko se sinulle yhdentekevää?

Vierailija wrote:

Jos vanhempasi olisivat alusta asti pitäneet yhteyttä myös biologisen isäsi sukuun, niin sinulla saattaisi olla siellä monta hyvinkin läheistä ihmistä. Pieni lapsi ei päätä yksin tuollaisia "minulla ei vain kiinnosta, niin en ole tekemisissä"-juttuja, vaan ovat aikuisista lähtöisin. Kuulostaa siis, että vanhempasi vieraannuttivat tämän suvun sinusta ja nyt perustelet sen itsellesi niin, ettei sinulla koskaan kiinnostanut. Ihan klassista itsensä ja oman psyykeensä suojelemista sinänsä sinulta. Onko sinulla omia lapsia? Mitä jos et ikinä pääsisi tutustumaan poikasi tai tyttäresi lapsiin hänen toisen vanhempansa takia? Olisiko se sinulle yhdentekevää?

Lisään vielä, että mistä tiedät, että näitä heidän kertomaan asioita ei ole tapahtunut? Koska vanhempasi väittävät niin? Tietysti väittävät, jos ovat vieraannuttaneet. Jostainhan se sinunkin ajatus on tullut, ettei tämä suku kiinnosta. Oletko syventynyt ajattelemaan, että miksi? Tietysti jos ovat jotenkin liian hyökkääviä tai aggressiivisia, mutta et ainakaan viesteissäsi viitannut sellaiseen.

Niin luulet että se oli oma tahto

et vain ole oikeasti saanut valita 

Vierailija wrote:

Jos vanhempasi olisivat alusta asti pitäneet yhteyttä myös biologisen isäsi sukuun, niin sinulla saattaisi olla siellä monta hyvinkin läheistä ihmistä. Pieni lapsi ei päätä yksin tuollaisia "minulla ei vain kiinnosta, niin en ole tekemisissä"-juttuja, vaan ovat aikuisista lähtöisin. Kuulostaa siis, että vanhempasi vieraannuttivat tämän suvun sinusta ja nyt perustelet sen itsellesi niin, ettei sinulla koskaan kiinnostanut. Ihan klassista itsensä ja oman psyykeensä suojelemista sinänsä sinulta. Onko sinulla omia lapsia? Mitä jos et ikinä pääsisi tutustumaan poikasi tai tyttäresi lapsiin hänen toisen vanhempansa takia? Olisiko se sinulle yhdentekevää?

Vanhempani jatkoivat biologisen isän yhteydenpitotyyliä, joka oli lähes olematonta. Hän ei lapsuutensa vuoksi halunnut juurikaan olla tekemisissä perheensä kanssa, joten miksi vanhempanikaan olisi?

Biologinen isä ei ollut myöskään kotoisin Suomesta, joten ihan jo välimatkakin oli oma lisänsä asiaan. Ei siinä mitään vieraannuttamista ollut. Muistan että minulta kysyttiin useamman kerran että haluanko tavata näitä biologisen isän sukulaisia ja yleensä vastasin että en, koska en halunnut. Olen lapsena tavannut heitä muutamia kertoja ja niiden tapaamisten perusteella en halunnut tavata. Heidän vähättelevä käytös perhettäni kohtaan tuntui ikävältä. He esimerkiksi korjailivat koko ajan puheeseeni kun puhuin isästä isänä enkä biologisesta isästä isänä. Biologisen isän äiti lähes suuttui minulle, "ei se ole sun oikea isäsi". He myös kaikin tavoin pyrkivät mollaamaan perhettäni ja etsimään siitä vikoja. Mikä hauskinta, unohtivat aina mainita oman poikansa viat ja tekemiset, kuten vauvan hylkääminen ja poikansa päihteidenkäyttö.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Jos vanhempasi olisivat alusta asti pitäneet yhteyttä myös biologisen isäsi sukuun, niin sinulla saattaisi olla siellä monta hyvinkin läheistä ihmistä. Pieni lapsi ei päätä yksin tuollaisia "minulla ei vain kiinnosta, niin en ole tekemisissä"-juttuja, vaan ovat aikuisista lähtöisin. Kuulostaa siis, että vanhempasi vieraannuttivat tämän suvun sinusta ja nyt perustelet sen itsellesi niin, ettei sinulla koskaan kiinnostanut. Ihan klassista itsensä ja oman psyykeensä suojelemista sinänsä sinulta. Onko sinulla omia lapsia? Mitä jos et ikinä pääsisi tutustumaan poikasi tai tyttäresi lapsiin hänen toisen vanhempansa takia? Olisiko se sinulle yhdentekevää?

 

Lisään vielä, että mistä tiedät, että näitä heidän kertomaan asioita ei ole tapahtunut? Koska vanhempasi väittävät niin? Tietysti väittävät, jos ovat vieraannuttaneet. Jostainhan se sinunkin ajatus on tull

Ai mistä tiedän ettei minua ole estetty puhumasta puhelimessa heidän kanssaan? Koska muistan asioita. Puhelin oli meillä aivan vapaassa käytössä ja numerot saatavilla. He myös siis väittivät että minä olisin muka soittanut heille ja että vanhempani olisivat muka tulleet katkaisemaan puhelun kun en olisi saanut puhua heidän kanssaan. Tämä ei pidä paikkaansa. Ensinnäkään en ole soittanut heille ja toiseksi vanhempani eivät vahtineet sitä kenelle soitan saati vaatineet katkaisemaan puheluja.

Se voi olla tottakin 

Lapseltahan EI kysytä haluaako 

Ei ole lapsen tehtävä päättää 

Ongelma ei siis ole siellä menneisyydessä vaan nykytilanteessa. Toki nämä ihmiset väittävät kaikkea muutakin. Esimerkiksi että vanhempani olisi piilottaneet kaikki biologisen isän ja hänen sukunsa valokuvat minulta. Tämäkään ei ylläripylläri pidä paikkaansa, niitä kuvia löytyy useammastakin albumista.

Lisäksi he väittävät mm., että vanhempani olisivat salanneet minulta tiedon siitä että isäni ei ole biologinen isä. Tämäkään ei pidä paikkaansa, koska olen aina tiennyt asian, niin kauan kuin muistan.

Vierailija wrote:

Lapseltahan EI kysytä haluaako 

Ei ole lapsen tehtävä päättää 

 

Ei ehkä vauvalta tai taaperolta, mutta kyllä vanhemmilta lapsilta, varsinkin jo koululaisilta, yleensä kysytään.

Kyllä maailmaan puhetta mahtuu. Antaa toisten puhua, koska ei vaikuta omaan arkeen. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Jos vanhempasi olisivat alusta asti pitäneet yhteyttä myös biologisen isäsi sukuun, niin sinulla saattaisi olla siellä monta hyvinkin läheistä ihmistä. Pieni lapsi ei päätä yksin tuollaisia "minulla ei vain kiinnosta, niin en ole tekemisissä"-juttuja, vaan ovat aikuisista lähtöisin. Kuulostaa siis, että vanhempasi vieraannuttivat tämän suvun sinusta ja nyt perustelet sen itsellesi niin, ettei sinulla koskaan kiinnostanut. Ihan klassista itsensä ja oman psyykeensä suojelemista sinänsä sinulta. Onko sinulla omia lapsia? Mitä jos et ikinä pääsisi tutustumaan poikasi tai tyttäresi lapsiin hänen toisen vanhempansa takia? Olisiko se sinulle yhdentekevää?

Vanhempani jatkoivat biologisen isän yhteydenpitotyyliä, joka oli lähes olematonta. Hän ei lapsuutensa vuoksi halunnut juurikaan olla tekemisissä perheensä kanssa, joten miksi vanhempanikaan olisi?

Biologinen isä ei ollut

Okei, vaikuttaa kurjalta. Ulkopuolisen korvaan silti kuulostaa, että tuossa on ollut varmasti paljon myös surua taustalla bioisäsi suvun puolella ja mahdollisesti myös pelkoa juurikin siitä, että heidät suljetaan kokonaan pois. Usein ihmiset reagoivat juuri tuolla tavoin, vaikka järjellä ajateltuna pitäisi tehdä juuri päinvastoin. On ollut väärin silti kysyä sinulta, että haluatko tavata. Tietysti olet vastannut, että et kun olet halunnut säilyttää lojaaliteetin vanhempiisi. Pienetkin lapset osaavat kyllä lukea tilannetta. Eikä bioisäsi yhteydenpito tyyli liity millään tavoin siihen miten vanhempiesi olisi pitänyt toimia. Bioisän suku ei ole vastuussa hänen aikuisena tekemistään asioista. Palaan kysymykseen, että mistä todellisuudessa tiedät ovatko nämä sukulaiset yrittäneet pitää yhteyttä vai eivät? Siksi ns.haastan sinua ajattelemaan, koska uskon ettet olisi tehnyt tätä aloitusta, jos sinulla ei mietityttäisi nämä asiat. Jos siis ajattelisit oikeasti, että kaikki meni niinkuin piti.

Vaikuttaa siltä, että haluat vimmalla kieltää tosiasiat. Tuo juontanee juurensa turvattomasta lapsuudesta, haluat asioiden olevan täsmälleen tietyllä tavalla tai koko elämäsi suistuu raiteiltaan.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Jos vanhempasi olisivat alusta asti pitäneet yhteyttä myös biologisen isäsi sukuun, niin sinulla saattaisi olla siellä monta hyvinkin läheistä ihmistä. Pieni lapsi ei päätä yksin tuollaisia "minulla ei vain kiinnosta, niin en ole tekemisissä"-juttuja, vaan ovat aikuisista lähtöisin. Kuulostaa siis, että vanhempasi vieraannuttivat tämän suvun sinusta ja nyt perustelet sen itsellesi niin, ettei sinulla koskaan kiinnostanut. Ihan klassista itsensä ja oman psyykeensä suojelemista sinänsä sinulta. Onko sinulla omia lapsia? Mitä jos et ikinä pääsisi tutustumaan poikasi tai tyttäresi lapsiin hänen toisen vanhempansa takia? Olisiko se sinulle yhdentekevää?

Vanhempani jatkoivat biologisen isän yhteydenpitotyyliä, joka oli lähes olematonta. Hän ei lapsuutensa vuoksi halunnut juurikaan olla tekemisissä perheensä kanssa, joten miksi vanhempa

Ai miksi en halunnut tavata ihmisiä, jotka jo aiemmalla tapaamisilla oli käyttäytyneet arvaamattomasti ja lapsen näkökulmasta vähän pelotavastikin? Miksi en halunnut tavata uudelleen ihmisiä, jotka oli mollanneet vanhempiani ja perhettäni ja lähes suuttuneet siitä kun kutsuin isää isäksi enkä heidän poikaansa/veljeään? Siinäpä kysymyksiä.

En halunnut tavata, koska ne aiemmat tapaamiset oli tuntuneet hyvin ikäviltä ja epämiellyttäviltä. En ollut enää mikään ihan pikkulapsi silloin, vaan osasin kyllä itsekin nähdä tilanteen.

Vierailija wrote:

Vaikuttaa siltä, että haluat vimmalla kieltää tosiasiat. Tuo juontanee juurensa turvattomasta lapsuudesta, haluat asioiden olevan täsmälleen tietyllä tavalla tai koko elämäsi suistuu raiteiltaan.

Mitkä tosiasiat?

Kysyt, että mikä vaikuttaa tämmöisiin ihmisiin. He ovat menettäneet pojan ja sitä myötä myös pojan tyttären. Haluatko kenties tehdä rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta vai miten vielä haluat heidän kärsivän?

Ihmiset usein katkeroituvat ja yrittävät etsiä syyllistä, kun jotain tarpeeksi pahaa ja omalle mielelle käsittämätöntä tapahtuu. Tässä kertomassasi tapauksessa näiden biologisen isän sukulaisten mahdollisesti pahimmat pelot ovat käyneet toteen. Silloin voi olla hankala käyttäytyä fiksusti ja johdonmukaisesti. Se, että lapsi vielä kutsuu ex miniän uutta miesystävää isäksi voi todella olla musertavaa kuultavaa oman pojan kuoleman jälkeen.

Ompa lapsellinen aloittaja, kun alapeukuttaa kaikkien sellaisten viestit, jotka eivät ole hänen kanssaan samaa mieltä. Turha keskustella, kun on nuin vahvaa kieltoreagointia 🙄

Vierailija wrote:

Kysyt, että mikä vaikuttaa tämmöisiin ihmisiin. He ovat menettäneet pojan ja sitä myötä myös pojan tyttären. Haluatko kenties tehdä rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta vai miten vielä haluat heidän kärsivän?

 

Ihmiset usein katkeroituvat ja yrittävät etsiä syyllistä, kun jotain tarpeeksi pahaa ja omalle mielelle käsittämätöntä tapahtuu. Tässä kertomassasi tapauksessa näiden biologisen isän sukulaisten mahdollisesti pahimmat pelot ovat käyneet toteen. Silloin voi olla hankala käyttäytyä fiksusti ja johdonmukaisesti. Se, että lapsi vielä kutsuu ex miniän uutta miesystävää isäksi voi todella olla musertavaa kuultavaa oman pojan kuoleman jälkeen.

Haluan että nämä biologisen isän sukulaiset lopettaa perättömien asioiden levittämisen ja valehtelun.

Ei heiltä ole mitään viety, eikä biologiselta isältäkään. Biologisella isällä oli ihan täydet mahdollisuudet osallistua elämääni. Mutta ei, häntä kiinnosti enemmän päihteet ja matkustelu kuin tapaamiset, mihin hän jätti saapumatta.

Totta kai kutsun isääni isäksi, koska hän on ollut minulle ainoa sellainen. Hän on ollut lapsuudestani lähtien isäni myös juridisesti.