Lue keskustelun säännöt.
Biologisen isän suku ja perättömät jutut
11.10.2023 |
Nämä ihmiset ei ole ikinä varsinaisesti kuuluneet elämääni ja en ole ollut heidän kanssaan tekemisissä kuin vain yksittäisiä kertoja. Biologinen isäni kuoli kun olin lapsi enkä muista häntä. En ole koskaan ollut kiinnostunut olemaan tekemisissä bioisän suvunkaan kanssa koska he eivät ole minulle millään tavalla läheisiä. Lisäksi minulla on oma isäni ja hänen sukunsa.
Biologisen isän sukulaiset ei ilmeisesti kuitenkaan ole samaa mieltä, koska he ovat levittäneet perättömiä asioita minusta ja perheestäni. He ovat mm. väittäneet että heitä on estetty tapaamasta minua vaikka syy on ollut se että minä en ole halunnut. He ovat myös väittäneet että minua olisi kielletty puhumasta puhelimessa heidän kanssaan ja että heille olisi muka tehty oharit eikä avattu ovea kun he olivat tulossa tapaamaan minua. Näitä asioita ei siis ole tapahtunut, joten ilmeisesti ainoa tarkoitus on mollata vanhempiani.
Mikä auttaisi näihin ihmisiin?
Kommentit (90)
Minusta APn ei ole mitenkään pakollista alkaa muuttamaan käsitystään tapahtumista. Jos hän kokee tietävänsä totuuden, niin sen pitäisi meille riittää.
Mielenkiintoista kuitenkin kysyn, että mainitset ettei bio isäsi ollut kotoisin Suomesta ja välimatka oli este yhteydenpidolle. Mitä kautta nämä jutut nyt kulkeutuvat sinulle? Jostakin toisesta maasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee rikosilmoitus. Ainakin yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen pitäisi täyttyä jos he näitä asioita kirjoittaa vaikka somessa julkisesti siten että muutkin näkee niitä kirjoituksia.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kysyt, että mikä vaikuttaa tämmöisiin ihmisiin. He ovat menettäneet pojan ja sitä myötä myös pojan tyttären. Haluatko kenties tehdä rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta vai miten vielä haluat heidän kärsivän?
Ihmiset usein katkeroituvat ja yrittävät etsiä syyllistä, kun jotain tarpeeksi pahaa ja omalle mielelle käsittämätöntä tapahtuu. Tässä kertomassasi tapauksessa näiden biologisen isän sukulaisten mahdollisesti pahimmat pelot ovat käyneet toteen. Silloin voi olla hankala käyttäytyä fiksusti ja johdonmukaisesti. Se, että lapsi vielä kutsuu ex miniän uutta miesystävää isäksi voi todella olla musertavaa kuultavaa oman pojan kuoleman jälkeen.
Haluan että nämä biologisen isän sukulaiset lopettaa perättömien asioiden levittämisen ja valehtelun.
Ei heiltä ole mitään viety, eikä biologiselta isältäkään. Biologisella isällä
Eli et edes yritä ymmärtää tätä toista puolta, vaan jankkaat asiaa vain omasta näkövinkkelistäsi. Miten niin heiltä ei ole mitään viety? Jos oma lapseni kuolisi ja joku tulisi sanomaan, että ei minulta ole mitään viety, niin huhhuh.... Sinulla ei voi olla omia lapsia kun tuollaista suollat.
Vierailija wrote:
Minusta APn ei ole mitenkään pakollista alkaa muuttamaan käsitystään tapahtumista. Jos hän kokee tietävänsä totuuden, niin sen pitäisi meille riittää.
Mielenkiintoista kuitenkin kysyn, että mainitset ettei bio isäsi ollut kotoisin Suomesta ja välimatka oli este yhteydenpidolle. Mitä kautta nämä jutut nyt kulkeutuvat sinulle? Jostakin toisesta maasta?
Yhteisten tuttujen kautta somessa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Minusta APn ei ole mitenkään pakollista alkaa muuttamaan käsitystään tapahtumista. Jos hän kokee tietävänsä totuuden, niin sen pitäisi meille riittää.
Mielenkiintoista kuitenkin kysyn, että mainitset ettei bio isäsi ollut kotoisin Suomesta ja välimatka oli este yhteydenpidolle. Mitä kautta nämä jutut nyt kulkeutuvat sinulle? Jostakin toisesta maasta?
Yhteisten tuttujen kautta somessa.
Sitten vaan pyytäisin, että nämä tutut eivät enää puhu sinulle näistä asioista joista eivät tiedä totuutta. Jos eivät kunnioita rajaa, niin sitten vähennä yhteydenpitoa heihin. Jos näitä perättömiä asioita levitetään Suomessa niin silloin voisi nostaa kunnianloukkaussyytteen, mutta ulkomaille olisi vaikeaa. Helpompi vaan blokata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä niin minun pitäisi ymmärtää tätä toista puolta kohtaan? Sitä että perseilevät?
Totta kai on heille ikävää että ovat menettäneet poikansa ja veljensä. Mutta pakko sanoa että itsepä ovat suhteensa poikaansa ja veljeensä aikoinaan rakentaneet. Omiin ongelmiinsa, päihteet jne. vaikutti taas biologisen isän oma käytös.
Minä en ole mikään biologisen isän korvike tai jatke, minkä pitäisi korvata biologisen isän elämä ja kuolema heille.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Minusta APn ei ole mitenkään pakollista alkaa muuttamaan käsitystään tapahtumista. Jos hän kokee tietävänsä totuuden, niin sen pitäisi meille riittää.
Mielenkiintoista kuitenkin kysyn, että mainitset ettei bio isäsi ollut kotoisin Suomesta ja välimatka oli este yhteydenpidolle. Mitä kautta nämä jutut nyt kulkeutuvat sinulle? Jostakin toisesta maasta?
Yhteisten tuttujen kautta somessa.
Sitten vaan pyytäisin, että nämä tutut eivät enää puhu sinulle näistä asioista joista eivät tiedä totuutta. Jos eivät kunnioita rajaa, niin sitten vähennä yhteydenpitoa heihin. Jos näitä perättömiä asioita levitetään Suomessa niin silloin voisi nostaa kunnianloukkaussyytteen, mutta ulkomaille olisi vaikeaa. Helpompi vaan blokata.
No ongelma on lähinnä se, että kirjoittelevat näitä juttujaan omissa someprofiileissaan, mistä nämä yhteiset, sekä biologisen isän että minun perheeni, tuttavat käy lukemassa ne sepitelmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei huonoa käytöstä tarvitse ymmärtää. Sinä et ole isäsi ja näiden isän vanhempien pitäisi ymmärtää se.
Jos et halua nostaa syytettä tai jättää huomiotta, niin sitten vaihtoehdot ovat nähdäksesi jatkaa asian kassa kärvistelyä tai laittaa näille sukulaisille viestiä että lopettakaa tästä asiasta kirjoittaminen, koska se loukkaa sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinut on siis adoptoitu kun sanoit juridinen isä?
Voithan ottaa heihin (selvästi ja yksiselitteisesti) yhteyttä. Kirjoita vaikka selvä kirje ja lähetä se usealle biologiselle sukulaiselle. Kun yhteys on jo bioisäsi aikana katkennut teidän päässä (bioisäsi ja vanhempasi) ei ole ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa siihen mitä teistä on puhuttu. Puheet, arvelut ja mielipiteet muuttuvat yleensä ajan kanssa "faktoiksi".
Vakuuttuminen tapahtuu tunnetasolla ja sitä on usein lähes mahdotonta muuttaa. Vaikka iskisit oikeat tosiasiat naulana toisen päähän niin se ei muuta mitään.
Mulla on vähä sama juttu suvun kanssa. Mt-äitini loi minusta mytologian johon nyt suvussa uskotaan jo kolmannessa polvessa. Minuun on usein otettu yhteyttä mutta kun tulee minun vuoroni sanoa sanottavani tehdään selväksi etten voi tulla kuulluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi oikeestaan yhtään mitään sille, miten nuo ihmiset käyttäytyvät ja miten näkevät tilanteen. Voit kertoa heille rehellisesti syyt siihen, miksi et pitänyt biologista isääsi oikeana isänäsi (mikä kertomasi perusteella erittäin ymmärrettävää) ja miksi et itse ole halunnut tavata näitä sukulaisia. He joko ymmärtävät tai eivät, todennäköisesti eivät.
Jos olet tuon keskustelun käynyt tai et sitä halua käydä, sinun on tehtävä valinta, että välitätkö näiden ihmisten mielipiteistä vai jätätkö ne omaan arvoonsa. Mitä heidän sanomisillaan on oikeasti merkitystä elämässäsi, kun sinä itse tiedät oman totuutesi? Mitä väliä on myöskään yhteisten tuttavien mielipiteillä, jos he eivät ole kiinnostuneet sinun mielipiteestäsi?
Biologisen isäsi sukulaiset kertovat omaa tarinaansa ja tarina on muodostunut sellaiseksi, että he kestävät sen avulla elää itsensä kanssa. On niin paljon helpompi syyttää muita ihmisiä (tässä tapauksessa vanhempiasi), kuin myöntää omat virheensä (lapsesta/läheisestä tuli päihdeongelmainen oman lapsensa hylkääjä, eikä lapsenlapsi/läheisen lapsi halua pitää yhteyttä).
Yritä suhtautua myötätunnolla näihin sukulaisiin, hekin tekevät parhaansa pärjätäkseen elämässä. Samalla yritä olla antamatta liikaa painoarvoa heidän mielipiteilleen. Kannattaa myös miettiä, ketä siellä somessa seuraat ja kenelle annat pääsyn sitä kautta elämääsi.
Vierailija wrote:
Mitä niin minun pitäisi ymmärtää tätä toista puolta kohtaan? Sitä että perseilevät?
Totta kai on heille ikävää että ovat menettäneet poikansa ja veljensä. Mutta pakko sanoa että itsepä ovat suhteensa poikaansa ja veljeensä aikoinaan rakentaneet. Omiin ongelmiinsa, päihteet jne. vaikutti taas biologisen isän oma käytös.
Minä en ole mikään biologisen isän korvike tai jatke, minkä pitäisi korvata biologisen isän elämä ja kuolema heille.
Justiinsa. Pikku defenssit päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Mitä niin minun pitäisi ymmärtää tätä toista puolta kohtaan? Sitä että perseilevät?
Totta kai on heille ikävää että ovat menettäneet poikansa ja veljensä. Mutta pakko sanoa että itsepä ovat suhteensa poikaansa ja veljeensä aikoinaan rakentaneet. Omiin ongelmiinsa, päihteet jne. vaikutti taas biologisen isän oma käytös.
Minä en ole mikään biologisen isän korvike tai jatke, minkä pitäisi korvata biologisen isän elämä ja kuolema heille.
Justiinsa. Pikku defenssit päällä.
Ai kun en koe olevani biologisen isän jatke enkä mitään velkaa tämän sukulaisille?
Kuulostaa rajattomilta ihmisiltä. Rajattomiin ihmisiin ei auta kuin täysblokkaus ja tarvittaessa rikosilmoitus.
ole tarkkana ilmeisesti bio isän suvussa tulossa riitaisa perinnön jako jossa sinua yritetään kupata klikkiytyä jompaan kumpaan leiriin.
Vierailija wrote:
ole tarkkana ilmeisesti bio isän suvussa tulossa riitaisa perinnön jako jossa sinua yritetään kupata klikkiytyä jompaan kumpaan leiriin.
Ei minulla ole enää mitään tekemistä sen suvun perinnönjakojen kanssa. Adoptio muuttaa perimisoikeuden adoptoineeseen vanhempaan. Testamenttiperinnöistä voi onneksi aina kieltäytyä.
Jäin miettimään, olivatko äitisi ja biologinen isäsi aviossa, kun sinä synnyit, vai oletko au-lapsi? Jotenkin noista loppupuolen kirjoituksistasi saan sellaisen käsityksen, että tuo jälkimmäinen vaihtoehto taitaa olla todellinen. Oli niin tai näin, ajattelen, että paras ratkaisu olisi istahtaa saman pöydän ääreen isän perheen kanssa ja puhua asiat puhki, ehkä jonkun puolueettoman henkilön läsnä ollessa. Oikeassahan se bioisäsi äiti oli, kun totesi, että äitisi nykyinen puoliso ei ole isäsi, olkoonkin että hän mahdollisesti on adoptoinut sinut, kuten annat ymmärtää.
Minäkin olen au-lapsi, enkä ollut koskaan missään tekemisissä biologisen isäni kanssa. Äiti ja isä tapailivat toisiaan, kun isä oli armeijassa. Sitten kävi vahinko ja molemmat nuoret olivat kauhuissaan, kuten minulle on kerrottu. Isä häipyi maisemista ja äitini päätti, että kun oli kerran lähtenyt, ei ole takaisin tulemista. Kerran isä kuitenkin palasi, kun olin juuri syntynyt. Hän sai nähdä lapsensa ja sen jälkeen hänet heitettiin ulos. Muutaman vuoden ikäisenä aloin tajuta, että leikkikavereilla oli kaksi vanhempaa, äiti ja isä. Minulla oli vain äiti. Kysyin äidiltä, missä minun isäni on. Sain hyvin vihaisen vastauksen, että asiasta ei saa puhua eikä kysellä. Lopetin siis kyselyn, mutta itsekseni etsiskelin isää. Äiti avioitui minun ollessani alle kouluikäinen. Toisin kuin ap en koskaan kutsunut isäpuolta isäksi. En edes oikein tiennyt, miten häntä olisi pitänyt nimittää. Siihen aikaan ei lapsille välttämättä selitetty juuri mitään. Minäkin tapasin vain muutaman kerran tulevan isäpuolen ennen häitä, vaikka pari seurusteli kolmisen vuotta ennen naimisiinmenoa.
En aikuisenakaan kysellyt äidiltäni taustastani mitään, en myöskään keneltäkään muulta. Epäilin, että kukaan ei tiedä. Tietokoneen myötä aloin kiinnostua sukututkimuksesta. Aloittelin isovanhempien suvuista. Äiti ja isäpuoli olivat silloin jo edesmenneet. Läheltä alkoi mennä myös muita sukulaisia, esim. äidin sisaruksia. Jossain vaiheessa tajusin, että jos haluan tietää jotakin, niin nyt on kysyttävä, kun elossa on vielä henkilöitä, jotka muistavat tapahtumat. Sain tietää isäni nimen ja vähän muutakin syntymääni liittyvää. Internetistä ei löytynyt mitään tietoa, mutta kirkkoherranvirastoista löytyi. Isä oli pitänyt salaisuutensa eli minun olemassaoloni vain omana tietonaan koko ajan. Sen sijaan lähipiirissäni minä itse olin ainut, joka ei tiennyt mitään. Sain ainakin kaksi sisaruspuolta, jossain on ehkä kolmaskin. Yhden sisaruspuolen kanssa pidämme yhteyttä harvakseltaan. Siitä olen ilahtunut. Kukaan ei ole tuppautunut ap:n sanojen mukaan seuraani eikä tietääkseni ole kerrottu epätosia tarinoitakaan. Muutama vuosi sitten minusta tuli täti ja olen aivan hämmentynyt, miten paljon tuon lapsen syntymä ja olemassaolo on merkinnyt minulle. - Joskus heikkona hetkenä ajattelen, olisiko minun kaikesta huolimatta pitänyt kiristää äidiltäni tieto isästäni silloin, kun isä vielä oli elossa. Mutta näinkin on hyvä, palaset ovat loksahdelleet paikoilleen. Olen saanut sielulleni rauhan.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Mitä niin minun pitäisi ymmärtää tätä toista puolta kohtaan? Sitä että perseilevät?
Totta kai on heille ikävää että ovat menettäneet poikansa ja veljensä. Mutta pakko sanoa että itsepä ovat suhteensa poikaansa ja veljeensä aikoinaan rakentaneet. Omiin ongelmiinsa, päihteet jne. vaikutti taas biologisen isän oma käytös.
Minä en ole mikään biologisen isän korvike tai jatke, minkä pitäisi korvata biologisen isän elämä ja kuolema heille.
Justiinsa. Pikku defenssit päällä.
Ai kun en koe olevani biologisen isän jatke enkä mitään velkaa tämän sukulaisille?
Ei vaan kun uskot vain omaa (ja vanhempiesi sinulle syöttämää) totuutta, etkä ole vuosiin antanut näille ihmisille mahdollisuutta. Olet niin sokaistunut kuvasta joka päässäsi on, että näet heidät vain ilkeilijöinä, jotka yrittävät mustamaalata perhettäsi. Haluaisit heidän vain katoavan elämästäsi, koska se olisi sinulle itsellesi helpointa. Et joutuisi kohtaamaan sitä faktaa, että omakaan perheesi ei ole toiminut oikein. Sanoit, että isäsi äiti ei näe poikansa pahoja tekoja. Huomaa että teissä on samaa. Et itsekään myönnä, että teidän perhe olisi toiminut väärin. Ihmisten välisissä selkkauksissa on yleensä aina ne kaksi puolta, joista kumpikaan ei ihan varmasti toimi 100% täydellisesti.
Ja olen siis tavannut näitä biologisen isän sukulaisia joitain kertoja. Mutta en halunnut enää tavata heitä, koska ne tapaamiset tuntui ikäviltä ja epämiellyttäviltä heidän käytöksensä vuoksi.