Mikä siinä on ettei naiset ota vastutta omista tunteistaan?

Vierailija wrote:

Just kuuntelin Youtubesta amerikkalaista naisterapeuttia, joka oli kuullut saman väitteen jonka aloittaja tässä ilmaisi. Hän oli sitten alkanut miettiä omaa asiakaskuntaansa ja huomasi että kyllä, aina siinä kohtaa mikäli keskustelu kääntyi siihen että naisessakin voisi olla vikaa ja että hänen pitäisi tehdä tiliä omista ratkaisuistaan parisuhteessa tai muuten, yllättäen nämä naiset jättäytyivätkin pois terapiasta. Se siis maistuu niin kauan kuin he ajattelevat, että vika on miehessä tai jossain muissa ihmisissä.

Ja näinhän se on omankin kokemukseni mukaan, nainen ei pyydä anteeksi eikä myönnä että nyt tuli tehtyä virhe tässä tai tuossa. Ihan kuin se olisi hänelle ihan eksistentiaalinen uhka, jota ei vain pysty kohtaamaan kerta kaikkiaan.

Saattaapi olla että jokaista terapiasta pois jättäytyvää naista kohti on viisi miestä jotka eivät ole ikinä sinne pariterapiaan suostuneetkaan. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Aloituksen olisi pitänyt lukea "Miksi naiset eivät ota vastuuta teoistaan". Koska niinhän se teillä naisilla aina menee, ettäs jos jossain ollaan onnistuttu niin se on naisen omaa erinomaisuutta, mutta jos jossain epäonnistuttu niin silloin alkaa armoton mäkätys siitä kuinka muut tai mies on epäonnistumisen syynä. Nähty on, 35 vuotta aviossa, ja ei ole nainen kertaakaan myöntänyt toimineensa väärin. Ilmeisesti luulette naiset olevanne jotain virheettömiä olentoja? Kyllä naurattaa tuollainen mielen heikkous.

Vaimosi ei ole kaikki naiset ja kommentistasi puuttuu hänen näkökulmansa kyllä vahvasti. 

No jos vaimonsa näkökulma on "en ole kertaakaan mitään väärin tehnyt/sanonut 35. vuoden aikana" niin eiköhän jätetä sellaiset näkökulmat omaan arvoonsa. Tosiasia kuitenkin se että kaikki ihmiset sanovat joskus rumasti tai tekevät tyhmästi, ja olisi syytä osata rehelliset anteeksipyynnöt sukupuolesta riippumatta, mikäli haluaa jatkossa nauttia toisten arvostuksesta.

Otapa ap vastuu omista tunteitasi äläkä syytä naisia kiukuttelustasi.

Miksi mies tahallaan loukkaa ja sitten syyttää naista, kun tämä loukkaantuu?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Aloituksen olisi pitänyt lukea "Miksi naiset eivät ota vastuuta teoistaan". Koska niinhän se teillä naisilla aina menee, ettäs jos jossain ollaan onnistuttu niin se on naisen omaa erinomaisuutta, mutta jos jossain epäonnistuttu niin silloin alkaa armoton mäkätys siitä kuinka muut tai mies on epäonnistumisen syynä. Nähty on, 35 vuotta aviossa, ja ei ole nainen kertaakaan myöntänyt toimineensa väärin. Ilmeisesti luulette naiset olevanne jotain virheettömiä olentoja? Kyllä naurattaa tuollainen mielen heikkous.

 

Jos oma vaimosi toimii noin, niin turha yleistää kaikkiin naisiin.

Tähän vois antaa sen saman vastauksen, jota kaikki kilttikset spämmäävät parisuhdeongelmia käsitteleviin ketjuihin. Ittepähän oot akkas valinnut. Miksi et osaa valita parempaa? Voit siis syyttää tilanteesta vain itseäsi.

Vierailija wrote:

Jos nainen ns. syyttää minua jostain, niin kyllä asia käydään sitten pitkän kaavan mukaan läpi ja minä pyydän anteeksi. Jos minä taasen ns. syytän naista vaikka  täysin samasta asiasta, niin sieltä tuleekin vain "onpa kurjaa, että ajattelet minusta noin", "no miksi sinä nyt suutuit", "miksi minulle purat näitä asioita" jne jne. Monenlaista syytöstä tulee naiselta kyllä minulle. Ja loppujen lopuksi minä pyydän anteeksi. Tällainen kävi viimeksi, kun nainen syytti minua loukkaavasta kielenkäytöstä, kun mainitsin meidän hiljaisesta seksielämästä. Paria kuukautta aikaisemmin hän mainitsi minulle samasta asiasta. Erona vain se, että silloin hän muisti syyttää mua myös siitä, että en muka haluaisi häntä siinä mielessä. Ja voitte arvata, että kuka pyysi kummallakin kertaa anteeksi. No minä. 

Kun olimme IKEA:ssa hakemassa minulle henkilökohtaisia huonekaluja. Hän muisti mainita jokaisen ostoksen kohdalla, että meinaatko tos

Annan saman neuvon kuin naiset aina antavat täällä toisilleen, jos ap:n mies on kontrolloiva, manipuloiva k-sipää. Eli jätä se sika. Tässä tapauksessa emakko. Ihan turhaan haaskaan elämääsi tuollaisen kanssa. Meitä naisia on sellaisiakin, jotka kohtelevat miestään tasavertaisena aikuisena ja kantavat vastuun tunteistaan ihan itse.

Nyt en ymmärrä mitä ap hakee tällä (muuta kuin naisvihaa). 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Tää lanka:

1. Kritiikki naisen vastuunkannosta

2. Nainen: "NO NO MIEHET NE ON SYYLLISIÄ TÄHÄN JA TOHON"

 

Mites sattukaan. Kummallista kertakaikkiaan.

Millaisia vastauksia tähän pitäisi sitten tulla? AP ei antanut yhtäkään esimerkkiä aloituksessa tästä naisten ns. vastuunkannosta. Pitäisikö naisten vain myötäillä tässä asiassa? 

 

Ensimmäinen askel ongelman korjaamiseen on ongelman myöntäminen. Nainen ei vaan siihen ilmeisesti kykene.

Ongelma on ap:n päässä. Olet oikeassa, että sen korjaamiseen me naiset emme kykene.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Just kuuntelin Youtubesta amerikkalaista naisterapeuttia, joka oli kuullut saman väitteen jonka aloittaja tässä ilmaisi. Hän oli sitten alkanut miettiä omaa asiakaskuntaansa ja huomasi että kyllä, aina siinä kohtaa mikäli keskustelu kääntyi siihen että naisessakin voisi olla vikaa ja että hänen pitäisi tehdä tiliä omista ratkaisuistaan parisuhteessa tai muuten, yllättäen nämä naiset jättäytyivätkin pois terapiasta. Se siis maistuu niin kauan kuin he ajattelevat, että vika on miehessä tai jossain muissa ihmisissä.

Ja näinhän se on omankin kokemukseni mukaan, nainen ei pyydä anteeksi eikä myönnä että nyt tuli tehtyä virhe tässä tai tuossa. Ihan kuin se olisi hänelle ihan eksistentiaalinen uhka, jota ei vain pysty kohtaamaan kerta kaikkiaan.

Ei kuulosta pätevältä terapeutilta. Ei terapian tarkoitus ole löytää syyllisiä asioihin suuntaan tai toiseen vaan auttaa

Taidat olla nainen :D Eli heti jos aletaan puhua siitä, mikä rooli naisella itsellään on ollut parisuhteen toimimattomuudessa, se tarkoittaa "syyllisen hakemista" ja naiselle tulee välitön pakoreaktio. Ettei taaskaan vaan joutuisi kohtaamaan mitään negatiivista itsestään.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Just kuuntelin Youtubesta amerikkalaista naisterapeuttia, joka oli kuullut saman väitteen jonka aloittaja tässä ilmaisi. Hän oli sitten alkanut miettiä omaa asiakaskuntaansa ja huomasi että kyllä, aina siinä kohtaa mikäli keskustelu kääntyi siihen että naisessakin voisi olla vikaa ja että hänen pitäisi tehdä tiliä omista ratkaisuistaan parisuhteessa tai muuten, yllättäen nämä naiset jättäytyivätkin pois terapiasta. Se siis maistuu niin kauan kuin he ajattelevat, että vika on miehessä tai jossain muissa ihmisissä.

Ja näinhän se on omankin kokemukseni mukaan, nainen ei pyydä anteeksi eikä myönnä että nyt tuli tehtyä virhe tässä tai tuossa. Ihan kuin se olisi hänelle ihan eksistentiaalinen uhka, jota ei vain pysty kohtaamaan kerta kaikkiaan.

 

 

Oletko ihan tosissasi sitä mieltä, että mies sitten voi myöntää aina omat virheensä ja

Ja tässä toinen tyypillinen taktiikka, jos sanotaan että nainen sitä tai tätä, niin aletaan jankkaamaan että no entäs miehet, entäs mehet. Se ei vastaa kysymykseen, vaan on lisää väistelyä.

Vierailija wrote:

Jos nainen ns. syyttää minua jostain, niin kyllä asia käydään sitten pitkän kaavan mukaan läpi ja minä pyydän anteeksi. Jos minä taasen ns. syytän naista vaikka  täysin samasta asiasta, niin sieltä tuleekin vain "onpa kurjaa, että ajattelet minusta noin", "no miksi sinä nyt suutuit", "miksi minulle purat näitä asioita" jne jne. Monenlaista syytöstä tulee naiselta kyllä minulle. Ja loppujen lopuksi minä pyydän anteeksi. Tällainen kävi viimeksi, kun nainen syytti minua loukkaavasta kielenkäytöstä, kun mainitsin meidän hiljaisesta seksielämästä. Paria kuukautta aikaisemmin hän mainitsi minulle samasta asiasta. Erona vain se, että silloin hän muisti syyttää mua myös siitä, että en muka haluaisi häntä siinä mielessä. Ja voitte arvata, että kuka pyysi kummallakin kertaa anteeksi. No minä. 

Kun olimme IKEA:ssa hakemassa minulle henkilökohtaisia huonekaluja. Hän muisti mainita jokaisen ostoksen kohdalla, että meinaatko tos

Miksi ihmeessä olet yhdessä noin hankalan naisen kanssa? 

Vierailija wrote:

Just kuuntelin Youtubesta amerikkalaista naisterapeuttia, joka oli kuullut saman väitteen jonka aloittaja tässä ilmaisi. Hän oli sitten alkanut miettiä omaa asiakaskuntaansa ja huomasi että kyllä, aina siinä kohtaa mikäli keskustelu kääntyi siihen että naisessakin voisi olla vikaa ja että hänen pitäisi tehdä tiliä omista ratkaisuistaan parisuhteessa tai muuten, yllättäen nämä naiset jättäytyivätkin pois terapiasta. Se siis maistuu niin kauan kuin he ajattelevat, että vika on miehessä tai jossain muissa ihmisissä.

Ja näinhän se on omankin kokemukseni mukaan, nainen ei pyydä anteeksi eikä myönnä että nyt tuli tehtyä virhe tässä tai tuossa. Ihan kuin se olisi hänelle ihan eksistentiaalinen uhka, jota ei vain pysty kohtaamaan kerta kaikkiaan.

Terapeutti puhui omasta asiakaskunnastaan. Tuskin se on yleistettävissä ihmisiin, jotka eivät tarvitse terapiaa? 

Vierailija wrote:

Aloituksen olisi pitänyt lukea "Miksi naiset eivät ota vastuuta teoistaan". Koska niinhän se teillä naisilla aina menee, ettäs jos jossain ollaan onnistuttu niin se on naisen omaa erinomaisuutta, mutta jos jossain epäonnistuttu niin silloin alkaa armoton mäkätys siitä kuinka muut tai mies on epäonnistumisen syynä. Nähty on, 35 vuotta aviossa, ja ei ole nainen kertaakaan myöntänyt toimineensa väärin. Ilmeisesti luulette naiset olevanne jotain virheettömiä olentoja? Kyllä naurattaa tuollainen mielen heikkous.

Minulla oli myös tuollainen kumppani. Erona sinuun se, että mä olen nainen ja puolisoni oli mies. Ja mulle riitti 12 vuotta yhdessä, kunnes viimein tajusin, ettei tää tästä paremmaksi muutu. Mies ei opi näkemään virheitä itsessään. 

12 vuodessakin oli 10 liikaa, ja olen ajoittain tuntenut katkeruutta noista huonoon suhteeseen tuhlatuista vuosista. Mutta itsehän mä ne tuhlasin. Olisin voinut valita toisinkin, mutta en valinnut. En myöskään ole koskaan edes ajatellut, että kaikki miehet olisivat samanlaisia kuin exäni. Enkä todellakaan alkaisi netissä miehiä yleisesti haukkumaan sellaisiksi. Minä otan vastuun omista valinnoistani ja omista tunteistani sen sijaan, että purkaisin katkeruuttani koko miessukupuoleen. 

Ehkä sinunkin kannattaisi kokeilla samaa.