Kyllähän mies nyt näkee, jos nainen on häneen ihastunut
Kommentit (102)
Vierailija wrote:
Jos mies näkee, että nainen on ihastunut, niin miksi hän ei tee aloitetta, jos nainen on sopiva?
Mä en sen takia kun mun elämän tilanne on liian sekava enkä ole varmis suhteeseen.
Ja oon itsekin yhteen naiseen ihastunut ja saanut siltä vastakaikua.
Mä nään sen siitä että mun tyttöystävä kattoo mua kauniisti ja hymyilee, pussaa ja halaa mua
Vierailija wrote:
Mä nään sen siitä että mun tyttöystävä kattoo mua kauniisti ja hymyilee, pussaa ja halaa mua
Tämä oli ihana <3 Ihan keski-ikäisen mamman sydän lämpenee!
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kuinka ihastuminen voisi olla ahdistelua? Ahdistelua on se, että naista ahdistellaan, eikä ahdistelijat mitään ihastuneita ole, vaan ne nauttii siitä kun toisella on tukala olla ja pelkää miestä. Ahdistelija ei lopeta vaikka nainen selvästi ilmaisee pelkäävänsä tai sanoo suoraan ettei kiinnosta.
En ymmärrä miten jotkut miehet sekoittaa ihastumisen ahdisteluun. Ei niillä ole mitään tekemistä keskenään. Ei taida olla hyvät sosiaaliset taidot, jos onnistuu nuo asiat sekoittamaan.
Se riippuu täysin siittä putääkö nainen miehen ulkonäöstä. Rumalta mieheltä kaikki on ahdistelua ja komealta mieheltä kaikki on vain imartelua.
Huoh.. vaihda sanan mieheltä tilalle "naiselta", niin aivan sama asia. Miehet ja naiset ovat tässä asiassa aivan samanlaisia, mistä olet oikein katkera loppujen lopuksi?
Kyllähän sen yleensä näkee ihan selvästi naisen käytöksestä, jos hän on ihastunut minuun. Mutta on muutama sellainenkin tapaus tullut vastaan, joissa tuli täytenä yllätyksenä minulle, että nainen olikin ihastunut minuun.
Olen hyvä huomaamaan muiden ihastukset, siis jos jossain seurassa joku ihastuu johonkuhun, mutta äärimmäisen huono huomaamaan, jos joku on ihastunut minuun. Jos joku on kiinnostunut minusta, mieleni keksii heti sata syytä sille, miksi niin ei voi olla, vaan kyse on jostain muusta, esim. tavanomaisesta kohteliaisuudesta tai ystävällisyydestä. Muiden ollessa kyseessä huomaan hyvin hienovaraisetkin kehonkielen ihastumisesta kielivät merkit - ja joskus ylitulkitsenkin niitä - mutta omassa tapauksessani toisen täytyy vääntää asiat rautalangasta. Periaatteessa uskon naisen tykkäävän minusta vasta siinä vaiheessa kun dikkini on hänen sisällään, jos vähän kärjistän.
Huonosta itsetunnostahan se johtuu: kun on ollut monia pettymyksiä naisten kanssa, niin on vaikea uskoa, että kukaan olisi itsestä kiinnostunut. Siksi oma mieli ei suostu näkemään "merkkejä" toisen kiinnostuksesta vaikka niitä olisikin. Luulen, että tämä on hyvin tavallista sellaisten miesten keskuudessa, jotka eivät ole ikinä olleet suosittuja naisten keskuudessa ja joilla on useita epäonnistumisia takana. Sen sijaan jos mies on suosittu, silloin hänellä on hyvä itsetunto ja hänen on helppo uskoa toisen olevan kiinnostunut, koska niin on ollut useasti aiemminkin.
Eli ap:n kannattaa miettiä sitä, onko kyseinen mies suosittu vai ei, onko hänellä hyvä itseluottamus vai ei jne. Voi olla, että mies ei ole ollenkaan havainnut ap:n kiinnostusta, koska ei usko, että niin voisi olla.
Esitän vaihtoehtoisen teorian: mies ei huomaa ihastumista, koska olettaa ettei alemman tasoiset naiset edes voi kuvitella yrittävänsä häntä. Hän on liian hyvä pulskille, tavallisille jne.
Minä olen ihastunut työkaveri naiseen ja hän on sen varmasti huomannut. Hän on kiva ja hymyilevä minua kohtaan ja tulkitsen herkästi kaiken sanomansa kiinnostuksena minuun. Totuus lienee kuitenkin se, että on korkeintaan imarreltu ihastuksestani ja jos tekisin oikean aloitteen, niin kertoisi miten ei tunne samoin.
Hän siis tietää varmasti minun olevan kiinnostunut, mutta minä en tiedä varmasti hänen olevan kiinnostunut. Mielestäni hänen tulisi tehdä aloite, jos on kiinnostunut. Muuten oletan, että ei ole kiinnostunut, mikä onkin se todennäköisempi skenaario.
No ei aina näe. Ja sitten tulee vääriä vastakaisia signaaleja. Ja mitä on "ei vakava" flirtti? Ja mitä yleensäottaen tarkoittaa naisen sosiaalisuus?
::::::::::::::::::::::::::::::::
Eli ei on vastaus.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kuinka ihastuminen voisi olla ahdistelua? Ahdistelua on se, että naista ahdistellaan, eikä ahdistelijat mitään ihastuneita ole, vaan ne nauttii siitä kun toisella on tukala olla ja pelkää miestä. Ahdistelija ei lopeta vaikka nainen selvästi ilmaisee pelkäävänsä tai sanoo suoraan ettei kiinnosta.
En ymmärrä miten jotkut miehet sekoittaa ihastumisen ahdisteluun. Ei niillä ole mitään tekemistä keskenään. Ei taida olla hyvät sosiaaliset taidot, jos onnistuu nuo asiat sekoittamaan.
Se riippuu täysin siittä putääkö nainen miehen ulkonäöstä. Rumalta mieheltä kaikki on ahdistelua ja komealta mieheltä kaikki on vain imartelua.
No minä olen takuuvarmasti ruma ja potensiin kaksi ruma. Olenko sitten jo niin ruma, että se on kiihottavaa joidenkin naisten mielestä? Ja ex tyttis melkein tappoi minut, kun olin liian kiltti naapurin tuttua kohtaan. Minun ymmärykseni naisista on TÄYSIN-ARVAAMATON-SATUNAISGENERAATORI-IMAGINÄÄRI-ARVUUTAJALLA varustettuna.
Vierailija wrote:
Ei välttämättä, jos kukaan ei ole aiemmin ihastunut tai osoittanut mitään erityistä huomiota. Tai jos on pelattu tunteilla niin aika vaikea sitä on tietää onko nainen ihastunut vai jotain palvelusta vailla.
Tällainen tunteilla leikkiminen rikkoi minut. En uskalla enää lähestyä naisia.
Olen tällä hetkellä kiinnostunut itselleni poikkeuksellisesta kiinnostuksen kohteesta eli komeakasvoisesta, vähän ylimielisestä lihaksikkaasta pitkästä miehestä. En tee asialle mitään, koska äijä on paljon parempitasoinen kuin minä, läski lyhyt oudonnäköinen hiippari :D. Aimpien kiinnostusten kanssa ei ole ollut tätä ongelmaa vaan olen kokenut, että ollaan ns. samassa joukkueessa. Eipä niistäkään sinänsä mitään ole tullut kun ovat olleet varattuja tms. Ylipäätään sama kehen sitä ihastuu, ei siitä mitään tule. Jos olisi tullakseen niin kai se tähän ikään (40) olisi jo tapahtunut. Sinänsä sama, pieni ihastus voi piristääkin kun ei enää suhtaudu kovin vakavasti näihin. Enkä tuota nykyistä tyyppiä edes näe, näin sattumalta pari kertaa. Luulen, että on juuri sitä miestyyppiä, joka tietää oman ulkonäkönsä ja sen vaikutuksen naisiin.
Osasta näkee, osasta ei. Onhan täälläkin jotkut kuvailleet, että ovat tylyjä tai ilkeitä ihastuksilleen. En minä ainakaan siitä osaa arvata, että nainen on ihastunut.
Jos taas nainen hakee katsekontaktia, hymyilee sen saadessaan, hakeutuu lähelle, nauraa mun jutuille, punastelee mun seurassa jne. niin kyllä sen huomaa.
Joistain naisista sen huomaa heti, ja toisista ei huomaa ollenkaan.
Jokainen niistä 4 seurustelusuhteesta jossa mä olen elämäni aikana ollut, on alkanut siitä että nainen on lähestynyt minua. En ole ikinä kyennyt esim. iskemään naista ravintolassa: jokainen yritykseni on torjuttu enemmän tai vähemmän ystävällisesti.
M39
Vierailija wrote:
Olen tällä hetkellä kiinnostunut itselleni poikkeuksellisesta kiinnostuksen kohteesta eli komeakasvoisesta, vähän ylimielisestä lihaksikkaasta pitkästä miehestä. En tee asialle mitään, koska äijä on paljon parempitasoinen kuin minä, läski lyhyt oudonnäköinen hiippari :D. Aimpien kiinnostusten kanssa ei ole ollut tätä ongelmaa vaan olen kokenut, että ollaan ns. samassa joukkueessa. Eipä niistäkään sinänsä mitään ole tullut kun ovat olleet varattuja tms. Ylipäätään sama kehen sitä ihastuu, ei siitä mitään tule. Jos olisi tullakseen niin kai se tähän ikään (40) olisi jo tapahtunut. Sinänsä sama, pieni ihastus voi piristääkin kun ei enää suhtaudu kovin vakavasti näihin. Enkä tuota nykyistä tyyppiä edes näe, näin sattumalta pari kertaa. Luulen, että on juuri sitä miestyyppiä, joka tietää oman ulkonäkönsä ja sen vaikutuksen naisiin.
Mies on komeakasvoinen, pitkä ja lihaksikas, ja sinä olet 40 vuotias, ylipainoinen ja oudonnäköinen nainen. No huh huh mitkä setit. Sulla on yhtä realistiset mahdollisuudet saada toi mies, kun mulla on saada Scarlett Johansson. Tsemppiä.
Vierailija wrote:
Mun kohdalla taas miehet eivät tajua millään. Vaikka kuinka yritän olla kiva ja hymyilevä jne. Kai se riippuu vähän pärstäkertoimestakin.
Eihän tuollainen kivuus ja hymyily tarkoita mitään kiinnostusta, koska monet ovat kivoja ja hymyilevät kaikille. Noiden "merkkien" varaan ei voi laskea mitään.
Kaikki jotka katsovat minua silmiin, ovat mielestäni ihastuneita minuun. Näin sen tulkitsen. Jätkällä on vientiä.
Onko se sitä, miten on naiset?
Itse en ainakaan osaa tulkita tuota elekieltä edes välttävästi. Lähes jokainen kerta, kun olen tulkinnut silmäpelin, hymyn, smalltalkin, jne itseni kannalta edulliseksi merkiksi, on käynyt ilmi, että nainen on tarkoittanut vain ja ainoastaan "olla ystävällinen", ja varmemmaksi vakuudeksi heittänyt peliin poikaystäväkortin.
Vierailija wrote:
Mun kohdalla taas miehet eivät tajua millään. Vaikka kuinka yritän olla kiva ja hymyilevä jne. Kai se riippuu vähän pärstäkertoimestakin.
Olen ollut monta kertaa sellaisessa tilanteessa, että ei-niin-hyvännäköinen nainen on hymyillyt ja ollut poikkeuksellisen ystävällinen minua kohtaan. Totta kai minulla on herännyt vahva epäilys että nainen on ollut kiinnostunut minusta, mutta koska en pitänyt naisen ulkonäköä viehättävänä, suhtauduin häneen viileän asiallisesti ja etäisesti.
Nainen on saattanut tuossa tilanteessa luulla, että minä en ole ymmärtänyt että hän on kiinnostunut. Todellisuudessa ymmärsin kyllä, mutta en vaan itse ollut yhtään kiinnostunut hänestä.
Se riippuu täysin siittä putääkö nainen miehen ulkonäöstä. Rumalta mieheltä kaikki on ahdistelua ja komealta mieheltä kaikki on vain imartelua.