Jaatko sijaintisi kumppanillesi?
Miesystäväni on muutamaan kertaan maininnut että hänen mielestä minun pitäisi jakaa jatkuva reaaliaikainen sijaintini hänelle, ja hänkin jakaisi omansa.
Meillä ei ole yhteisiä lapsia emmekä asu yhdessä, vaikka käytännössä olemmekin jatkuvasti jomman kumman luona ja yhdessä.
Mielestäni meillä on hyvä suhde, eikä ole ollut pettämisdraamaa yms. En ihan ymmärrä miksi minun pitäisi jakaa sijaintini vaikka toisaalta en myöskään osaa antaa hänelle tarpeeksi hyvää syytä miksen tekisi kuten hän toivoo.
Onko tämmönen ihan yleistä nykyään?
Kommentit (192)
No onpa täällä ihmeellisiä vastauksia. Me jaetaan miehen ja lasten kanssa keskenämme kaikkien sijainnit. Lapset 10 ja 14 -vuotiaat. Ei ole koskaan tullut mieleenkään että tässä olisi kyse mistään muusta kuin turvallisuudesta (asutaan Helsingin keskustassa).
Vierailija wrote:
En todellakaan. Menen kohtalaisen usein eri miesten luokse "jatkoille" opiskelijatapahtumista, ja jos jakaisin sijaintini niin jäisin pian kiinni poikaystävälle
N23
T. Sairaalloisen mustasukkainen palstalainen, joka esiintyy N23:na
Kyllä minä ymmärrän pienten lasten sijainnin näkemisen mutta aikuisten välinen jakaminen on vähän outoa
En jaa, enkä vaadi sitä kumppaniltanikaan. Onneksi ei ole edes tullut puheeksi.
No mä olen pyytämättä jakanut oman sijaintini puolisolle jo kauan, koen sen vain hyödylliseksi ja turvallisuutta tuovaksi asiaksi. Mulla ei ole mitään syytä miksei puoliso voisi tietää missä olen. En ole puolisoa pyytänyt jakamaan sijaintiaan, en koe sille tarvetta.
Samalla jaat sen sitten monikansallisille yhtiöille... Meidän perheellä sijaintitiedot on puhelimista kielletty sovelluksilta ja kartta tms saa sitä käyttää silloin kun käyttäjä avaa karttaohjelman. En ole koskaan kokenut tarvetta kyylätä perheenjäsenten menemisiä, osaavat kertoa etukäteen milloin suunnilleen tulevat kotiin ja laittaa viestiä jos myöhästyy.
Ihmettelein sitäkin kun olin hakemassa päiväsaikaan teini-ikäisiä kaupungilta niin toisen äiti soitti että nyt ne käänty siitä ja siitä risteyksestä väärään suuntaan. Yritin sanoa että oma lapseni osaa siitä kyllä tulla treffipaikalle ja sovittuun aikaankin oli vielä tovi, että älähän hättäile. Olivat sitten poikenneet vielä jätskikiskalle.
En normaalisti jaa, ei tulisi mieleenkään. Mutta kun mies lähtee pyöräilemään yksin metsään, jakaa sijainnin minulle. Jos ei ala ilmestyä kotiin eikä vastaa puhelimeen, tiedän sitten mistä lähteä etsimään jos on jotain pahempaa sattunut. Ei ole onneksi tarvinnut vielä lähteä miestä etsimään pusikoista.
Mua ei haittaa ollenkaan jos joku tietää mun sijainnin, mitä sitten?
Vierailija wrote:
Mies ehdotti tätä joskus, mutta asia sitten vaan jäi. Mutta pitäisikin nyt selvittää miten se onnistuu ja laittaa voimaan. Kyllähän se välillä helpottaisi kun näkisi missä toinen menee, ei tarvitse kysellä. Esimerkiksi, jos lähden koiran kanssa miestä vastaan kun tulee töistä, osaisin arvioida mihin aikaan on hyvä lähteä. Tai jos mietin joko hän on ajanut Kotipizzan ohi, vai ehdinkö vielä tilata ;) Tai jos hän jää ylitöihin muttei ehdi ilmoittaa siitä, niin en turhaan huolestu. Tai esimerkiksi kun tänään menen töiden jälkeen kauppaan, mies voisi vaikka jonkun ajan päästä katsoa vieläkö olen kaupungissa, jos pitäisikin käydä myös rautakaupassa. Jne.
Eihän tuo sijainnin näkeminen sitä tarkoita, että sitä pitäisi koko ajan kytätä (kuten joidenkin kommenteissa ihmetellään että miksi pitäisi koko ajan nähdä missä toinen kulkee), vaan sitä voi katsoa silloin, kun tietoa tarvitsee.
Normaalit ihmiset soittavat kun toisen tarvitsee tietää sijainti tai muuta infoa lähituntien kulusta.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
En todellakaan. Menen kohtalaisen usein eri miesten luokse "jatkoille" opiskelijatapahtumista, ja jos jakaisin sijaintini niin jäisin pian kiinni poikaystävälle
N23
T. Sairaalloisen mustasukkainen palstalainen, joka esiintyy N23:na
Moi tässä sairaalloisen mustasukkanen, en käy baareissa tai juhlimassa. Käyn töissä ja salilla.
Miksi ihmeessä mä kyselisin mieheltäni jatkuvasti, tai edes päivittäin tai viikottain, et missä oot? On missä on ja tulee kun ehtii. Yleensä tuo tulee töistä joko suoraan kotiin tai käy salilla matkalla. Ihan sama se mulle on, ja osaa ihan kertoa lähtiessään tuleeko suoraan vai salin kautta. Tai sit menee pyöräileen, rullaluisteleen, lenkille, salille tai minne nyt meneekin. Kyllä se yleensä sanoo kauanko suunnilleen menee, ja aika helppoo arvioida kauanko yleensä viipyy. Ei siihen mitään sijainteja tarvita.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
"Luotto kasvaa kun sen näyttää teoilla."
"Uskallan omaan ja monien muiden kokemuksiin perustuen sanoa että ei kasva. Jos ihminen lähtökohtaisesti epäilee kumppaniaan, se epäilys ei häviä mihinkään vaikka toinen tekisi mitä sirkustemppuja."
Meitä varmaan sitten on erilaisia. Omassa suhteessa luottamus todellakin on kasvanut, kun toinen on teoillaan osoittanut olevansa luottamuksen arvoinen ja ettei syytä epäilyksiin ole. Eikä siihen sirkustemppuja ole tarvittu vaan esimerkiksi avointa keskustelua menemisistä jo etukäteen, joidenkin omien menojen jättämistä väliin, viestien näyttämistä. Eli sen oman kumppanin huomioimista niissä asioissa, jotka epäilyksiä aiheuttaa.
En itse lähtisi suhteeseen, jossa lähtökohtana ei ole luottamus puolin ja toisin. Jos olisi edellisen suhteen traumoja, hoitaisin ensin pääni kuntoon ennen kuin edes alkaisin katsella vastakkaista
No sinä et sitten alkaisi. Jokainen saa onneksi tehdä omat ratkaisunsa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
"Luotto kasvaa kun sen näyttää teoilla."
"Uskallan omaan ja monien muiden kokemuksiin perustuen sanoa että ei kasva. Jos ihminen lähtökohtaisesti epäilee kumppaniaan, se epäilys ei häviä mihinkään vaikka toinen tekisi mitä sirkustemppuja."
Meitä varmaan sitten on erilaisia. Omassa suhteessa luottamus todellakin on kasvanut, kun toinen on teoillaan osoittanut olevansa luottamuksen arvoinen ja ettei syytä epäilyksiin ole. Eikä siihen sirkustemppuja ole tarvittu vaan esimerkiksi avointa keskustelua menemisistä jo etukäteen, joidenkin omien menojen jättämistä väliin, viestien näyttämistä. Eli sen oman kumppanin huomioimista niissä asioissa, jotka epäilyksiä aiheuttaa.
En itse lähtisi suhteeseen, jossa lähtökohtana ei ole luottamus puolin ja toisin. Jos olisi edellisen suhteen traumoja, hoitaisin ensin pääni kuntoon
Siksi toivoinkin, että erityisesti teini-ikäisten vanhemmat kasvattaisivat lapsiaan pitämään terveet rajat siinä, mihin suostuvat.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Mies ehdotti tätä joskus, mutta asia sitten vaan jäi. Mutta pitäisikin nyt selvittää miten se onnistuu ja laittaa voimaan. Kyllähän se välillä helpottaisi kun näkisi missä toinen menee, ei tarvitse kysellä. Esimerkiksi, jos lähden koiran kanssa miestä vastaan kun tulee töistä, osaisin arvioida mihin aikaan on hyvä lähteä. Tai jos mietin joko hän on ajanut Kotipizzan ohi, vai ehdinkö vielä tilata ;) Tai jos hän jää ylitöihin muttei ehdi ilmoittaa siitä, niin en turhaan huolestu. Tai esimerkiksi kun tänään menen töiden jälkeen kauppaan, mies voisi vaikka jonkun ajan päästä katsoa vieläkö olen kaupungissa, jos pitäisikin käydä myös rautakaupassa. Jne.
Eihän tuo sijainnin näkeminen sitä tarkoita, että sitä pitäisi koko ajan kytätä (kuten joidenkin kommenteissa ihmetellään että miksi pitäisi koko ajan nähdä missä toinen kulkee), vaan sitä voi katsoa sillo
Vai että normaalit ihmiset soittaa... Tiedätkö että normaalitkaan ihmiset ei saa puhua kännykkään ajaessaan? Joka välissä pysähtyminen on aika ärsyttävää
No ei ole normaalia, meillä sijainnin jakavat vain lapset turvallisyyssyistä, Asutaan Lontoon keskustassa.
Ei ole puolison kanssa tarvetta kytätä toisiamme.
Vierailija wrote:
Miksi ihmeessä mä kyselisin mieheltäni jatkuvasti, tai edes päivittäin tai viikottain, et missä oot? On missä on ja tulee kun ehtii. Yleensä tuo tulee töistä joko suoraan kotiin tai käy salilla matkalla. Ihan sama se mulle on, ja osaa ihan kertoa lähtiessään tuleeko suoraan vai salin kautta. Tai sit menee pyöräileen, rullaluisteleen, lenkille, salille tai minne nyt meneekin. Kyllä se yleensä sanoo kauanko suunnilleen menee, ja aika helppoo arvioida kauanko yleensä viipyy. Ei siihen mitään sijainteja tarvita.
Kaikilla eri tilanteet. Ymmärrettävämpää jos tuore pariskunta kyselee enemmän, hei missä oot ollu tänää mitä oot tehny, kun ne ketkä on ollut edes sen 5 vuotta yhessä ja asuu saman katon alla..
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vai että normaalit ihmiset soittaa... Tiedätkö että normaalitkaan ihmiset ei saa puhua kännykkään ajaessaan? Joka välissä pysähtyminen on aika ärsyttävää
Jännää, kun meillä ei tarvitse _joka välissä pysähtyä_ soittaakseen, jos ei tulekaan sovittuun aikaan. Ja se toinen osaa kyllä ihan itse ottaa ruokaa, vaikka sitä soittoakaan ei tulisi.
Kaikenlaisia itsepetoksen tapoja sitä näkee. Reilumpaa olisi myöntää edes itselleen, että haluaa kontrolloida toisen menemisiä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Mulla nousee inhotus aina, jos kumppani aloittaa puhelun sanoilla, missä olet.
Johtunee osittain kyllä siitä, että olen ollut muutaman vuoden suhteessa hyvin mustasukkaisen ja kontrolloivan henkilön kanssa.
Minuakin on kontrolloitu, joten kysyn puhelun aloittaessani, onko paha hetki. Etten kuulosta siltä, että soitan kytätäkseni, kontrolloidakseni tms.
Mä en kysy ikinä onko paha hetki, oletan ettei kukaan vastaa puhelimeen jos on.
Outo mies. Lopettaisin suhteen. Mun mies tietää missä olen. Sijaintia ei tarvitse jakaa.
En todellakaan. Menen kohtalaisen usein eri miesten luokse "jatkoille" opiskelijatapahtumista, ja jos jakaisin sijaintini niin jäisin pian kiinni poikaystävälle
N23