Isä ei suostu muuttamaan pois talostaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän pitäisi muuttaa omasta kodistaan pois, koska teidän perheen prinssi/prinsessa niin haluaa?

Hitsi mitä haaskoja olette.

Minä olen ap:n isää viitisen vuotta nuorempi ja ymmärrän täysin ap:n kannan. Minä olisin valmis muuttamaan vastaavassa tilanteessa ja jos puolisoni kuolee ennen minua niin ehdotan lapselleni perunkirjoituksen ja perintöverotuksen jälkeen että hän muuttaa taloomme, jos vain kelpaa. Kyseessä ihan asuttava ja kunnostettu 70-luvun omakotitalo Vantaalla. Itse vuokraisin  halvan yksiön tai pienen kaksion vaikka jostain maaseututaajamasta tai pikkukaupungista.

Vai että okt:sta halpaan yksiöön maaseututaajamassa. Kun puoliso vasta haudattu.

Kyllä tulisi sulle orpo olo siellä. Et osaa yhtään hahmottaa asiaa.

im-yksiö parhaimmillaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

74 v on jo todella vanha. Hänellä ei ole montaa vuotta jäljellä. "Kun suomalainen mies eli 1940-luvun alussa keskimäärin noin 55 vuotta, on miesten elinajan odote tänään yli 79 vuotta."

74 todella wanha??Hauska läppä hahhaa. Monet elivät ihan yli 90vuotiaiksi ja hupsi satavuotiaitakin on vielä millonkohan ne on syntynyt???sekö nuorisoo potuttaa aika sairasta mutta tavallaan tämä oli ihan hyvä läppä. tai no ei oikeastaan. Mitä tulee asunnon talon hankintaan kannattaa se jo kyllä alussa kannattaa mitoittaa silleen että siellä pärjää vaikka joutuis rullatuoliin. Ajattelen tätä jo näin nelikymppisenäkin.

Se vuodepotilaaksi vuodessa mennyt 80 v isäni, josta äsken kirjoitin, on odottamassa vakituista paikkaa osastolla, jossa on paljon väkeä. Siel on vain yksi 100 v, hän on nainen, ja ne kaikki muut asukkaat siellä, joista enemmistö on miehiä, pitävät häntä todella vanhana.

Aika in denial pitää olla -anteeksi suora ilmaisuni- jos kuvottelee 74 v olevan vielä nuori, jolla on paljon elämää jäljellä.

N56

Mun mielestä on hiton masentava ajatus, että 74-vuotiaana pitäisi luovuttaa ja odotella kiikkustuolissa noutajaa. Ei! Vanhoillakin ihmisillä saa olla haaveita, hankkeita ja elämänjanoa.

N54

Tarkoittaako muuttaminen samaa kuin luovuttaminen? Monet myy omakotitalon siinä vaiheessa kun siirtyvät uuteen elämänvaiheeseen. Jos talolla on vielä jotakin arvoa voi ne myynnistä saadut rahat käyttää esim. matkusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Isänne asuu KOTONAAN, junttilapset. 

Kuulehan juntti,

Ne lapset asuvat myös omissa kodeissaan. Heillä ei myöskään ole mitään velvollisuutta auttaa jääräpäistä vanhempaansa, kun tämä apua tarvitsee. Tässä on tilanne huonoin sillä vanhalla miehellä, jonka vointi heikkenee vuosi vuodelta ja joka uhkaa jäädä yksin syrjäseudulle ilman apua.

Mies myös kerrotun mukaan unelmoi siitä, että hänen rakas talonsa jatkaisi suvussa lasten asuintalona. Hän ei varmastikaan pitäisi siitä, jos lapset ilmoittaisivat, että sori, me järjesyämme asumisemme muualla, sinun kotitalosi tulee lahoamaan ja kun kuolet, se häviää sinun mukanasi, puretaan ja myydään tontti pois vieraille ihmisille. Niinhän siinä tulee käymään, ellei mies tule nopeasti järkiinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

74 v on jo todella vanha. Hänellä ei ole montaa vuotta jäljellä. "Kun suomalainen mies eli 1940-luvun alussa keskimäärin noin 55 vuotta, on miesten elinajan odote tänään yli 79 vuotta."

74 todella wanha??Hauska läppä hahhaa. Monet elivät ihan yli 90vuotiaiksi ja hupsi satavuotiaitakin on vielä millonkohan ne on syntynyt???sekö nuorisoo potuttaa aika sairasta mutta tavallaan tämä oli ihan hyvä läppä. tai no ei oikeastaan. Mitä tulee asunnon talon hankintaan kannattaa se jo kyllä alussa kannattaa mitoittaa silleen että siellä pärjää vaikka joutuis rullatuoliin. Ajattelen tätä jo näin nelikymppisenäkin.

Se vuodepotilaaksi vuodessa mennyt 80 v isäni, josta äsken kirjoitin, on odottamassa vakituista paikkaa osastolla, jossa on paljon väkeä. Siel on vain yksi 100 v, hän on nainen, ja ne kaikki muut asukkaat siellä, joista enemmistö on miehiä, pitävät häntä todella vanhana.

Aika in denial pitää olla -anteeksi suora ilmaisuni- jos kuvottelee 74 v olevan vielä nuori, jolla on paljon elämää jäljellä.

N56

Mun mielestä on hiton masentava ajatus, että 74-vuotiaana pitäisi luovuttaa ja odotella kiikkustuolissa noutajaa. Ei! Vanhoillakin ihmisillä saa olla haaveita, hankkeita ja elämänjanoa.

N54

Varsinkin, kun eläkeikä tulee olemaan liki 70 vuotta. Onneksi mulla on hyvinä esimerkkeinä isovanhemmat. Ovat toinen 91 ja toinen 88v. Asuvat puoli vuotta maalla pihaa ja metsää hoidellen ja talvikauden golffaavat Portugalissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen myös tätä monen itsekkyyttä, ettei lainkaan ajatella mikä riesa lahonneesta talosta perikunnalle aikanaan syntyy. Minulle ainakin lasteni etu on tosi tärkeä asia ja minusta se tuntuu ihan luonnolliselta.

Perintöä ei tarvitse ottaa vastaan jos ei halua.

No edelleen lasteni etua ajattelevani tuntuisi kivalta jättää lapsille jotain millä on edes jotain arvoa. Ei minulle tuottaisi mitään iloa antaa talon mädäntyä ja hihitellä itsekseni, että siinähän katoaa lasteni perintö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

74 v on jo todella vanha. Hänellä ei ole montaa vuotta jäljellä. "Kun suomalainen mies eli 1940-luvun alussa keskimäärin noin 55 vuotta, on miesten elinajan odote tänään yli 79 vuotta."

74 todella wanha??Hauska läppä hahhaa. Monet elivät ihan yli 90vuotiaiksi ja hupsi satavuotiaitakin on vielä millonkohan ne on syntynyt???sekö nuorisoo potuttaa aika sairasta mutta tavallaan tämä oli ihan hyvä läppä. tai no ei oikeastaan. Mitä tulee asunnon talon hankintaan kannattaa se jo kyllä alussa kannattaa mitoittaa silleen että siellä pärjää vaikka joutuis rullatuoliin. Ajattelen tätä jo näin nelikymppisenäkin.

Se vuodepotilaaksi vuodessa mennyt 80 v isäni, josta äsken kirjoitin, on odottamassa vakituista paikkaa osastolla, jossa on paljon väkeä. Siel on vain yksi 100 v, hän on nainen, ja ne kaikki muut asukkaat siellä, joista enemmistö on miehiä, pitävät häntä todella vanhana.

Aika in denial pitää olla -anteeksi suora ilmaisuni- jos kuvottelee 74 v olevan vielä nuori, jolla on paljon elämää jäljellä.

N56

Hoitolaitoksissa olevistako päättelet tätä? Ne jotka elää keskimääräistä pitempään ovat myös keskimääräistä terveempiä eivätkä joudu laitokseen välttämättä ollenkaan, kuolevat kotonaan.  

Ja ne yleensä pysyvät terveempinä, jotka liikkuvat ja touhuavat mahdollisimman paljon sen sijaan että jäisivät johonkin kerrostalon nurkkaan harmittelemaan vanhuuttaan. Esimerkiksi minun isäni rakensi 80-vuotiaana mökin ja on onnensa kukkuloilla edelleen kun saa puuhailla siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän pitäisi muuttaa omasta kodistaan pois, koska teidän perheen prinssi/prinsessa niin haluaa?

Hitsi mitä haaskoja olette.

Minä olen ap:n isää viitisen vuotta nuorempi ja ymmärrän täysin ap:n kannan. Minä olisin valmis muuttamaan vastaavassa tilanteessa ja jos puolisoni kuolee ennen minua niin ehdotan lapselleni perunkirjoituksen ja perintöverotuksen jälkeen että hän muuttaa taloomme, jos vain kelpaa. Kyseessä ihan asuttava ja kunnostettu 70-luvun omakotitalo Vantaalla. Itse vuokraisin  halvan yksiön tai pienen kaksion vaikka jostain maaseututaajamasta tai pikkukaupungista.

Vai että okt:sta halpaan yksiöön maaseututaajamassa. Kun puoliso vasta haudattu.

Kyllä tulisi sulle orpo olo siellä. Et osaa yhtään hahmottaa asiaa.

im-yksiö parhaimmillaan..

Oma äitini on tällä muutaja joka muutti leskeydyttyään taajamaan yksiöön vähän yli 70 vuotiaana. Harrastuksia on tänäpäivänä on niin että melkeinpä kateeksi käy. Luovuttamisesta ei ole tietoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä voisi myydä talon ja pitää syytingin, esim. asumisoptio 20 vuoden ajan.

Kuka nykypäivänä ostaisi talia tuollaisella sopimuksella?

Ap:n sissatus, hänhän halusi ostaa talon.

Mitä järkeä ehdotuksessa, muuttaa omasta kodistaan ja ostaa toinen talo?

Olen seitsemänkymppinen mummo ja asun yksin isossa talossa Saimaan rannalla ja enkä tästä muuta kuin pakon edessä. Ja kun tarvitsen apua, ostan ulkopuolisia palveluita. Ja hyvin on toiminut.

Ja lapset saavat käydä, mutta tikkua ristiin ei tarvitse laittaa. Asiat olen sopinut jo etukäteen ja sitten kun pakko muuttaa, muut hoitavat asiat.

Vierailija kirjoitti:

Ei tahdo luopua elämästään vielä. Oma päätös ja siihen teillä lapsilla ei ole mitään sanomista.

Isän mielestä ei ole niin väliä, että tuo lapsensa ostaisi nyt hänen talonsa. Lapsi voi ihan rauhassa ostaa jonkin toisen talon kaikessa rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

74 v on jo todella vanha. Hänellä ei ole montaa vuotta jäljellä. "Kun suomalainen mies eli 1940-luvun alussa keskimäärin noin 55 vuotta, on miesten elinajan odote tänään yli 79 vuotta."

74 todella wanha??Hauska läppä hahhaa. Monet elivät ihan yli 90vuotiaiksi ja hupsi satavuotiaitakin on vielä millonkohan ne on syntynyt???sekö nuorisoo potuttaa aika sairasta mutta tavallaan tämä oli ihan hyvä läppä. tai no ei oikeastaan. Mitä tulee asunnon talon hankintaan kannattaa se jo kyllä alussa kannattaa mitoittaa silleen että siellä pärjää vaikka joutuis rullatuoliin. Ajattelen tätä jo näin nelikymppisenäkin.

Mä olen tykännyt elämässäni vaihtelusta. Olen muuttanut varmasti 20 kertaa. Mulla on ollut 10 eri omistuasuntoa. Tässä mökki/mökit mukana. En missään nimessä mieti vielä loppuelämän kämppää, vaikka olen jo 66 v.

Meillä äiti möi leskeydyttyään talon ja osti keskustasta kivan kattohuoneiston. Ennen kuin oli vuosi kulunut, oli jo aviossa uuden miehen kanssa. Meitä lapsia ja lapsenlapsia ei ole enää ikävä lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

74 v on jo todella vanha. Hänellä ei ole montaa vuotta jäljellä. "Kun suomalainen mies eli 1940-luvun alussa keskimäärin noin 55 vuotta, on miesten elinajan odote tänään yli 79 vuotta."

74 todella wanha??Hauska läppä hahhaa. Monet elivät ihan yli 90vuotiaiksi ja hupsi satavuotiaitakin on vielä millonkohan ne on syntynyt???sekö nuorisoo potuttaa aika sairasta mutta tavallaan tämä oli ihan hyvä läppä. tai no ei oikeastaan. Mitä tulee asunnon talon hankintaan kannattaa se jo kyllä alussa kannattaa mitoittaa silleen että siellä pärjää vaikka joutuis rullatuoliin. Ajattelen tätä jo näin nelikymppisenäkin.

Se vuodepotilaaksi vuodessa mennyt 80 v isäni, josta äsken kirjoitin, on odottamassa vakituista paikkaa osastolla, jossa on paljon väkeä. Siel on vain yksi 100 v, hän on nainen, ja ne kaikki muut asukkaat siellä, joista enemmistö on miehiä, pitävät häntä todella vanhana.

Aika in denial pitää olla -anteeksi suora ilmaisuni- jos kuvottelee 74 v olevan vielä nuori, jolla on paljon elämää jäljellä.

N56

Mun mielestä on hiton masentava ajatus, että 74-vuotiaana pitäisi luovuttaa ja odotella kiikkustuolissa noutajaa. Ei! Vanhoillakin ihmisillä saa olla haaveita, hankkeita ja elämänjanoa.

N54

Ap taisi kirjoittaa, että isä on käytännössä kyllästynyt esim. pihan hoitamiseen eli ei se taida olla hänen hankkeensa ja haaveensa. Miksei se kirkonkylän asunto voisi olla oikeasti kiva ja miksei sitä voisi laittaa mieleisekseen? Sellaiseksi, että siellä olisi kiva elää vaikka vuosikymmeniä hyvässä lykyssä. Mummoni eli varmaan n. 90-vuotiaaksi syrjässä olevassa talossaan. Kun muutti palvelutaloon kylään, oli virkistynyt ihan silmissä, kun näki ihmisiäkin. Ei se muutto nyt  mikään kuolemantuomio ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän monien kirjoittajien näkökannan, ettei muilla ole nokan koputtamista 74 vuotiaan asumiskuvioihin. MUTTA kun vuosia väistämättä tulee koko ajan lisää niin vanhuksen kyky pärjätä omillaan voi heikentyä nopeastikin.

Oma isäni on 91 vuotta ja vasta nyt on tullut ensimmäiset merkit muistin huononemisesta. Valitettavasti juuri jääräpäisyytenä, ei suostu edes harkitsemaan kotihoitoa saati muuttamista lähemmäs palveluja.

Olenkin sitä mieltä, että suuret muutokset vanhuuden varalle pitäisi tehdä jo silloin, kun itse vielä on täysissä voimissaan ja päätöksentekokykyinen. Näin päätökset olisivat omia päätöksiä eikä pakon sanelemia.

Muistisairauksiin kuuluu sairaudentunnottomuus. Siinä tilassa ei enää kykene järkeviin päätöksiin.

En minä silti haluaisi että oma vanhempani lopettaisi sen pelossa elämisen kymmenen vuotta ennakkoon ja jäisi vain odottelemaan kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

74 v on jo todella vanha. Hänellä ei ole montaa vuotta jäljellä. "Kun suomalainen mies eli 1940-luvun alussa keskimäärin noin 55 vuotta, on miesten elinajan odote tänään yli 79 vuotta."

74 todella wanha??Hauska läppä hahhaa. Monet elivät ihan yli 90vuotiaiksi ja hupsi satavuotiaitakin on vielä millonkohan ne on syntynyt???sekö nuorisoo potuttaa aika sairasta mutta tavallaan tämä oli ihan hyvä läppä. tai no ei oikeastaan. Mitä tulee asunnon talon hankintaan kannattaa se jo kyllä alussa kannattaa mitoittaa silleen että siellä pärjää vaikka joutuis rullatuoliin. Ajattelen tätä jo näin nelikymppisenäkin.

Se vuodepotilaaksi vuodessa mennyt 80 v isäni, josta äsken kirjoitin, on odottamassa vakituista paikkaa osastolla, jossa on paljon väkeä. Siel on vain yksi 100 v, hän on nainen, ja ne kaikki muut asukkaat siellä, joista enemmistö on miehiä, pitävät häntä todella vanhana.

Aika in denial pitää olla -anteeksi suora ilmaisuni- jos kuvottelee 74 v olevan vielä nuori, jolla on paljon elämää jäljellä.

N56

Mun mielestä on hiton masentava ajatus, että 74-vuotiaana pitäisi luovuttaa ja odotella kiikkustuolissa noutajaa. Ei! Vanhoillakin ihmisillä saa olla haaveita, hankkeita ja elämänjanoa.

N54

Kaiken ikäisillä imisillä saa olla haaveita ja elämänjanoa. Jos ne haaveet eivät ole realistisia, käy huonosti, ihan iästä riippumatta. Jos 50 v haaveilee rokkitähteydestä ja irtisanoutuu siksi töistä, hän luultavasti jää köyhäksi pitkäaikaistyöttömäksi lopun ikäänsä.

Jos 74 v haaveilee asuvansa korvessa yksin vielä pitkään, niin hänellekin käy huonosti.

Järkevät ja fiksut ihmiset katsovat tosiasioita silmiin ja toteuttavat haaveitaan realistisissa puitteissa, mistä ei koidu haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä voisi myydä talon ja pitää syytingin, esim. asumisoptio 20 vuoden ajan.

Kuka nykypäivänä ostaisi talia tuollaisella sopimuksella?

Ap:n sissatus, hänhän halusi ostaa talon.

Tuskinpa tuollaisella ehdolla tai siinä vaiheessa kun talo vaatii suuren remontin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tahdo luopua elämästään vielä. Oma päätös ja siihen teillä lapsilla ei ole mitään sanomista.

Isän mielestä ei ole niin väliä, että tuo lapsensa ostaisi nyt hänen talonsa. Lapsi voi ihan rauhassa ostaa jonkin toisen talon kaikessa rauhassa.

Hopsista heijjaa!

Vierailija kirjoitti:

Miksi sisarus ei voisi asua 10+ vuotta jossain muualla? Aika moni ihminen muuttaa useammin kuin kerran 10 vuodessa. 

Hyväkuntoinen yksin pärjäävä 75-vuotias mies ilman suurempia sairauksi saattaa elää vielä 15-20 -vuottakin. Meilläkin kotihoidossa kaksi kotonaan kotihoidon turvin pärjäävää yli 100-vuotiasta miestä, toinen heistäkin siirtyi kotihoidon piiriin vasta vaimonsa kuoltua muutama vuosi sitten. .

Jotkut ovat kirjoittaneet tänne tutuista urheilevista vanhuksista. Kannattaa huomata, että hyväkuntoiset vanhukset ovat poikkeus sääntöön.

"Kun suomalainen mies eli 1940-luvun alussa keskimäärin noin 55 vuotta, on miesten elinajan odote tänään yli 79 vuotta. Naisten elinajanodote on pidentynyt lähes yhtä paljon, 61 vuodesta lähes 85 vuoteen."

Terveyskirjasto

Ja ne viimeiset vuodet noista eivät ole todellakaan mitään laadukkaita vuosia, jolloin olisi mahdollista asustella yksin peräkylällä.

Mekin kysyttiin anopilta noin 15 vuotta sitten olisiko ollut halukas myymään omakotitalonsa meille ja muuttamaan kerrostaloon. Ei ollut eikä siitä sen enempää keskusteltu. Anoppi asuu talossaan edelleen lähes 90-vuotiaana ja on varmasti paremmassa kunnossa kuin jos olisi muuttanut aikanaan kerrostaloon. Hyvä näin.