Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Isä ei suostu muuttamaan pois talostaan
08.10.2023 |
Isä on 74v. Hänellä on talo muuttotappiokunnassa, meidän lapsuudenkoti. Yksi sisaruksista olisi halukas nyt ostamaan sen itselleen ja muuttamaan perheensä kanssa siihen asumaan. Ja tämä on myös isän selkeä toive, MUTTA vasta sitten kun hän on liian huonokuntoinen asumaan siinä. Isälle on ehdotettu, että menisi muutaman kilometrin päähän kirkonkylälle asumaan helpommin. Ja hänellä olisi elinikäinen lupa käydä esim rantasaunassa, joka kuuluu tontille. Isä ei ymmärrä, että ehkä tuo yksi sisaruksistamme ei jää odottamaan vaikka jopa 10 vuodeksi, että milloinhan hänen perheelleen olisi talo vapautumassa. Hehän voivat ostaa jopa jonkun toisen talon. Mitähän isä siihen sanoo.
Kommentit (316)
Vierailija kirjoitti:
Isän pitäisi muuttaa omasta kodistaan pois, koska teidän perheen prinssi/prinsessa niin haluaa?
Hitsi mitä haaskoja olette.
Minä olen ap:n isää viitisen vuotta nuorempi ja ymmärrän täysin ap:n kannan. Minä olisin valmis muuttamaan vastaavassa tilanteessa ja jos puolisoni kuolee ennen minua niin ehdotan lapselleni perunkirjoituksen ja perintöverotuksen jälkeen että hän muuttaa taloomme, jos vain kelpaa. Kyseessä ihan asuttava ja kunnostettu 70-luvun omakotitalo Vantaalla. Itse vuokraisin halvan yksiön tai pienen kaksion vaikka jostain maaseututaajamasta tai pikkukaupungista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isä voisi myydä talon ja pitää syytingin, esim. asumisoptio 20 vuoden ajan.
Kuka nykypäivänä ostaisi talia tuollaisella sopimuksella?
Vierailija kirjoitti:
Minusta vaan on tosi lyhytnäköistä toimia noin. Isä ei mitenkään erityisesti nauti siinä asumisesta, on usein valitellut yksinäisyyttään johon vetää lääkkeeksi viinaa ja pihanhoito yms kyllästyttää. Mutta kun ei osaa luopua. Talo voi alkaa rapistumaan kun ei jaksa enää hoitaa ja mistä tietää löytyykö kuolevalla paikkakunnalla enää myöhemmin ostajaa. Ap
Onko se teidän ahneiden paskiaisten ongelma? Haaskalla jo ennen kuin isä-parka on kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tahdo luopua elämästään vielä. Oma päätös ja siihen teillä lapsilla ei ole mitään sanomista.
Sen sijaan lasten pitäisi luopua ja odotella. Omituista sekin.
-ohis
Lapset voi rakentaa omaa elämäänsä perintöä kyttäämättä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrä ap:ta. Teen työtä vanhusten kanssa ja asiakkaana on myös ap:n isän ikäisiä.
Vanhemmilla ihmisillä on juuri tätä, ettei osata luopua. Nuoria kehotetaan muuttamaan milloin minkäkin syyn takia, esim. työn perässä toiseen kaupunkiin ja pidetään muuttoa jopa ihan pikkujuttuna. "Ai sulla on Helsingissä liian kallis vuokra, no muuta Keravalle." Vanhuksille hyysätään palveluita ihan järjettömien matkojen päähän, koska "heillä on oikeus asua siellä missä haluavat". Velvollisuuksia mihinkään suuntaan heillä ei tietenkään ole. Näin nykypäivänä ihan oikeasti ajatellaan ja sitä samaa nämä vastaukset täällä todistavat.
Iän mukana pitäisi tulla viisautta lisää, mutta sen sijaan useimmat taantuvat tasolle, jossa järkevä ajattelu on mahdotonta.
74-vuotias on kyllä melko nuori vielä, mutta kuitenkin jo siinä iässä, että kunto joko pysyy vakaana tai laskee. Ei se siitä enää yhtään nouse. Joskus, ehkä jo piankin tulee se päivä, jolloin ap:n isä alkaa tarvita enemmän ja enemmän apua. Ei se hetki muuta mitään yhtään millään tavalla. Ei ap:n isä tule silloinkaan sanomaan, että nyt olen valmis muuttamaan lähemmäs palveluita. Ei, kun hän odottaa, että palvelut tulevat hänen luokseen.
Koska hän ei halua luopua.
Tuollainen hoitajien manipulointi että muiden pitäisi "luopua" ei ole ok. Se on heidän koti ja heidän elämä, eikä kukaan muu voi tehdä puolesta päätöksiä. Ei ole pakko olla hoitsuna siellä, jos ei tunne kotoisaksi ajaa autolla rauhallisella maaseututiellä, ottaa erilaisen työpaikan - paitsi talvella on haasteellista. Luulisi että kaupungit stressaisi hoitsuja. Eri asia milloin sitten iäkkään on helpompaa asua muualla käytännön vuoksi, osalla ei ole koskaan ollutkaan ok-taloa. Osalla on parempi kunto. Sen kyllä allekirjoitan että nuoret pakotettiin muuttamaan mihin tahansa paikkakunnalle, ehkä kaikki eivät pakottaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun isäni asuu omakotitalossa ja ikää 80v. Ei tulisi mieleenkään häätää häntä omasta kodistaan. Hän tekee edelleen itse polttopuut metsästä, viljelee omat vihannekset kesällä ja veneille.
Toivottavasti hän porskuttaa omassa kodissaan vielä seuraavat 10v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrä ap:ta. Teen työtä vanhusten kanssa ja asiakkaana on myös ap:n isän ikäisiä.
Vanhemmilla ihmisillä on juuri tätä, ettei osata luopua. Nuoria kehotetaan muuttamaan milloin minkäkin syyn takia, esim. työn perässä toiseen kaupunkiin ja pidetään muuttoa jopa ihan pikkujuttuna. "Ai sulla on Helsingissä liian kallis vuokra, no muuta Keravalle." Vanhuksille hyysätään palveluita ihan järjettömien matkojen päähän, koska "heillä on oikeus asua siellä missä haluavat". Velvollisuuksia mihinkään suuntaan heillä ei tietenkään ole. Näin nykypäivänä ihan oikeasti ajatellaan ja sitä samaa nämä vastaukset täällä todistavat.
Iän mukana pitäisi tulla viisautta lisää, mutta sen sijaan useimmat taantuvat tasolle, jossa järkevä ajattelu on mahdotonta.
74-vuotias on kyllä melko nuori vielä, mutta kuitenkin jo siinä iässä, että kunto joko pysyy vakaana tai laskee. Ei se siitä enää yhtään nouse. Joskus, ehkä jo piankin tulee se päivä, jolloin ap:n isä alkaa tarvita enemmän ja enemmän apua. Ei se hetki muuta mitään yhtään millään tavalla. Ei ap:n isä tule silloinkaan sanomaan, että nyt olen valmis muuttamaan lähemmäs palveluita. Ei, kun hän odottaa, että palvelut tulevat hänen luokseen.
Koska hän ei halua luopua.
Tuollainen hoitajien manipulointi että muiden pitäisi "luopua" ei ole ok. Se on heidän koti ja heidän elämä, eikä kukaan muu voi tehdä puolesta päätöksiä. Ei ole pakko olla hoitsuna siellä, jos ei tunne kotoisaksi ajaa autolla rauhallisella maaseututiellä, ottaa erilaisen työpaikan - paitsi talvella on haasteellista. Luulisi että kaupungit stressaisi hoitsuja. Eri asia milloin sitten iäkkään on helpompaa asua muualla käytännön vuoksi, osalla ei ole koskaan ollutkaan ok-taloa. Osalla on parempi kunto. Sen kyllä allekirjoitan että nuoret pakotettiin muuttamaan mihin tahansa paikkakunnalle, ehkä kaikki eivät pakottaneet.
Lasten niskaanhan ne vaatimukset auttamisesta tulee, kun itse ei enää jaksa omakotitalon töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän pitäisi muuttaa omasta kodistaan pois, koska teidän perheen prinssi/prinsessa niin haluaa?
Hitsi mitä haaskoja olette.Minä olen ap:n isää viitisen vuotta nuorempi ja ymmärrän täysin ap:n kannan. Minä olisin valmis muuttamaan vastaavassa tilanteessa ja jos puolisoni kuolee ennen minua niin ehdotan lapselleni perunkirjoituksen ja perintöverotuksen jälkeen että hän muuttaa taloomme, jos vain kelpaa. Kyseessä ihan asuttava ja kunnostettu 70-luvun omakotitalo Vantaalla. Itse vuokraisin halvan yksiön tai pienen kaksion vaikka jostain maaseututaajamasta tai pikkukaupungista.
Jos ei tiedä mitä hel*ettiä kerrostalossa asuminen voi olla pahimmillaan, ei kannata tehdä kokeiluja. Ellei ole toimiva kerrostalo kaikin puolin ja alue. Joillekin se voi toimia, mutta noin yleensä elämänlaadustaan kannattaisi pitää kiinni. Ja osa nuorista voi ostaa myös ok-talonsa tai rivarinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrä ap:ta. Teen työtä vanhusten kanssa ja asiakkaana on myös ap:n isän ikäisiä.
Vanhemmilla ihmisillä on juuri tätä, ettei osata luopua. Nuoria kehotetaan muuttamaan milloin minkäkin syyn takia, esim. työn perässä toiseen kaupunkiin ja pidetään muuttoa jopa ihan pikkujuttuna. "Ai sulla on Helsingissä liian kallis vuokra, no muuta Keravalle." Vanhuksille hyysätään palveluita ihan järjettömien matkojen päähän, koska "heillä on oikeus asua siellä missä haluavat". Velvollisuuksia mihinkään suuntaan heillä ei tietenkään ole. Näin nykypäivänä ihan oikeasti ajatellaan ja sitä samaa nämä vastaukset täällä todistavat.
Iän mukana pitäisi tulla viisautta lisää, mutta sen sijaan useimmat taantuvat tasolle, jossa järkevä ajattelu on mahdotonta.
74-vuotias on kyllä melko nuori vielä, mutta kuitenkin jo siinä iässä, että kunto joko pysyy vakaana tai laskee. Ei se siitä enää yhtään nouse. Joskus, ehkä jo piankin tulee se päivä, jolloin ap:n isä alkaa tarvita enemmän ja enemmän apua. Ei se hetki muuta mitään yhtään millään tavalla. Ei ap:n isä tule silloinkaan sanomaan, että nyt olen valmis muuttamaan lähemmäs palveluita. Ei, kun hän odottaa, että palvelut tulevat hänen luokseen.
Koska hän ei halua luopua.
Siitä halusta luopua se ei ole kiinni, vaan ettei halua vielä luovuttaa, pysyy paremmin toimintakykyisenä kun joutuu tekemään arkiaskareita, hänellä siinä tuttu ympäristö, tietää mitä on odotettavissa. Ennenaikaista vaatia 74-vuotiasta muuttamaan ikänsä vuoksi jos ei terveys välttämättä vaadi. Kaikki eivät edes sopeudu tiiviimpään lähinaapureiden kanssa elämiseen, haluavat pitää oman reviirinsä. Sitäpaitsi tuossa vaiheessa ei välttämättä enää onnistu uuteen elämäntilanteeseen hyppääminen, olisi pitänyt muuttaa jo kymmenen vuotta sitten, jotta se tulee ajankohtaiseksi sitten kun alkaa olla täysin hoidettava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tahdo luopua elämästään vielä. Oma päätös ja siihen teillä lapsilla ei ole mitään sanomista.
Sen sijaan lasten pitäisi luopua ja odotella. Omituista sekin.
-ohis
Luopua mistä? Ei voi luopua sellaisesta mitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tahdo luopua elämästään vielä. Oma päätös ja siihen teillä lapsilla ei ole mitään sanomista.
Sen sijaan lasten pitäisi luopua ja odotella. Omituista sekin.
-ohisOmituista että lapset rakentaisivat elämänsä sen varaan, että saavat jotain vanhemmiltaan, eivätkä itse ota vastuuta elämisestään ja asumisestaan.
Tuollaiset pikkuhiljaa alkoholisoituvan vanhuksen "hoitamat" rakennukset ovat lopulta kaatopaikka ja ongelma. Jos sen joku ottaisi asuntokäyttöö olisi se lähinnä lottovoitto.
Alkoholisoituvat vahnhukset? Mistä sä sen nappasit? Älä yleistä, jos teillä päin niin sattuisi olemaankin.
Voit vielä yllättyä.
https://yle.fi/a/3-9470764
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrä ap:ta. Teen työtä vanhusten kanssa ja asiakkaana on myös ap:n isän ikäisiä.
Vanhemmilla ihmisillä on juuri tätä, ettei osata luopua. Nuoria kehotetaan muuttamaan milloin minkäkin syyn takia, esim. työn perässä toiseen kaupunkiin ja pidetään muuttoa jopa ihan pikkujuttuna. "Ai sulla on Helsingissä liian kallis vuokra, no muuta Keravalle." Vanhuksille hyysätään palveluita ihan järjettömien matkojen päähän, koska "heillä on oikeus asua siellä missä haluavat". Velvollisuuksia mihinkään suuntaan heillä ei tietenkään ole. Näin nykypäivänä ihan oikeasti ajatellaan ja sitä samaa nämä vastaukset täällä todistavat.
Iän mukana pitäisi tulla viisautta lisää, mutta sen sijaan useimmat taantuvat tasolle, jossa järkevä ajattelu on mahdotonta.
74-vuotias on kyllä melko nuori vielä, mutta kuitenkin jo siinä iässä, että kunto joko pysyy vakaana tai laskee. Ei se siitä enää yhtään nouse. Joskus, ehkä jo piankin tulee se päivä, jolloin ap:n isä alkaa tarvita enemmän ja enemmän apua. Ei se hetki muuta mitään yhtään millään tavalla. Ei ap:n isä tule silloinkaan sanomaan, että nyt olen valmis muuttamaan lähemmäs palveluita. Ei, kun hän odottaa, että palvelut tulevat hänen luokseen.
Koska hän ei halua luopua.
Tuollainen hoitajien manipulointi että muiden pitäisi "luopua" ei ole ok. Se on heidän koti ja heidän elämä, eikä kukaan muu voi tehdä puolesta päätöksiä. Ei ole pakko olla hoitsuna siellä, jos ei tunne kotoisaksi ajaa autolla rauhallisella maaseututiellä, ottaa erilaisen työpaikan - paitsi talvella on haasteellista. Luulisi että kaupungit stressaisi hoitsuja. Eri asia milloin sitten iäkkään on helpompaa asua muualla käytännön vuoksi, osalla ei ole koskaan ollutkaan ok-taloa. Osalla on parempi kunto. Sen kyllä allekirjoitan että nuoret pakotettiin muuttamaan mihin tahansa paikkakunnalle, ehkä kaikki eivät pakottaneet.
Lasten niskaanhan ne vaatimukset auttamisesta tulee, kun itse ei enää jaksa omakotitalon töitä.
Sama pätee molemmin puolin. Toisen puolesta et voi elää. Vaikka kuinka toivoisit niiden lasten auttavan et voi määrätä että heidän on autettava. Lapsilla on oma elämä ja he auttavat jos auttavat ja silloin kun se heidän aikatauluihinsa sopii. Samoin toki se isä päättää elämästään oman aikataulunsa mukaan.
Minusta ihan hirveästi ei kannata lähteä auttamaan. Jos isä ei pärjää omillaan on todellakin korkea aika muutta johonkin jossa pärjää vähemmällä vaivalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tahdo luopua elämästään vielä. Oma päätös ja siihen teillä lapsilla ei ole mitään sanomista.
Sen sijaan lasten pitäisi luopua ja odotella. Omituista sekin.
-ohisOmituista että lapset rakentaisivat elämänsä sen varaan, että saavat jotain vanhemmiltaan, eivätkä itse ota vastuuta elämisestään ja asumisestaan.
tässä ei kai oletettu että talo olisi ennakkoperintöä vain ihan talokaupoista on kyse, näin mä ainakin ymmärsin. 10v päästä talo saattaa olla siinä kunnossa että ainoa arvo on tontissa kiinni ja siihen asti lapset saavat ravata auttamassa pihatöissä tms. Luulisi, että kirkonkylältä löytyy joku kiva rivari,mihin saa halutessaan myös pienen pihan pystyyn ja siihen puuhailtava, mutta ei tarvitse sydärin uhalla rehkiä lumitöissä.
Antakaa isänne asua omassa kodissaan, lokkeilkaa jonnekin muualle. Ettäs kehtaatte!
Ymmärrän monien kirjoittajien näkökannan, ettei muilla ole nokan koputtamista 74 vuotiaan asumiskuvioihin. MUTTA kun vuosia väistämättä tulee koko ajan lisää niin vanhuksen kyky pärjätä omillaan voi heikentyä nopeastikin.
Oma isäni on 91 vuotta ja vasta nyt on tullut ensimmäiset merkit muistin huononemisesta. Valitettavasti juuri jääräpäisyytenä, ei suostu edes harkitsemaan kotihoitoa saati muuttamista lähemmäs palveluja.
Olenkin sitä mieltä, että suuret muutokset vanhuuden varalle pitäisi tehdä jo silloin, kun itse vielä on täysissä voimissaan ja päätöksentekokykyinen. Näin päätökset olisivat omia päätöksiä eikä pakon sanelemia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän talo. Ei lasten.
Isähän voi jopa testamentata sen jollekin toiselle. Mitähän lapset siihen sanovat.Edelleenkin isän oma toive on, että yksi sisaruksistamme ostaa talon. Hän vain määrittelee ajankohdan yksin. Ap
Selvä. Isä määrittelee ajankohdan. Mitä valitat?
74 v on jo todella vanha. Hänellä ei ole montaa vuotta jäljellä. "Kun suomalainen mies eli 1940-luvun alussa keskimäärin noin 55 vuotta, on miesten elinajan odote tänään yli 79 vuotta."
Jos haluaa asua esteettömästi helpommassa asunnossa, kannattaisi muutta nyt. Kannattaa muuttaa aiemmin kuin myöhemmin, koska silloin vielä sopeutuu paremmin uuteen kotiin ja se alkaa tuntua kodilta.
Jos nyt kaatuu ja vaikka lonkka murtuu, niin pääsee sairaala-kuntoutusjakson jälkeen kotiin n 4-6 kk päästä ja silloin kävelee heikosti rollaattorilla. Tuskin vanhassa talossa pärjää yksin, eikä niissä ole edes vessat esteettömiä ja on yleensä rappusiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isälle voi yksinkertaisesti sanoa, että tämä lapsi perheineen tarvitsee talon pian ja ostavat tarvittaessa muualta, ei sen ole pakko olla juuri isän talo. Isä sitten ihan itse valitsee myykö lapselleen vai myöhemmin ulkopuoliselle (jos menee kaupaksi).
Ja loppupelissä tuo ei edes ole isän ongelma, hän asuu ja elää just niin kuin haluaa ja talo rantasaunoineen jää perikunnan ongelmaksi. Isän ei tarvitse muuttaa mihinkään eikä myydä taloa milloinkaan.
Kyllä minä eläkeikäisenä ainakin kannan jo huolta perikuntani asioista. Esimerkiksi juuri omakotitalo on erittäin vaikea myytävä ja siitä kannattaa ikäihmisen lähteä jos vaan pääsee eroon helpottaakseeni jälkeläisten taakkaa. Onhan viimeiset vuodet paljon helpompikin asua kerrostalossa, kun mistään ei tarvitse huolehtia itse.
Alue: Aihe vapaa
Isä voisi myydä talon ja pitää syytingin, esim. asumisoptio 20 vuoden ajan.