Lue keskustelun säännöt.
Lääkkeet auttaa ahdistukseen, mutta haluan eroon niistä
08.10.2023 |
Olen kärsinyt jo vuosikausia pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta ja sairauspeloista. Välillä myös ajoittaista masennusta. Niihin olen syönyt 20mg Seronilia, joka poisti nuo oireet lähes täydellisesti. Lisäksi on tarvittaessa otettava lääke.
Nyt kuitenkin ongelmana on, että en halua loppuelämää popsia noita lääkkeitä. Oikeastaan pelkäänkin noita lääkkeitä, kun olen niin paljon lukenut, että tuhoavat aivot yms.
Aina, kun olen yrittänyt hitaasti alentaa lääkettä, niin samat ahdistukset palaa mitä oli ennenkin lääkettä. Loppuelämänkö joudun noita syömään vai mikä muu tähän ahdistukseen auttaa? Olen käynyt terapian jo, liikun joka päivä ja koitan syödä terveellisesti. Luen paljon itsehoito-oppaita ahdistuksen hoitoon. Mikään ei auta.
Olisiko kellään samanlaisia kokemuksia tai vinkkejä yms?
Kommentit (203)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On totta että lääkkeistä voi jäädä pysyviä haittoja, itselläni lääkitys laukaisi bruksismin. Siitä alkoi iso homma että sai kiskot hampaisiin yms. Mutta onhan se mahdollista että tuo olisi tullut ilman lääkitystäkin, kun liittyy usein stressiin. Ja eipä tuo haittaa kun asiaan kuitenkin auttaa jokin. En ole siis enää ollut vuosiin lääkityksellä mutta tuo jäi.
Täällä meni kyky saada orgasmi. Ei paljon naurata nämä jotka sanoo että on luulosairas. Ehkä heille seksistä saatu nautinto ei ole tärkeää, joillekin se on
Itse en edes halunnut seksiä ikinä, kun olin niin pahasti ahdistunut. Nyt haluan seksiä normaalisti, kun syön lääkkeitä ahdistukseen. Näin me ollaan erilaisia.
Mulla sama. Paitsi että masennuslääkkeen kanssa en saa orgasmia. Valitettavasti en voi lääkettä lopettaakaan.
On näiden sivuoireet kyllä joskus pirunmoisia. Mieheni on masennuslääkkeellä ja häntä turhauttaa kun ei laukea ikinä. Edes kahden tunnin jälkeen ei tapahtunut mitään vaikka tehtiin mitä. Virtaa riittää ja sikäli hyvä kun jaksaa mutta kyllä siinä jo paikat hajoaa. Eihän toki orgasmi tai siemensyöksy ole mitään pakollista seksissä, mutta kyllähän se vie hieman ilon kun ei sitä täydellistä huippua saa ikinä.
Ilman ei hän voi lääkkeitä olla, tulee heti masennus takaisin. Halutaan tulevaisuudessa lapsia ja kai se jotenkin sitten onnistuu, jos ei perinteisellä tavalla. Onhan noita keinoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne jotka puhuu siitä että serotoniini tasoissa on vajetta ja lääkitystä tarvitse sen takia.
Miten nämä vajeet mitataan? Ettei vaan tulisi väärin lääkittyä ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On totta että lääkkeistä voi jäädä pysyviä haittoja, itselläni lääkitys laukaisi bruksismin. Siitä alkoi iso homma että sai kiskot hampaisiin yms. Mutta onhan se mahdollista että tuo olisi tullut ilman lääkitystäkin, kun liittyy usein stressiin. Ja eipä tuo haittaa kun asiaan kuitenkin auttaa jokin. En ole siis enää ollut vuosiin lääkityksellä mutta tuo jäi.
Täällä meni kyky saada orgasmi. Ei paljon naurata nämä jotka sanoo että on luulosairas. Ehkä heille seksistä saatu nautinto ei ole tärkeää, joillekin se on
Itse en edes halunnut seksiä ikinä, kun olin niin pahasti ahdistunut. Nyt haluan seksiä normaalisti, kun syön lääkkeitä ahdistukseen. Näin me ollaan erilaisia.
Mulla sama. Paitsi että masennuslääkkeen kanssa en saa orgasmia. Valitettavasti en voi lääkettä lopettaakaan.
On näiden sivuoireet kyllä joskus pirunmoisia. Mieheni on masennuslääkkeellä ja häntä turhauttaa kun ei laukea ikinä. Edes kahden tunnin jälkeen ei tapahtunut mitään vaikka tehtiin mitä. Virtaa riittää ja sikäli hyvä kun jaksaa mutta kyllä siinä jo paikat hajoaa. Eihän toki orgasmi tai siemensyöksy ole mitään pakollista seksissä, mutta kyllähän se vie hieman ilon kun ei sitä täydellistä huippua saa ikinä.
Ilman ei hän voi lääkkeitä olla, tulee heti masennus takaisin. Halutaan tulevaisuudessa lapsia ja kai se jotenkin sitten onnistuu, jos ei perinteisellä tavalla. Onhan noita keinoja
Saisikohan sitä palauteltua Voxralla, osalla on toiminut.
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka puhuu siitä että serotoniini tasoissa on vajetta ja lääkitystä tarvitse sen takia.
Miten nämä vajeet mitataan? Ettei vaan tulisi väärin lääkittyä ihmistä.
Ei niitä mitata. Sen huomaa siitä, toimiiko se lääke vai ei.
Se että et juuri nyt pärjää ilman lääkkeitä ei tarkoita että niitä tarvitsee syödä loppu elämä. Jatka terapiaa ja lääkitystä. Kun löytyy tarpeeksi keinoja siedättäytyä epämukaviin asioihin voi sitten uudelleen yrittää lopettaa lääkkeet ja aina lääkärin ohjeiden mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lainaaminen ei toimi.
mutta sulle, jonka miehellä on seksiongelmia lääkkeen takia. pyytäkää eri lääkettä. kaikki ei aiheuta tollasia ongelmia.
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä niissä lääkkeissä on nyt de facto pahaa kun ne selkeästi auttavat sinua elämään normaalisti ja täysipainoisesti?
Osa syö lääkkeitä fyysisiinkin vaivoihin loppuelämänsä. Sama asia.
Kuten sanoin aloituksessa, niin pelkään, että ne tuhoavat aivojani jotenkin. Olen lukenut niin paljon kauhutarinoita noista lääkkeistä. En pidä ajatuksesta olla ns. lääkkeiden orja. Olen vasta 22-vuotias.
T. Ap
Ymmärrän hyvin tämän ajatuksen. Sinun pitää miettiä asiaa tarkasti. Jos elimistössäsi on serotoniiniongelma, olisi lääkettä syytä syödä varmasti jollain ylläpitoannostuksella koko loppuikä, koska ongelma palaa, kun lääkitys lakkaa. Diabeetikkokin tarvitsee insuliinin päivittäin tai elämä päättyy aikas pian.
Sen sijaan, jos lääkitys on nyt
Mikä on kehossa oleva "serotoniiniongelma"?
Ainakin masennuksen serotoniinihypoteesi on aikalailla kumottu ts. ei perustu tieteeseen. Ajatus siitä että omassa kehossa on joku serotoniiniongelma jota hoitaa lääkkeellä (mikä ei perustu tieteeseen voi ylläpitää lääkeriippuvuutta lääkkeeseen ja vähentää kokemusta siitä että myös itse voi vaikuttaa asioihin) https://www.nature.com/articles/s41380-022-01661-0
Kuka tie lääke voi toimia esim jotenkin vaimentaen stressivastetta, mutta toki esim SSRI lääkkeissä on se toinenkin puoli, mikä voi olla tunteiden leikkautuminen ylipäätään. Ja ylipäätään kehollisten reaktioiden vaimeneminen esim seksi ei enää tunnu miltään ja on tuntopuutoiksia genitaalialueella tai hankaluuksia saavuttaa orgasmi. Nämä seksuaalisuuteen liittyvät negatiiviset vaikutukset SSRI-lääkkeissä ovat hyvin yleisiä.
Ongelmana masennuslääkkeissä on myös se, että keho mukautuu niihin(adaptaatio ja physical dependence ), mistä seuraa että voi olla hankala erottaa mikä on lääkkeen oikeasti hyödyllistä vaikutusta ja lääkettä saattaa käyttää jopa tietämättään vain vältelläkseen vieroitusoireita."Withdrawal symptoms vary by drug, dose and patient, but the gist of dependence is this: when billions of neurons have become accustomed to the presence of a drug, they don’t work properly when it’s suddenly taken away." https://toxandhound.com/toxhound/dependenceaddiction/ Vieroitusoireet voivat kestää aikaa pitkästikin lääkkeen jälkeen koska kehon pitää rakentaa uusi tasapaino/homeostaasitila kun lääkettä ei ole enää kehossa. Kun keinotekoisesti nostellaan jotain serotoniinia, keho voi downreguloida serotoniinireseptoreita vähentäen reseptoritiheyttä ja lopetuksessa sinulla on oikeastikin serotoniiniongelma. Itse aloin saamaan vieroitusaikana paniikkikohtauksia jatkuvasti kuin keho olisi ollut yliherkässä tilassa ja hermosto herkästi kierroksilla vieroituksessa.
Käytin itse masennuslääkkeitä 10 vuotta. Olen herkkä hiukan neuroottisuuteen taipuva ujo sosiaalisesti ahdistunut ihminen. Mietin missä määrin oikeastaan lääkkeillä hoidettiin ihan luonteenpiirteitäni. Alkuun lääkkeet tuntuivat helpottavilta, koska oli helpompi olla sosiaalisesti. Ja voin sanoa, että elämää on myös lääkkeiden ulkopuolella. Kun ynnään lääkkeiden hyödyt vs haitat minulla haitat nousi moninverroin korkeammaksi. Jokainen tekee toki oman punnintansa. Ahdistuksen kanssa voi oppia elämään, vaikka se olisi ollut joskus tasolla paniikki. Itse olen huomannut sen että voitin sen koska kohtasin sen silmästä silmään koska vieroitus oli minulle niin hankala kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lisään vielä että minä kärsin pysyväisluonteisista seksuaalisen toiminnan häiriöistä pitkän SSRI käytön jälkeen jonka aloitin teini-iässä. Mietin välillä että seksuaalisuuteni jäi osittain muotoutumattakin tämän vuoksi. Surullista oli että monesti nautin seksistä enemmän ottaessani vähän alkoholia, koska silloin en kiinnittänyt huomiota esim siihen että tuntoaistini oli häiriintynyt lääkkeen vuoksi.
Kyllähän tämäkin vähän ahdistaa.
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Voihan tuota insuliinivertausta käyttää metaforana, mutta ei kenenkään kehosta puutu SSRI-lääkettä kuten diabeetikko tarvii insuliiniaan. Kyseessä on fyysistä mukautumista aiheuttavat lääkkeet, joita purkaessa oireet voi pahentua entisestään. Yksi osa pahaa oloa voi olla vieroitusoireet, joita voi tulla vaikka vähentäisi hitaastikin.
Avuksi vieroitukseen suosittelen tätä materiaalia, millaista ei Suomessa löydy koska vieroitusongelmia ei kukaan ota vakavasti.
https://www.rcpsych.ac.uk/mental-health/treatments-and-wellbeing/stoppi…
Mihin perustat väitteesi? Esimerkiksi voimakas ja pitkäkestoinen kipu voi sotkea ihmisen serotoniinijärjestelmän.
Osalla ihmisistä on vajausta serotoniinista ja sitä ongelmaa pitää silloin korjata. Niille, joilla ongelmaa ei ole, ei ole SSRI-lääkityksestä hyötyäkään.
Ihm
Miten sinä todistat sen että jollakin on muka vajausta serotoniinista ja miten tuollainen ihmisen tekemä kemikaali joka puuttuu serotoniinin toimintaan muka korjaisi serotoniinijärjestelmän? Psykiatriassa lääkkeitä kokeillaan täysin summamutikassa tietämättä yhtään mikä vai onko edes mikään on biologisesti epätasapainossa kehossa vaatien korjausta.Kaikki on ihan täyttä spekulaatiota ja kokeilemista. Se että aine toimii ei millääntavoin todista, että ihmisellä on mitään vajausta mistään vaan tämä aine aiheuttaa epänormaalin muuttuneen tilan kehossa, josta joku voi kokea hyötyä henkisen tason oireisiinsa vähän kuin joku tykkää ketamiinin vaikutuksesta.
Sinä hahmotat masennuslääkkeet niin että ne korjaavat jotain kehossa. Aiheesta on kirjoittanut psykiatri Joanna Moncrieff. Tämä malli on lainattu yleislääketieteen puolelta sitä voisi kutsua "disease centred model". "The disease-centred model suggests that psychiatric drugs work because they reverse, or partially reverse, the disease or abnormality that gives rise to the symptoms of a particular psychiatric disorder. "https://joannamoncrieff.com/2013/11/21/models-of-drug-action/ Minä taas hahmotan nykyään noiden lääkkeiden toimintamekanismin enemmän J.Moncrieffin "drug centred model" mallin kautta mikä kuuluu näin "‘drug-centred’ model suggests that far from correcting an abnormal state, as the disease model suggests, psychiatric drugs induce an abnormal or altered state. Psychiatric drugs are psychoactive substances, like alcohol and heroin. Psychoactive substances modify the way the brain functions and by doing so produce alterations in thinking, feeling and behaviour. Psychoactive drugs exert their effects in anyone who takes them regardless of whether or not they have a mental condition" https://joannamoncrieff.com/2013/11/21/models-of-drug-action/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan totta nuo kirjoitukset serotoniininista.
Minullekin vakuutettiin juurikin tätä että sun aivoista puuttuu tuo homma ettet saa serotoniinia tarpeeksi. Uskoin sokeasti. Viiden vuoden aikana lääkkeestä ei ollut hyötyä ja sen lisänä tuli muita oireita (käsien pakkomielteistä puristamista yhteen yms, samoin leuat)
Päätin että ei voi jatkua tämmöisenä. Nuori ihminen koko elämä edessä, tunteet täysin latistunut. Myöskin nuo orgasmivaikeudet.
En suostunut uskomaan että kärsin jostain vajeesta ja aloin tutkimaan asiaa itse. Lopetin lääkkeet ja siitä alkoi elämä.
Minullekin vakuutettiin hyvin tieteellisesti hatarin perustein, että kärsin serotoniinivajeesta kun aloitin masennuslääkkeet reaktiiviseen masennukseen teini-iässä elämäntapahtumien jälkeen jotka olivat hyvin kuormittavia. Identifioiduin nuorena masennuspotilaaksi, jolle oli vain käynyt niin ikävä asia että olin sairastunut masennussairauteen joka liittyi aivokemiallisiin häiriöihin miksi tarvitsin lääkitystä.
Tämän mallin kautta itseymmärrys ylläpiti riippuvuussuhdetta lääkitykseen, vähensi itsepystyvyyden tunnetta vaikuttaa ongelmiinsa ja ei olekaan kovin yllätys että juuri lääkeyhtiöt ovat promotoineet tätä teoriaa suurella innolla.
(Vanha mainos Amerikasta 0:23). Huomaa sana "maybe" kun he esittelevät teoriaa mikä kertoo jo omalla tavallaan siitä että tuossa ei ihan tieteellisesti pitävästä totuudesta ole kyse.Tästä teoriasta voi löytää jäänteitä esim. lääkepaketeista sekä esim hoitotahojen nettisivuilta: " Masennusoireita syntyy mm. serotoniini, noradrenaliini ja dopamiini -nimisten välittäjäaineiden epätasapainotiloista. Masennuslääkkeet korjaavat aivojen välittäjäainetasapainoa ja vähentävät masennusoireita. " https://www.tays.fi/fi-FI/Ohjeet/Potilasohjeet/Psykiatria/Masennus_eli_…
Teoriasta on julkaistu kriittisiä tutkimuksia https://www.nature.com/articles/s41380-022-01661-0 Enkä usko, että teoria on koskaan saanut osakseen suurta luottamusta. Tuo on enemmän hyödyttänyt lääkeyhtiöiden intressejä, mutta jostain kumman syystä moni potilas on saanut kuulla tästä teoriasta lääkäriltään. Psykiatria on saattanut sanoutua irti koko teoriasta niin että "ei kai me ikinä olla uskottukaan tähän" . https://www.psychiatrictimes.com/view/debunking-two-chemical-imbalance-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen epäeettinen asia mitä koin psykiatrisen hoidon tahoilta oli se, etten teini-iässä kuullut lääkäriltä mitään varoituksia lääkkeeseen sisältyvistä seksuaalihäiriöistä kun lääkettä määrättiin minulle nuorena. Myöskään lääkäri ei sanallakaan maininnut vieroitusoireista. Tietämättäni käytin ei yhtä vaan kahta masennuslääkettä aikana minä aivot kehittyvät pitkälle aikuisuuteen ja jälkikäteen jos olisin ymmärtänyt tämän asian, olisin suhtautunut lääkkeen etenkin pitkäaikaiseen käyttöön hyvin paljon kriittisemmin koska siis käytännössä tässä olin osa ei kontrolloitua lääketutkimusta mitä seurauksia tästä on aivojen kehitykselle. Pysyvät hoitosuhteet julkisella jäivät aikalailla hatariksi, koska lääkärit vaihtuilivat mielenterveyspuolella, nuorisopuolelta aikuispuolelle siirryttäessä koko hoito muuttui (mikä saattoi edesauttaa lääkityksen jäämistä päälle).
Kuinka suuri kapasiteetti ylipäätään noin nuorella ihmisellä on kyetä tekemään informoitu suostumus lääkkeen käyttämisestä? Nuorien masennuslääkityksiin voi sisältyä paljon epäeettisiä puolia. Koen että tällä iällä olisin suhtautunut kriittisemmin lääkitykseen.
Minulle sanottiin että lääkkeen voi lopettaa milloin vain (vähänniinkuin yrittäen suostutella minut lääkkeen käyttäjäksi), eikä lääke aiheuta riippuvuutta. Tämä toki voi olla totta, mutta se ei anna kattavaa kuvaa lääkkeen ominaisuuksista, joihin voi sisältyä vieroitusoireita, lopetusongelmia jotka sitten opin kantapään kautta. Osan lääkkeen haitallisista puolista esim tunteiden leikkautumisen ja päiväväsymyksen koin omina ongelminani tajuten kuinka paljon lääke minuun negatiivisesti vaikutti lopettaessani ne. Kun sanotaan lääke ei aiheuta riippuvuutta, unohdetaan kehon adaptoituminen ja fyysinen mukautuminen lääkkeen alle vieroitusoireineen (physical dependence), joka voi olla myös ongelma vaikka varsinaisesta riippuvuudesta ei olisi kyse. "It can make a drug seem like it’s helping when it’s really causing harm" Ihminen voi kokea, että lääke lievittää hänen oireitaan, mutta koska keho on tottunut lääkkeeseen, hän tarvii lääkettä tunteakseen olonsa normaaliksi. Ehkä hyöty mitä ihminen kokee, voi jossain määrin tai kokonaan olla vieroitusoireiden välttelemistä. https://toxandhound.com/toxhound/dependenceaddiction/
Kun sanotaan että "lääkkeen voi lopettaa milloin vain", joku voi tulkita tuon niinkin että sillä ei ole väliä miten siitä vieroittautuu, mikä on vastuuton tapa tuoda informaatiota esille lääkkeestä.
Minulle tuli nuorena hyvin tutuksi se, että jos lääke unohtui oli pöhnäinen, poissaoleva ja säpsy olo, jossa aivoissa meni sähköiskutuntemuksia. Kuvittelin pitkään, että kyse on aika harmittomista lääkkeistä mitkä voi lopettaa miten vain ja milloin vain. Asia ei ollut lähellekään näin. Oli hankala löytää elämäntilannetta joka salli lääkkeen lopetuksen. Romahdinkin aika lailla pitkäaikaislääkityksen purkuvaiheessa, mutta selvisin siitä sitten.
https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/dopamiini-ja-serotonii…
https://fi.wikipedia.org/wiki/Serotoniini
https://fi.wikipedia.org/wiki/Serotoniinireseptori
Itse en serotoniinilääkitystä tarvitse, mutta on outo ajatus, että kaikkiin muihin välittäjäaineisiin ja hormoneihin voi liittyä vajausta tai liikatoimintaa, mutta serotoniini olisi joku poikkeus. Sen kyllä omakohteisestikin tiedän, että kun serotoniinisysteemiin puututaan, kun se ei ole tarpeen, seuraa ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valdexan on lääke joka ei häiritse orgasmin saantia. Muutenkin hyvä lääke. Kysy lääkäriltäsi sopisiko se sinulle. Itse kärsin Seronilin aikaan siitä etten lauennut millään. Olen nainen, mutta varmasti sama juttu miehellä.
Eikö tämmöinenkin ole mahdollista jos syö lääkettä ja vajausta ei ole:
Eivät masennuslääkkeet aivoja tuhoa. Masennus sen sijaan tuhoaa. Se on varteenotettava osatekijä alzheimerin synnyssä.
Vierailija wrote:
https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/dopamiini-ja-serotonii…
https://fi.wikipedia.org/wiki/Serotoniini
https://fi.wikipedia.org/wiki/Serotoniinireseptori
Itse en serotoniinilääkitystä tarvitse, mutta on outo ajatus, että kaikkiin muihin välittäjäaineisiin ja hormoneihin voi liittyä vajausta tai liikatoimintaa, mutta serotoniini olisi joku poikkeus. Sen kyllä omakohteisestikin tiedän, että kun serotoniinisysteemiin puututaan, kun se ei ole tarpeen, seuraa ongelmia.
Niin mutta eikö tällaisessa summittaisessa välittäjäaineiden sokkona sorkkimisessa ole potentiaaliset ongelmansa? Pitemmällä aikavälillä asiat voi keikahtaa vielä toisin päin kun keho tekee muutoksia keinotekoisen nostamisen seurauksena pyrkien vähentämään esim reseptoritiheyttä ettei mitään ole liikaa, koska kuten sanoit, liika serotoniini voi olla tappavaa ja johtaa serotoniinisyndroomaan. Siksi esim serotoniinilääkkeiden yhdistelyssä esimerkiksi voi olla riskinsä. Ja kun vielä meta-analyysienkin perusteella ei ole löydetty yhteyttä alhaisen serotoniinitason ja esim masennuksen kanssa. Yhtälailla lääke voi toimia kuten ketamiini, auttaen oireisiin mutta se ei biologisesti korjaa mitään, ei ihmiseltä puutu ketamiinia systeemistään.
Nykyään masennuslääkkeet ymmärretään enemmän näin:
"Kaikki masennuslääkkeet lisäävät aivoperäisen neurotrofisen kasvutekijän BDNF:n määrää ja signalointia aivoissa, mutta lääkkeiden on tähän mennessä luultu vaikuttavan kasvutekijään epäsuorasti, serotoniinin tai glutamaattireseptorien välityksellä."
https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/uutiset/uutta-tietoa-masennuslaak…
Ei täällä pysty lainaamaan tekstiä...
Joo, kyllä, olen samaa mieltä, että serotoniinin summittainen sörkkiminen on ongelmallista, pahimmillaan todella vaarallista. Itsekään en suostunut ottamaan SSRI-lääkitystä ilman mitään selvää mittaustapaa. Olen kerran aiemmin kokeillut, eikä se sopinut lainkaan.
Uskon silti, että joillain ihmisillä voi olla ihan oikeasti ongelmaa serotoniin tuotannossa/ takaisinotossa tms. serotoniiniin liittyvässä. Ei kai juuri millään lääkkeellä saada palautettua asioita niin kuin ne terveessä elimistössä olisivat vaan etsitään parasta mahdollista keinoa saavuttaa paras mahdollinen lopputulos. Jotkut voivat selkeästi hyvin SSRI-lääkkeillä, eivät liho, eivät zombiudu, eivät suunnittele itsaria.
Itselläni on toisentyyppinen lääkitys, eri välittäjäaineisiin ja sietäisin aika paljon sivuvaikutuksia, koska lääke auttaa niin hyvin, vaikkei se elimistöni ongelmia mitenkään luontaisesti korjaakaan. Toisaalta lääke sopii hyvin, koska mitään pahoja sivuvaikutuksia ei ole ilmaantunut ja se toimii tarkoitukseensa.
Noissa lääkkeissä on niin sanottuina lopetusoirrina mm. ahdistusta. Eli jos annosta vähentää, lääkkeen toimintamekanismi jo itse aiheuttaa ahdistusta. Kun aivot ja suolisto on toteutettu aiempaan annokseen, pitoisuuksien pienentyminen saa elimistön reagoimaan ahdistuksena. Siitä pääsee yleensä eroon oltuaan noin kuukauden kokonaan irti lääkkeestä. Mutta lopetusvaihe on ahdistava. Lopetusvaiheen ikävyydestä ei moni lääkäri kerto siinä kohtaa, kun lääkkeen alunperin määrää.
Hyvä ketju mennyt taas pilalle empatiakyvyttömien ja jankuttajien takia. Tyypillistä vauvapalstaa.