Lue keskustelun säännöt.
Lääkkeet auttaa ahdistukseen, mutta haluan eroon niistä
08.10.2023 |
Olen kärsinyt jo vuosikausia pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta ja sairauspeloista. Välillä myös ajoittaista masennusta. Niihin olen syönyt 20mg Seronilia, joka poisti nuo oireet lähes täydellisesti. Lisäksi on tarvittaessa otettava lääke.
Nyt kuitenkin ongelmana on, että en halua loppuelämää popsia noita lääkkeitä. Oikeastaan pelkäänkin noita lääkkeitä, kun olen niin paljon lukenut, että tuhoavat aivot yms.
Aina, kun olen yrittänyt hitaasti alentaa lääkettä, niin samat ahdistukset palaa mitä oli ennenkin lääkettä. Loppuelämänkö joudun noita syömään vai mikä muu tähän ahdistukseen auttaa? Olen käynyt terapian jo, liikun joka päivä ja koitan syödä terveellisesti. Luen paljon itsehoito-oppaita ahdistuksen hoitoon. Mikään ei auta.
Olisiko kellään samanlaisia kokemuksia tai vinkkejä yms?
Kommentit (203)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi niille jotka ajattelee että mielialalääkkeet on ihan ok.
Itselläni kokopäivätyö aiheutti sen että jouduin kyseisiä lääkkeitä syömään. Ihmiset sai kuormittumaan liikaa. En halunnut lääkkeitä syödä lopun elämäni. En halunnut jäädä työttömäksikään, ratkaisu oli osa-aikainen työ. Vähemmän rahaa mutta elän muutenkin suht säästeliäästi ja elämäni on nyt paljon parempaa, ilman lääkkeitä
Voi herranlettas kun normaali elämä=työssäkäynti ahdistaa.
Itseä tarkkaillaan nykyään ihan liikaa ja sitten uuvutaan.
Osa voi olla tietämättään esim nepsyoireisia, ADHD oireista miksi kuormittuvat normaaliarjesta niin paljon. Tai persoonallisuus itseä kohtaan on vaikkapa kovin vaativa. Myös joku hoitamaton PTSD voi hankaloittaa elämää tosi paljon ja arki on paljon kuormittavampaa henkisten taakkojen kanssa.
Epäilen että itselläni olisi jotain tämmöistä. Nuorena hoidettiin masennusta mutta myöhemmin aikuisena tullut ilmi että mihinkään en pysty keskittymään kunnolla, aina levoton, asiat jää kesken (neljä koulua keskeyttänyt), palan loppuun nopeasti, vaadin itseltäni täydellisyyttä ja olen herkkä äänille ja ärsykkeille
Vietitkö huolettoman ja riittävän turvallisen lapsuuden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi, oi miksi te lääkeriippuvaiset ette keskustele ja laadi suunnitelmaa annostuksen muuttamisesta tai lääkityksen lopettamisesta lääkärinne kanssa?
Puhutteletko diabeetikkoakin lääkeriippuvaiseksi? Taidat olla hieman yksinkertainen :D
Mikäs hän sitten on? Jos käyttää jotakin ainetta eikä päästä irti vaikka olisi mahdollisuus, niin riippuvuuttahan se on.
Sinäkin käytät joka päivä montaakin ainetta. Lopeta ja katso mitä tapahtuu.
Vesi, ruoka, juoma, kosmetiikka, vitamiinit..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi niille jotka ajattelee että mielialalääkkeet on ihan ok.
Itselläni kokopäivätyö aiheutti sen että jouduin kyseisiä lääkkeitä syömään. Ihmiset sai kuormittumaan liikaa. En halunnut lääkkeitä syödä lopun elämäni. En halunnut jäädä työttömäksikään, ratkaisu oli osa-aikainen työ. Vähemmän rahaa mutta elän muutenkin suht säästeliäästi ja elämäni on nyt paljon parempaa, ilman lääkkeitä
Voi herranlettas kun normaali elämä=työssäkäynti ahdistaa.
Itseä tarkkaillaan nykyään ihan liikaa ja sitten uuvutaan.
Osa voi olla tietämättään esim nepsyoireisia, ADHD oireista miksi kuormittuvat normaaliarjesta niin paljon. Tai persoonallisuus itseä kohtaan on vaikkapa kovin vaativa. Myös joku hoitamaton PTSD voi hankaloittaa elämää tosi paljon ja arki on paljon kuormittavampaa henkisten taakkojen kanssa.
Epäilen että itselläni olisi jotain tämmöistä. Nuorena hoidettiin masennusta mutta myöhemmin aikuisena tullut ilmi että mihinkään en pysty keskittymään kunnolla, aina levoton, asiat jää kesken (neljä koulua keskeyttänyt), palan loppuun nopeasti, vaadin itseltäni täydellisyyttä ja olen herkkä äänille ja ärsykkeille
Vietitkö huolettoman ja riittävän turvallisen lapsuuden?
Kyllä. Lapsuuteni oli suorastaan onnellinen. Koulukiusaamista oli koko peruskoulun ajan, mutta ei se enää vaikuta elämään, ollutta ja mennyttä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi niille jotka ajattelee että mielialalääkkeet on ihan ok.
Itselläni kokopäivätyö aiheutti sen että jouduin kyseisiä lääkkeitä syömään. Ihmiset sai kuormittumaan liikaa. En halunnut lääkkeitä syödä lopun elämäni. En halunnut jäädä työttömäksikään, ratkaisu oli osa-aikainen työ. Vähemmän rahaa mutta elän muutenkin suht säästeliäästi ja elämäni on nyt paljon parempaa, ilman lääkkeitä
Voi herranlettas kun normaali elämä=työssäkäynti ahdistaa.
Itseä tarkkaillaan nykyään ihan liikaa ja sitten uuvutaan.
Osa voi olla tietämättään esim nepsyoireisia, ADHD oireista miksi kuormittuvat normaaliarjesta niin paljon. Tai persoonallisuus itseä kohtaan on vaikkapa kovin vaativa. Myös joku hoitamaton PTSD voi hankaloittaa elämää tosi paljon ja arki on paljon kuormittavampaa henkisten taakkojen kanssa.
Epäilen että itselläni olisi jotain tämmöistä. Nuorena hoidettiin masennusta mutta myöhemmin aikuisena tullut ilmi että mihinkään en pysty keskittymään kunnolla, aina levoton, asiat jää kesken (neljä koulua keskeyttänyt), palan loppuun nopeasti, vaadin itseltäni täydellisyyttä ja olen herkkä äänille ja ärsykkeille
Vietitkö huolettoman ja riittävän turvallisen lapsuuden?
Kyllä. Lapsuuteni oli suorastaan onnellinen. Koulukiusaamista oli koko peruskoulun ajan, mutta ei se enää vaikuta elämään, ollutta ja mennyttä
Kyllä se hermostotasolla voi vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi niille jotka ajattelee että mielialalääkkeet on ihan ok.
Itselläni kokopäivätyö aiheutti sen että jouduin kyseisiä lääkkeitä syömään. Ihmiset sai kuormittumaan liikaa. En halunnut lääkkeitä syödä lopun elämäni. En halunnut jäädä työttömäksikään, ratkaisu oli osa-aikainen työ. Vähemmän rahaa mutta elän muutenkin suht säästeliäästi ja elämäni on nyt paljon parempaa, ilman lääkkeitä
Voi herranlettas kun normaali elämä=työssäkäynti ahdistaa.
Itseä tarkkaillaan nykyään ihan liikaa ja sitten uuvutaan.
Osa voi olla tietämättään esim nepsyoireisia, ADHD oireista miksi kuormittuvat normaaliarjesta niin paljon. Tai persoonallisuus itseä kohtaan on vaikkapa kovin vaativa. Myös joku hoitamaton PTSD voi hankaloittaa elämää tosi paljon ja arki on paljon kuormittavampaa henkisten taakkojen kanssa.
Epäilen että itselläni olisi jotain tämmöistä. Nuorena hoidettiin masennusta mutta myöhemmin aikuisena tullut ilmi että mihinkään en pysty keskittymään kunnolla, aina levoton, asiat jää kesken (neljä koulua keskeyttänyt), palan loppuun nopeasti, vaadin itseltäni täydellisyyttä ja olen herkkä äänille ja ärsykkeille
Vietitkö huolettoman ja riittävän turvallisen lapsuuden?
Kyllä. Lapsuuteni oli suorastaan onnellinen. Koulukiusaamista oli koko peruskoulun ajan, mutta ei se enää vaikuta elämään, ollutta ja mennyttä
Kyllä se hermostotasolla voi vaikuttaa.
Kyllä toisaalta, mutta en näe mitään järkeä esimerkiksi terapiassa kaivaa omia menneisyyden asioita joihin tämä kiusaaminen on liittynyt. Pitäisi jokin muu ratkaisu olla asiaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi niille jotka ajattelee että mielialalääkkeet on ihan ok.
Itselläni kokopäivätyö aiheutti sen että jouduin kyseisiä lääkkeitä syömään. Ihmiset sai kuormittumaan liikaa. En halunnut lääkkeitä syödä lopun elämäni. En halunnut jäädä työttömäksikään, ratkaisu oli osa-aikainen työ. Vähemmän rahaa mutta elän muutenkin suht säästeliäästi ja elämäni on nyt paljon parempaa, ilman lääkkeitä
Voi herranlettas kun normaali elämä=työssäkäynti ahdistaa.
Itseä tarkkaillaan nykyään ihan liikaa ja sitten uuvutaan.
Osa voi olla tietämättään esim nepsyoireisia, ADHD oireista miksi kuormittuvat normaaliarjesta niin paljon. Tai persoonallisuus itseä kohtaan on vaikkapa kovin vaativa. Myös joku hoitamaton PTSD voi hankaloittaa elämää tosi paljon ja arki on paljon kuormittavampaa henkisten taakkojen kanssa.
Epäilen että itselläni olisi jotain tämmöistä. Nuorena hoidettiin masennusta mutta myöhemmin aikuisena tullut ilmi että mihinkään en pysty keskittymään kunnolla, aina levoton, asiat jää kesken (neljä koulua keskeyttänyt), palan loppuun nopeasti, vaadin itseltäni täydellisyyttä ja olen herkkä äänille ja ärsykkeille
Vietitkö huolettoman ja riittävän turvallisen lapsuuden?
Kyllä. Lapsuuteni oli suorastaan onnellinen. Koulukiusaamista oli koko peruskoulun ajan, mutta ei se enää vaikuta elämään, ollutta ja mennyttä
Kyllä se hermostotasolla voi vaikuttaa.
Kyllä toisaalta, mutta en näe mitään järkeä esimerkiksi terapiassa kaivaa omia menneisyyden asioita joihin tämä kiusaaminen on liittynyt. Pitäisi jokin muu ratkaisu olla asiaan
En ota kantaa siihen, miten hoidat tai jätät hoitamatta. Totean vaan, että se on voinut virittää hermostoasi niin, että olet stressiherkempi myös aikuisena. Näin usein käy, kun lapsi joutuu elämään liiassa stressissä.
Aikuisena koettu sterssi rasittaa enemmän lapsena stressaantuneen elimistöä ja vakaan hermoston kasvattanut aikuinen palautuu ärsykkeistä huomattavasti paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan tuota insuliinivertausta käyttää metaforana, mutta ei kenenkään kehosta puutu SSRI-lääkettä kuten diabeetikko tarvii insuliiniaan. Kyseessä on fyysistä mukautumista aiheuttavat lääkkeet, joita purkaessa oireet voi pahentua entisestään. Yksi osa pahaa oloa voi olla vieroitusoireet, joita voi tulla vaikka vähentäisi hitaastikin.
Avuksi vieroitukseen suosittelen tätä materiaalia, millaista ei Suomessa löydy koska vieroitusongelmia ei kukaan ota vakavasti.
https://www.rcpsych.ac.uk/mental-health/treatments-and-wellbeing/stoppi…
Mihin perustat väitteesi? Esimerkiksi voimakas ja pitkäkestoinen kipu voi sotkea ihmisen serotoniinijärjestelmän.
Osalla ihmisistä on vajausta serotoniinista ja sitä ongelmaa pitää silloin korjata. Niille, joilla ongelmaa ei ole, ei ole SSRI-lääkityksestä hyötyäkään.
Ihminen on organismi, joka toimii välittäjäaineilla ja hormoneilla. Niiden pitää olla riittävässä tasapainoissa, jotta ihminen itse on tasapainossa. Kilpirauhashormonit, sukupuolihormonit, adrenaliini, kortisoli, insuliini, kasvuhormonit, serotoniini, dopamiini, endorfiinit, opiaatit jne jne.
Voiko tuota serotoniinin vajausta korjata muutoin kuin lääkityksellä? Esimerkiksi ruokavaliolla. Vai onko se vajaus jo syntymästä lähtien?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa mikä itsellä auttoi ahdistukseen oli se ettei edes yritä taistella sitä vastaan. Se on vain tunne . Nykysin siis jos ahdistaa olen silleen et joo ahdistaa , mitäpä siitä antaa ahdistaa, ei se mua vahingoita. Sit se menee jossain vaiheessa ohi. Mitä enempi sitä vastaan yrittää taistella sen pahemmaks se menee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oiskohan joka päiväinen ryyppääminen parempi kuin nuo lääkkeet?
On varmasti näiden lääkevastaisten mielestä!
Itsekin olen hieman ihmetellyt näitä, jotka on niin vastaan lääkkeitä. Harmi, jos itsellä on ollut huono kokemus lääkkeistä, mutta kaikilla niin ei ole.
Jos lääkkeet auttaa niin miksi niistä pitäisi päästä eroon? Ilmeisesti se on parempi juttu, että ryyppää työttömänä veronmaksajien rahoilla kotona kuin se, että elää normaalia elämää lääkkeiden avulla.
Lääkkeet muuttaa ihmisen persoonaa, ei hän elä silloin normaalia elämää vaan keinotekoista elämää
No ei takuulla muuta kenenkään persoonaa. Pikemmin se oikea persoona pääsee esiin, kun paniikit ja ahdistukset helpottavat ja jäävät pois. Puhun kokemuksesta, että muutuin takaisin omaksi itsekseni, mitä olin ennen sairastumista. Lääkkeitä vähennetään nyt lääkärin kanssa yhteisestä sopimuksesta. Se tapahtuu hitaasti vuosien mittaan, ei siis viikoissa tai kuukausissa. Suosittelen puhumaan asiasta hoitavan lääkärin kanssa. He ovat ihmisiä siinä, missä mekin ja haluavat potilaansa parasta. Yhteistyö on mielestäni paras tie, joka vie parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi niille jotka ajattelee että mielialalääkkeet on ihan ok.
Itselläni kokopäivätyö aiheutti sen että jouduin kyseisiä lääkkeitä syömään. Ihmiset sai kuormittumaan liikaa. En halunnut lääkkeitä syödä lopun elämäni. En halunnut jäädä työttömäksikään, ratkaisu oli osa-aikainen työ. Vähemmän rahaa mutta elän muutenkin suht säästeliäästi ja elämäni on nyt paljon parempaa, ilman lääkkeitä
Voi herranlettas kun normaali elämä=työssäkäynti ahdistaa.
Itseä tarkkaillaan nykyään ihan liikaa ja sitten uuvutaan.
Osa voi olla tietämättään esim nepsyoireisia, ADHD oireista miksi kuormittuvat normaaliarjesta niin paljon. Tai persoonallisuus itseä kohtaan on vaikkapa kovin vaativa. Myös joku hoitamaton PTSD voi hankaloittaa elämää tosi paljon ja arki on paljon kuormittavampaa henkisten taakkojen kanssa.
Epäilen että itselläni olisi jotain tämmöistä. Nuorena hoidettiin masennusta mutta myöhemmin aikuisena tullut ilmi että mihinkään en pysty keskittymään kunnolla, aina levoton, asiat jää kesken (neljä koulua keskeyttänyt), palan loppuun nopeasti, vaadin itseltäni täydellisyyttä ja olen herkkä äänille ja ärsykkeille
Vietitkö huolettoman ja riittävän turvallisen lapsuuden?
Kyllä. Lapsuuteni oli suorastaan onnellinen. Koulukiusaamista oli koko peruskoulun ajan, mutta ei se enää vaikuta elämään, ollutta ja mennyttä
Kyllä se hermostotasolla voi vaikuttaa.
Kyllä toisaalta, mutta en näe mitään järkeä esimerkiksi terapiassa kaivaa omia menneisyyden asioita joihin tämä kiusaaminen on liittynyt. Pitäisi jokin muu ratkaisu olla asiaan
Ei aina ole hyvä kaivaa jos ei siltä tunnu. Siltikin koulukiusaamisesta jääneet ajatusmallit saattavat estää olemasta aivan oma itsesi. Moni lapsuus on myös ollu lapsille onnellinen mutta vanhempien ajatusmallit eivät ole olleet itselleen hyviä ja niitäkin pitää aikanaan kyseenalaistaa.
Toivottavasti löytäisit jotain aivan uutta ilonlähdettä elämään joka auttaisi lieventämään ahdistusta. Lääkkeiden lopettamisen jälkeen voit tarvita tukea pitkään ennen kuin tiedät miltä todella tuntuu nyt elää ilman lääkkeitä. Ja sen jälkeen muista että ideaalitilanteessakin se on päivä kerrallaan elämistä tämä elämä.
Voiko ahdistukseen kuolla, konkreettisesti, fyysisesti, voiko sydän pysähtyä ahdistuksen takia?
Tuota kannattaa miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan tuota insuliinivertausta käyttää metaforana, mutta ei kenenkään kehosta puutu SSRI-lääkettä kuten diabeetikko tarvii insuliiniaan. Kyseessä on fyysistä mukautumista aiheuttavat lääkkeet, joita purkaessa oireet voi pahentua entisestään. Yksi osa pahaa oloa voi olla vieroitusoireet, joita voi tulla vaikka vähentäisi hitaastikin.
Avuksi vieroitukseen suosittelen tätä materiaalia, millaista ei Suomessa löydy koska vieroitusongelmia ei kukaan ota vakavasti.
https://www.rcpsych.ac.uk/mental-health/treatments-and-wellbeing/stoppi…
Mihin perustat väitteesi? Esimerkiksi voimakas ja pitkäkestoinen kipu voi sotkea ihmisen serotoniinijärjestelmän.
Osalla ihmisistä on vajausta serotoniinista ja sitä ongelmaa pitää silloin korjata. Niille, joilla ongelmaa ei ole, ei ole SSRI-lääkityksestä hyötyäkään.
Ihminen on organismi, joka toimii välittäjäaineilla ja hormoneilla. Niiden pitää olla riittävässä tasapainoissa, jotta ihminen itse on tasapainossa. Kilpirauhashormonit, sukupuolihormonit, adrenaliini, kortisoli, insuliini, kasvuhormonit, serotoniini, dopamiini, endorfiinit, opiaatit jne jne.
Voiko tuota serotoniinin vajausta korjata muutoin kuin lääkityksellä? Esimerkiksi ruokavaliolla. Vai onko se vajaus jo syntymästä lähtien?
En usko, että kaikilla voi. Usein serotoniivajauksessa myös suolisto on rikki, jolloin imeytyminen on mitä on ja muutenkin suolisto tuottaa suuren osan serotoniinista, ja kun se ei toimi, niin...
Itselläni ei ole tuota lääkitystä eikä tarvetta sille, mutta muutamalle muulle hormonille/välittäjäaineelle on, eikä mikään ruokavalio tai elintapa ole voinut korvata lääkettä. Jos vaje on valtava tai elimistön toiminta epänormaalia niin miksi ei auttaisi lääkkeellä, kun sellaisia on?
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mikä itsellä auttoi ahdistukseen oli se ettei edes yritä taistella sitä vastaan. Se on vain tunne . Nykysin siis jos ahdistaa olen silleen et joo ahdistaa , mitäpä siitä antaa ahdistaa, ei se mua vahingoita. Sit se menee jossain vaiheessa ohi. Mitä enempi sitä vastaan yrittää taistella sen pahemmaks se menee
Näinpä. Ja miettiä, mistä se ahdistus tuli ja miksi. Silti jotkut sairastuvat ahdistushäiriöön, niin että elimistö on jatkuvasti ahdistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On totta että lääkkeistä voi jäädä pysyviä haittoja, itselläni lääkitys laukaisi bruksismin. Siitä alkoi iso homma että sai kiskot hampaisiin yms. Mutta onhan se mahdollista että tuo olisi tullut ilman lääkitystäkin, kun liittyy usein stressiin. Ja eipä tuo haittaa kun asiaan kuitenkin auttaa jokin. En ole siis enää ollut vuosiin lääkityksellä mutta tuo jäi.
Täällä meni kyky saada orgasmi. Ei paljon naurata nämä jotka sanoo että on luulosairas. Ehkä heille seksistä saatu nautinto ei ole tärkeää, joillekin se on
Itse en edes halunnut seksiä ikinä, kun olin niin pahasti ahdistunut. Nyt haluan seksiä normaalisti, kun syön lääkkeitä ahdistukseen. Näin me ollaan erilaisia.
Mulla sama. Paitsi että masennuslääkkeen kanssa en saa orgasmia. Valitettavasti en voi lääkettä lopettaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan tuota insuliinivertausta käyttää metaforana, mutta ei kenenkään kehosta puutu SSRI-lääkettä kuten diabeetikko tarvii insuliiniaan. Kyseessä on fyysistä mukautumista aiheuttavat lääkkeet, joita purkaessa oireet voi pahentua entisestään. Yksi osa pahaa oloa voi olla vieroitusoireet, joita voi tulla vaikka vähentäisi hitaastikin.
Avuksi vieroitukseen suosittelen tätä materiaalia, millaista ei Suomessa löydy koska vieroitusongelmia ei kukaan ota vakavasti.
https://www.rcpsych.ac.uk/mental-health/treatments-and-wellbeing/stoppi…
Mihin perustat väitteesi? Esimerkiksi voimakas ja pitkäkestoinen kipu voi sotkea ihmisen serotoniinijärjestelmän.
Osalla ihmisistä on vajausta serotoniinista ja sitä ongelmaa pitää silloin korjata. Niille, joilla ongelmaa ei ole, ei ole SSRI-lääkityksestä hyötyäkään.
Ihminen on organismi, joka toimii välittäjäaineilla ja hormoneilla. Niiden pitää olla riittävässä tasapainoissa, jotta ihminen itse on tasapainossa. Kilpirauhashormonit, sukupuolihormonit, adrenaliini, kortisoli, insuliini, kasvuhormonit, serotoniini, dopamiini, endorfiinit, opiaatit jne jne.
Voiko tuota serotoniinin vajausta korjata muutoin kuin lääkityksellä? Esimerkiksi ruokavaliolla. Vai onko se vajaus jo syntymästä lähtien?
En usko, että kaikilla voi. Usein serotoniivajauksessa myös suolisto on rikki, jolloin imeytyminen on mitä on ja muutenkin suolisto tuottaa suuren osan serotoniinista, ja kun se ei toimi, niin...
Itselläni ei ole tuota lääkitystä eikä tarvetta sille, mutta muutamalle muulle hormonille/välittäjäaineelle on, eikä mikään ruokavalio tai elintapa ole voinut korvata lääkettä. Jos vaje on valtava tai elimistön toiminta epänormaalia niin miksi ei auttaisi lääkkeellä, kun sellaisia on?
Miksi ei joisi vettä jos elimistössä on nestevajaus vaan ensimmäisenä ottaa buranan päänsärkyyn. Jos vesi ei auta sitten pilleri
Noihin lääkkeisiin syntyy riippuvuus. Oletko varma, ettei ahdistus ole vieroitusoire?
Itse on myös SSRI lääkkeitä syönyt sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja masennukseen. Mullakin lääke poisti oireet, mutta teki jotenkin tyhjän olon. Itse olin tyhmä ja lopetin seinään. Ahdistus pamahti päälle, tärisin ja sain sähköiskuja. Pelkäsin että tila jää päälle, mutta oireet helpotti päälle kuukaudessa. Sen jälkeen sosiaalisten tilanteiden pelko oli poissa. Olin lääkityksen alaisena oppinut puhumaan ihmisten kanssa ja musta tuli hyvin sosiaalinen. Tuo sosiaalisuus kyllä poistui kun lopetin lääkkeen, koska en ole luonnostani sosiaalinen. Aina kun meinasi ahdistus iskeä päälle, muistutin itseäni että pystyn kyllä, koska lääkittynäkin pystyin. Minulla on siis se taito. Tämä auttoi ahdistukseen ja kun niitä tilanteita tuli ja pärjäsin, niin se ahdistus alkoi vähenemään. Nyt 10 vuoden päästä tuo ahdistus on historiaa. Vielä noin 7 vuotta sitten jouduin pyytämään opettajalta, ettei mun tarvitse pitää esitelmää luokkani edessä. Vähän aikaa sitten pidin esitelmän 75 ihmisen edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan tuota insuliinivertausta käyttää metaforana, mutta ei kenenkään kehosta puutu SSRI-lääkettä kuten diabeetikko tarvii insuliiniaan. Kyseessä on fyysistä mukautumista aiheuttavat lääkkeet, joita purkaessa oireet voi pahentua entisestään. Yksi osa pahaa oloa voi olla vieroitusoireet, joita voi tulla vaikka vähentäisi hitaastikin.
Avuksi vieroitukseen suosittelen tätä materiaalia, millaista ei Suomessa löydy koska vieroitusongelmia ei kukaan ota vakavasti.
https://www.rcpsych.ac.uk/mental-health/treatments-and-wellbeing/stoppi…
Mihin perustat väitteesi? Esimerkiksi voimakas ja pitkäkestoinen kipu voi sotkea ihmisen serotoniinijärjestelmän.
Osalla ihmisistä on vajausta serotoniinista ja sitä ongelmaa pitää silloin korjata. Niille, joilla ongelmaa ei ole, ei ole SSRI-lääkityksestä hyötyäkään.
Ihminen on organismi, joka toimii välittäjäaineilla ja hormoneilla. Niiden pitää olla riittävässä tasapainoissa, jotta ihminen itse on tasapainossa. Kilpirauhashormonit, sukupuolihormonit, adrenaliini, kortisoli, insuliini, kasvuhormonit, serotoniini, dopamiini, endorfiinit, opiaatit jne jne.
Voiko tuota serotoniinin vajausta korjata muutoin kuin lääkityksellä? Esimerkiksi ruokavaliolla. Vai onko se vajaus jo syntymästä lähtien?
En usko, että kaikilla voi. Usein serotoniivajauksessa myös suolisto on rikki, jolloin imeytyminen on mitä on ja muutenkin suolisto tuottaa suuren osan serotoniinista, ja kun se ei toimi, niin...
Itselläni ei ole tuota lääkitystä eikä tarvetta sille, mutta muutamalle muulle hormonille/välittäjäaineelle on, eikä mikään ruokavalio tai elintapa ole voinut korvata lääkettä. Jos vaje on valtava tai elimistön toiminta epänormaalia niin miksi ei auttaisi lääkkeellä, kun sellaisia on?
Miksi ei joisi vettä jos elimistössä on nestevajaus vaan ensimmäisenä ottaa buranan päänsärkyyn. Jos vesi ei auta sitten pilleri
Nyt puhutaan ihan eri tason jutusta. Nämä ongelmat ovat yleensä kehittyneet ja jatkuneet kuukausia, vuosia ja jopa vuosikymmeniä. Ne eivät ole mitään sellaisia, että tänään harmittaa ja hermostuttaa, otanpa rauhoittavan. Elimistössä on pitkän ajan epätasapaino ja vajaus.
Onneksi lääkärini käytti aikaa ja vaivaa vakuuttaakseen minut lääkkeen tarpeellisuudesta, olen siitä ikuisesti kiitollinen hänelle. Olisin halunnut hoitaa asian vain ravinnolla, elintavoilla ja mieltäni työstämällä. Lääke alkoi vaikuttaa tunti ottamisen jälkeen ja elimistö heräsi vuosien tauon jälkeen henkiin.
Jos päänsärky alkaa uhata työkykyä tai on jo johtanut työkyvyttömyyteen tai estää normaalia elämää, suosittelen veden sijaan särkylääkettä - jopa jotain, minkä saa vain reseptillä, jos kerran apteekin reseptittä myytävät eivät auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseänikin ärsyttää, että tuhlasin elämästäni vuosia, kun kuuntelin näitä lääkevastaisten pelotteluja. Elämä on helpottunut järkyttävän paljon lääkityksen aloitettuani, ahdistus on lähes kokonaan poissa ja katson tulevaisuuteen toiveikkain mielin.
Sua peloteltiin siis totuudella? Ja sait psykoosilääkkeen, joka palautti sut reaalimaailmaan ja siksi elämäsi helpotti?
Juu varmasti on totuus teidän hörhöjen pelottelut :Dd en syö psykoosilääkkeitä.
Mihin perustat väitteesi? Esimerkiksi voimakas ja pitkäkestoinen kipu voi sotkea ihmisen serotoniinijärjestelmän.
Osalla ihmisistä on vajausta serotoniinista ja sitä ongelmaa pitää silloin korjata. Niille, joilla ongelmaa ei ole, ei ole SSRI-lääkityksestä hyötyäkään.
Ihminen on organismi, joka toimii välittäjäaineilla ja hormoneilla. Niiden pitää olla riittävässä tasapainoissa, jotta ihminen itse on tasapainossa. Kilpirauhashormonit, sukupuolihormonit, adrenaliini, kortisoli, insuliini, kasvuhormonit, serotoniini, dopamiini, endorfiinit, opiaatit jne jne.