Mitä hittoa? Ystävä kertoi tänään ettei ole koskaan kärsinyt ulkonäköpaineista
En tiedä, uskoako edes. Vaikka hän on minulle tärkeä, en pidä nyt niin kauniina että olisi varaa ajatella noin. Oletko itse samanlainen tai tunnetko ketään naista joka on ulkonäköpaineista omasta mielestään vapaa? On varmaan kyllä mukavaa.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä te itseenne tyytyväiset voisitte olla vähän nöyrempiä: epävarmoja ihmisiä on monesti kiusattu. Ei ole ollut siis oma valinta inhota ulkonäköään.
Me itseemme tyytyväiset emme kiusaa muita. Emme alenna toisia, emme huomauttele ulkonäöstä, emme jätä porukassa kehumatta.
Joku täällä kommentoi että ettekö muka ajele alapään karvoja, kun miehet siitä tykkää.
Minä en ole _koskaan_ ajanut alapään karvojani. En miehen vuoksi, en minkään muunkaan. Koska olen mustakarvainen nainen, pidän uimahallissa lahjemaisia uimapukuja. En siksi, että häpeäisin vaan siksi, että en halua että lasteni kuullen joku tyhjäpää tulee kommentoimaan mitään.
Kainalot ajelen samasta syystä kuin joku muukin täällä: ihoni ei siedä aineita kovin hyvin. Sääreni jätän ajamatta.
Seksiä ja seuraa on elämässäni riittänyt ja avioliitossa menee hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikemminkin olettaisin, että tavallisten näköisen ei tarvitse ottaa paineita ulkonäöstään juurikin sen vuoksi, että ei erotu juuri joukosta. Hyvin rumat yksilöt saattavat kärsiä ulkonäöstään ja toisaalta hyvin kauniit joutuvat ottamaan paineita ulkonäöstään, koska he kokevat, että heiltä odotetaan sitä kauneutta. Ulkonäöstään voi hyvin kauniille ihmiselle tulla rasite. Ihmiset kun eivät ikuisesti pysy nuorena.
Minäkin päättelisin, että mitä lähempänä kauneusihannetta on, sitä piinaavammilta ne pienet "virheet" tuntuvat. Näkee itse peilistä niin selvästi, että olisi täydellinen, kun jokin aivan pieni asia olisi eri tavalla, ja menettää mielenrauhansa sen vuoksi.
Miksi ajatellaan, että kauniit ja hyvännäköiset pyrkivät johonkin tiettyyn normiin ja haluavat miellyttää muita? Tai miksi ajatellaan, että todella hyvännäköinen kokisi jotkut "pienet virheet" piinaavina? Kyllähän sitä voi ihan hyvin tykätä omasta ulkonäöstään ja olla siihen tyytyväinen. Ja lähellä kauneusihannetta oleminen ei tarkoita sitä, että itse tavoittelisi jotain yleistä ihannetta tai kokisi paineita sopia siihen täydellisesti. Mistä edes tulee ajatus, että on jokin "täydellisyyden" normi, johon kaikki haluaisivat pyrkiä? Jos joku menettää mielenrauhansa jonkun "pienen virheen" vuoksi, ei kyse enää ole ulkonäöstä vaan vääristyneestä minäkuvasta ja itsetunto-ongelmista. Kannattaa muistaa, että kauniillakin voi olla hyvä itsetunto, rento asenne, terve minäkuva ja hyvä suhde omaan kehoon.
Sama juttu kun pikkuisen omaavat miehet kuvittelevat, että isokaluiset ovat huonoja itsekkäitä rakastajia ja minimunaiset ne ne vasta osaavat sitä käyttää ja kompensoida. Kateutta ja itsepetosta. Tässä tapauksessasi rumempien. Jätä omaan arvoonsa. N46
Minä olen jo 62-vuotias. Ei minulla ole koskaan ollut mitään ulkonäköpaineita, olin ihan tavallisen näköinen tyttö ja nainen. Sama ihana mieskin on pysynyt kuvioissa jo yli 40 vuotta. Me olemme luoneet itsellemme oman näköisen elämän, hypänneet rohkeasti uusiin seikkailuihin ja nauttineet elämästä. Kolme lastakin saatiin aikaiseksi.
Minulla ei ole myöskään koskaan ollut mitään ikäkriisejä, elämäni on ollut liian rikasta, aktiivista ja kiireistä, jotta olisin sellaiseen tuhlannut aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Pikemminkin olettaisin, että tavallisten näköisen ei tarvitse ottaa paineita ulkonäöstään juurikin sen vuoksi, että ei erotu juuri joukosta. Hyvin rumat yksilöt saattavat kärsiä ulkonäöstään ja toisaalta hyvin kauniit joutuvat ottamaan paineita ulkonäöstään, koska he kokevat, että heiltä odotetaan sitä kauneutta. Ulkonäöstään voi hyvin kauniille ihmiselle tulla rasite. Ihmiset kun eivät ikuisesti pysy nuorena.
Minulle ei ole tähän päivään mennessä selvinnyt, että millainen ihminen on ulkoisesti "ruma" ja millainen "kaunis".
No en minäkään koe kärsineeni. Toki olen joskus laihduttanut, kun olen halunnut näyttää valokuvissa kauniimmalta ja halunnut löytää kivempia vaatteita helpommin. Näillä koen ilahduttavani itseäni. Ihan sama näytänkö muiden mielestä ihan prseeltä.
Musta on mukavaa olla keski-ikäinen, kukaan ei kiinnitä muhun enää mitään huomiota, kun kävelen kadulla vaan saan olla aivan rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
No okei, koska kukaan täällä ei tietenkään ajale säärikarvojaan, ja kainalokarvojakin vain hygienia- ja terveyssyistä, niin mahdatteko värjätä hiuksianne niiden harmaantuessa. Aika monet niin tekevät, ei näy harmaita hapsia viiskymppisillä kuten sata vuotta sitten.
Syy tähän on, että tahdomme näyttää nuoremmilta. Siinäkin yksi kipupiste, mihin markkinamiehet osaavat iskeä ja jolla meitä rahastaa.
En minä värjää hiuksia siksi, että näyttäisn nuoremmilta, vaan olen nuoresta asti halunnut juuri tämänväriset hiukset mitä itselläni on, eikä vaaleita, mitä ovat luonnostaan. Ajan kainalokarvat ja säärikarvoja poistan - mutta en aina. En silti kärsi mistään ulkonäköpaineista. En tunne mitään painetta hiusten värjäämiseen tai karvojen poistoon, ja jos joskus en ole jaksanut poistaa säärikarvoja, en vain ole välittänyt niistä.
En koe mitään ulkonäköpaineita. Normaalipainoinen nainen, ihan ok näköinen ilmeisesti. Tietty kropassa voisi olla muutama asia toisin, mutta en jaksa murehtia niistä. Hiuksia värjään ja karvoja ajelen kun muistan. Jo 20 vuotta naimisissa, ei ole tarvinnut miellyttää muita kuin omaan miestä. 😉
Uskon, että yllättävän moni nainen ei varsinaisesti kärsi ulkonäköpaineista elämää haittaavalla tavalla. Mediasta saa toki kuvan, että jokainen nainen kamppailisi näiden kanssa päivittäin.
No minulla ei ole ulkonäköpaineita....koska....EN OMAA ULKONÄKÖÄ!
/nEANDERTHALENSIS
Olen 50 v ja olen aina kärsinyt ulkonäköpaineista, koska olen lapsesta asti tottunut äitini arvosteluun (aina huomautti jostain asiasta ulkonäössäni). Paradoksaalisesti nyt näin vanhana paineita on vähän vähemmän, koska olen muuttunut näkymättömäksi.
Onko horoskoopilta oinas tai jousimies?
itse tunnen useita tämän tyyppisiä ihmisiä.
kyllä niitä ihan oikeasti on. Omaa puolisoani (oinas) kiusattiin rankasti koulussa ja hän kertoi miten kiusaaminen oli raskasta ja kamalaa koska hän menetti hermonsa kiusaajille aina - mutta lopulta tottui siihen eikä välittänyt enää, hän kun ”aina tiesi ettei ne asiat ole totta mitä kiusaajat sanoo”. Hänellä ulkonäön haukkuminen ei vaikuttanut itsetuntoon. Kun taas itse muistan vieläkin lapsuudesta pari kertaa kun mun ulkonäköä haukuttiin ja edelleen tulee sellanen loukattu häpeällinen olo siitä, vaikka minullakin on ihan hyvä itsetunto! Silti ajattelen että Ok jos olen jonkun mielestä ruma, rakastan itseäni tällaisena.. kun puolisoni ei ajattele että on ruma jos joku niin sanoo, kun ei itse pidä itseään rumana.
ap olet itse lienee kauris, neitsyt, vaaka?
Ihana olet!
nyt kun pääsin horoskooppi hulluksi tässä ketjussa, kysyttävä oletko oinas tai jousimies?
Vierailija wrote:
En koe mitään ulkonäköpaineita. Normaalipainoinen nainen, ihan ok näköinen ilmeisesti. Tietty kropassa voisi olla muutama asia toisin, mutta en jaksa murehtia niistä. Hiuksia värjään ja karvoja ajelen kun muistan. Jo 20 vuotta naimisissa, ei ole tarvinnut miellyttää muita kuin omaan miestä. 😉
Ihana olet!
nyt kun pääsin horoskooppi hulluksi tässä ketjussa, kysyttävä oletko oinas tai jousimies?
Olen ihan ok näköinen. Melkein kaikki ihmiset on mielestäni ihan ok näköisiä. Mielestäni seksikkäät ja jotenkin erityisen kiinnostavat ovat poikkeuksetta sitä muiden asioiden kuin ulkonäkönsä takia, en tiedä yhtään kuumaa tyhjäpäätä.
Laittaudun kyllä ja tykkään olla nättinä, mutta ei mulla mitään ahdistuksia ole, eikä ne mitenkään kaunistaisi mua eli pyrin välttämään. Ulkonäköpaineet poistuu päähän, ei kroppaan panostamalla.
Vierailija wrote:
Ihana olet!
nyt kun pääsin horoskooppi hulluksi tässä ketjussa, kysyttävä oletko oinas tai jousimies?
Hämmentävää. En usko horoskooppeihin. En myöskään ulkonäköpaineisiin, ja aina olen ajatellut, että jos joku pitää rumana niin se on hänen oma häpeänsä :D! Oma mielipide ei muiden arvioista liikoja hetkahda.
/oinas
En minäkään. Olen ollut lyhyt ja pullea aina. Mutta varsin varakas. Silloinhan ei ulkonäöllä merkitystä ainakaan seuran saannissa.