Lue keskustelun säännöt.
Mitä hittoa? Ystävä kertoi tänään ettei ole koskaan kärsinyt ulkonäköpaineista
07.10.2023 |
En tiedä, uskoako edes. Vaikka hän on minulle tärkeä, en pidä nyt niin kauniina että olisi varaa ajatella noin. Oletko itse samanlainen tai tunnetko ketään naista joka on ulkonäköpaineista omasta mielestään vapaa? On varmaan kyllä mukavaa.
Kommentit (97)
Ikä tai kauneus ei vielä tee naisesta kiinnostavaa tai arvostettua, vaan trendi on ollut jo kauan muissa arvoissa. Esim. Sanna Marin tästä on hyvä esimerkki. Hän on kansainvälisesti hyvin kiinnostava ja arvostettu henkilö, ei pelkän ulkonäön, vaan muiden arvojen.
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/6f4cb5c9-00f4-4a23-b4f4-b6c3e8…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole juurikaan kärsinyt ulkonäköpaineista, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, että pitäisin itseäni kauniina.
Tiedän, että olen vähän epäsiisti normipulliainen, mutta minulla ei ole tarvetta olla kaunis. En ole koskaan ymmärtänyt, että miksi naisen/minun tarvitsisi olla kauniin näköinen.
En pidä ulkonäköön keskittymistä mitenkään arvokkaana asiana, ennemminkin ehkä jopa hiukan säälittävänä asiana. Järkevämminkin voit aikaasi viettää. Ketään ei kiinnosta, miltä näytät.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki maailman miehet ja naiset eivät ole makuuni, eikä tarvitse. Minunkaan ei tarvitse ottaa paineita siitä, että yrittäisin olla kaikkien maailman miesten ja naisten makuun. Jos minulta yritetään vaatia ulkonäköni muokkaamista ko. henkilön maun mukaiseksi, käsken katsomaan valmiiksi sen näköistä naista kumppaniksi itselleen ja jättämään minut rauhaan. Lisäksi olen aivan liian laiska ja mukavuudenhaluinen jaksaakseni miettiä miltä näytän jonkun mielestä.
Muutenkin olisi tylsää, jos kaikki näyttäisivät samalta.
Tämä. Huolehdin itsestäni, mutta se riittää ja muiden mielipiteet eivät kiinnosta. Suvussani ja ystävissäni on todella persoonallisia ihmisiä sekä erilaisia pukeutujia ja he ovat aivan yhtä ihania ihmisiä kuin me "tavallisetkin" ja heilläkään ei näytä olevan kovin kummoisia ulkonäköpaineita, vaan he ovat onnellisia iloisia ihmisiä. Sopiva itsevarmuus on maailmassa hyväksi niin monessa asiassa, kun sitä on, niin elo ja olo on helpompaa.
No just, ap kirjoitti ystävöstään, että "en pidä nyt niin kauniina että olisi varaa ajatella noin."
Ap ei kyllä ansaitse mitään ystäviä tai kavereita.
Pidä kaksin käsin kiinni tuollaisesta ystävästä, joka on itseäsi noin paljon älykkäämpi ja viisaampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä koe kärsineeni juuri koskaan ulkonäköpaineista. Olen keskimääräistä kauniimpi, mutta en kuitenkaan mitään aivan poikkeuksellista ulkonäköni puolesta.
N37
Vierailija kirjoitti:
En minäkään koskaan ole kärsinyt ulkonäön suhteen. Joskus harmittelen painonnousua ja jotain pieniä juttuja, mutta olen nyt 44 vuotiaana tyytyväisempi kuin koskaan ulkonäköön. En meikkaa enkä käy kampaajalla.
Leikkaatko itse sun hiukset? Mä käyn kampaajalla puolen vuoden välein siistimässä hiukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No häntä ei ole varmaan koskaan kiusattu ulkonäöstä tai muutenkaan ja on kasvanut terveessä perheessä, ei silloin varmaan ihan kauheasti tule epävarmuuksia tai miettineeksi ulkonäköä. Hyvä juttuhan se on hänelle.
Vierailija kirjoitti:
No häntä ei ole varmaan koskaan kiusattu ulkonäöstä tai muutenkaan ja on kasvanut terveessä perheessä, ei silloin varmaan ihan kauheasti tule epävarmuuksia tai miettineeksi ulkonäköä. Hyvä juttuhan se on hänelle.
Eli ap on kasvanut huonossa epäterveessä perheessä ja kiusattu. Nyt hän sitten kiusaa ystäväänsä, haukkuu tätä rumaksi ja jatkaa kierrettä kiusaajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on lapsesta saakka ollut valtavasti ylipainoa. En jaksanut juosta muiden lasten kanssa samalla lailla. En löytänyt sopivia vaatteita kaupoista. Iho on huono ja hiukset ohuet. Poikaystäviä oli äärimmäisen vaikea saada. Kyllä olen kokenut ulkonäköpaineita, koska en ole koskaan ollut "normaali", puhumattakaan kauniista.
Vierailija kirjoitti:
Ikä tai kauneus ei vielä tee naisesta kiinnostavaa tai arvostettua, vaan trendi on ollut jo kauan muissa arvoissa. Esim. Sanna Marin tästä on hyvä esimerkki. Hän on kansainvälisesti hyvin kiinnostava ja arvostettu henkilö, ei pelkän ulkonäön, vaan muiden arvojen.
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/6f4cb5c9-00f4-4a23-b4f4-b6c3e8…
Älä viitsi. Kukaan maailmalla ei tietäisi Sannasta ilman sitä noloa bilevideota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni on kiusattu ulkonäöstä lapsuudenkodissa ja koulussa kaikilla tavoin alentavasti, samoin painosta. Olinkin ennen anorektisen laiha ja nyt syömishäiriön takia ainakin 20 kg ylipainoinen. Lisäksi seksuaalinen hyväksikäyttö lapsena aiheutti sen, että halusin olla mahdollisimman huomaamaton ja energiaa meni siihenkin. Plus pahat iho-ongelmat jne. Nyttemmin runsas karvoitus kasvoissa ja vartalolla, joka ei juurikaan lääkäreitä kiinnosta. Pitäisin outona, jos omalla taustallani ei olisi mitään ulkonäköön suuntautuvaa stressaavaa tai negatiivista suhtautumista. Osin näiden syiden takia en ole koskaan ollut parisuhteessa, vaikka tiedän, että se olisi ollut yks niistä asioista, jotka olisin halunnut kokea, kuten suurimmalla osalla meistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikemminkin olettaisin, että tavallisten näköisen ei tarvitse ottaa paineita ulkonäöstään juurikin sen vuoksi, että ei erotu juuri joukosta. Hyvin rumat yksilöt saattavat kärsiä ulkonäöstään ja toisaalta hyvin kauniit joutuvat ottamaan paineita ulkonäöstään, koska he kokevat, että heiltä odotetaan sitä kauneutta. Ulkonäöstään voi hyvin kauniille ihmiselle tulla rasite. Ihmiset kun eivät ikuisesti pysy nuorena.
Ei hyvin kauniilla ole mitään velvollisuutta välittää siitä, mitä muut odottavat. Hyvin kaunis voi keskittyä elämässään ihan siihen, mihin haluaa, eikä se kai tee hänestä yhtään vähemmän kaunista, vaikka muiden mielipiteillä ei hänelle mitään merkitystä olisikaan.
Ei tietenkään kenelläkään ole velvollisuutta näyttää joltain tietynlaiselta muita varten, mutta voitko väittää, että monet kauniit naiset eivät ota paineita kauneutensa ylläpitäiseksi? Tuostahan on monta esimerkkiä esim. kun seuraa julkkisnaisia ja jotkuthan avautuvat juuri noista ulkonäköpaineista. On vähättelyä väittää, että luonnostaan kauniilla ei juurikaan olisi ulkonäköpaineita. Niitä ei vain oikein ymmärretä "tavisten" keskuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään pidä sinua kauniina, aloittaja.
Vierailija kirjoitti:
Tajuavatkohan kaikki edes tässä hyvin pitkälle ulkonäkökeskeisessä kulttuurissa olevansa siinä niin syvällä, etteivät edes huomaa mukautuvansa normeihin.
Olen aina ollut omasta mielestäni ihan kivan näköinen, ehkä vähän persoonallinen naama, mutta ihan ok, pitkä ja vieläkin hoikka olen. Ilahdun aina heijastavista pinnoista. Tiedostan silti, etten varmasti täytä mitään tiukkoja ulkonäkökriteerejä, joten en edes yritä. Meikkaan tasan viihteelle lähtiessä, silloinkin huonosti. Enemmän mietin käytöstäni, koska minulla on tapana olla turhan avoin ja välitön, ja varsinkin keikoilla ja klubeilla ja jopa baarissa riehun jo yhden oluen jälkeen kuin olisin ulkomailla. En minä nyt mitään järjestyshäiriöitä aiheuta, mutta nauran ääneen, liikun ja huutelen halutessani. Aina Suomessa mietin jälkeenpäin, että tuli taas käyttäydyttyä liian iloisesti.
Olen yli 50-vuotias, ja olen koko ikäni ollut hyvin tietoinen ulkoapäin tulleista/tulevista kauneusihanteista. Eli siitä mitä pidetään kauniina. Siksi vähän ihmetyttää, että kukaan muu ei tunnu kokevan ulkonäköpaineita. Feminismissäkin puhutaan naisten kolmannesta työstä (palkkatyön ja kotitöiden lisäksi) eli ulkonäön eteen tehtävästä työstä ja vaivannäöstä.
Miten on, pystyttekö te muut antaa vaikkapa jalkarvojen kasvaa, ja käyttää kesällä hametta tai shortseja niin että muutkin näkevät karvat. Veikkaan, että jostain kumman syystä kovin moni ei tee niin. Ainakin Pupulandia Jennin karvojen kasvatusprojekti hätkähdytti.
Jalkakarvojen ajaminen ei ole mitään muuta kuin tietynlaiseen kauneusmuottiin mukautumista. Jalkakarvat eivät paljon lämmitä.
Mielestäni ulkonäköönsä voi kuitenkin olla tyytyväinen, vaikka ulkonäköpaineita kokisikin. Ehkä monet ketjussa tarkoittavatkin itse asiassa sitä, että ovat tyytyväisiä ulkonäköönsä.
Vierailija kirjoitti:
Olen yli 50-vuotias, ja olen koko ikäni ollut hyvin tietoinen ulkoapäin tulleista/tulevista kauneusihanteista. Eli siitä mitä pidetään kauniina. Siksi vähän ihmetyttää, että kukaan muu ei tunnu kokevan ulkonäköpaineita. Feminismissäkin puhutaan naisten kolmannesta työstä (palkkatyön ja kotitöiden lisäksi) eli ulkonäön eteen tehtävästä työstä ja vaivannäöstä.
Miten on, pystyttekö te muut antaa vaikkapa jalkarvojen kasvaa, ja käyttää kesällä hametta tai shortseja niin että muutkin näkevät karvat. Veikkaan, että jostain kumman syystä kovin moni ei tee niin. Ainakin Pupulandia Jennin karvojen kasvatusprojekti hätkähdytti.
Jalkakarvojen ajaminen ei ole mitään muuta kuin tietynlaiseen kauneusmuottiin mukautumista. Jalkakarvat eivät paljon lämmitä.
Mielestäni ulkonäköönsä voi kuitenkin olla tyytyväinen, vaikka ulkonäköpaineita kokisikin. Ehkä monet ketjussa tarkoittavatkin itse asiassa sitä, että ovat tyytyväisiä ulkonäköönsä.
Minulla ei kasva karvoja jaloissa juurikaan, joten aika helppo jättää ajamatta. Toisaalta tosiaan sen ymmärtää, että karvaiset jalat on helpompi ajella kuin leimautua hipiksi, ja selitellä ohikulkijoille, ettei itseä haittaa säärikarvat tai muutkaan karvat. Silloin valitsee ulkonäköpaineiden ja selittelypaineiden välillä. Paljon riippuu varmaan myös omasta lähipiiristä. Esim. minun mieheni on suorastaan pervosti luomun ystävä, joten aika helppo olla luomu. Jos mies olisi joku pornontuijottelija, niin varmasti tilanne olisi toinen.
Mä kyllä luulen et moni täällä on sisäistänyt ulkonäköpaineet niin hyvin, ettei tajua mitä se edes tarkoittaa. Esim. itse en värjää tukkaa tai pahemmin meikkaakaan, mutta kyllä esim. karvaisilla säärillä tai kainaloilla on tukala lähteä liikenteeseen shortseissa ja topissa. Tunnen painetta ajella karvat. Tai joku kalju alapää miehen mieliksi. Ja turha sanoa että on vaan omasta halusta ajellut karvansa teinistä asti, tuskinpa. Tai hygienian vuoksi, sehän on ihan huttua se väite. Mutta tietysti sinä joka tätä luet olet poikkeus😘
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole kärsinyt ulkonäköpaineista koskaan eikä myöskään suurin osa naispuolisista ystävistäni ja kavereistani. Muutama on laihuttanut normaalimittoihin, mutta sekin terveyssyistä eikä ulkonäön takia.
Ulkonäköpaineet eivät koske fiksuja naisia, joilla on tärkeämpääkin tekemistä tässä maailmassa.
Olen 170 cm 66 kg 55 v kaunis nainen
Paljonko pitää laihtua.
Korkea kolesteroli.
Olen kateellinen lihaville rumille ystävillesi.
Täällä kuusi lasta, ja painoakin on kertynyt. Työkseni "esiinnyn" ihmisille, mm. luennoin paljon, myös ulkomailla. En ole missään vaiheessa kuvitellut pärjääväni/olevani pärjäämättä ulkonäköni takia, vaan nimenomaan osaamiseni takia. Saattaa jopa olla, että liian näyttävä ulkonäkö saattaisi olla jopa haitta omalla alallani (joka ei ole raksa). En meikkaa, en käy kampaajalla, en värjää harmaantuvia hiuksiani, käytän mukavia ja käytännöllisiä vaatteita...