Lue keskustelun säännöt.
Mitä hittoa? Ystävä kertoi tänään ettei ole koskaan kärsinyt ulkonäköpaineista
07.10.2023 |
En tiedä, uskoako edes. Vaikka hän on minulle tärkeä, en pidä nyt niin kauniina että olisi varaa ajatella noin. Oletko itse samanlainen tai tunnetko ketään naista joka on ulkonäköpaineista omasta mielestään vapaa? On varmaan kyllä mukavaa.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Itseäni on kiusattu ulkonäöstä lapsuudenkodissa ja koulussa kaikilla tavoin alentavasti, samoin painosta. Olinkin ennen anorektisen laiha ja nyt syömishäiriön takia ainakin 20 kg ylipainoinen. Lisäksi seksuaalinen hyväksikäyttö lapsena aiheutti sen, että halusin olla mahdollisimman huomaamaton ja energiaa meni siihenkin. Plus pahat iho-ongelmat jne. Nyttemmin runsas karvoitus kasvoissa ja vartalolla, joka ei juurikaan lääkäreitä kiinnosta. Pitäisin outona, jos omalla taustallani ei olisi mitään ulkonäköön suuntautuvaa stressaavaa tai negatiivista suhtautumista. Osin näiden syiden takia en ole koskaan ollut parisuhteessa, vaikka tiedän, että se olisi ollut yks niistä asioista, jotka olisin halunnut
kokea, kuten suurimmalla osalla meistä.
Lihava parrakas nainen???
Olen köyhä riipputissinen kalju mies
Tehdään lapsia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole käsinyt. Kiitän siitä äitiäni: se ei koskaan laihduttanut tai tuskaillut ulkonäkönsä kanssa. Perinteinen meikkaamaton emäntä. Kasvaessani -70 ja -80 luvuilla ei myöskään ole ollut somea, johon olisin itseäni vertaillut.
En pidä itseäni erityisen kauniina (jos aloittaja tarkoitti sitä, että kriisittömät ihmiset pitävät itseään kauniina ja siksi eivät kriiseile). Olen ihan tavallinen.
Vierailija kirjoitti:
Olen yli 50-vuotias, ja olen koko ikäni ollut hyvin tietoinen ulkoapäin tulleista/tulevista kauneusihanteista. Eli siitä mitä pidetään kauniina. Siksi vähän ihmetyttää, että kukaan muu ei tunnu kokevan ulkonäköpaineita. Feminismissäkin puhutaan naisten kolmannesta työstä (palkkatyön ja kotitöiden lisäksi) eli ulkonäön eteen tehtävästä työstä ja vaivannäöstä.
Miten on, pystyttekö te muut antaa vaikkapa jalkarvojen kasvaa, ja käyttää kesällä hametta tai shortseja niin että muutkin näkevät karvat. Veikkaan, että jostain kumman syystä kovin moni ei tee niin. Ainakin Pupulandia Jennin karvojen kasvatusprojekti hätkähdytti.
Jalkakarvojen ajaminen ei ole mitään muuta kuin tietynlaiseen kauneusmuottiin mukautumista. Jalkakarvat eivät paljon lämmitä.
Mielestäni ulkonäköönsä voi kuitenkin olla tyytyväinen, vaikka ulkonäköpaineita kokisikin. Ehkä monet ketjussa tarkoittavatkin itse asiassa sitä, että ovat tyytyväisiä ulkonäköönsä.
Säärikarvat saavat kasvaa, mutta kainalokarvat ajelen silloin tällöin, koska kainaloni ärtyvät, jos joudun käyttämään paljon deodoranttia/antiperspiranttia. En pidä hienhajusta, joten käytän sitä silloin tällöin. Lisäksi ajelen karvat yhdestä luomesta kasvoissani, en niinkään ulkonäön vuoksi kuin siksi, että jos siinä on karvoja, hipelöin sitä koko ajan ja sitten se alkaa ärtyä.
En ole kaunis, korkentaan siedettävä ollut nuorenakaan. Sai laittautua tosi paljon, että oli "nätti". Totesin sen turhaksi, ja hyvin olen selvinnyt. Hurmaan kaikki älykkyydelläni ja persoonallisuudellani ;-) mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta en muista, että kukaan koskaan (puolisoa lukuunottamatta) olisi ulkonäköäni kommentoinut. Itse kommentoin nykyään positiivisesti kaikkea kivaa, mitä ympärilläni näkyy/tapahtuu (työkaverin hauskan näköinen mekko, toisen kollegan uudet silmälasit, kolmannen kiva tapa vastata sähköposteihin ripeästi "palaan heti asiaan kun minulla on aikaa" ja oikeasti sitten palaa asiaan, neljännen loputon energia lasten harrastuksiin liittyen). Minusta on mukavampi nähdä asioiden positiivisia puolia, kun työssä itsessään sitten joutuu koko ajan sörkkimään ikäviä asioita ja olettamaan, että vastapuoli valehtelee, vääristelee tai jättää kertomatta asioita.
Joskus ihan tarkoituksella teen itsestäni huomaamattoman, pukeudun massaan häviävästi ja olen hiljaa.
Mutta ulkonäköpaineita? tottakai niitä oli teininä, kuten mainitsinkin, en ollut mitenkään erityisen vetävän näköinen. Löysin kuitenkin poikaystävän ja sittemmin puolisonkin, eikä kilpailua muiden kanssa ollut. Menen sillä mikä on mukavaa ja käytännöllistä, tai mikä miellyttää omaa silmää. Ulkönäköpaineita, onko se sitä, jos tarkistan, että on ehjät puhtaat housut jalassa eikä paidassa ole tomaattikastike/hammastahnatahroja, kun lähden ihmisten ilmoille tai töihin?
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä luulen et moni täällä on sisäistänyt ulkonäköpaineet niin hyvin, ettei tajua mitä se edes tarkoittaa. Esim. itse en värjää tukkaa tai pahemmin meikkaakaan, mutta kyllä esim. karvaisilla säärillä tai kainaloilla on tukala lähteä liikenteeseen shortseissa ja topissa. Tunnen painetta ajella karvat. Tai joku kalju alapää miehen mieliksi. Ja turha sanoa että on vaan omasta halusta ajellut karvansa teinistä asti, tuskinpa. Tai hygienian vuoksi, sehän on ihan huttua se väite. Mutta tietysti sinä joka tätä luet olet poikkeus😘
Mutta olihan 70- ja 80-luvuillakin naistenlehtiä, TV, elokuvia, pop-idoleita, missikisoja.
Ulkonäköpaineita luodaan myös tietoisesti, että saadaan kuluttajat ostamaan tuotteita kuten meikkejä, hiustuotteita, shavereitä, epilaattoreita, aerobic-videoita, hampaiden valkaisuaineita, jaderollereita. Lista on loputon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tietysti puhumattakaan kauneuskirusgiasta yms. hoidoista.
En sanoisi, että en ole koskaan kärsinyt ulkonäköpaineista, mutta olin hyvin nuori, kun tajusin, että jotkut asiat ovat oman vaikutusvaltani ulkopuolella ja voin joko märehtiä niitä lopun elämäni tai hyväksyä asian olevan nyt näin. Pidänkö ristiin rastiin sairauden takia leikellystä kropastani? En, mutta toisaalta en edes muista muuta ja vaikka voin kuvitella muuta, tiedän sen olevan yksinkertaisesti mahdotonta ja olleen sitä jo kauan enkä vaivaa itseäni sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No okei, koska kukaan täällä ei tietenkään ajale säärikarvojaan, ja kainalokarvojakin vain hygienia- ja terveyssyistä, niin mahdatteko värjätä hiuksianne niiden harmaantuessa. Aika monet niin tekevät, ei näy harmaita hapsia viiskymppisillä kuten sata vuotta sitten.
Syy tähän on, että tahdomme näyttää nuoremmilta. Siinäkin yksi kipupiste, mihin markkinamiehet osaavat iskeä ja jolla meitä rahastaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä luulen et moni täällä on sisäistänyt ulkonäköpaineet niin hyvin, ettei tajua mitä se edes tarkoittaa. Esim. itse en värjää tukkaa tai pahemmin meikkaakaan, mutta kyllä esim. karvaisilla säärillä tai kainaloilla on tukala lähteä liikenteeseen shortseissa ja topissa. Tunnen painetta ajella karvat. Tai joku kalju alapää miehen mieliksi. Ja turha sanoa että on vaan omasta halusta ajellut karvansa teinistä asti, tuskinpa. Tai hygienian vuoksi, sehän on ihan huttua se väite. Mutta tietysti sinä joka tätä luet olet poikkeus😘
Ja sinä outo. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No okei, koska kukaan täällä ei tietenkään ajale säärikarvojaan, ja kainalokarvojakin vain hygienia- ja terveyssyistä, niin mahdatteko värjätä hiuksianne niiden harmaantuessa. Aika monet niin tekevät, ei näy harmaita hapsia viiskymppisillä kuten sata vuotta sitten.
Syy tähän on, että tahdomme näyttää nuoremmilta. Siinäkin yksi kipupiste, mihin markkinamiehet osaavat iskeä ja jolla meitä rahastaa.
Olen 49 vuotias ja minulla ei ole mitään tarvetta näyttää nuoremmalta. Tai kauniimmalta tai laihemmalta tai tyylikkäämmätä tai ihan miltä vain. Tosi kivasti olen pärjännyt, mies on, perhettä on, ystäviä on, töitä on jne. Minulla on sopiva itsevarmuus ja en arvostele muitakaan ulkonäöllisesti, se ei ole ollut minun juttuni koskaan. Minä olen mikä olem ja muut ovat sen näköisiä kuin ovat ja he kelpaavat minulle mahtavan hyvin juuri sellaisena kuin ovat.
Vierailija kirjoitti:
Pikemminkin olettaisin, että tavallisten näköisen ei tarvitse ottaa paineita ulkonäöstään juurikin sen vuoksi, että ei erotu juuri joukosta. Hyvin rumat yksilöt saattavat kärsiä ulkonäöstään ja toisaalta hyvin kauniit joutuvat ottamaan paineita ulkonäöstään, koska he kokevat, että heiltä odotetaan sitä kauneutta. Ulkonäöstään voi hyvin kauniille ihmiselle tulla rasite. Ihmiset kun eivät ikuisesti pysy nuorena.
Olet niin oikeassa! Kauneus on rasite, vaikka ikää kertyy ihmiset odottavat, että ulkönäkö säilyy samana. Onneksi toistaiseksi on geenit pitäneet huolta, ettei ole vielä rupsahtanut.
N46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No okei, koska kukaan täällä ei tietenkään ajale säärikarvojaan, ja kainalokarvojakin vain hygienia- ja terveyssyistä, niin mahdatteko värjätä hiuksianne niiden harmaantuessa. Aika monet niin tekevät, ei näy harmaita hapsia viiskymppisillä kuten sata vuotta sitten.
Syy tähän on, että tahdomme näyttää nuoremmilta. Siinäkin yksi kipupiste, mihin markkinamiehet osaavat iskeä ja jolla meitä rahastaa.
En värjää (olin se, joka ajelee kainalokarvat muttei säärikarvoja). Olen käynyt kampaajalla viimeksi 23+ vuotta sitten, ja hiuksiani olen leikannut sen jälkeen vain poistaakseni sitkeitä takkuja - minulla on ohut lasimainen hiuslaatu, ja joskus pesun jälkeen siihen muodostuu tiukka takkupallo, joka on pakko leikata pois. Hiukseni ovat karjalanruskeat, joista harmaat näkyvät aluksi hieman heikosti, nyt on jo enemmän harmaata. Ehkä sähkönsiniset hiukset olisivat kivat? Se on lempivärini.
Vierailija kirjoitti:
Jos on riittävän vahva itsetunto, ei kärsi tuollaisesta.
Se on tasan näin. Miehenä en jaksa ollenkaan naisia, jotka kriiseilevät ulkonäkönsä vuoksi. Kokemukseni mukaan tällaisilla on myös seksissä vaikeuksia vain heittäytyä ja nauttia ilman estoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oot ap alle 30 niin jotenkin ymmärrän tuota tyhmyyttä.
Eihän sillä, että tunteeko ulkonäköpaineita ole mitään tekemistä kauneuden kanssa vaan nimenomaan yksilön itsetunnon kanssa. En itsekään ole mikään kaunotar mutta en sanoisi että olen rumakaan vaan aika tavallinen.En ole koskaan ollut luonteeltani sellainen että miettisin mitä muut minusta ajattelevat. Olen sinut itseni kanssa ja jos en kelpaa sellaisena kuin olen niin saa olla kelpaamatta.
Av ei taaskaan petä. Mammoilla niin rautainen itsetunto, että ulkonäön eteen riittää, että leikkaa pahimmat takkupallot hiuksista silloin tällöin.
Provohan sä nyt olet, mutta ilmeisen heikkoitsetuntoinen sellainen.
Ulkonäköpaineet ei nyt liity mitenkään ihmisen omaan ulkonäköön, vaan siihen, kuinka sinut on itsensä kanssa.
Varmaan on niinkin, mutta kysymystä on mielenkiintoista lähestyä myös hieman laajemmasta näkökulmasta eli mistä ja miksi ulkonäköpaineita tulee. Tai luodaan. On myös mielestäni vähän julmaa jättää ulkonäköpaineiden kanssa kamppailu yksilön ja hänen itsetuntonsa harteille, kun kysymys on niin laajasta ilmiöstä.
Voi vaikka miettiä miksi naisten pitää ajella karvoja, mutta miesten ei. No, nykyään miehiäkin yritetään taivuttaa ajelemaan karvojaan, saadaanhan siten taas lisää tuotteita kaupaksi.
Ylipäätään markkinamiehille sopii, että koemme jonkun kohdan itsessämme puutteelliseksi ja ostamme sitä paikkaamaan jonkin tuotteen.
Mun mielestä te itseenne tyytyväiset voisitte olla vähän nöyrempiä: epävarmoja ihmisiä on monesti kiusattu. Ei ole ollut siis oma valinta inhota ulkonäköään.
Se että ei ole ulkonäköpaineita ei jatkoita että olisi omasta mielestään jumalaisen kaunis, vaan että hyväksyy itsensä virheineen päivineen ja ymmärtää että täydellinen ulkonäkö ei ole avain onneen.